Gestures and self-repair in group conversations of people with Alzheimer’s disease

Alzheimerin tauti (AT) heikentää sairastuneen henkilön kykyä korjata omaan puheensa ongelmakohtia. AT:n on todettu heikentävän myös elekielellä ilmaisua. Tässä tutkielmassa tarkastellaan AT:a sairastavien henkilöiden itsekorjausjaksojen aikaista toimintaa ryhmävuorovaikutuksessa. Tutkimusaineistosta selvitetään itsekorjausjaksojen pituutta, korjausaloitteiden ja korjausten määrää ja jakaantumista keskustelijoiden välillä itsekorjausjaksoissa. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan elekielen määrää ja laatua itsekorjausjaksojen aikana ja itsekorjaustyypeistä sananhakuun liittyvien eleiden määrää. Menetelmä pohjautuu keskustelunanalyysiin, multimodaaliseen vuorovaikutusanalyysiin sekä korjausjäsennyksen teoriaan. Tutkielman tutkimusaineisto oli videotallenteilta havaitut itsekorjausjaksot ja niissä tuotetut eleet. Videotallenteet oli kuvattu muistisairaille suunnatuista ryhmäterapiatapaamisista. Tutkittavina henkilöinä oli kuusi AT:a sairastavaa naista. Tutkimusaineistoa analysointiin ELAN-tietokoneohjelmalla, jolla puhe ja kehollinen vuorovaikutus voidaan merkitä ajallisesti synkroniassa. Analyysiin tuotettiin numeerista tietoa sekä ELAN-ohjelmalla että manuaalisesti. Koska aiempaa tutkimusta ei ole, oli tähän tutkielmaan sovitettavan tutkimusmenetelmän kehittäminen keskeinen osa työtä. Tutkimusaineisto sisälsi 183 itsekorjausjaksoa, joista 91,8 % oli yksivuoroisia. Kaikkien jaksojen keskipituus oli 6,2 sekuntia. Itsekorjausjaksoihin sisältyi 496 itsekorjausaloitetta ja 26 toisen tuottamaa korjausaloitetta. Lisäksi itsekorjausjaksoissa havaittiin 216 itsekorjausta ja 22 toisen tuottamaa korjausta. Itsekorjaustyypeistä yleisin oli sananhaku (37 %). Tutkittavaista kolme tuotti 92,9 % korjausjaksoista. Puolessa itsekorjausjaksoista esiintyi eleitä. Yksittäisiä itsekorjausjakson aikaisia eleitä havaittiin yhteensä 177. Tutkittavista kolme tuotti 96,7 % eleitä sisältävistä jaksoista ja 96,6 % kaikista eleistä. Eleistä 87,0 % oli kahden henkilön tuottamia ja he tuottivat niitä noin 60 % korjausjaksoistaan. Kolmanneksi eniten eleitä tuottanut tutkittava tuotti eleitä noin kolmanneksessa korjausjaksoistaan. Yleisin eleluokka oli rytminen ele (37,2 %). Valtaosa (67,8 %) eleistä ilmeni sananhakujen aikana. Menetelmällä kyettiin havaitsemaan yleisellä tasolla elekielen käyttämisen ominaisuuksia AT:a sairastavien henkilöiden itsekorjausjaksoissa. Eleiden käyttäminen korjausjaksojen aikana on tulosten perusteella hyvin yksilöllistä. Toisaalta kerätyn aineiston pienuus ja vaihteleva määrä tallenteita kunkin tutkittavan osalta tekevät tulkinnasta epävarmaa. Tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että AT:a sairastavat henkilöt käyttävät elekieltä korjausjaksoissaan ilmauksen tukena ja mahdollisesti runsaammin sananhakujen aikana. Elekieli tulee siis huomioida korjaustilanteissa. Lisäksi tulosten perusteella voidaan arvioida, että keskivaikeaa AT:a sairastava henkilö kykenee havaitsemaan puheensa ongelmakohdat ja korjaamaan omaa puhettaan, mikäli hänelle annetaan riittävästi tilaa ja aikaa.Alzheimer’s disease (AD) weakens the concerned person’s ability to repair their own speech. AD has also been shown to affect the use of gestures during speech. This study looks at the actions of persons with AD during self-repair sequences in a group context. and examines the length of the repair sequences, the number of repair initiations and repairs and their distribution among the people taking part in the discussions. The study also investigates how people with AD use manual gestures during self-repair sequences. The connection between word-searching and gestures was also examined. The research method is based on the theoretical frameworks of conversation analysis, multimodal interaction analysis and repair sequence theory. The research material consisted of self-repair sequences and the manual gestures within those sequences recorded from group therapy sessions directed at people diagnosed with dementia. The participants of the study were six females with AD. The video recordings were analyzed using ELAN- computer program. The speech and gestural interaction of the participants was annotated in temporal synchronicity. ELAN was able to provide numeric data, but some of the data was calculated manually. Due to a lack of research on this study’s topic, it was necessary to develop the method to be used in the study. The research data comprises 183 self-repair sequences. 91,8 % of those consisted of a single turn. The mean length of the sequences was 6,2 seconds. Within the self-repair sequences, there were 496 self-initiations and 26 other-initiations. Within the self-repair sequences, 216 self-repairs and 22 other-repairs were detected. Word-search was the most common type of self-repair (37 %). Three out of six subjects produced 92,9 % of the repair-sequences. Half of the self-repair-sequences contained manual gestures. 177 gestures were observed. Three of the subjects produced 96,6% of all the gestures. Two of them produced gestures during 60 % of their repair sequences while producing 87% of all gestures. The subject producing third most gestures did so in about one third of her repair sequences. The most-used gesture type was rhythmic gesture (37,2%). Of all gestures 67,8% were produced during word-searches. The method made it possible to describe, at a general level, the gesture use of persons with AD during repair-sequences containing self-repair. According to the results, there is a lot of individual diversity in the phenomenon. However, the skewness and small number of participants in the study make this assumption uncertain. The results imply that persons with AD use gestures to support their speech. It is possible that more gestures occur during word-searches. Therefore, the use of gestures must be taken into consideration during speech repair. It can also be assumed that persons with moderate stage of AD are able to perceive the problematic parts in their own speech and are able to produce repairs if they are given enough time to process

