Understanding university students’ affect in interactions with quantum physics

The second generation of quantum applications, like quantum computers and sensors, have emerged, and quantum physics has found its way to social media, films, news and TV. Educating the general public and the future quantum workforce with quantum mechanics basics is crucial. An excessive amount of literature has been produced in the field of quantum physics education exploring students’ difficulties in learning quantum physics and presenting new teaching approaches, tools and materials. However, students’ relation to quantum physics and experiences in studying it remained unexplored. To develop quantum physics education further we need to understand our students and hear their voices. In this thesis, I focus on university students and investigate the five components of student affect in relation to studying quantum physics: interest, self-efficacy beliefs, motivation, emotions, and attitudes. Through questionnaires, I collected information about STEM (science, technology, engineering and mathematics) and non-STEM university students’ encounters with quantum physics and interest to study it, investigated the potential of a one-day event to trigger interest in quantum physics among physics and mathematics university students, and followed affective experiences of physics students during an obligatory quantum mechanics course. The results showed that students have significant differences in their affective experiences. The common factor among both STEM and non-STEM students is an interest in quantum physics topics, which can be utilized as a good momentum for teaching and outreach. However, another common factor was found: the view that quantum physics is relevant for the future of society but irrelevant for students’ own studies and future career. With my research, I open a discussion on university students’ affective experiences in interactions with quantum physics. My findings can be implemented in teaching design to maintain students’ motivation and interest in quantum physics and enhance learning engagement. Future research could explore the underlying reasons behind students’ emotions and attitudes toward quantum physics studying and give more insight into students’ affective experiences.ei tietoa saavutettavuudest

"People don't frighten me. Places frighten me." : Kaupunkitilan ulottuvuudet I am in Eskew -audiodraamassa

Kanditutkielmani kohteena on brittiläinen fiktiivinen kauhu-/scifiaudiodraama ”I am in Eskew”, jonka on tuottanut Muna Hussen ja kirjoittanut sekä esittänyt Jon Ware (2018–2019). Audiodraaman tarina koostuu päähenkilön David Wardin tuottamista äänitteistä, eli jaksoista, joissa hän kertoo arjestaan ja pakohaaveistaan kauhujentäytteisessä ”Eskew” nimisessä kaupungissa. Tarina on monitulkintainen ja -teemainen, mutta sen miljöön tilat ja näiden merkitykset hahmoille ovat audiodraaman kulmakiviä kuten myös tutkimukseni kohteina. Tutkin, minkälaista tilaa audiodraaman ääni ja narratiivi luovat, miten näihin tilakäsityksiin heijastuu kapitalismi ja miten tila näyttäytyy suhteessa sen kauhutyylilajin teemoihin. Jaksoja on kolmekymmentä yhteensä ja ne ovat vaihdellen 20–45 minuutin pituisia. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysia ja Richard Sennettin teoria ”uudesta kapitalismista” ohjaa tulkintaani. Viitekehykseni muodostuu tilan ja kauhun tyylilajin suhteesta. Tärkeimpiä lähdeteoksiani ovat kirjallisuus kapitalismista, kaupunkiympäristöstä, tilasta sekä kauhusta. Tutkimustuloksissani nousee esille audiodraaman tarinan tilassa esiintyvän vallan eri ulottuvuudet sekä niiden vaikutukset hahmoihin kuten myös kauhun yhteensopivuus tyylilajina audiodraaman kanssa

Galaksijoukot ja pimeä aine

Maailmankaikkeuden havaittavien rakenteiden synnyn uskotaan alkaneen kylmän pimeän aineen tiheysfluktuaatioista ja niistä syntyineistä pimeän aineen haloista. Pimeän aineen keskittymät vetivät puoleensa baryonista ainetta, mikä mahdollisti havaittavien rakenteiden synnyn myöhemmissä vaiheessa hierarkisen rakenteiden kasvun periaatteella. Galaksijoukkojen ominaisuuksien tarkastelu osoittaa niiden sisältävän suurimmaksi osaksi pimeää ainetta – noin 85%. Loput galaksijoukon massasta on sille kuuluvissa galakseissa ja galaksien välisessä kaasussa. Galaksijoukkoja voidaan luokitella joidenkin niiden ominaisuuksien perusteella, ja joukoista on eri menetelmin ja kriteerein koottu myös katalogeja. Myös galaksijoukon massan tai sen jakautumisen määrittämiseksi on olemassa useita, osittain toisistaan riippumattomia menetelmiä, jotka hyödyntävät joukkojen eri ominaisuuksia. Jokainen menetelmä indikoi kuitenkin samaa – galaksijoukon jäsengalaksien sisältämän näkyvän aineen massa on vain osa sen kokonaismassasta

