Diabetes is characterized by a number of metabolic disturbances. Self-management, that aims at normalizing these disturbances, constitutes the backbone of diabetes treatment. A number of factors may affect how patients take care of themselves. Knowledge of the current treatment guidelines is not sufficient alone, but must be translated into compliance. Also various psychological determinants, such as depression, may affect how patients take care of themselves. Sense of coherence (SOC), which refers to the extent to which individuals are able to use various resources to sustain and improve health, offers another kind of an approach to the issue of diabetes management.
The aim of this thesis was to investigate the adherence with dietary recommendations in patients with type 1 diabetes, and to study the association between self-reported and measured compliance with recommendations. We also investigated the relevance of the SOC in diabetes self care, patients per-ceptions of their disease, and microvascular complications. Moreover the associations between depression and the metabolic syndrome and mortality were evaluated. The thesis is part of the Finnish Diabetic Nephropathy (FinnDiane) study.
Compliance with dietary guidelines was highest for the intake of protein, alcohol, and sucrose. A substantial proportion of the participants consumed less carbohydrates, and fibre than recommended. Sodium chloride and saturated fatty acid intakes frequently exceeded the recommendations. Of the micronutrients, the recommendations for vitamin D, folate and iron were most frequently unmet. Self-reported compliance with dietary recommendations was reflected in more frequently meeting the recommendations for carbohydrates, total fat, saturated fatty acids, and alcohol intakes. Despite this, the observed frequencies of meeting the actual guidelines among these patients were, for many nutrients, only modest (e.g., 55% for carbohydrates and 35% for saturated fatty acids). In women, higher SOC score (indicating stronger SOC) was associated with more prudent food choices. In men, the SOC scores were positively associated with higher level of physical activity. Weak SOC was associated with higher HbA1c levels among women. In men, weak SOC was associated with the presence of diabetic nephropathy. Four factors were formed from the diabetes questionnaire (conceptions of HbA1c, complications, diabetes control, and hypoglycaemia). Higher factor scores describing less favourable self-reports were observed for conceptions of HbA1c and hypoglycaemia among those with weak SOC. Moreover, in men, weak SOC was associated with the complications factor. In women, the metabolic syndrome was a more frequent observation among those with symptoms of depression. Of the individual components of the metabolic syndrome, the BDI score was associated with the waist and triglyceride components in women. Purchases of antidepressant agents reduced the 10-year cumulative survival, mostly so among women with such purchases at around the baseline visit. The purchasers of antidepressant agents died mostly of chronic diabetic complications, while the predominant underlying cause of death among non-purchasers were cardiovascular diseases.Diabetekseen liittyy erilaisia aineenvaihdunnallisia häiriöitä joita pyritään normalisoimaan itsehoidon avulla. Erilaiset tekijät vaikuttavat kuitenkin siihen kuinka hyvin potilaat huolehtivat itsestään. Tieto vallitsevista suosituksista ei riitä, vaan oleellista on myös hoitomyöntyvyys, komplianssi. Myös erilaiset psyykkiset tekijät kuten masennus voi vaikuttaa haitallisesti itsehoitoon. Koherenssin tunne, jolla tarkoitetaan yksilön kykyä käyttää hyväkseen erilaisia voimavaroja terveyden ylläpitämiseksi, tarjoaa lisäksi toisenlaisen lähestymistavan diabeteksen itsehoidon tarkasteluun.
Väitöskirjassa tutkittiin kuinka hyvin tyypin 1 diabetesta sairastavat noudattavat ravitsemussuosituksia, sekä selvitettiin itseraportoidun komplianssin yhteyttä suositusten noudattamiseen. Tutkimme myös koherenssin tunteen yhteyttä itsehoitoon, potilaiden mielikuviin sairaudestaan, sekä liitännäissairauksiin. Lisäksi selvitimme masennuksen yhteyttä metabolisen oireyhtymän esiintymiseen ja kuolleisuuteen. Väitöskirja on osa FinnDiane tutkimusta (the Finnish Diabetic Nephropathy study).
Suurin osa tutkittavista saavutti proteiinin, alkoholin ja sakkaroosin saantisuositukset. Merkittävä osa tutkittavista sai ravinnosta suosituksia vähemmän hiilihydraatteja ja kuituja. Sen sijaan ruokasuolan ja tyydyttyneiden rasvahappojen saanti ylitti useilla suositukset. Mikroravintoaineista D-vitamiinin, folaatin ja raudan saannit jäivät usein suosituksia alhaisemmiksi. Itseraportoitu komplianssi oli positiivisesti yhteydessä hiilihydraattien, kokonaisrasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, sekä alkoholin saantisuositusten noudattamistiheyteen. Tästä huolimatta havaitut noudattamistiheydet jäivät myös näillä tutkittavilla useiden ravintoaineiden suhteen kuitenkin vain kohtuullisiksi (esim. 55% ja 35% saavutti hiilihydraattien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuositukset). Naisilla korkeammat koherenssin tunne -pisteet olivat yhteydessä ravitsemussuositusten noudattamiseen. Miehillä koherenssin tunne -pisteet olivat positiivisesti yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen. Heikko koherenssin tunne oli naisilla yhteydessä korkeampaan HbA1c -tasoon. Miehillä heikko koherenssin tunne oli yhteydessä diabeettiseen munuaistautiin. Diabeteskyselystä muodostui neljä faktoria (HbA1c:hen liittyvät mielikuvat, komplikaatiot, diabeteksen hoito ja hypoglykemia). Heikko koherenssin tunne oli yhteydessä epäsuotuisempiin mielikuviin HbA1c:stä sekä hypoglykemiasta. Lisäksi miehillä heikko koherenssin tunne oli yhteydessä komplikaatio -faktorin kanssa. Naisilla masennus oli yhteydessä metabolisen oireyhtymän esiintymiseen. Yksittäisistä metabolisen oireyhtymän komponenteista masennuspisteet olivat naisilla yhteydessä vyötärönympärys- ja triglyseridikomponentin esiintymiseen. Naisilla masennuslääkkeiden osto ensimmäisen tutkimuskäynnin aikoihin lisäsi kuolleisuutta 10 vuoden seurannan aikana. Masennuslääkkeiden ostajilla krooniset diabetekseen liittyvät komplikaatiot olivat yleisin kuolinsyy, kun taas niillä jotka eivät ostaneet masennuslääkkeitä yleisin kuolinsyy oli sydän- ja verisuonisairaudet