Decolonization of travel acquired Extended-Spectrum Beta-Lactamase-Producing Enterobacteriaceae starts immediately after return

Lisääntyvä antibioottiresistenssi (AMR, antimicrobial resistance) on maailmanlaajuinen uhka ihmisen terveydelle. Vuonna 2019 arvioitiin AMR:n aiheuttamien ylimääräisten kuolemien määräksi jo 1.27 miljoona; luku ylittää malarian tai HIV-infektion vastaavat arviot. Sairaaloissa AMR ongelma johtaa pidentyneisiin hoitojaksoihin, vakavampiin infektioihin ja suurempaan kuolleisuuteen ja myös leikkaushoidossa tarvittavan profylaksian käyttö on vaarassa. On selvää, että moderni lääketiede ei toimi nykyiseen tapaan ilman antibiootteja. Moniresistentit Enterobakteerit ovat yleistyneet viime vuosina kaikkialla; korkeimman antibioottiresistenssin alueilla ne aiheuttavat jo suurimman osan esimerkiksi virtsatieinfektioista. Näiden bakteerien esiintyvyys on suurinta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa,Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä Etelä-Amerikassa. Kehitys on hälyttävää myös Euroopassa. Merkittävänä syynä tähän on resistenssin leviäminen alueelta toiselle matkailun, kaupan ja eläinten mukana. Korkean riskin alueilla vierailevista jopa 30-90% kantaa palatessaan moniresistenttejä suolistobakteereita. Tässä työssä tutkimme 783:n Benin matkaajan ESBL-PE (extended-spectrum betalactamase producing Enterobacteriaceae) bakteerin kantajuutta ulostenäytteistä, jotka kerättiin ennen matkaa, Beninissä, heti matkalta paluun jälkeen ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen.. Ennen matkaa ESBL-PE kantajien osuus oli 4.4% ja heti matkan jälkeen 54%. Matkan aikana ja heti paluun jälkeen kerättyjen näytteiden perusteella 80% kolonisoitui matkan aikana. Kuukauden kuluttua paluusta kerätyissä näytteissä esiintyvyys oli enää 24%. Tutkimuksessa tuli tilastollisesti merkittävä ero niiden välillä, jotka antoivat näytteen paluupäivänä tai sitä seuraavana päivänä verrattuna niihin jotka antoivat näytteen vasta kolmen päivän kuluttua (68% vs 48%). Riskitekijäanalyysin perusteella D-vitamiinin talviaikainen käyttö saattoi jopa suojata ESBL-PE kolonisaatiolta. Tutkimus osoitti, että matkailijoista merkittävä osa dekolonisoituu jo ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Jatkossa tarkoituksena on selvittää, miksi jotkut kannat onnistuvat kolonisoimaan suoliston pitkäksi aikaa

Beneficial Effects of Akkermansia muciniphila Are Not Associated with Major Changes in the Circulating Endocannabinoidome but Linked to Higher Mono-Palmitoyl-Glycerol Levels as New PPARα Agonists

