Early onset scoliosis (EOS) is defined as abnormal lateral curvature of the spine diagnosed before the age of 10. Untreated EOS is prone to progression and may complicate the normal development of the thoracic cavity and lungs, leading to thoracic insufficiency syndrome. EOS is classified according to the etiology as congenital, neuromuscular, syndromic, or idiopathic early onset scoliosis. Surgical treatment is warranted in severe or progressing EOS. Growth-friendly treatment provides deformity correction while allowing spinal growth.
The aim of this thesis was to study the outcomes of modern surgical treatment of EOS. We compared magnetically controlled growing rods (MCGR) and traditional growing rods (TGR) in severe EOS, compared passive Shilla instrumentation and MCGRs in syndromic and neuromuscular EOS, and studied the effect of growthfriendly surgical treatment in patients with and without growth limiting skeletal dysplasias.
Modern surgical treatment of EOS has improved the outcomes and decreased the incidence of complications. Further research is still needed on the optimal instrumentation selection and planning the treatment especially with children with co-morbidities.Varhaisiän skolioosin kirurgisen hoidon tulokset
Varhaisiän skolioosi määritellään selkärangan poikkeavana sivuttaissuunnan käyryytenä, joka on todettu ennen kymmentä ikävuotta. Hoitamaton varhaisiän skolioosi on altis etenemään ja voi vaikeuttaa rintaontelon ja keuhkojen normaalia kehitystä johtaen alikehittyneeseen rintaonteloon. Kirurgista hoitoa tarvitaan, kun kyseessä on vaikea käyryys tai etenevä skolioosi. Kasvuystävällinen hoito korjaa selkärangan virheasentoa mahdollistaen samalla selkärangan kasvun.
Vertailimme magneettitankoja ja kirurgisesti pidennettäviä kasvutankoja potilailla, joilla oli vakava varhaisiän skolioosi. Lisäksi vertailimme passiivisen Shilla-instrumentaation ja magneettitankojen tuloksia potilailla, joilla oli syndroomaan liittyvä tai neuromuskulaarinen varhaisiän skolioosi. Tutkimme myös kasvuystävällisen kirurgisen hoidon vaikutusta potilailla, joilla oli kasvua rajoittava luustodysplasia, verrattuna potilaisiin, joilla skolioosiin ei liittynyt dysplasia.
Varhaisiän skolioosin nykyaikainen kirurginen hoito on parantanut hoidon tuloksia ja vähentänyt komplikaatioiden määrää. Jatkotutkimusta tarvitaan yhä parhaan instrumentaation valintaan sekä hoidon suunnitteluun varsinkin niillä potilailla, joilla varhaisiän skolioosiin liittyy muita sairauksia