Kettujen ajallinen esiintyminen riistakamera-aineistoissa

Pelko uusia asioita kohtaan eli neofobia on melko yleistä eläinkunnassa ja sillä on huomattu olevan merkittävä vaikutus elossa säilymiseen. Kettu (Vulpes vulpes) on koiraeläimiin kuuluva laji, joka on yksi laajimmalle levittäytyneimmistä nisäkkäistä. Kettu kuuluu myös Suomen alkuperäislajeihin ja sillä onkin pitkä yhteinen historia ihmisen kanssa. Suomessa kettuja metsästettiin ennen paljon sen lämpimän turkin takia. Metsästyksen takia ketulle on ollut hyödyllistä alkaa välttämään merkkejä ihmisestä. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, minkälaista neofobiaa ketuilla esiintyy. Tutkielmassani tutkin ketun arkuutta riistakameroita, ihmisen hajua ja hajupostia kohtaan. Pelon näitä asioita kohtaan ajatellaan hälvenevän ajan kuluessa, jolloin ketun esiintymistiheys kasvaisi. Vertasin ketun ajallista esiintymistä supikoiran (Nyctereutes procyonoides) esiintymiseen. Supikoirat ovat sopiva verrokki, sillä ne elävät samankaltaisissa elinympäristöissä kettujen kanssa, mutta vieraslajina niille ei ole välttämättä kehittynyt samanlaista pelkoa uusia asioita kohtaan kuin ketulla. Tutkimukseni hypoteesina on, että kettujen havaintomäärä kasvaa ajan kuluessa ja supikoirahavainnot pysyvät tasaisena. Käytin analyysissani keinopesätutkimusten yhteydessä saatua aineistoa, joka on kerätty eri puolelta Suomea vuosina 2015–2020. Tutkimusalueet valittiin siten, että ympäristössä oli metsää, avointa maastoa ja vesistö lähellä. Kameroista 149:ssä havaittiin kettu tai supikoira tai molemmat ja havaintoja tuli 66 tutkimusalueelta. Tutkimuksessa havaittiin huomattavasti enemmän supikoiria kuin kettuja. Analyysissa ajalla ei huomattu olevan vaikutusta ketun eikä supikoiran esiintymiseen, jolloin en saanut hypoteesilleni vahvistusta. Molempia lajeja havaittiin melko tasaisesti koko tutkimuksen keston ajan. Voi olla, että ketut eivät pelänneet alueella olevia muutoksia, tai havainnointiaika ei ollut tarpeeksi pitkä, jotta ketut olisivat tottuneet muutoksiin. Ensimmäinen on kuitenkin todennäköisempää, koska kettujen ja supikoirien havaintokäyrät olivat hyvin samanmuotoiset

Koneoppimisen hyödyntäminen syöpätutkimuksen kuvantamisessa: huomio rintasyövän tutkimukseen

Tekoäly ja sen osa-alue koneoppiminen ovat nopeasti kehittyviä tekniikoita. Syväoppivat koneoppimismenetelmät, kuten konvoluutioneuroverkot voivat analysoida kuvadataa ja tunnistaa niistä kohteita. Koneoppimistekniikat ovat hyödyllisiä monella eri alalla, ja esimerkiksi syöpätutkimuksen kuvantamisen aihepiirissä niiden käyttökohteita tutkitaan kasvavissa määrin. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa kirjallisuuskatsauksena miten koneoppimista hyödynnetään tai voidaan hyödyntää syöpätutkimuksen kuvantamisessa, ovatko koneoppimismenetelmät suorituskykyisempiä kuin radiologit ja mitä mahdollisia haasteita kyseisten menetelmien käytöstä voi seurata. Tutkimustuloksista käy ilmi, että koneoppimista ja niiden pohjalta rakennettuja järjestelmiä hyödynnetään pääosin kahdella eri tavalla syöpätutkimuksen kuvantamisessa: radiologin apuvälineenä tai itsenäisenä toimijana. Koneoppimisjärjestelmien ja radiologien väliset erot syövän havaitsemistarkkuudessa liittyvät sekä radiologin kokemukseen että koneoppimisjärjestelmän ja radiologin virhearviointitilanteiden eroavaisuuksiin. Syöpätutkimuksen segmentoinnin tapauksessa koneoppimisjärjestelmän on mahdollista suorittaa segmentointitehtävä vähintään radiologin tasolla ja lisäksi vähentää radiologeille ominaista segmentointitulosten subjektiivisuutta. Haasteita koneoppimismenetelmien käytöstä esiintyy lääketieteellisessä ja teknisessä kontekstissa sekä käyttöönoton yhteydessä. Koneoppimisen käyttöä syöpätutkimuksen kuvantamisessa tulee tutkia oikeissa kuvantamistilanteissa, jotta voidaan saada tietoa koneoppimismallien suorituskyvystä muissa kuin kontrolloiduissa tutkimusympäristöissä