Akkermansia muciniphila is considered as one of the next-generation beneficial bacteria in the context of obesity and associated metabolic disorders. Although a first proof-of-concept of its beneficial effects has been established in the context of metabolic syndrome in humans, mechanisms are not yet fully understood. This study aimed at deciphering whether the bacterium exerts its beneficial properties through the modulation of the endocannabinoidome (eCBome). Circulating levels of 25 endogenous endocannabinoid-related lipids were quantified by liquid chromatography with tandem mass spectrometry (LC-MS/MS) in the plasma of overweight or obese individuals before and after a 3 months intervention consisting of the daily ingestion of either alive or pasteurized A. muciniphila. Results from multivariate analyses suggested that the beneficial effects of A. muciniphila were not linked to an overall modification of the eCBome. However, subsequent univariate analysis showed that the decrease in 1-Palmitoyl-glycerol (1-PG) and 2-Palmitoyl-glycerol (2-PG), two eCBome lipids, observed in the placebo group was significantly counteracted by the alive bacterium, and to a lower extent by the pasteurized form. We also discovered that 1- and 2-PG are endogenous activators of peroxisome proliferator-activated receptor alpha (PPARα). We hypothesize that PPARα activation by mono-palmitoyl-glycerols may underlie part of the beneficial metabolic effects induced by A. muciniphila in human metabolic syndrome

Metabolomic Abnormalities in Serum from Untreated and Treated Dogs with Hyper- and Hypoadrenocorticism

The adrenal glands play a major role in metabolic processes, and both excess and insufficient serum cortisol concentrations can lead to serious metabolic consequences. Hyper- and hypoadrenocorticism represent a diagnostic and therapeutic challenge. Serum samples from dogs with untreated hyperadrenocorticism (n = 27), hyperadrenocorticism undergoing treatment (n = 28), as well as with untreated (n = 35) and treated hypoadrenocorticism (n = 23) were analyzed and compared to apparently healthy dogs (n = 40). A validated targeted proton nuclear magnetic resonance (1H NMR) platform was used to quantify 123 parameters. Principal component analysis separated the untreated endocrinopathies. The serum samples of dogs with untreated endocrinopathies showed various metabolic abnormalities with often contrasting results particularly in serum concentrations of fatty acids, and high- and low-density lipoproteins and their constituents, which were predominantly increased in hyperadrenocorticism and decreased in hypoadrenocorticism, while amino acid concentrations changed in various directions. Many observed serum metabolic abnormalities tended to normalize with medical treatment, but normalization was incomplete when compared to levels in apparently healthy dogs. Application of machine learning models based on the metabolomics data showed good classification, with misclassifications primarily observed in treated groups. Characterization of metabolic changes enhances our understanding of these endocrinopathies. Further assessment of the recognized incomplete reversal of metabolic alterations during medical treatment may improve disease management

Immersive multimedia in education: 360° live stream video on a virtual chemistry study visit

Immersiivisen teknologian käyttö yleistyy opetus- ja koulutusalalla. Niitä hyödyntäviä opetusratkaisuja kehitetään ja tutkitaan enemmän myös luonnontieteiden opetuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää immersiivinen oppimisympäristö virtuaaliselle opintokäynnille ja tutkia sen avulla synkronisen 360°-videon mahdollisuuksia ja haasteita kemian opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, jota ohjattiin tutkimuskysymyksellä ”millaisia mahdollisuuksia ja haasteita synkronisella ja immersiivisellä 360°-videolla on kemian virtuaalisen opintokäynnin toteuttamisessa.” Tutkielman teoreettisessa ongelma-analyysissa tarkastellaan 360°-videoiden mahdollisuuksia, haasteita ja hyväksi todettuja toimintatapoja. Taustateoriaa peilataan teknologis-pedagogisen sisältötiedon malliin, minkä perusteella kehitetään ja testataan 360°-videokuvaa hyödyntävä kemian opintokäynti lukiolaisille. Kehittämisen viimeisessä vaiheessa suoritettiin empiirinen ongelma-analyysi tapaustutkimuksena. Tutkimukseen osallistui seitsemän henkilöä, joista viisi osallistui teemahaastatteluun ja kahden toimintaa havainnoitiin heidän työskennellessä kehittämistuotoksen parissa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan immersiivisen ja synkronisen 360°-videon opetuskäytön mahdollisuuksia ovat opetusmenetelmän innostavuus, oppimisen tukeminen, opetuksen saavutettavuuden lisääminen, kemian sisältöjen visuaalinen esittäminen ja kemian relevanssin tukeminen. Immersiivisen oppimisympäristön koetaan tukevan opetukseen keskittymistä ja vahvistavan opetustilanteessa läsnä olemisen tunnetta. Haasteiksi koetaan mahdolliset tekniset haasteet, vuorovaikutuksen autenttisuuden puute, virtuaalisuuden rajoitteet kemian opetuksessa, opetuksen teknologiakeskeisyys sekä teknologian käyttöönottoon vaadittavat resurssit. Tutkimusta voidaan hyödyntää 360°-videota käyttävien oppimisympäristöjen kehittämisessä ja vastaavanlaisten teknologia-avausten opetuskäytön tutkimisessa. Immersiivisen 360°-videon mielekästä luokkahuoneintegrointia varten on huolehdittava, että teknologian opetuskäytön motivaation on lähdettävä opetettavista sisällöistä. Tätä varten opettajien tulee harjoittaa teknologis-pedagogista sisältötietoaan. Jatkotutkimusta tarvitaan immersion oppimisvaikutuksista, 360°-videon vaikutuksesta kemian relevanssin tukemiseen sekä helposti lähestyttävien opetusmateriaalien kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin tilaustutkimuksena Nokia Oyj:lle

