Riikonen, Hannu

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

70 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2018 KIRJALLISUUSIsänmaan sumun aikaMinna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sorto-kauden taisto isänmaan ja sa-nanvapauden puolesta. Ota-va 2017.Minna Maijala tarkastelee teok-sessaan niin sanottua ensim-mäistä sortokautta (1899–1905), kenraalikuvernööri Nikolai Bobri-kovin johtamia venäläistämistoi-menpiteitä (posti- ja kielimanifes-tit, sensuuri, lehtien lakkautukset, takavarikot, karkotukset) ja sivis-tyneistön edustajien suhtautumis-ta niihin sekä heidän vastarintansa muotoja. Mukana toimijoina ovat lähes kaikki keskeiset tuon ajan taiteen merkkihenkilöt. Maijala an-taa havainnollisen kuvan siitä, mi-ten vastarintatoimia jouduttiin te-kemään salassa ja miten siinä usein onnistuttiin. Salassa paine-tut ja levitetyt julkaisut, allegoriset tekstit, joiden sanomaa sensuu-ri ei tavallisesti huomannut, jopa sanskriitiksi kirjoitetut pöytäkirjat – kaikesta tästä kirjassa on usei-ta esimerkkejä. Sana ”maanalai-nen” kirjan otsikossa on kuitenkin turhan rajoittava, sillä mukana on runsaasti kuvauksia myös julkises-ta toiminnasta Suomessa ja ulko-mailla. Esimerkiksi kansainvälistä kulttuuriadressia, Haagin rauhan-kongressia, Pariisin maailmannäyt-telyä ja suurlakkoa on käsitelty seikkaperäisesti.Maijala käyttää sumeilemat-ta sortokausi-käsitettä, vaikka sitä on historiantutkimuksessa ryhdyt-ty kaihtamaan, osin Matti Klingen autonomian kauden siunaukselli-suutta korostavien teosten ansios-ta. Kyse on tietysti paljolti näkökul-masta. Maijala katsoo asioita tuon ajan toimijoiden, kuten kirjailijoi-den, yliopistomiesten ja poliitik-kojen kannalta, jotka epäilemättä kokivat tilanteen sortona, etenkin kun Maijala määrittelee sorroksi myös henkisen epäoikeudenmu-kaisuuden ja mielivallan.Maijalan teoksen pohjana ja taustana on, kuten kirjallisuusluet-telosta ja lähdeviitteistä ilmenee, useita eri osa-alueita käsitteleviä erityistutkimuksia. Niitä ovat kir-joittaneet etenkin Tuomo Polvinen (tutkimus Bobrikovista), Pirkko Lei-no-Kaukiainen (lehdistösensuuri), Kerstin Smeds (Pariisin maailman-näyttely), Päiviö Tommila (suuri adressi), Taimi Torvinen (Suomen puolustus Kööpenhaminassa) ja Seppo Zetterberg (Eugen Schau-man). Keskeisen lähdeaineiston ovat muodostaneet myös esimer-kiksi Juhani Ahon, Herman Gum-meruksen, Edvard Hjeltin, Tekla Hultinin, Thiodolf Reinin, J. N. Reu-terin ja Konni Zilliacuksen kirjeet,  päiväkirjat ja muistelmat. Yllättä-vänkin voimakkaasti Maijala no-jautuu amatöörihistorioitsija Eino I. Parmasen vuosina 1937–41 jul-kaistuun massiiviseen, yli 3 000 suurta sivua käsittävään Taistelu-jen kirjaan. Aikalaiskirjallisuuden osalta Maijala ei ole käyttänyt kir-jallisuusprofessori Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjaa. Siitä on Eero Saarenheimo julkaissut osia vuosilta 1905–17 otsikolla Kirovuo-sien kronikka, jossa on myös var-haisempia vuosia käsittelevä As-pelin-Haapkylän katsaus. Kuten Rafael Koskimies on muistuttanut artikkelissaan ”Sortovuosien vai-kutus kulttuurielämään” (1960), Aspelin-Haapkylä katsoi jopa, että sellaiset ilmaisut, kuten ’routavuo-det’ tai ’sortovuodet’ ”eivät vastaa todellisuuden kaameutta”.Maijalan käyttämästä tutkimus-kirjallisuudesta puuttuvat eten-kin Matti Klingen historiakulttuuria