The aim of my thesis, which consists of five original articles and a summarizing chapter, is to study the identity, lifestyle and cultural taste of the Finnish Swedes, i.e. the Swedish-speaking language minority in Finland, from a qualitative point of view. The Finnish Swedes are a somewhat special minority, first of all because of their wide-ranging language rights guaranteed by the constitution, and secondly because of the common image that Finnish Swedes represent a more legitimate or better lifestyle and taste than the Finnish-Speaking Finns. This conception is corroborated by the fact that, in comparison to the language majority, the Swedish-speakers have better health, employment, income and so on according to a number of quantitative studies.
My research data is composed of twenty-six focus group interviews conducted among a geographically and socio-economically wide range of Swedish-speaking Finns. Group sizes ranged from 3 to 11 people. In the interviews, culture was approached through a framework of seven topics: music, cinema, television, arts, reading, eating and clothing. In each focus group interview, two subfields of culture were discussed along with a short section about cultural events and participation and definitions on good and bad taste. After discussing culture and taste, there was a final discussion on the Finnish Swede identity.
The main theoretical framework of my thesis comes from Pierre Bourdieu (1979) and his followers: I am asking whether the status of being a Swedish-speaker can be used as a means of distinction. The main research questions are the following: (1) How does the Swedish-speaking minority look studied in the light of extensive qualitative data and in a framework of lifestyle and taste? (2) What kind of differences in lifestyle, taste and linguistic identity are there between different Finnish Swedes and how do those connect with socio-economical position, place of residence or age? I also ask how belonging to the language minority might work as a tool for cultural distinction and how different Swedish-speaking groups take use of it. My main research question is (3) whether mother tongue is a remarkable factor of lifestyle or cultural taste in contemporary Finland.Suomenruotsalaista elämäntyyliä etsimässä
Suomenruotsalaisiin liittyy sitkeä myytti paremmasta tai menestyksekkäämmästä elämästä kuin valtaväestöllä. Maailmanlaajuisesti erityistä kielivähemmistöämme on tutkittu lukuisten tilastotutkimusten voimin, mutta millainen kuva suomenruotsalaisesta elämäntyylistä muodostuu laadullisin menetelmin?
Suomenruotsalaista makua ja elämäntyyliä kartoittava artikkeliväitöskirjani koostuu viidestä tieteellisestä artikkelista sekä yhteenvetoluvusta. Tutkimusaineistoni koostuu 26 ryhmähaastattelusta, jotka kattavat maantieteellisesti ja sosioekonomisesti laajan skaalan erilaisia ruotsinkielisiä. Haastatteluissa kulttuuria lähestyttiin seitsemän kulttuurialueen (musiikki, elokuvat, TV, taide, lukeminen, syöminen ja pukeutuminen) kautta. Jokaisessa ryhmässä käsiteltiin kahta kulttuurinaluetta sekä lisäksi erilaisissa kulttuuritapahtumissa käymistä ja hyvän ja huonon maun määritelmiä. Lopuksi keskusteltiin vielä suomenruotsalaisesta identiteetistä.
Tutkimukseni kysyy, kuinka suomenruotsalaiset näyttäytyvät suuren haastatteluaineiston valossa elämäntyylin ja maun näkökulmasta. Entä millaisia elämäntyylin, maun ja kieli-identiteetin eroja erilaisten suomenruotsalaisten välillä on ja miten ne liittyvät sosioekonomiseen asemaan, asuinpaikkaan tai ikään? Kysyn myös, kuinka kielivähemmistöön kuuluminen voi toimia kulttuurisen eronteon välineenä ja kuinka erilaiset ruotsinkieliset ryhmät hyödyntävät sitä. Viimeinen tutkimuskysymykseni on seuraava: onko äidinkieli merkitsevä tekijä elämäntyylin tai kulttuurisen maun kannalta 2000-luvun Suomessa?
Tutkimukseni mukaan suomenruotsalaisten kulttuurinen maku jäsentyy pitkälti heidän yhteiskunnallisen asemansa, asuinpaikkansa, ikänsä ja muiden vastaavien tekijöiden ympärille. Koulutetut kaupunkilaissuomenruotsalaiset poimivat sujuvasti käyttöönsä kulttuuria sekä suomen- että ruotsinkielisestä kulttuuripiiristä, maaseudun pelkkää ruotsia puhuvat suomenruotsalaiset taas ovat kaikkiaan epäaktiivisempia kulttuurin suhteen ja kuluttavat lähinnä ruotsinkielistä usein paikallista kulttuuria. Ruotsinkielinen keskiluokka erottautuu joukosta korostaessaan suomenruotsalaista identiteettiään, suomenruotsalaista kulttuuriperintöä ja ruotsin kielen puhumisen tärkeyttä käyttäen hyväkseen myyttistä mielikuvaa bättre folkista . Tutkimukseni keskeinen tulos on, että suomenruotsalaiset eivät ole kulttuurisesti yhtenäinen vähemmistö