Ekosysteemipalveluiden arvoalueet Suomen merialueilla

Raportissa kuvataan ekosysteemipalveluiden kannalta arvokkaimpia alueita Suomen merialueilla, eli niin sanottuja ESPA-alueita. Alueet rajattiin osana Suomen ympäristökeskuksen Merituulivoiman kehittäminen Suomen merialueilla (MeriTV) -hanketta. Tarkoituksena oli tunnistaa alueita, jonne merituulivoimaa voidaan sijoittaa vaarantamatta ekosysteemipalveluiden kannalta merkittäviä alueita. ESPA-alueet noudattelevat kansainvälistä ekosysteemipalveluiden luokitusta, The Common International Classification of Ecosystem Services CICES (versio 5.1.), ja jakautuvat luokituksen mukaisesti säätely- ja ylläpitopalveluihin, tuotantopalveluihin sekä kulttuuripalveluihin. ESPA-alueet perustuvat kattaviin paikkatietoaineistoihin vedenalaisesta meriluonnosta ja ihmisen toiminnasta rannikolla, sekä kyselyaineistoihin ihmisille merkityksellisistä paikoista merellä. Raportissa kuvataan ESPA-alueiden rajaamiseen käytetyt aineistot, menetelmät, kriteerit alueiden rajaukselle, ja käydään läpi sidosryhmäyhteistyössä päätetyt aluerajaukset. ESPA-alueita voidaan hyödyntää merialuesuunnittelussa erilaisten toimintojen yhteensovittamisessa sekä sellaisten alueiden tunnistamisessa, joilla ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä, tai käytön rajaamista, voitaisiin lisätä. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ekosysteemipalveluiden kannalta arvokkaista merialueista, jotta ekosysteemit ja niiden tarjoamat palvelut voitaisiin säilyttää tulevaisuudessa. Tärkeiksi tuotantopalvelualueiksi tunnistettiin alueita, joilla sijaitsee tiheästi merelliseen ruoantuotantoon sekä ruovikkomateriaalin ja geologisten resurssien potentiaaliseen hyödyntämiseen liittyviä kohteita. Tuotantopalvelualueita sijaitsee kaikilla merialueilla, niin saaristossa kuin avomerellä, palvelukategoriasta riippuen. Säätelypalveluista tarkastelussa olivat vedenalaisen kasvillisuuden tarjoamat palvelut. Arvokkaiksi säätelypalvelualueiksi tunnistettiin alueita, joilla esiintyy kasvillisuuden tarjoamia palveluja kytkeytyen tulvansuojeluun, eroosion ehkäisyyn, haitallisten aineiden sidontaan ja pilkkomiseen, hapen tuotantoon, ravinteiden ja hiilen sitomiseen sekä kaloille tärkeisiin elinympäristöihin. Säätelypalveluja ja niiden potentiaalia ilmenee eniten merenlahdissa, jokisuistoissa ja saarten ympärillä. Kulttuuripalveluiden arvokkaat kohteet muodostuvat alueista, joilla sijaitsee paljon luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun mahdollistavia palveluita. Kulttuuristen ekosysteemipalveluiden kuvaus keskittyy virkistyspotentiaalin kartoittamiseen, koska kävijämääristä ei ollut kattavia tietoja saatavilla. Virkistyspotentiaalin tunnistamiseksi hyödynnettiin erilaisia paikkatietoaineistoja palveluista, jotka mahdollistavat retkeilyn ja yöpymisen, sekä tietoja vapaa-ajan kalastuksesta, metsästyksestä ja kulttuuriperinnöstä. Työssä huomioitiin myös maisema-aineistoja ja osallistavia karttakyselyjä ihmisille merkityksellisistä paikoista. Kaupallisessa toiminnassa (hotellit, leirintäalueet ja satamat) huomioitiin lisäksi palveluiden saavutettavuus laskemalla matka-aika maalla ja merellä. Kulttuuripalveluiden arvoalueet sijaitsevat valtaosin rannikon tuntumassa sekä sisä- ja ulkosaaristossa. Tuloksia tarkasteltiin yhdessä merialuesuunnittelijoiden ja merellisten sidosryhmien kanssa projektin järjestämässä ekosysteemipalvelutyöpajassa marraskuussa 2023. Saadun palautteen perusteella päätettiin ESPA-alueiden lopulliset rajaukset. Alueet esitellään kartoilla ja sanallisin kuvauksin tämän raportin lopussa.Valuable areas for ecosystem services in Finland´s marine areas The report describes the most valuable Finnish marine areas in terms of ecosystem services, known as the ESPA areas. These areas were delineated as part of the Finnish Environment Institute's Developing offshore wind power in Finland's marine areas (MeriTV) project. The purpose was to identify areas where offshore wind farms could be located without jeopardizing areas important for ecosystem services. ESPA areas follow the international classification of ecosystem services, The Common International Classification of Ecosystem Services (CICES, version 5.1), and are divided into regulating services, provisioning services, and cultural services. The ESPA areas are based on comprehensive spatial data on underwater marine nature, human activities along the coast, as well as on participatory survey data on meaningful places at sea. The report describes the data, methods, criteria for delineating the areas, and discusses the areas determined in collaboration with stakeholders. ESPA areas can be used in marine spatial planning to coordinate various activities and identify areas, where the utilization or protection of ecosystem services could be increased. The goal is to generate new information about valuable marine areas for ecosystem services to preserve ecosystems and their services also in the future. Provisioning service areas were identified as areas, where the present marine food production takes place, where the potential for using