Vahingonkorvausvastuusta sopiminen ympäristövahinkotilanteissa ja riskinhallinta indemnity-ehdoin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan toiminnanharjoittajan ympäristövahinkojen korvausvastuusta ja pilaantuneiden alueiden ennallistamisvastuusta syntyvien kustannuksien ja vastuuriskien riskinhallintaa sopimisen ja siinä erityisesti indemnity-ehtojen hyödyntämisen keinoin. Ympäristön pilaantumisesta aiheutuvat ympäristövahingonkorvausvastuut ja ennallistamisvastuut näyttäytyvät taloudellisesta näkökulmasta samankaltaisina toiminnanharjoittajalle, jolloin näiden yhteinen tarkasteleminen on perusteltua. Ympäristövahinkolaki ei koske sopimusvastuuta, mutta vastuumuotojen erottelu ei ole täysin selvää. Ympäristövahinkolaki ei siten välttämättä kaikissa tilanteissa syrjäydy sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun tieltä. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, milloin ympäristövahinkolaki syrjäytyy sopimuksin ja vertaillaan delikti- ja sopimusvastuun eroja ympäristövahinkojen kontekstissa. Ympäristövastuiden riskinhallinta on tärkeässä osassa koko työtä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten indemnity-ehdot sopivat ympäristövahingoista sopimiseen ja kolmannen vahingonkärsijän esittämiltä vaatimuksilta suojautumiseen. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja näkökulmana de lege lata, joskin tarkoituksena on esittää myös de lege ferenda -kannanottoja. Tärkeimpinä lähteinä ovat lainsäädäntö, niitä koskevat hallituksen esitykset ja oikeustieteellinen kirjallisuus. Ulkomaista kirjallisuutta ja artikkeleita on hyödynnetty paljon erityisesti indemnity-ehtojen osalta, sillä suomalaista kirjallisuutta niistä on hyvin vähän. Ulkomaisen kirjallisuuden myötä tutkielmassa esiintyy myös oikeusvertailua. Tutkielman perusteella sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu ja lain mukainen ympäristövahingonkorvausvastuu näyttäytyy toiminnanharjoittajalle taloudellisesta näkökulmasta ankaruudeltaan jossain määrin samankaltaisina. Vahinkovastuista sopiminen on riskinhallinta-ajattelun kannalta toiminnanharjoittajalle hyödyllistä, mutta ympäristövahinkovastuista on sovittava tarkasti. Mikäli ehtoja ei ole luotu riittävän yksityiskohtaiseksi, on mahdollista, ettei ympäristövahinkolaki syrjäydy sopimusvastuun tieltä. Indemnity-ehdot ovat monipuolisia vastuun jakajia, joiden avulla osapuolten on mahdollista saavuttaa molempia tyydyttävä riskinjako ympäristövahinkovastuiden varalta. Vaarana kuitenkin on, että indemnityllä sitoudutaan suurempiin hyvitysvastuisiin kuin alun perin on ajateltu