Taiteen kandidaatin opinnäyte

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen ja reflektoin omaa suhdettani vaatesuunnitteluun ja tekijyyteen miestenvaatemalliston kautta. Työn ytimessä on kysymys: miksi teen vaatteita? Vastausta haen tutkimalla omaa historiaani, arvojani ja työskentelytapojani suunnittelijana. Lähestyn aihetta intuitiivisen tekemisen, käsityöperinteen ja materiaalilähtöisen suunnittelun näkökulmasta. Taustatutkimuksessa syvennyn erityisesti suvun käsityöperinteeseen, jossa korostuvat niukkuuden aikojen kekseliäisyys, käytännöllisyys ja vaatteiden pitkä käyttöikä. Mummuni ja isomummuni rooli käsityötaitojen siirtäjinä on ollut ratkaiseva omaa kehitystäni ajatellen. Itseopiskelun, kokeilujen ja virheiden kautta olen kehittänyt oman käsitykseni merkityksellisestä tekemisestä. Opinnäytetyön produktiivinen osuus koostuu seitsemästä asukokonaisuudesta, joiden suunnittelussa hyödynnän itse valmistamiani kankaita, neuloksia ja perinteisiä räätälitekniikoita. Käsin tekeminen tarjoaa potentiaalin antaa vaatteille inhimillistä syvyyttä, mitä on mahdoton toistaa koneellisesti. Kirjallisessa osuudessa pohdin myös taiteen muodon ja sisällön välistä suhdetta, tekijyyden rehellisyyttä ja käsityön merkitystä nykyajan kulutuksellisen moraalirappion keskellä. Hyvä vaate ei ole minulle pelkkä käyttöesine vaan merkityksellinen objekti, jossa näkyy ja tuntuu ihmisen työ, ajattelu ja aika. Pyrin vaatteissani yksinkertaiseen rehelliseen ilmaisuun – vaatteisiin, jotka kantavat mukanaan sekä tarinaa että inhimillisyyttä