Maternal Anxiety during Pregnancy as a Predictor of Pain Symptoms in Children at 5 Years of Age

Background and Objectives: The association between maternal prenatal psychological distress symptoms and offspring early pain symptoms is under-researched. We aimed to investigate whether maternal prenatal psychological distress, particularly symptoms of anxiety or depression, is associated with early childhood pain symptoms at the age of five years. Methods: Participants included 941 mother-child dyads from the population-based FinnBrain Birth Cohort study. Mothers completed questionnaires at gestational weeks 14, 24, and 34. Maternal depressive symptoms were assessed using the Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS), anxiety symptoms with the Symptom Checklist 90 anxiety subscale (SCL-90) and pregnancyspecific anxiety with the Pregnancy-Related Anxiety Questionnaire-Revised 2 (PRAQ-R2). At child age five, parents were interviewed by the study pediatrician about their child’s pain symptoms. Results: Higher SCL-90 scores in early pregnancy were associated with the child’s abdominal pain symptoms at the age of five (OR 1.23, 95% CI 1.03-1.48, P=0.022). Elevated scores in midpregnancy were associated with the child’s pain symptoms (OR 1.27, 95% CI 1.08-1.50, P = .005), specifically abdominal pain (OR 1.29, 95% CI 1.10-1.53, P = .002). Elevated PRAQ-R2 scores, particularly in mid-pregnancy, were also associated with the child’s pain symptoms (OR 1.21, 95% CI 1.09-1.35, p < .001), specifically headache (OR 1.18, 95% CI 1.04-1.34, p = .010) and other pains (OR 1.22, 95% CI 1.06-1.40, p = .006). Mother’s depressive symptoms showed no association with child’s pain symptoms at any stage in pregnancy. Conclusions: Maternal anxiety symptoms during pregnancy were associated with the child's pain symptoms at the age of five years.Tutkielman aihe: Äidin raskaudenaikaisen stressin yhteys lapsen kipuoireisiin viiden vuoden iässä Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia äidin prenataalistressin (masennus- ja/tai ahdistusoireiden tai raskauteen liittyvän erityisen ahdistuksen) ja lasten esiintyvyyden välistä yhteyttä viiden vuoden iässä. Käytetyt tutkimusmenetelmät – tutkimusaineisto: Tutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Äidin raskaudenaikaista stressiä mitattiin raskausviikoilla 14, 24 ja 34 masennuskyselyllä (EPDS), ahdistusoireita mittaavalla kyselyllä (SCL-90) ja raskauteen liittyvää ahdistusta mittaavalla kyselyllä (PRAQ-R2). Lastenlääkärit kartoittivat lasten kipuoireilua haastattelemalla vanhempia puhelimitse. Tutkimuksen kohteena ovat viisivuotiaat lapset, joilla oli edeltävien 12kk aikana esiintynyt minkäänlaisia kipuoireita (n=476) sekä verrokkiryhmä, joilla kipuja ei esiintynyt (n=465). Kipu jaoteltiin päänsärkyihin, vatsakipuihin, lihaskipuihin ja muun tyyppisiin kipuihin. Kivun esiintymistiheys jaettiin viiteen ryhmään: kerran vuodessa, kerran kuukaudessa, useammin kuin kerran kuukaudessa, kerran viikossa ja useammin kuin kerran viikossa koettuihin kiputuntemuksiin. Kovariaateina huomioitiin lapsen sukupuoli ja vanhempien koulutustaso. Keskeiset tutkimustulokset: Äidin raskaudenaikaiset ahdistusoireet alku- ja keskiraskaudessa ovat yhteydessä lasten lisääntyneeseen kipuherkkyyteen viiden vuoden iässä. Alkuraskauden korkeat ahdistusoireet liittyivät etenkin vatsakipuihin, keskiraskaudessa raskausspesifiset ahdistusoireet liittyivät etenkin päänsärkyihin. On huomattava, että vaikkakin masennus- ja ahdistusoireilu usein esiintyvät samanaikaisesti, ei masennusoireilulla havaittu olevan yhteyttä lapsen kipuoireilun kanssa tässä ikävaiheessa. Äidin koulutustaso tai lapsen sukupuoli ei vaikuttanut tuloksiin. Päätelmät: Tämä tutkimus osoittaa, että äidin raskaudenaikainen ahdistus lisää lapsen kipuherkkyyttä viiden vuoden iässä

