Asthma and Respiratory Symptoms in Finnish Competitive Cross-Country Skiers

Maastohiihto on olympialaji, jossa hiihtäjät altistuvat harjoituksissa ja kilpailuissa vaativille olosuhteille. Kylmä ja kuiva ilma rasittavat merkittävästi heidän hengitysteitään. Tämä mahdollisesti johtaa astmaan ja siihen liittyvien oireiden korkeaan esiintyvyyteen hiihtäjillä ja se saattaa vaikuttaa suorituskykyyn. Akuutit hengitystieinfektiot ovat myös yksi yleisimmistä syistä harjoitteluista ja kilpailuista poisjäämiseen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli vertailla eroja astman esiintyvyydessä, astmalääkkeiden käytössä, astman alkamisiässä ja astman hallinnassa suomalaisilla kilpahiihtäjillä verrattuna samanikäisiin verrokkeihin sekä tutkia erilaisia hengitysoireita ja pitkittynyttä yskää. Hiihtäjillä tutkittiin myös akuutin sairauden tai hengitystieinfektion vaikutusta kilpailumenestykseen sekä mahdollisia astman vaikutuksia harjoittelu- ja kilpailupäivien poissaoloihin. Tutkimus toteutettiin postikyselynä, johon kutsuttiin 1282 ikäluokkansa suurimpaan mestaruuskilpailuun ilmoittautunutta maastohiihtäjää 2018–2019. Verrokkiryhmä (n = 1754) kutsuttiin tutkimukseen iän, sukupuolen ja kotiseudun mukaan kaltaistettuna. Vastausprosentti tutkimuksessa oli 27,4 % (n = 351) hiihtäjillä ja 19,5 % (n = 338) verrokeilla. Mediaani-ikä hiihtäjillä ja verrokeilla 16,5 vs. 17,0 vuotta (interkvartiiliväli 14,3–21,5 vs. 15–22,5) ja naisia oli hiihtäjistä 58,1 % ja verrokeista 69,5 %. Astman esiintyvyys oli suurempi hiihtäjillä kuin verrokeilla (25,9 % vs. 9,2 %, p < 0.001) ja ensimmäisten astmaan liittyvien oireiden alkamisikä oli korkeampi hiihtäjillä kuin verrokeilla (13,0 vs. 8,0 vuotta, p < 0.001). Astmatestin (ACT) tulosten mediaani oli molemmissa ryhmissä 22,0, mutta hiihtäjillä oli useammin hyvä astman hallinta (89,0 % vs. 77,4 %, ACT ≥ 20 p). Astmaa sairastavista hiihtäjistä 82,4 % käytti säännöllisesti inhaloitavaa glukokortikoidia (ICS), ja 80,2 % käytti avaavaa lääkitystä. Astmaa sairastavista yhdistelmälääkitystä käytti säännöllisesti 47,3 % hiihtäjistä ja 22,6 % verrokeista. Jaettuna kilpailumenestyksen mukaan hiihtäjillä astma oli yleisintä menestyneimmässä neljänneksessä (56,1 %). Hiihtäjien astma oli useammin ei- allergista (60,1 %) verrattuna verrokkeihin (38,7 %). Kilpahiihto oli suurempi riski ei-allergiselle astmalle (OR 5,05, 95 % CI 2,65–9,61) kuin allergiselle astmalle (OR 1,92, 1,08–3,42). Suuri harjoitusmäärä oli merkittävä riskitekijä ei-allergiselle astmalle hiihtäjien keskuudessa. Hiihtäjillä oli enemmän rasituksen jälkeistä yskää kuin verrokeilla (60,6 % vs. 22,8 %) ja limannousua rasituksen aikana ja sen jälkeen. Astmaatikoilla rasitukseen liittyvät oireet olivat samanlaisia kuin verrokeilla, mutta oireiden esiintyvyys oli korkeampi astmaa sairastavilla. Pitkittynyt yli kahdeksan viikkoa kestävä yskä oli harvinaista ja sitä oli 4,8 %:lla verrokeista ja 2,0 %:lla hiihtäjistä. Suurempi osuus astmaa sairastavista hiihtäjistä (76,9 %) kuin astmaa sairastamattomista hiihtäjistä (62,2 %) joutui jättämään kilpailun väliin hengitystieinfektion vuoksi. Yksittäisen sairausepisodin mediaanikesto oli pidempi astmaa sairastavilla hiihtäjillä (5.0 päivää, IQR 3.8–6.8 vs. 4.0 päivää, IQR 3.0–6.7, p = 0.017), mikä johti useampiin poissaolopäiviin hengitystieinfektion takia kauden aikana (mediaani 15 päivää (IQR 8–28) vs. 10 päivää (IQR 6–18), p = 0.006). Maastohiihtäjillä astma on hyvin yleinen sairaus. Astmaa on erityisesti menestyneimmillä urheilijoilla, astma on useimmiten ei-allergista ja oirehallinta on hvvä. Hiihtäjillä on myös paljon rasitukseen liittyviä hengitysoireita ja hengitystieinfektioita, jotka johtavat harjoituksista ja kilpailuista poisjäämiseen. Näiden tulosten perusteella astman tehokas hoito ja hengitystieinfektioiden vähentäminen on tärkeää. Vaikka hiihtäjillä on paljon astmaa ja hengitysoireita, näyttää siltä, että se ei estä menestyksekästä urheilu-uraa.Competitive cross-country skiers, due to their