reed material could be high, and where the extraction of geological resources could take place. Provisioning service areas, depending on the category, can be found in all marine areas, including coastal waters, archipelagos, and open sea. Regulating services were identified as areas with abundant underwater vegetation and the services it provides, linked to flood protection, erosion control, binding of harmful substances, nutrients and carbon, oxygen production, and essential fish habitats. Regulating services are most prevalent in bays, river estuaries, and around islands. Areas with valuable cultural services consist of areas with high potential for recreational use and nature tourism. The description of cultural ecosystem services focuses on mapping recreational potential in marine and coastal areas, as information of number of visitors was unavailable. Various spatial data sets, that allow outdoor activities and overnight stays, as well as information on leisure fishing, hunting, and cultural heritage, were used to identify recreational potential. For commercial activities (hotels, campsites, and marinas) accessibility was also considered, by calculating travelling times on land and at sea. Cultural service value areas are mainly located near the coastline and in the inner and outer archipelago. The results were reviewed together with marine spatial planners and maritime stakeholders in an ecosystem service workshop organized by the project in November 2023. Based on the feedback received, the final delineations of the ESPA areas were determined. The areas are presented on maps and accompanying descriptions at the end of this report.Värdeområden för ekosystemtjänster i Finlands havsområden I denna rapport beskrivs de mest värdefulla områdena för ekosystemtjänster i Finlands havsområden, så kallade ESPA-områden. Områdena avgränsades som en del av Finlands miljöcentrals projekt för utveckling av havsbaserad vindkraft i Finland (MeriTV). Syftet var att identifiera områden där havsbaserad vindkraft kan placeras utan att äventyra områden av betydelse för ekosystemtjänster. ESPA-områdena följer den internationella klassificeringen av ekosystemtjänster, The Common International Classification of Ecosystem Services CICES (version 5.1), och delas in i reglerande- och stödjande tjänster, försörjningstjänster och kulturella tjänster enligt klassificeringen. ESPA-områdena är baserade på omfattande rumsliga data om undervattensnatur och mänsklig verksamhet vid kusten, samt på enkätdata om platser till sjöss som är betydelsefulla för människor. I rapporten behandlas de data, metoder och kriterier som använts för att avgränsa ESPA-områden, och dessutom beskrivs de slutliga områdena som valts i samråd med intressenter. ESPA-områden kan utnyttjas inom havsplaneringen för att samordna olika aktiviteter, samt för att identifiera områden där användningen eller skyddet av ekosystemtjänster kunde ökas. Målet var att producera ny information om havsområden med värdefulla ekosystemtjänster för att också i framtiden kunna säkerställa bevarandet av ekosystem och dess tjänster. Områden som identifierades som viktiga för försörjningstjänster omfattade platser där marin livsmedelsproduktion förekom koncentrerat, samt platser med potential för utnyttjande av vassmaterial och geologiska resurser. Områden med försörjningstjänster förekom i kustvattnen, skärgården och det öppna havet. För de reglerande tjänsterna granskades tjänster som produceras av undervattensväxtlighet. Områdena som identifierades som viktiga för reglerande tjänster innefattade rikligt med undervattensväxtlighet som i sin tur bidrar till ekosystemtjänster som översvämningsskydd, erosionsskydd, bindning och nedbrytning av skadliga ämnen, syreproduktion, bindande av näringsämnen och kol, samt viktiga livsmiljöer för fisk. Reglerande tjänster förekom mest i havsvikar, flodmynningar och runt öar. Ställen rika på kulturella tjänster består av områden där det fanns många tjänster som möjliggör naturrekreation och ekoturism. Beskrivningen av kulturella ekosystemtjänster fokuserade på kartläggning av rekreationspotential till sjöss och längs kusten, eftersom information om besökarantal inte fanns att tillgå. För att identifiera rekreationspotentialen utnyttjades olika rumsliga data som beskrev möjligheterna för vandring och övernattning samt information om fritidsfiske, jakt och kulturarv. Också data om landskap och kartundersökningar om platser av betydelse för människor användes. Dessutom beaktades tillgängligheten av tjänster för kommersiell verksamhet (hotell, campingplatser, hamnar), genom att beräkna restiden både på land och till sjöss. De viktigaste identifierade områdena med kulturella tjänster förekom huvudsakligen nära kusten samt i den inre och yttre skärgården. Resultaten granskades tillsammans med havsplanerare och intressentgrupper i en verkstad om ekosystemtjänster som arrangerades i november 2023. De slutliga avgränsningarna för ESPA-områdena definierades baserat på responsen från verkstaden. Områdena beskrivs och presenteras som kartor i slutet av denna rapport

The straw that broke the nurse's back—Using psychological contract breach to understand why nurses leave

Aim: To deepen our understanding of why nurses decide to leave their occupation instead of changing jobs, we examined the antecedents that led to this decision through the theoretical lens of psychological contract breach. Design: A qualitative design with semi-structured interviews. Methods: We collected 28 interviewees from our social networks and a social media platform. We included professional nurses who had decided to leave or had left the occupation. We analysed our data with reflexive thematic analysis, thereby giving space for the interviewee voices to rise. Results: We identified various experiences of dissonance between interviewee expectations and reality. The interviewees expressed unfulfilled expectations or psychological contract breaches in relation to their occupation on different levels and over extended time periods. The psychological contract breaches and decisions to leave the occupation were built up over time because of continuous disappointment and dissonance between expectations and reality. The frustration, dissonance and unfulfilled expectations were expressed towards the institution of nursing rather than a specific employer or organization. Conclusion: Unfulfilled expectations over a longer period might cause psychological contract breach, leading to turnover intentions. Our research brings novel insights into the psychological contract, as our findings indicate that the psychological contract can be formed and breached, also between the employee and the occupation. This means that turnover intentions might result in nurses leaving the profession rather than seeking work in new organizations. Impact: The study addresses the problem of nurse shortage by showing the root reasons for deciding to leave the occupation. Our findings show how psychological contract breaches over time erupt as turnover intentions regarding the occupation rather than a job. The results guide healthcare managers and decision-makers to recognize factors leading to a psychological contract breach, thereby enabling the retention of nurses. Patient or Public Contribution: No patient or public contribution.Peer reviewe

The Construction of Home and the Feeling of Home for International Degree Students Living in Helsinki