Selvitys Majakkasairaalan MET-toiminnan alkuvaiheista

Vuoden alusta 2022 Turun yliopistollisen keskussairaalan uusi Majakkasairaala aloitti toimintansa, ja samalla käyttöön otettiin jo aiemmin muualla Tyksissä käytössä ollut MET-toiminta (Medical Emergency Team). Toiminnan tarkoituksena on tunnistaa kriittisesti sairaat potilaat ja potilaiden voinnin heikkeneminen, jotta haittatapahtumia, kuten kuolemia ja sydänpysähdyksiä voitaisiin ennaltaehkäistä.Tässä työssä on tarkasteltu Majakkasairaalassa tehtyjä MET-hälytyksiä aikavälillä 1.1.2022 –31.12.2023. Hälytyksiä oli tehty potilaista 43, ja 4 hälytystä oli tehty potilaiden omaisista tai sairaalan henkilökunnasta. Hälytyksistä on kerätty seuraavat tiedot: potilaan ikä, hoitovastuussa oleva erikoisala, sairaalaantulodiagnoosi, onko potilas ollut avohoidossa vai osastohoidossa, onko saanut tehohoitoa ennen hälytystä, onko hoidettu operatiivisesti ennen hälytystä, hälytyksen aikaiset NEWSpisteet, 6:n tunnin kuluttua hälytyksestä mitatut vitaaliarvot, hälytyksen syy, millaisiin toimenpiteisiin hälytys johti. Tiedot on kerätty MET-hoitajien täyttämistä paperisista hälytyskaavakkeista ja potilastietojärjestelmästä.Vuonna 2022 tehtiin 21 hälytystä ja vuonna 2023 tehtiin 22 hälytystä. Suurin osa hälytyksistä tehtiin naistentaudeilla hoidetuista potilaista (40 %). Hälytyksien yleisin kriteeri oli äkillinen tajunnantason lasku (44 %). Yhteensä kaikilla aloilla hoidetuista potilaista kuoli 7 sairaalahoitojakson aikana. Korkean riskin potilaita oli eniten naistentaudeilla (47 %). Kaikista hälytyksistä lapsia koski 5. Yksi lapsi menehtyi hoitojaksolla

Large Language Models in Surgical Escape Room Simulations: A Randomized Controlled Trial Showing No Improvement in Performance or Teamwork

Large language models (LLMs) are increasingly considered for integration into medical education, yet their impact on real-time decision-making and teamwork in trauma scenarios remains uncertain. The objective of this study is to evaluate whether LLM assistance improves clinical decision-making, teamwork, or learning outcomes in a structured trauma simulation. This randomized controlled trial was conducted from January 14 to March 11, 2025, at Vaasa Central Hospital and University of Turku, Finland with 40 last-year medical students. Participants were randomly assigned to LLM-assisted or non-LLM groups in an escape-room-style trauma simulation consisting of 18 structured clinical scenarios. The LLM-assisted groups could consult the free version of ChatGPT-4o mini as needed. The measured primary outcomes included response times, accuracy, teamwork scores, and changes in confidence before and after the simulation. Secondary outcomes included student feedback on LLM use and longterm knowledge retention. The trauma simulations significantly improved confidence levels across all participants (p < 0.05). However, LLM assistance did not significantly improve response times or accuracy. In some cases, LLM-assisted groups exhibited longer decision-making times and were less likely to engage in team discussion. Confidence gains were observed in both groups but did not differ significantly between LLM and non-LLM participants (p = 0.210). In conclusion, LLMs did not improve decision-making efficiency or teamwork in trauma simulations. While students found referencing artificial intelligence useful, over-reliance on AI may reduce active discussion and team-based problem-solving. Future research should refine the integration of AI in clinical training to optimize its educational potential

