Horisontaalinen, eli porotilojen välinen yhteistyö on voimakasta, mutta vertikaalinen,eli porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä ja sirpaloitunutta.Yhteistyön sirpaloituminen sai alkunsa Poro ja Riista Oy:n konkurssista vuonna 1989. Samaanaikaan poronlihan hinta laski lähes 40 %. Vaikka ylisuuret poronlihavarastot on saatu purettua,näillä ei kuitenkaan ole saatu nostettua poronlihan tuottajahintaa. Myös poronlihan suoramyynti onlisääntynyt ja poronlihan jatkojalostus on menettänyt suurtuotannon edut.Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä. Osa poromiehistä näkee, ettäpaliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoiman poronlihaa. Silloin pelkästään lihan hintavaikuttaa ostajan päätöksentekoon ja laatu jää toisarvoiseksi tekijäksi. Paliskunnan kauttamyytävässä porossa ei ole myöskään hintatakuuta. Hinta sovitaan usein vain yhdeksi kaudeksikerrallaan.Kun poro kasvatetaan, ruokitaan, teurastetaan ja usein myös markkinoidaan paliskunnissakeskitetysti yhteistyönä, on yksittäisen poromiehen vaikeaa vaikuttaa poronlihan laatuun. Tämähaitallisen valikoitumisen ongelma (adverse selection problem) laskee koko tarjontaketjun, myöskuluttajan, hyötyä. Laatuinformaatio ei silloin tavoita poron kasvattajaa. Kuluttaja ei myöskään tuletietoiseksi siitä, millainen on laadukas poronliha. Silloin kuluttajan päätöksissä ratkaisee ainoastaanhinta. Suoramyynnissä on keskitettyä yhteismyyntiä parempi mahdollisuus keskittyä laaduntuottamiseen.Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui oligopolihinnoittelu yhdistettynäepäsymmetriseen informaatioon: muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu,joka antaa poronlihamarkkinoille hintasignaalin. Muut yritykset seuraavat tätä signaaliahinnoittelemalla poronlihan hinnan hieman korkeammaksi kuin hintasignaalin antaneet yritykset.Informaatioetua nauttivat yritykset tarjoavat muita etuja (sopimus)tuottajille, esimerkiksi porojenhakeminen elävänä erottelupaikasta, jolla ne asemoivat itsensä markkinoille. Vaihtoehtoiskustannusporojen teurastamiselle on keskimäärin 0,11 euroa lihakilolta.Keskitetyssä myynnissä poronlihan hinta lyödään lukkoon syksyllä. Alituotantotilanteessaporonlihasta on kuitenkin talven ja kevään aikana mahdollista saada korkeampi hinta. Korkeampihinta kannustaa suoramyyntiin ja vähentää kiinnostusta sopimustuotantoon.Porotalouden verotus myös rajoittaa sopimustuotantoa ja kannustaa poromiehiä lisäämäänsuoramyyntiä. Poronlihan myynnissä keskitetysti paliskunnan kautta poromies sai kaudella 2006–2007 keskimäärin 4,50 euroa poronlihakilosta. Poron tai poronlihan myynnistä saatu arvonlisäverojää paliskunnan käyttöön, jolloin siitä saatava korkohyöty menee paliskunnalle eikä poromiehelle.Suoramyynnissä poromies saa 5-8 euron keskihinnan poronlihakilosta. Samalla arvonlisävero jääporomiehen käyttöön, jolloin arvonlisäverosta muodostuva korkohyöty tulee poromiehen käyttöön.Suoramyynnistä poromies ei maksa myöskään myyntiveroa, vaan paliskunnan kautta eloporojenkeskimääräisen tuoton mukaan. Verojärjestelmä ei kannusta poromiestä itse investoimaanporotalouteen, koska investoinnista koituvat verovähennyshyödyt menevät paliskunnan yhteiseksihyödyksi. Tämä lisää kiinnostusta suoramyyntiin ja omaan jatkojalostukseen.Varsinaista poronkasvatustyötä tekevät poromiehet kokevan pienimuotoisen jatkojalostuksenongelmallisena, koska poronhoitotyöt jäävät silloin yhä pienemmälle työvoimalle
