Suomalaiset elävät yhä pidempään ja aikaisempia sukupolvia terveempinä. 65 vuotta täyttäneiden suomalaisten toimintakykyiset, terveet elinvuodet, ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Väestön ikääntyessä, on entistä tärkeämpää tuoda esille niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta toimintakyvyn säilymiseen ja itsenäisen elämisen edellytyksiin.
Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli seurata samojen ikääntyneiden päijäthämäläisten ihmisten elintapojen muutoksia kuuden vuoden aikana sekä sitä onko näissä muutoksissa sosioekonomisen aseman mukaisia eroja. Lisäksi tarkasteltiin ikääntyneiden ihmisten verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytön yhteyttä vyötärönympärysmittaan kuuden vuoden seurannassa. Erityinen kiinnostus kohdistui siihen, muuttuuko niiden henkilöiden vyötärönympärys, joilla on ollut lääkitys seurannan alku- ja loppuvaiheessa ja poikkeaako mahdollinen muutos lääkkeitä käyttämättömistä. Fyysisen toimintakyvyn osalta tavoitteena oli selvittää toimintakyvyn kuuden vuoden muutoksia ja tarkastella miten eri taustatekijät (sosiodemografiset tekijät, elintavat ja sairaudet) vaikuttavat toimintakyvyn kehittymiseen. Lisäksi tarkasteltiin miten fyysinen, psykologinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä näistä muodostetut summamuuttujat ennustavat koetun terveyden muutoksia.
Tutkimushankkeen aineistona käytettiin Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeessa kerättyä seurantakyselytutkimusta. Vuonna 2002 kyselyyn vastasi 2815 päijäthämäläistä. Vastausprosentiksi saatiin 66. Vastanneet henkilöt edustivat kolmea syntymävuosikohorttia: vuosina 1946–50, 1936–40 ja 1926–30 syntyneitä. Tässä tutkimushankkeessa tarkasteltiin vuosina 2002 ja 2008 toteutettuja kyselyitä. Vuoden 2008 kyselyyn vastasi yhteensä 1889 henkilöä vuoden 2002 osallistuneista. Osallistumisaktiivisuus oli 67 % (miehet 63 %, naiset 69 %).
Tähän seurantatutkimushankkeeseen osallistuneet päijäthämäläiset miehet ja naiset paransivat elintapojaan kaikkien muiden elintapojen paitsi tuoreiden tai kypsennettyjen vihannesten/kasvisten sekä hedelmien ja/tai marjojen syömisen osalta. Erityisesti suurten ikäluokkien edustajat vähensivät tupakointia ja lisäsivät liikuntaa. Positiiviset elintapamuutokset havaittiin sekä hyvin että huonosti toimeentulevien keskuudessa vaikka hyvin toimeentulevista useampi noudatti terveellisiä elintapoja.
Pienin keskimääräinen vyötärönympärys oli lääkkeitä käyttämättömillä, joilla myös vyötärönympäryksen kasvu oli pienintä. Suurin keskimääräinen vyötärönympärys havaittiin molempina vuosina niillä henkilöillä, joilla oli käytössään ainakin verenpainelääke molempina vuosina. Etenkin naisilla vyötärönympärys oli suurentunut kuuden vuoden seurannan aikana enemmän lääkkeitä käyttävillä kuin niillä, joilla ei ollut lääkitystä. Tämä ero selittyi suureksi osaksi elintapaeroilla ryhmien välillä. Niillä henkilöillä, joilla oli käytössä ainakin verenpainelääke, keskimääräinen vyötärönympärysmitta oli riskirajoja suurempi.
Fyysinen toimintakyky sekä 2002 että 2008 oli heikoin vanhimpaan kohorttiin kuuluvilla miehillä ja naisilla. Toimintakyky heikkeni kuuden vuoden aikana vanhimman kohortin miehillä sekä naisilla kaikissa kohorteissa. Ylioppilastutkinnon suorittaneilla miehillä ja naisilla oli parempi toimintakyky kuin kansakoulun suorittaneilla vuonna 2002. Ylioppilastaustaisten miesten toimintakyky heikkeni hieman kansakoulun käyneitä nopeammin. Elintapojen vakiointi ei vaikuttanut tähän tulokseen.
Miehillä ja naisilla, joilla oli keskinkertainen tai huono rahojen riittävyys, oli huonompi toimintakyky kuin niillä, joilla rahat riittivät hyvin sekä vuonna 2002 että 2008. Tämä tulos säilyi, kun elintavat vakioitiin analyyseissä. Useista eri taustatekijöistä vyötärönympärys selitti voimakkaimmin fyysisen toimintakyvyn heikentymistä sekä miehillä että naisilla kaikissa ikäkohorteissa.
Fyysisellä, psykologisella ja sosiaalisella toimintakyvyllä oli kaikilla itsenäinen vaikutus myöhempään koettuun terveyteen. Näistä toimintakyvyn osa-alueista tehtyjen yhdistelmämuuttujien mukaan näytti, että fyysisellä ja psykologisella toimintakyvyllä oli niin voimakas vaikutus koettuun terveyteen, että sosiaalisen toimintakyvyn osuus tässä yhteydessä osin hävisi.
Tämä tutkimushanke on osoittanut, että ihmiset tekevät terveyden kannalta suotuisia muutoksia ikääntymisen myötä. Terveydenhuollossa olisi syytä yhä voimakkaammin panostaa terveyden edistämistyöhön, koska iäkkäät ihmiset ovat selvästi otollinen joukko, johon edistämistoimenpiteitä kannattaa kohdistaa. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien elintapoihin on jatkossa kiinnitettävä parempaa huomiota. Lääkkeiden käyttäjät eivät tulosten perusteella muuta tottumuksiaan ja he lihovat jopa nopeammin kuin muu väestö. Suomessa on tutkittu sosioekonomisia terveyseroja jo muutamien vuosikymmenten ajan. Tästä tutkimistraditiosta olisi siirryttävä eteenpäin kehittämään keinoja miten näitä eroja voitaisiin supistaa