Traumatietoisen työskentelyn jäljillä : Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden väliset kohtaamiset päihdehuollossa traumatietoisen työskentelyn näkökulmasta

Tämän pro gradu -tutkielma tarkastelee sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisiä kohtaamisia päihdehuollossa traumatietoisen työskentelyn näkökulmasta. Traumatietoisella työskentelyllä tarkoitetaan lähestymistapaa auttamistyöhön, jonka keskiössä on kokonaisvaltainen traumatietoisuus niin työntekijä- kuin organisaatiotasolla. Työskentelyn lähtökohtana on pyrkiä edistämään asiakkaiden toipumista haitallisista kokemuksista, kuten traumoista, toteuttamalla työtä traumatietoisen työskentelyn periaatteiden mukaisesti. Tämä pro gradu -tutkielma on osaltaan tekemässä näkyväksi sitä, miksi traumatietoisuus ja ymmärrys trauman mekanismeista ovat tärkeitä sosiaalityössä. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen keinon. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla, ja se koostuu neljästä sosiaalityöntekijän asiantuntijan yksilöhaastattelusta. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineiston analyysiä ohjasi traumatietoisen työskentelyn periaatteet ja siihen liittyvä tutkimustieto. Tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa päihdehuollossa on sekä traumatietoiseen sosiaalityöhön nojaavia tekijöitä että haasteita traumatietoisen sosiaalityön näkökulmasta. Traumatietoiseen työskentelyyn nojaavia tekijöitä olivat sosiaalityöntekijöiden tietoisuus traumatisoituneista asiakkaista sekä kohtaamisiin panostus asiakkaiden hyvinvointia edistävänä tekijänä. Sosiaalityöntekijät olivat tietoisia siitä, että heidän asiakkaansa ovat usein traumatisoituneita ja pyrkivät asiakaskohtaamisissa rakentamaan luottamuksellista suhdetta asiakkaaseen kohtaamalla heidät muun muassa sensitiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Tutkimuksen perusteella asiakaskohtaamisissa esiintyvät haasteet traumatietoisen työskentelyn toteuttamiselle olivat tietoisuuden puutteesta johtuvat haasteet sekä työn rakenteen luomat haasteet. Tietoisuuden puute liittyi siihen, että traumatietoisuus ei ulottunut kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi traumojen mekanismeista, eikä traumatietoisuus ulottunut organisaatiotasolle. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät, kiire, palveluohjaukseen ja akuutteihin ongelmiin painottuva työ loivat esteitä traumatietoisen työskentelyn periaatteiden mukaisille kohtaamisille päihdehuollossa. Tutkimuksen perusteella sekä sosiaalityöntekijöille että organisaatioille, joissa sosiaalityöntekijät työskentelivät, tarvitaan lisää koulutusta traumatietoisesta työskentelystä sekä sen hyödyistä. Lisäksi traumasta itsestään ja sen mekanismeista tarvitaan lisää koulutusta ja tietoisuutta sosiaalityöntekijöiden keskuuteen, jotta asiakkaiden kohtaamiset voisivat olla traumatietoisen työskentelyn mukaisia. Traumatietoisen työskentelyn mahdollistamiseksi tulee myös organisaatiotasolla tehdä rakenteellisia muutoksia. Traumatietoisen työskentelyn mahdollistamiseksi tarvitaan tahtoa ja halua niin työntekijä- kuin organisaatiotasolla, jotta työskentelyn käytännöt, rakenteet ja ajattelutapa muuttuisivat traumatietoisen työskentelyn mukaisiksi