exposure to extreme cold conditions during training and competition, are subjected to significant strain on their airways. This unique situation leads to a high prevalence of asthma among with a possible impact on their performance. The prominence of acute respiratory infections (ARinf), which hinders their ability to train and compete, is another significant concern for these athletes. The aim of this thesis was to compare the differences in the prevalence of asthma, use of asthma medication, onset age of asthma and asthma control in Finnish cross- country skiers compared to controls and to study the types of respiratory symptoms and prolonged cough in cross-country skiers and controls. In cross-country skiers only, the burden of acute illness or respiratory tract infection in asthmatic and non- asthmatic skiers on competition success and possible effects of asthma on days of absence from training and competition were studied. To investigate these issues, a postal survey was conducted involving competitive Finnish cross-country skiers (n = 1282) who participated in the national championships in their respective age category from 13 years to seniors in the season 2018/2019. The control group (n= 1754) was matched in terms of age, gender, and region. The total response rate in the current study was 27.4% (n = 351) in skiers and 19.5% (n = 338) in controls. In skiers and controls, the median age was 16.5 vs. 17.0 years (interquartile range 14.3–21.5 vs. 15–22.5) and 58.1% vs. 69.5% were women.A higher prevalence of asthma was found among skiers (25.9%) compared to the controls (9.2%), with the median age of the first asthma-related symptoms being higher in skiers (13.0 years) than controls (8.0 years). The Asthma Control Test (ACT) score median was 22.0 in both groups, but skiers had better asthma control with 89.0% achieving well-controlled asthma (ACT score ≥20), compared to 77.4% of controls. Among the skiers with asthma, 82.4% used regular inhaled corticosteroids (ICS), and 80.2% used bronchodilators. A fixed combination of ICS and long-acting β2-agonist was regularly used by 47.3% of the skiers and 22.6% of the controls with asthma. In the most successful quartile of skiers, the prevalence of asthma was the highest (56.1%) in. Asthma in skiers was more often non-allergic (60.1%) compared to the controls (38.7%). Being a skier showed a higher risk for non-allergic asthma (OR 5.05, 95% CI 2.65 to 9.61) than allergic asthma (OR 1.92, 1.08–3.42). High training volume was a significant risk factor for non-allergic asthma in skiers. In terms of exercise-related symptoms, skiers showed a higher prevalence of cough after exercise (60.6% vs. 22.8% in controls) and phlegm production during and after exercise. Symptoms provoked by exercise were similar in asthmatics and non-asthmatics, but symptom prevalence was higher in asthmatic individuals. Chronic cough lasting more than eight weeks was rare, reported by only 4.8% of controls and 2.0% of skiers. A larger proportion of asthmatic skiers (76.9%) than non-asthmatic skiers (62.2%) had to refrain from competitions due to ARinf. The median duration of a single ARinf episode was longer for asthmatic skiers (5.0 days) compared to non- asthmatics (4.0 days), leading to more days of absence due to ARinf throughout the season (median 15 days vs. 10 days). Competitive cross-country skiers, especially the most successful ones, demonstrate a high prevalence of non-allergic, well-controlled asthma. Skiers also experience a greater burden of exercise-related respiratory symptoms and a more significant impact of acute respiratory infections, leading to training and competition absences. These findings underscore the importance of effective asthma management and ARinf reduction strategies in this specific athlete population. Although skiers have a high prevalence of asthma and high prevalence of respiratory symptoms, it seems it does not prevent a successful and triumphant athletic career

The Relationships Between Different Forms of Gamification and User Experience: A Study in the Context of Elderly Well-being Applications

Peer reviewe

Administrative structures of higher education institutions - connection with the experience of professional agency of teaching staff

In educational organizations, the teaching staff has traditionally had a lot of influence on the content of their work and the pedagogy. Within the last two decades, changes in educational organizations can be defined as the shift from this administrative loose coupling toward tight, more managerial coupling. This study utilizes a qualitatively driven mixed-method approach and seeks to determine the potential connection between the loosely, tightly, or simultaneously coupled administrative style and the experience of professional agency of teaching staff in Finnish higher education institutions. The data was gathered through semi-structured thematic interviews and a quantitative survey from 21 informants. The findings revealed that all three administrative styles had both benefits and challenges for the interviewee’s experience of professional agency but with the emphasis on challenges from the tightly coupled features. The results highlight the potential connection with the expert organization’s administrative style and the organization’s most valuable asset: a motivated and committed staff.Peer reviewe

Ekspansiivinen oppiminen nuorten Muutoslaboratorioissa

Peer reviewe

Evaluation of Three-Dimensional Laparoscopic Prostatectomy in the Treatment of Prostate Cancer

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 3D LRP:n rooli eturauhassyövän hoidossa. Halusimme tutkia, miten leikkausmenetelmä on opittavissa ja kuinka se on otettavissa käyttöön eri keskuksissa, joissa ei ole aikaisempaa kokemusta kyseisestä menetelmästä. Prospektiivisessa satunnaistetussa osatyössä mielenkiinnon kohteena oli verrata leikkausmenetelmää RALP:n, joka on käytetyin leikkausmenetelmä eturauhassyövän hoidossa tällä hetkellä. Leikkauksen jälkeisten toiminnallisten tulosten arvioinnissa tavoitteena oli verrata VAS-janaa validoituun EPIC-26 kaavakkeeseen. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin leikkaavan kirurgin oppimiskäyrää ja kehittymistä 200 potilaan aineistossa. Tutkimuksessa arvioitiin perioperatiivisia, onkologisia ja toiminallisia tuloksia. Tutkimuksen päälöydöksenä oli leikkaajan anastomoosi- ja kokonaisleikkausajan parantuminen. Tasannevaihe saavutettiin anastomoosiajassa 30 potilaan ja kokonaisleikkausajassa 60 potilaan kohdalla. Perioperatiiviset, onkologiset ja toiminalliset tulokset olivat vertailukelpoisia aiempaan RALP- kirjallisuuteen. Toisessa osatyössä selvitettiin 3D LRP:n leikkaustuloksia neljässä eri keskussairaalassa ja verrattiin perioperatiivisia, toiminnallisia ja onkologisia tuloksia aiempaan kirjallisuuteen. Tutkimuksessa havaitut tulokset olivat vertailukelpoisia aiempiin RALPilla tehtyihin tutkimuksiin Suomessa ja Pohjoismaissa. Kolmannessa satunnaistetussa osatyössä verrattiin etenevässä tutkimusasetelmassa 3D LRP ja RALPia. Päämuuttujana oli virtsanpidätyskyky vuoden kohdalla leikkauksesta arvioituna EPIC-26 kaavakkeen inkontinenssiosion pisteillä. Toissijaisina tulosmuuttujina olivat virtsanpidätyssuojien käyttö, muut EPIC-26 kaavakkeen osa-alueiden pisteet, onkologiset tulokset sekä leikkauskomplikaatiot. Leikkausmenetelmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa tutkimuksessa. Osatyössä neljä selvitettiin VAS-janan käytettävyyttä arvioitaessa virtsanpidätys- ja erektiokykyä potilailla, joille oli tehty 3D LRP. VAS janan pisteitä verrattiin EPIC- 26 kyselyn virtsanpidätyskyky ja erektiokykyä mittaaviin osioihin. Tutkimuksessa havaittiin vahva korrelaatio EPIC-26 virtsanpidätyskykyä ja erektiokykyä mittaavien osioiden ja vastaavien VAS-janojen välillä. Tämän tieteellisen tutkielman perusteella voidaan todeta, että 3D LRP on nopeampi oppia kuin vaikeana pidetty 2D LRP ja on menetelmänä vertailukelpoinen RALP:n oppimiskäyrään. Perioperatiiviset, onkologiset ja funktionaaliset tulokset 3D LRP:llä ovat vertailukelpoisia Pohjoismaissa sekä Suomessa kuvattuihin tutkimuksiin RALP:lla. Hoidettaessa keski- tai korkeanriskin eturauhassyöpää leikkauksella on 3D LRP vertailukelpoinen vaihtoehto RALP:lle. Toiminnallisten leikkaustulosten osalta VAS- jana on käyttökelpoinen työkalu inkontinenssin ja erektiokyvyn arvioinnissa 3D LRP:n jälkeen.The aim of this study was to evaluate the role of 3D laparoscopic prostatectomy (3D LRP) as a surgical method in the treatment of prostate cancer (PCa). We aimed to investigate how the surgical method can be learned and how it can be implemented in different centers where there is no previous experience with the method. In the world's first randomized trial, the goal was to determine how 3D LRP compares to robot-assisted laparoscopic prostatectomy (RALP). In the evaluation the functional results after surgery, we aimed to assess the usability of the Visual analogue scale (VAS) compared to the validated EPIC-26 questionnaire. The first study of this dissertation investigated the learning curve (LC) of the operating surgeon and the surgeon's development using data from 200 patients. The study also evaluated perioperative, oncological, and functional results. The development could be observed as an improvement in anastomosis and total operating time (TOT), for which a plateau phase was reached in 30 and 60 patients, respectively. Perioperative, oncological, and functional results were comparable to previous literature seen with RALP. In the second study, we examined the surgical results of 3D LRP in four different central hospitals and compared the perioperative, functional, and oncological results with those in the previous literature. The results observed in the study were comparable to previous studies conducted with RALP in Finland and the Nordic countries. In the randomized study, we compared in a prospective study setting 3D LRP to RALP as a method for treating PCa. The primary outcome was urinary continence one year after the surgery, as assessed by the EPIC-26 incontinence section score. The secondary outcomes were the use of protective pads, other sections of the EPIC-26 questionnaire, oncological results, and surgical complications. No statistically significant difference between surgical methods were observed in the study. The fourth study investigated the usability of the VAS compared to the EPIC-26 questionnaire in assessing urinary continence and erectile ability in patients who had undergone 3D LRP. The study found a strong correlation between the sections measuring urinary incontinence and erectile ability in EPIC-26 and the corresponding VAS. The findings show that 3D LRP is quicker to learn than 2D laparoscopic prostatectomy (2D LRP), which is considered difficult and a method with LC comparable to RALP. The perioperative, oncological, and functional results are comparable to studies described in the Nordic countries and in Finland with RALP. For the treatment of medium- or high-risk prostate cancer, 3D LRP is a comparable alternative to RALP. The VAS is a useful tool for evaluating functional surgical results after 3D laparoscopic prostatectomy

Intelligent Fault-Tolerant Active Power Control Using Reinforcement Learning for Offshore Wind Farms

Peer reviewe

Liikenneturvallisuuden merkitys tiehankkeiden priorisoinnissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa

Euroopan unionin (EU) tavoitteena on puolittaa tieliikennekuolemien ja loukkaantumisien määrä vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2020 verrattuna. Lisäksi EU:n nollavision tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä tieliikennekuolemat ja vakavat loukkaantumiset saataisiin lähelle nollaa. Suomi on jäljessä muita Pohjoismaita ja erityisesti Norjaa ja Ruotsia tieliikenteen turvallisuutta verrattaessa. Tämän työn tavoitteena oli vertailla liikenneturvallisuuden merkitystä tiehankkeiden priorisoinnissa ja tunnistaa eroja maiden välillä. Tavoitteena oli erityisesti tarkastella, mitä Suomi voisi mahdollisesti oppia Ruotsista ja Norjasta tässä suhteessa. Tutkimusta varten tehtiin kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus. Kirjallisuuskatsauksen avulla kuvattiin liikenneturvallisuutta liikennepolitiikan tavoitteena ja tiehankkeiden hankearviointia kansainvälisellä tasolla. Kirjallisuuskatsauksen tuloksista ilmenee, että hankearvioinnin yleisin työkalu on hyöty-kustannusanalyysi (HK-analyysi), joka tuottaa vertailtavissa olevaa tietoa tiehankkeen hyödyistä ja kustannuksista. Liikenneturvallisuuteen liittyen HK-analyysissä huomioidaan onnettomuuskustannukset, jotka lasketaan onnettomuuksien määrän ja eri maissa määriteltyjen yksikköarvojen avulla. Työssä haastateltiin tarkasteltavien maiden liikenne- ja väylävirastojen liikenneturvallisuusasiantuntijoita ja tiehankkeiden priorisoinnista vastaavia sekä valtakunnallisten pitkäjänteisten suunnitelmien kanssa työskenteleviä henkilöitä. Haastattelututkimuksella tutkittiin liikenneturvallisuuden merkitystä strategisella ja erilaisten suunnitelmien tasolla. Haastatteluissa ilmeni, että liikenneturvallisuuden merkitykseen vaikuttaa pitkälti strategiselta tasolta tuleva tuki ja se, miten vahvasti liikenneturvallisuus näkyy strategisena tavoitteena. Suomen nykyisessä (2021–2032) valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (L12-suunnitelma) liikenneturvallisuus ei ole yksi päätavoitteista toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa. Liikenneturvallisuuden merkitys tiehankkeiden priorisoinnissa on haastatteluihin osallistuneiden asiantuntijoiden mukaan riittävä, mutta se voisi olla myös suurempi tarkasteltavissa maissa. Haastatteluiden mukaan liikenneturvallisuuden arvo konkretisoituu hankearviointivaiheessa onnettomuuskustannusten yksikköarvoina, jotka on määritelty kussakin tarkasteltavassa maassa samalla tavalla. Maiden välisissä yksikköarvoissa on eroja, ja Ruotsissa erityisesti yksikköarvo kuolemalle on huomattavasti suurempi kuin Suomessa ja Norjassa. Tyypillisesti uusien tiehankkeiden hankearviointien HK-analyysissä matka-aikasäästöt korostuvat saavutettavina hyötyinä liikenneturvallisuushyötyjen sijaan. Tarkasteltavissa maissa ei ole varsinaista tavoitehierarkiaa, mutta tilanteen mukaan liikenneturvallisuus voi korostua tavoitteena ja heijastua suurempana panostuksena, esimerkiksi jos jäädään liikenneturvallisuustavoitteista. Toisaalta poliittisesti ollaan usein kiinnostuneita rahoittamaan isoja hankkeita, joissa saavutettavat liikenneturvallisuushyödyt jäävät suhteessa vähäisiksi. Liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamista tukisikin paremmin rahoituksen kohdistaminen liikenneturvallisuusstrategian toteuttamiseen ja liikenneturvallisuustoimenpiteisiin, kuten automaattinen nopeusvalvonta, keskikaidetiet, alikulut ja jalankulku- ja pyöräväylät. Tarkasteltavat maat ovat ottaneet paljon oppia toisiltaan jo monia vuosikymmeniä. Tämä on johtanut siihen, että maiden strategiset ja toiminnalliset tasot ovat hyvin samankaltaisia, vaikka erojakin löytyy esim. strategisen tason tavoitteistossa sekä liikenneturvallisuusvaikutusten arvioinnin työkaluissa ja yksikköarvoissa. Mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde olisi esimerkiksi se, miten Suomen L12-suunnitelman päivityksen tavoitteiston muutokset tulevat vaikuttamaan toiminnallisen tason suunnitelmiin ja ohjelmiin sekä rahoitettaviksi päätyviin hankkeisiin