Suomessa käsittelevä teos Suo-malainen ja eurooppalainen men-neisyys, Rafael Koskimiehen Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen elämäkerta, Alli Rytkösen kolmiosainen Päi-välehden historia, Osmo Jussilan laaja teos Suomen suuriruhtinas-kunta 1809-1917 ja Ville Lukkari-sen tutkimus Edelfeltin tekemästä Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvi-tuksesta. Esitys olisi epäilemät-tä vielä terävöitynyt, jos siinä olisi voimakkaammin antauduttu dia-logiin muiden tutkijoiden kans-sa ja haastettu aikaisempia näke-myksiä. Tällaisenaan sen rinnalla toisenlaisesta näkökulmasta kannattaa lukea Klingen teoksesta Keisarin Suomi kyseistä ajanjak-soa koskeva osuus.Kultakauden maanalainen vas-tarinta on aiheellinen kirja sikä-li, että tekijä rakentaa edellä mai-nittujen teosten perusteella oman yhtenäisen ja monipuolisen ker-tomuksen sortovuo sien tapahtu-mista. Toiseksi se on aiheellinen sikäli, että siinä tuodaan esille kir-jailijat toimijoina tarkasteltavien vuosien tilanteessa. Kirjailijoiden osuus on nyt selkeämmin esillä kuin edellä mainittujen historian-tutkijoiden teoksissa. Aikalaiskirjailijoiden ohella on otettu huomioon, mikä merkitys Jo-han Ludvig Runebergillä ja Saka-ri Topeliuksella tuolloin oli. Alek-sis Kivi ei ole Maijalan esityksessä mukana, mikä on sikäli ymmärret-tävää, että Kiven kanonisointi oli vasta alkamassa. Erikoista on kui-tenkin se, ettei työväenliikkeen suhdetta tapahtumiin ja työväen kirjailijoita ole käsitelty (Matti Ku-rikka ja A. B. Mäkelä mainitaan ai-van ohimennen). Näistä olisi ollut saatavissa paljon perustutkimus-ta. Kaunokirjallisuuden ohella myös kuvataide, arkkitehtuuri ja musiikki ovat esillä.Kolmas merkitys Maijalan esi-tyksessä on siinä, että myös nais-ten osuus ja niin sanottu naiska-gaali on liitetty selkeästi mukaan tapahtumien kulkua kuvattaessa. Teoksesta välittyy kuva siitä, että esimerkiksi julkaisujen monistami-nen ja välittäminen eivät olisi ol-leet mahdollisia ilman naisten toi-meliaisuutta. Toimintaan kuului myös ruokahuollon järjestämistä, TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2018 71KIRJALLISUUSrahan keräämistä ja nimien keruu-ta adresseihin. Miehet kuitenkin vieroksuivat naisia varsinaisina poliittisina toimijoina.Metaforien ja allegorioiden osoittaminen vastarinnan edusta-jien teksteistä on yksi teoksen joh-tolangoista. Puhumalla esimerkiksi sumusta, myrskystä ja talvesta on-nistuttiin hämäämään sensuuria. Poikkeuksia kuitenkin oli. Sensuu-ri havaitsi, että Juhani Ahon torp-pareista ja uudesta voudista ker-tova lastu ”Korpelan ukot” kuvasi Suomen uuden voudin eli Bobri-kovin mielivaltaa, joten sen julkai-seminen Päivälehdessä kiellettiin. Teoksessa on nostettu esiin monia sattuvia tekstejä. Sellainen on esimerkiksi Arvid Järnefeltin vuonna 1900 Nuori Suomi -albu-missa ilmestynyt kirjoitus ”Onko Suomella historiaa?”, jonka otsik-ko viittaa Topeliuksen tunnettuun esitelmään ”Äger Finska folket en historie?”