Ullgren, Iira-Maria

Finnish

Journal.fi

 Iira-Maria UllgrenFakta, fiktio ja historiallinen romaaniPäivi Mäkelä aloitti artikkelissaan Historiantutkimuksenesittäminen, vaikuttavuus ja vakuuttavuus pohdinnanhistorian esittämisestä verkkolehti Ennen ja nytissä.Jatkan samaa historian julkisen käytön teemaatarkastelemalla erityisesti historiallista romaania.Artikkelini perustuu poliittisen historian pro gradu -tutkielmaani, jossa pohdin historiankirjoituksen jahistoriallisen romaanin suhdetta tutun 1960-luvun alunesimerkin, Täällä Pohjantähden alla -historiakeskustelunavulla.Päivi Mäkelä pohtii artikkelissaan näkemyksiähistoriantutkijan ja ei-historiantutkijan laatimistahistorian fiktiivisistä esityksistä. Mäkelä päätyyihmettelemään, mitä tarkoittanee historiantutkijanfiktion avulla saavuttama, tutkimuksen kehyksiä laajempi"kokonaisanti", jossa tutkimuksen kautta syntyneetvastaukset kuvitetaan fiktiivisesti. Myös minuaihmetyttää eron vetäminen sen välille, perustuukofiktionalisointi omaan vai jonkun muun tutkimukseen.Onko kysymys kenties arvotuksesta - historiantutkijanromaanin halutaan olevan jotakin enemmän?Fiktio ei sisällä faktaaEräs tulkintamalli hylkää edellä esitetyn mahdollisuudenhistoriallisen romaanin sisältämistä fiktiivisistä ja"todellisista" aineksista. Sartrea lainaten Arto Haapalaesittää fiktion ja todellisuuden suhteita pohtivassatutkimuksessaan, että "reaalisuus ja kuvitteellisuus ovattoisensa poissulkevia". Fiktiivisessä teoksessa ei siten voiesiintyä esimerkiksi reaalisia henkilöitä, vaan teoksessaesiintyy henkilön fiktiivinen vastine.Haapala käyttää eräänä esimerkkinään Tolstoin romaaniaAnna Karenina ja siinä esiintyvää kaupunkia nimeltäMoskova. Moskova on tutkimuksen mukaan romaanissaosittain fiktiivinen, sillä Tolstoin kuvittelemassaromaanissa kaupungilla on ominaisuus, mitä sillätodellisuudessa ei ole: "Moskovalla on ominaisuus ollakaupunki, jossa Anna Karenina on asunut". Haapala eikuitenkaan kiellä, etteikö historiallista romaania lukiessavoisi myös saada tietää jotain "todellisista" historiantapahtumista. Esimerkiksi Tolstoin Sota ja rauha antaatietoja Napoleonin Venäjän valloitusyrityksestä.Fiktiivinen teos kertoo kuitenkin todellisuudestaluomansa fiktiivisen maailman kautta. Fiktionalisoinninavulla voidaan kuitenkin saada tietoa reaalisistatapahtumista.Aarne Kinnunen pohtii kirjallisuuslehti Parnassossavuodelta 1978 historiankirjoituksen ja fiktion eroa niidenerilaisten aikarakenteiden avulla. Tietty tapahtumavoidaan historiankirjoituksessa liittää tutkimuksennäkökulmasta riippuen erilaisiin yhteyksiin. Fiktionkuvaama tapahtuma on puolestaan täysin sidottu fiktionitsensä sisäisiin liitoksiin. Toisin sanoen historiannäkökulma on tarkistettavissa, se voidaan kirjoittaauudelleen, kun taas fiktiolla voi olla vain omanäkökulmansa, eikä se voi olla "oikea" tai "väärä". Erovaikuttaa myös tulkintaan ja analysointiin. Kun tiedepyrkii selvittämään yhteisiä, tietyn systeemin mukaisiarakenteita, pyritään taideteoksen analyysissäselvittämään yksittäisen teoksen omaa rakennetta.Taideteokseen sisältyvä yleinen ja yhteinen tuleeKinnusen sanoin "ikään kuin sivutuotteena".Tekstien suhteistaMarkku Ihonen artikkelissaan Havaintoja historiallisenromaanin kerronnasta korostaa lajityypin korostunuttaintertekstuaalisuutta. Kuten muissakin kaunokirjallisissateksteissä, suhteiden havaitseminen muihin teksteihinohjaa historiallisen romaanin tulkintaa. Historiallisessaromaanissa subteksteinä, eli teksteinä joihin viitataan,voivat olla historiankirjoituksen tuottamien tekstienlisäksi myytit ja uskomukset. Suhde subtekstiin voi ollapaitsi toistava, myös esimerkiksi ironinen.Ihosen mukaan olennaista on se, että lukijantunnistaessa fiktiivisestä tekstistä elementtejä, jotka ovattuttuja historiankirjoituksesta, hahmottuu kuvahistoriallisesta romaanista erotuksena muistaromaaneista ja historiankirjoituksesta. Tärkeässäasemassa historiallisen romaanin