Innovaatio- ja tietotalouteen perustuvassa globaalissa maailmassa kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat nousseet merkittäväksi ryhmäksi sekä kaupunkien kilpailukyvyn että globaalisen liikkuvuuden näkökulmasta. Myös Suomessa kansainvälisyyttä on pyritty edistämään niin poliittisin kuin taloudellisin keinoin. Pelkkä opiskelijoiden houkutteleminen ja opiskelupaikkojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä ulkomailta tulevien opiskelijoiden sitouttamiseksi ja täällä pitämiseksi. Kansainvälisten opiskelijoiden kaupunkiin kiinnittäminen ja paikalliseen elinkeinoelämään integroituminen vaatisikin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon ihmisen elämän eri osa-alueet. Asuminen on olennainen osa kaupunkiin muuttavan ihmisen arkea. Yhtenä elämän perusasiana se vaikuttaa muun muassa ihmisen sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen ja sitä kautta paikkaan kiinnittymiseen. Samalla se tarjoaa myös puitteet kodille, jonka kautta kaupunkia eletään ja aistitaan. Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla kodin rakentuminen ja muokkautuminen uuden ympäristön pohjalta korostuu, vaikuttaen olennaisesti halukkuuteen kiinnittyä uuteen paikkaan. Tämä tutkielma kysyykin, miten kansainväliset tutkinto-opiskelijat rakentavat ja kokevat kotia Helsingissä asuessaan. Kodin kokemista ja rakentumista tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa yhdistyvät sekä humanistisen maantieteen käsitys kodin kolmesta perusulottuvuudesta, että Kochanin (2016) kolmiosainen kodin konsepti. Tässä yhdistelmässä kodin kolme pääulottuvuutta ja kolme alaulottuvuutta asettuvat vuorovaikutukselliseen suhteeseen toisiinsa nähden siten, että pääulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) muodostavat toisensa lävistävän pohjan, johon alaulottuvuudet (kaupunkikoti, materiaalinen koti ja peritty koti) asettuvat. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä haastattelemalla seitsemää Helsingissä asuvaa tutkintoon tähtäävää kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa. Tulosten perusteella kansainväliselle opiskelijalle kodin rakentuminen ja kodin kokeminen Helsingissä kiteytyvät kolmeen toisiaan täydentävään tekijään: tärkeät sosiaaliset suhteet, kodin materiaalinen ulottuvuus sekä kodin ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutteinen suhde. Tutkielma valottaa kansainvälisten opiskelijoiden kodin monitasoista luonnetta, jossa niin subjektiivinen yksilötaso, normatiivinen kaupunkitaso kuin yleinen valtiotaso yhdistyvät. Kansainvälisen opiskelijan koti on siten yhtä aikaa sekä yksilölleen tärkeä tunteiden täyttämä paikka että ulkopuolelta tulevien muutosvoimien muovaama dynaaminen ilmiö. Tutkielma alleviivaa sekä yksilön että yhteiskunnan roolia kansainvälisen opiskelijan paikkaan kiinnittymisessä ja kodin tunteen syntymisessä

Fires as a source of annual ambient PM2.5 exposure and chronic health impacts in Europe

Chronic exposure to ambient PM2.5 is the largest environmental health risk in Europe. We used a chemical transport model and recent exposure response functions to simulate ambient PM2.5, contribution from fires and related health impacts over Europe from 1990 to 2019. Our estimation indicates that the excess death burden from exposure to ambient PM2.5 declined across Europe at a rate of 10,000 deaths per year, from 0.57 million (95 % confidence intervals: 0.44–0.75 million) in 1990 to 0.28 million (0.19–0.42 million) in the specified period. Among these excess deaths, approximately 99 % were among adults, while only around 1 % occurred among children. Our findings reveal a steady increase in fire mortality fractions (excess deaths from fires per 1000 deaths from ambient PM2.5) from 2 in 1990 to 13 in 2019. Notably, countries in Eastern Europe exhibited significantly higher fire mortality fractions and experienced more pronounced increases compared to those in Western and Central Europe. We performed sensitivity analyses by considering fire PM2.5 to be more toxic as compared to other sources, as indicated by recent studies. By considering fire PM2.5 to be more toxic than other PM2.5 sources results in an increased relative contribution of fires to excess deaths, reaching 2.5–13 % in 2019. Our results indicate the requirement of larger mitigation and adaptation efforts and more sustainable forest management policies to avert the rising health burden from fires

Kiinan geopoliittinen järkeily Taiwan-kysymyksen diskursseissa: kriittinen analyysi

Taiwanin jälleenyhdistymiskysymys Kiinan kanssa on yksi 2000-luvun merkittävimmistä geopoliittisista haasteista. Kiina pitää Taiwania erottamattomana osana sen historiallista territoriota ja sosiokulttuurista jatkuvuutta jaetun kiinalais-identiteettikäsityksen kautta. Taiwanin demokratisoitumisprosessin myötä kansallisen identiteetin käsitykset ovat kuitenkin erkaantuneet Taiwanilla suhteessa manner-Kiinaan. Niinpä kannatus jälleenyhdistymiselle on Taiwanissa haihtunut lähes olemattomiin, minkä seurauksena perusta rauhanomaiselle jälleenyhdistymiselle ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -toimintaperiaatteen puitteissa näyttää kadonneen. Lisäksi Yhdysvaltojen keskeinen rooli Taiwaninsalmen geopolitiikassa sitoo Taiwanin kysymyksen laajempaan suurvaltapolitiikan viitekehykseen. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Taiwan-kysymyksen realiteetteja analysoimalla Kiinan ulkopoliittisen eliitin geopoliittista järkeilyä sen jälleenyhdistymisdiskursseissa. Tutkimuksen teoreettinen ja metodologinen perusta rakentuu kriittisen geopolitiikan ja kriittiseen diskurssianalyysiin premisseille. Pääasiallinen empiirinen tutkimusmateriaali koostuu Kiinan julkaisemista kolmesta Taiwan-dokumentista (white paper). Lisäksi analyysia täydentää otanta muista virallisista asiakirjoista sekä Taiwaninsalmen geopolitiikkaa luotaava tutkimuskirjallisuus. Analyysikehikko perustuu Ó Tuathailin teoretisointiin geopoliittisesta järkeilystä. Tämän viitekehyksen sisällä tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeisintä politiikkatoimia ohjaavaa geopoliittista imaginaatiota: 1) Historiallinen suvereniteetti, 2) Kansallinen yhtenäisyys 'kiinalaisuuden' alla, sekä 3) Separatismi ja ulkopuoliset toimijat antagonistisina voimina. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kiina on geopoliittisissa diskursseissaan rakentanut jälleenyhdistymisen Taiwanin kanssa historialliseksi ja maantieteelliseksi väistämättömyydeksi. Siitä huolimatta diskursseissa on havaittavissa kasvanutta geopoliittista ahdistusta tavoitteen toteutumisen suhteen. Lisääntyvä geopoliittinen ahdistus saattaa ilmetä lisääntyvinä painostuskeinoina ja voimanosoituksina Taiwaninsalmella lähitulevaisuudessa, mikäli Kiinan ulkopoliittinen eliitti kokee sen välttämättömäksi geopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Huomioiden kehityskulut niin Kiinassa, Taiwanissa kuin Yhdysvalloissakin, edellä esitetty kehityskulku näyttäytyy todennäköiseltä. Suuri osa Taiwan-kysymykseen liittyvistä geopoliittista pohdinnoista voidaan redusoida Kiinan kommunistisen puolueen huoleen sen omasta legitimiteetistään hallita. Kiina on rakentanut jälleenyhdistymisestä eksistentiaalisen kysymyksen ja samalla siitä on tullut merkittävä osa Kommunistisen puolueen olemassaolon perustetta. Taiwanin erkaantuminen mannermaasta lopullisesti aiheuttaisi siis merkittävän legitimiteettiongelman Kiinan kommunistiselle puolueelle. Kiinan kasvava itsevarmuus suurvaltapoliittisenatoimijana ravisuttaa kansainvälisen politiikan areenoita ja kehityskulkuja jatkuvasti – erityisesti Indopasifisella alueella. Siispä Kiina geopolitiikan tutkimuksen kohteena on yhä keskeneräinen projekti, joka vaatii lisää huomioita kriittisen geopolitiikan tutkijoilta.The question of reunification, or ‘the Taiwan issue’, stands as one of the paramount geopolitical conundrums of the 21st century. China asserts that Taiwan is an inalienable part its historical geo-body and socio-cultural chronicles under the unifying idea of ‘Chineseness’. Nevertheless, since Taiwan’s democratization process began to thrive in the 1990s, perceptions of national identity have diverged drastically from those in mainland China. Corollary, the appeal for reunification in Taiwan is almost non-existent, and hence achieving peaceful unification under the ‘one country, two systems’ proposal seems highly unlikely. Furthermore, the United States assumes a pivotal role in cross-strait geopolitics, intricately tangling the question of Taiwan into the broader scheme of great power politics. This thesis examines the intricate dynamics of the Taiwan issue by analyzing the practical geopolitical reasoning of the PRC intellectuals of statecraft over Taiwan. The theoretical and methodological foundations of this study draw from critical geopolitics and critical discourse analysis. The primary empirical research materials comprise the three Taiwan white papers published by the PRC. In addition, the analysis is supplemented by other official documents as well as vast array of research literature published on cross-strait geopolitics. Building upon Ó Tuathail’s theorization of practical geopolitical reasoning, the paper presents the ‘grammar of geopolitics’ of the Taiwan issue from the perspective of the PRC. Within this analytical framework, three guiding geopolitical storylines were identified: 1) Historical Sovereignty, 2) National Unity under ‘Chineseness’, and 3) Separatism and External Powers as Antagonist Forces. The results reveals that the CCP has constructed the imperative of reunification as an historically and geographically bound inevitability. Nevertheless, China's increasing geopolitical anxiety over achieving the objective of reunification with Taiwan is evidential in its discourses. This increasing geopolitical anxiety is likely to compel the CCP to adopt more coercive actions in the near and mid-term future if it deems it necessary. Given the developments in Taiwan, Sino-U.S. relations and domestically in China, it seems probable that pressure on Taiwan will continue to mount throughout the 2020s. Much of the strategic calculations and geopolitical discourses constructed regarding the Taiwan issue can be attributed to the CCP's concerns about its own legitimacy to rule. Within its geopolitical discourses, the issue of reunification is rendered to an existential question for China and arguably it constitutes a significant part of the modern CCP’s raison d'être. China’s increasing self-confidence as a superpower is continually trembling the dynamics of international affairs and the geopolitical landscape, particularly within the Indo-Pacific region. Consequently, the project of Chinese geopolitics remains an unfinished business, and warrants further contributions from researchers in the field of critical geopolitics