. Järnefeltin kirjoitusta ei Klinge ole huomioinut mainitus-sa historiakulttuuria käsitteleväs-sä teoksessaan. Maijala ei ole kui-tenkaan tarkastellut antiikintutkija O. E. Tudeerin teosta Kreikan kan-sa persialaissotien aikana (1906), jota tuskin voi lukea ottamatta huomioon taustana Suomen ja Ve-näjän tilannetta. Jo sen ensimmäi-sellä sivulla todetaan Kreikan ”pie-nestä kansasta”, joka ”torjui idän hyökkäyksen, se pelasti itselleen vapauden ja tulevaisuuden. Se teki enemmän: se pelasti ihmis-kunnalle vapaan länsimaisen sivis-tyksen idut”.Maijalan teos on kirjoitettu sekä sujuvasti että selkeästi. Ni-mien oikeinkirjoitukseen on jäänyt joukko virheitä; etenkin prokuraat-tori Eliel Soisalon-Soinisen nimi esiintyy jatkuvasti virheellises-sä muodossa Soinsalon-Soininen. Marko Tikan tutkimus puuttuu kir-jaluettelosta. Henkilöhakemisto olisi ollut paikallaan.H. K. RIIKONENKirjoittaja on yleisen kirjallisuustieteen professori (emeritus).Tiedekirjan syksyn tapahtumat!Tiedekirjassa järjestetään syksyn aikana kolme SKS:n suosittua kirjakeskiviikkoa, jolloin keskustellaan kirjoista. Myös kaikki SKS:n kirjat myydään tapahtumapäivinä -25% alennuksella. Tarkista ajankohdat ja kirjailijat Tiedekirjan facebookista.Tiedekirja kirjamessuilla:5.–7.10. Turun kirjamessut (osasto A/39)25.–28.10. Helsingin kirjamessut (osasto 6g80)Helsingin kirjamessuilla Tiedekirjan osastolla on myös monipuolista kirjallista ohjelmaa. Ohjelma löytyy osoitteessa www.tiedekirja.fi.Tiedekirja Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinkiwww.tiedekirja.fiAvoinna: ma, ti, to 10.30–17, ke 10.30–18 ja pe 10–16Säätiöiden ja rahoittajien vaikuttavuusarvioinnin asiantuntijat Pasi Kivioja ja Petro Poutanen toteuttivat Helsingin Sanomain Säätiölle laajan vaikuttavuuden evaluoinnin vuoden 2017 aikana. Vaikuttavuuden  arviointi on säätiöille ja rahoittajille tärkeää  toiminnan kehittämisen ja ohjaamisen kannalta. Vaikuttavuuden arvioinnin hyödyt säätiölle ja rahoittajalle:• Työkalu strategian ja viestinnän kehittämiseen• Auttaa suuntaamaan rahoitusta tarkoituksenmukaisemmin• Konkretisoi vaikuttavuuden tavoitteita ja kehittää mittareita• Nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja vaikuttavia tarinoita• Tuo syvällistä sidosryhmätuntemusta• Tiivistää verkostoitumista ja viestintää sidosryhmien kanssaMillaisia menestys tarinoita rahoituksel lanne on syntynyt?Vaikuttavuus syntyy viisaasti kohdistetusta rahoituksestaOta yhteyttä ja kutsu meidät kertomaan lisää vaikuttavuuden  arvioinnista ja kehittämisestä!Pasi Kivioja040 718 7242pasi.kivioja@viestintaluotsi.fiPetro Poutanen040 767 1631petro.poutanen@optifluence.comwww.viestintaluotsi.fi Miten toimintanne voisi olla entistä vaikuttavampaa?Vaikuttavuusarviointeja kannattaa ehdottomasti tehdä. Säätiömaailmassa on paljon tutkimus- ja hankerahaa, joten on erittäin tärkeää tietää, mitä vaikutuksia toiminnalla on. Ulla Koski, Helsingin Sanomain Säätiön yliasiamies

Isänmaan sumun aika : Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sorto­kauden taisto isänmaan ja sa­nanvapauden puolesta. Ota­va 2017.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/298697/1/75025_Artikkelin_teksti_101943_1_10_20180913.pdf

Isänmaan sumun aika : Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sortokauden taisto isänmaan ja sananvapauden puolesta. Otava 2017.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Isänmaan sumun aika : Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sorto­kauden taisto isänmaan ja sa­nanvapauden puolesta. Ota­va 2017.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Isänmaan sumun aika : Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sortokauden taisto isänmaan ja sananvapauden puolesta. Otava 2017.