lajin tunnistuksessaovat ajoitukset, esimerkiksi vuosiluvut sekä tunnetuthenkilön- ja paikannimet. Historiallisen romaaninvoidaan siis katsoa edellyttävän rinnalleen jonkin"ensimmäisen tekstin", aihetta aikaisemmin käsitelleentekstin. "Ensimmäinen teksti", yleensä historiankirjoitus,korostaa aiheensa ainutkertaisuutta "toisen tekstin", elihistoriallisen romaanin, korostaessa yleistä. Tämän(aristotelisen) näkemyksen mukaisesti historialliseenromaaniin on suhtauduttu, mikä puolestaan selittää sen,miksi historiallisen romaanin rakentamaa kuvaamenneisyydestä on monasti verrattuhistoriankirjoituksen kuvaan.Kerronnan muotojen ero ja paluu?Historiankirjoituksen kertova luonne rinnastetaankirjallisuustieteellisissä tutkimuksissa usein romaaninsubjektiiviseen kerrontaan. Myöskään historioitsijat eivätenää usko objektiivisesti dokumentoitavissa olevanmenneisyyden lopulliseen esittämiseen. Absoluuttisentotuuden saavuttamattomuuden tunnustaminen antaatilaa uusille tulkinnoille.Vasta 1700-luvun lopulla historia ja (kauno)kirjallisuusalkoivat eriytyä toisistaan. Tätä ennen suhdetta eikyseenalaistettu, sillä historia ymmärrettiinkirjallisuuden alalajiksi. Esimerkiksi antiikista ihanteensahakenut renessanssi piti historian kysymyksiä retoriikan,ei tieteen, ongelmina. Ennen historiankirjoituksentieteellistymistä kaunokirjallisuuden jahistoriankirjoituksen kerronta oli interaktiivista, jopakeskenään kilpailevaa. 1800-luvulla tiet erosivat.Tieteellinen itseymmärrys ja professionalisoituminentulivat historiankirjoituksessa tärkeiksi samalla kunmyös (kauno)kirjallinen instituutio muuttui.Eron jälkeen kaunokirjallisuus lähti etsimään uusiakerronnan muotoja samalla kun historiankirjoituksenkerrontamuodot jatkoivat pitkälti perinteisissämuodoissaan. Sittemmin myös moderni historiankirjoituson kiinnostunut kerronnasta ja muodosta. Perinteistäkertovaa historiaa vastaan on hyökätty ja sitä on syytettyepätieteellisyydestä, mutta toisaalta on myös pyrittylöytämään uusia kerronnan muotoja ja tuomaankaunokirjallisuuden tapaan esiin kerronnan rakenteet.Tutkijan fiktioEdellä esitettyjen tulkintojen perusteella uskaltaisin siisväittää, että ero tietyn tekstin tulkinnassa nousee vaintämän tekstin sisäisestä luonteesta ja tavoitteesta, eikirjoittajan taustasta tai tiedoista käsin. Fiktio ei voi olla"enemmän totuutta" kuin toinen fiktio. Toki toisestafiktiosta voidaan saada enemmän tietoa historiantapahtumista kuin toisesta, mutta tämä ei ole perustefiktion arvotukselle. Historiantutkijan kirjoittama fiktiokiinnostaa laajaa yleisöä, sillä totuuden on kiehtovaauskoa olevan tarua ihmeellisempää. Mikä onkaantraagisempaa kuin tositv-survival-kisan paljastuminenlavastetuksi ja käsikirjoitetuksi!LähteetBurke, Peter, History of Events and the Revival ofNarrative. Teoksessa New Perspectives on HistoricalWriting, edited by Peter Burke. Cambridge 1993,235.Gossman, Lionel, Between History and Literature.Cambridge 1990, 227-28.Haapala, Arto, Fiktio ja todellisuus. Kirjallisenfiktion semanttisia ja ontologisia kysymyksiä.Helsinki 1984, 123, 149.Ihonen, Markku, Havaintoja historiallisen romaaninkerronnasta. Teoksessa Historiallisen romaaninteoriaa ja käytäntöä Georg Lukácksista UmbertoEcoon, toim. Markku Ihonen ja Liisa Saariluoma.Joensuu 1986, 157.Ihonen, Markku, Ajoitukset ja nimet historiallisessaromaanissa - havaintoja intertekstuaalisesta lajista.Teoksessa Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja45, toim. Auli Viikari. Pieksämäki 1991, 113-14.Kinnunen, Aarne, Kertomuksen teoria. Parnasso 7 ja8/1978, 438, 441, 504.LaCapra, Dominick, History, Politics and the Novel.Ithaca 1987, 8.Kirjoittaja on VTM Helsingin yliopistonyhteiskuntahistorian laitoksen poliittisestahistoriasta.

Fakta, fiktio ja historiallinen romaani

https://journal.fi/ennenjanyt/article/download/108096/63125

Fakta, fiktio ja historiallinen romaani

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi