Tiivistelmä. Kandidaatintutkielma tarkasteli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen muodossa kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksista ja niiden vaikutuksia lapsen kasvuun. Tämän lisäksi pohdittiin luonnosta vieraantumista ja luontosuhteen muodostumisen merkitystä. Tutkielma lähtee liikkeelle luontosuhteen määrittelemisestä, jonka jälkeen selvitetään luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksia. Lopuksi pohditaan, kuinka luontoa voidaan käyttää oppimisympäristönä koulussa ja millaisia mahdollisuuksia luonto oppimisympäristönä tarjoaa. Tavoitteena oli muodostaa kattava kokonaiskuva luonnon hyvinvointivaikutuksista ja mahdollisuuksista tiivistäen aiempia tutkimuksia.
Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä yhteiskunnan muutosten on havaittu vaikuttavan ihmisten hyvinvointiin. Kansainvälisten terveysmittareiden mukaan teollistuneiden maiden asukkaat voivat huonommin kuin koskaan. Stressiperäiset sairaudet muun muassa uupumus ja mielenterveyshäiriöt, ovat yleistyneet kaikilla ikäryhmillä. Samaan aikaan runsas sisälläolo, fyysinen passiivisuus ja luonnonympäristöjen vähentyminen ovat lisääntyneet. Tutkijat näkivät näiden välillä selkeän syy-seuraussuhteen, jonka pohjalta luonnon hyvinvointivaikutusten tieteellinen tutkimus on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla.
Myös uusi opetussuunnitelma (2014) painottaa luonnonympäristöjen merkitystä oppimisympäristöinä sekä luonnon kunnioittamiseen ja suojelemiseen kasvattamista. Opetussuunnitelmassa lasten hyvinvoinnin edistäminen nousi myös tärkeäksi teemaksi, jossa luonto nähtiin yhtenä osatekijänä. Terveyttä edistävässä toiminnassa ja sairauksien ennaltaehkäisemisessä luonto nähtiin tulevaisuuden mahdollisuutena. Tulevaisuudessa luontoliikunnan ennustetaan saavan tärkeän roolin ihmisten terveyden edistäjänä ja ylläpitäjänä.
Luonnon aikaansaamia fyysisiä hyvinvointivaikutuksia ovat esimerkiksi stressihormonien määrän aleneminen ja motoriikan paraneminen ja psyykkisiä hyvinvointivaikutuksia sosiaalisten taitojen, mielikuvituksen ja luovuuden kehittyminen. Luonnossa liikkuminen tukee lisäksi oppimista, koska luonnossa aivot saavat palautua, ajatukset selkiytyvät ja luovuus vahvistuu. On todettu, että luonnossa myös tarkkaavaisuus, ongelmanratkaisukyky sekä suunnistus- ja havainnointikyky kehittyvät