PhD-prepared nurses leading their careers

The aim of this study was to describe the careers of PhD-prepared nurses and analyse leadership practices in the careers as well as support sources for the careers. The first phase comprised the analytics of leadership practices in the careers of PhD-prepared nurses using an interview study with 12 PhD-prepared nurses. Evaluation of a leadership and mentoring program was used to understand leadership practices in the careers and to determine if the program was a support sources for careers. A pre-post-test program evaluation was conducted among 30 participants using questionnaires. Also, focus group interviews were conducted among a convenience sample of 21 participants. The second phase aimed at the analytics of the careers and factors related to the careers including leadership practices in the careers and support sources for careers. An integrative literature review with 22 papers provided a theoretical overview and a cross-sectional survey study with 1308 PhD-prepared nurses was used to gain insight into the current careers and factors related to careers. The results demonstrate PhD-prepared nurses working in a wide range of positions across different areas of nursing, with most working in positions with research and teaching responsibilities at institutions of higher education. Leadership practices were demonstrated with the aim to advance their careers and included taking initiative for planning and progressing careers. Careers and leadership practices can be supported through programs such as the Nurse-Lead leadership and mentoring program. Factors related to careers that can be influenced by individuals were intrinsic motivation, work-life balance, encountered workplace behaviours, and development of professional and leadership competencies. Support sources for careers included support from family and friends, collegial support, mentoring, educational programs, and organizational infrastructures for careers. The conclusion is that there is large variance in the careers, PhD-prepared nurses demonstrate leadership to advance careers, and there are various support sources for careers. This study provides recommendations for PhD-prepared nurses to lead their careers and recommendations for leaders of professional organizations to develop support sources. Future research is recommended to systematically monitor careers of PhD-prepared nurses and factors related to careers using representative samplesTohtorintutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat johtavat uraansa Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata tohtorikoulutettujen sairaanhoitajien uria ja analysoida johtamiskäytäntöjä uralla sekä erilaisia tukirakenteita tohtorikoulutettujen sairaanhoitajien uralla. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin tohtorikoulutettujen sairaanhoitajien uran johtamiskäytäntöjä haastattelututkimuksen avulla, johon osallistui 12 tohtorikoulutettua sairaanhoitajaa. Tohtorikoulutetuille sairaanhoitajille ja alan väitöskirjatutkijoille suunnatun johtamis- ja mentorointiohjelman avulla analysoitiin uriin liittyviä johtamiskäytäntöjä ja arvioitiin ohjelmaa uran johtamisen tukirakenteena ennen-jälkeen asetelmassa kyselylomakkein 30 osallistujalle, ja teemahaastatteluin 21 osallistujasta koostuvalle harkinnan-varaiselle otokselle. Tutkimuksen toisessa vaiheessa keskityttiin urien analyysiin ja uriin liittyviin tekijöihin, mukaan lukien johtamiskäytännöt ja uran tukilähteet ja -rakenteet. Integroitu kirjallisuuskatsaus (n= 22 artikkelia) tuotti teoreettisen yleis-katsauksen, ja poikkileikkaustutkimus 1308 tohtorikoulutetun sairaanhoitajan maailmanlaajuisessa aineistossa syvensi ymmärrystä urista ja niihin liittyvistä tekijöistä. Tohtorikoulutettujen sairaanhoitajien urissa on suurta vaihtelua, sillä he työskentelevät monilla eri hoitotyön alueilla erilaisissa tehtävissä. Suurin osa työskenteli tutkimus- ja opetustehtävissä korkeakouluissa. Tohtorikoulutetut sairaanhoitajat hyödynsivät johtamiskäytäntöjä edistääkseen uraansa. Johtamiskäytännöt sisälsivät aloitteellisuutta uran suunnittelussa ja kehittämisessä. Tohtori-koulutettujen sairaanhoitajien uria ja johtamiskompetensseja voidaan tukea ohjelmien, kuten Nurse-Lead-johtamis- ja mentorointiohjelman, avulla. Urakehitykseen vaikuttavia tekijöitä, joita voidaan edistää johtamiskäytännöillä, olivat sisäinen motivaatio, työ- ja yksityiselämän tasapaino, työpaikalla kohdatut käyttäytymismallit sekä ammatillisten ja johtamisosaamisen kehittäminen. Urakehitykselle suotuisiksi lähteiksi kuvattiin kollegiaalinen ja epävirallinen tuki, yhteistyö, mentorointi, koulutusohjelmat ja organisatoriset rakenteet. Johtopäätöksenä on, että työurien välillä on suurta vaihtelua, tohtoriksi valmistuneilla sairaanhoitajilla on johtamiskäytäntöjä työurien edistämiseksi ja että työurien tukemiseksi on erilaisia tukilähteitä. Kehittämisehdotukset kohdistuvat oman uran johtajuuden ja organisaatioiden uria tukevien rakenteiden edistämiseen. Jatkossa olisi tärkeää kehittää järjestelmällinen tohtorikoulutettujen sairaanhoitajien urien ja niihin liittyvien tekijöiden seurantajärjestelmä, ja jatkaa globaalia tarkastelua.ei tietoa saavutettavuudest