Kirja-arvostelu: Persoona ja yhteisö : personalistinen sosiaalipedagogiikka / Leena Kurki. Helsinki, 2002

Huttunen, Rauno

Julkari

Leena Kurjen tutkimus ”Persoo-na ja yhteisö” yhdistää kaksiSuomessa suhteellisen tuntema-tonta teoreettista perinnettä.Toinen on sosiaalipedagogiikanlaaja perinne ja toinen on myöslaajalle levinnyt mutta hajanai-sempi personalismin filosofinenperinne. Kurki on aikaisemminkirjoittanut muun muassa per-soonakeskeisestä kasvattamises-ta, sosiaalipedagogiikasta, sosio-kulttuurisesta innostamisesta jajesuiittojen kasvatusperiaatteista.Kurki on erikoistunut latinalai-seen keskusteluun persoonasta,sosiaalityöstä ja kasvatuksesta.Jesuiittojen parissa eläneenä hä-nellä on ollut hyvä perspektiiviniin sanottuun ignatiaaniseenkasvatus- ja sosiaalityöhön niinteoriassa kuin käytännössäkin.Sosiaalipedagogiikka on Sak-sassa 1800-luvun lopulla kehi-tetty sosiaalityön ja kasvatuksennäkökulmat yhdistävä tieteenalasekä saksalaisen sosiaalivaltionkäytännöllisen toiminnan muo-to. Sosiaalipedagogiikan teorianperustajahahmona voidaan pitääkasvatusfilosofi Herman Nohlia,joka oli filosofi Wilhelm Dilt-heyn oppilas ja Hegelin nuoruu-den kirjoitusten toimittaja. Sak-sassa sanaa sosiaalipedagogiikkakäytetään yleisesti sosiaalityönsynonyyminä ja samannimistäoppiainetta opetetaan opistoissaja yliopistoissa. Suomessa so-siaalikasvatus tarkoittaa  nuori-sotyötä ilman suoranaista viit-tausta Nohlin sosiaalipedago-giikkaan. Sosiaalipedagogiikkaaihan Nohlin hengessä voi Suo-messa opiskella Kuopion yliopis-tossa professori Juha Hämäläisenjohdolla.Latinalaisella kielialueella kas-vatusajatteluun on vahvasti vai-kuttanut Ignatius Loyolasta(1491–1556) juontuva ignatiaa-ninen pedagogiikka. Loyolaa so-velsi ensimmäisenä Ramon RuizAmado vuonna 1929 julkaistul-la kirjallaan Educación social.Sittemmin latinalaiseen sosiaali-pedagogiikkaan ovat vaikutta-neet Paolo Freiren vapautuksenpedagogiikka ja AntonioGramscin marxilainen filosofia.Kurjen mielestä jesuiittojen liit-tyminen Freireen ja Gramsciinei ole yllättävää, sillä kaikillenäille on yhteistä se, että kasva-tus nähdään merkittävänä väli-neenä luotaessa uutta maailman-katsomusta ja uusia intellektuel-leja, joita tarvitaan sosiaalisenmuutoksen aikaansaamiseksi.Latinalaisessa perinteessä ha-lutaan tukea ja kehittää sekä in-himillistä arvokkuutta että so-siaalisuutta. Jesuiittojen pedago-giikka kuuluu humanistisiin kas-vatusfilosofioihin, joissa kasva-tustavoitteeksi asetetaan tahdonvapauden omaava luova persoo-nallisuus. Tavallisesti humanisti-sessa kasvatusajattelussa yhteisönrooli ja ihmisen yhteisöllinenluonne jäävät vähemmälle huo-miolle, mutta Loyolan ajattelus-sa yhteisöllisyyden teema onvahvasti mukana. Kasvatuksentavoitteena on yhteisöllisyydenja yksilöllisyyden harmonia. Je-suiitat korostavat kasvatustyös-sään kolmea elementtiä: dialo-gia, oikeudenmukaisuutta jakulttuuria. Kasvattaja on ohjat-tavansa palveluksessa tämän tu-kijana, helpottajana ja innosta-jana. Mentorin eli ohjaajan täy-tyy olla lempeä ja ymmärtävä se-kä antaa kasvatettavalle itselleentäysi tila, mutta samalla mento-rin täytyy olla myös luja.Latinalaisella sosiaalipedago-giikan perinteellä on paljon yh-teistä tämän personalismin kans-sa. Personalismi voidaan Kurjenmukaan määritellä ”yritykseksiasettaa inhimillinen persoona jaihmisten väliset persoonallisetsuhteet kaiken teorian ja käytän-nön keskiöön” (s. 64). Per-sonalistiset ajattelijat ovat yh-teiskuntakriittisiä. He vaativatpersoonallista ja yhteisöllistä val-lankumousta. Personalismi ei pi-täydy abstraktisiin filosofisiinongelmiin, vaan on kiinnostu-nut ihmisten konkreettisesta elä-mästä ja arkipäivästä. Personalis-mi on aikaan ja paikkaan sidot-tu filosofia. Personalismin tun-netuimman edustajan Emma-nuel Mournierin mukaan ”to-tuus ei ole mikään looginen jaepäpersoonallinen muoto, vaankyse on aina yhden ihmisen, yh-den kansan, totuudesta. Totuuson yhtä rikkoutuva kuin nämä,mutta samalla, kuten nämä,myös elävä ja vaativa”. Per-sonalismin filosofiaan ovat vai-212 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2Personalistisesta sosiaalipedagogiikastaRAUNO HUTTUNENLeena KurkiPersoona ja yhteisöPersonalistinen sosiaali-pedagogiikkaJyväskylä: Sophi, 2002172 s.kuttaneet eksistentialismi,marxismi ja kristillisyys.Se on erittäin väljä ja avoin fi-losofinen suuntaus, joka käsit-tää niin idealistisia kuin realisti-sia ajattelijoita. Useammat ovatkristittyjä teistejä, mutta mu-kaan mahtuu myös ateistejakin.Teistisistä personalisteista kan-nattaa mainita puolalainen Ka-rol Wojtyla (Johannes PaavaliII), joka väitöskirjassaan yhdis-teli Max Schelerin fenomenolo-giaa ja Tuomas Akvinolaisen fi-losofiaa. Ennen paaviksi tuloaanWojtyla oli puolalaisen fenome-nologian ja personalismin joh-tohahmo. Mournierin lisäksimuita ranskalaisia personalistejaovat filosofi, kirjailija GabrielMarcel, Jacques Maritain ja Em-manuel Levinas. USA:ssa 1900-luvun alussa Borden ParkerBowne perusti niin sanotunBoston School of Personalism-ryhmän. Muun muassa MartinLuther King teki Bostonin yli-opistossa väitöskirjansa per-sonalististen ajattelijoiden oh-jauksessa. Muita merkittäviäpersonalisteja ovat venäläinenNikolai Berdjajev ja skotlantilai-nen John Macmurray. Per-sonalismin filosofinen suuntauson nyt yhdistynyt kansainväli-seksi ryhmäksi, jonka keskus onOxfordissa. Se järjestää vuosit-taisia konferensseja ja julkaiseeThe Personalist Forum -lehteä.Personalistisella ajattelulla onhyvin monennäköisiä sovelluksiapedagogiikkaan. Niissä koroste-taan persoonan ainutkertaisuut-ta, luovuutta, kutsumuksellisuut-ta ja vastuuta. Kolumbialaisentutkijan Carlos Vásquesin mu-kaan jokaisella persoonalla onoma kutsumuksensa ja näin oi-keus tulla kohdelluksi mitä suu-rimmalla kunnioituksella. Kasva-tuksen tavoitteena on luoda per-soonien yhteisö, jossa persoonillaon maksimaalinen mahdollisuustoteuttaa yksilöllistä luovuuttaanja sosiaalista vastuutaan. Kirjanviimeisessä luvussa Kurki esittääoman näkemyksensä siitä, mitähaasteita personalismin filosofiaasettaa sosiaalipedagogiselle teo-rialle ja käytännölle. Kurki käsit-telee persoonakeskeistä kasvatus-ta päiväkodeissa, kouluissa, van-husten hoidossa, työyhteisönjohtamisessa ja ”yhteisötyössä”.Kurjen mukaan yhteisötyö on ai-toon kansalaisuuteen kasvamisentukemista ”ja tätä aitoa kansalai-suutta tarvitaan, jotta ihmiset ky-kenisivät täydesti osallistumaansekä oman arkipäivänsä että yh-teiskuntansa kehittämiseen ja laa-dulliseen muuttamiseen” (s.127).Leena Kurjen tutkimus per-sonalistisesta sosiaalipedagogii-kasta on hyödyllinen ja arvokaskirja kaikille kasvatus- ja so-siaalityön ammattilaisille, opis-kelijoille, tutkijoille ja opettajil-le. Kurjen näkemys ”personalis-tisesta johtajuudesta” avaa uusiaperspektiivejä johtajakoulutuk-seen. Myös persoonan käsittees-tä filosofisessa ja psykologisessamielessä kiinnostuneet löytävätKurjen tutkimuksesta paljon hy-viä kirjallisuusviitteitä.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2 213

Personalistisesta sosiaalipedagogiikasta

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100753/032huttunen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Personalistisesta sosiaalipedagogiikasta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari