Kirja-arvioIvic, Milka: Trends in Linguistic

Hakulinen, Auli

Finnish

Journal.fi

Kit:jallisuu lla Opastusta nykyajan kielitieteen teorioihin MrLKA Ivrc Trends in Linguistics. Janua Linguarum series minor n:o 42. _Mouton & Co. The Hague 1965. 260 s. Viime vuosikymmeninä kielitiede on monipuolistunut tavatonta vauhtia. Varttuneiden tutkijoidenkin lienee vai-kea pysyä perillä edes uusimpien suun-tausten peruspiirteistä . Mutta varsinkin kielitieteestä vasta kiinnostuneen on tuiki työlästä saada omin päin selvää käsitystä eri koulukuntien teoreettisista pyrkimyksistä ja niiden käyttämistä tut-kimusmenetelmistä. Näitä vaikeuksia ei ole vain meillä Suomessa, siitä on osoi-tuksena esiteltävänä oleva teos, jonka serbokroatialainen alkuperäislaitos ilmes-tyi Jugoslaviassa pari vuotta sitten. Se on tarkoitettu lähinnä kurssikirjaksi alkeis-opetukseen, mutta itseopiskelijakin saat-taa siitä saada hyvän yleiskuvan. Lopuss,i. oleva terminologinen hakemisto auttaa kätevästi paikkaamaan aukkokohtia. Teoksen englannintaminen osoittaa, että orientoitumisvaikeuksia on laajemmalti. Menneiden aikakausien kielentutki-muksesta on olemassa päteviä yleisesi-tyksiä, ja niinpä prof. Ivic on käyttänyt vajaat 50 sivua luodessaan katsauksen teoreettisen ja metodisen ajattelun kehi-tykseen PäI]-inin ajoilta nuorgrammaa-tikkoihin. Pääpaino ei ole niinkään esi-merkeillä tai tyhjentävillä selostuksilla, vaan ki1joittaja on pyrkinyt osoittamaan kielitieteellisten käsitteiden riippuvuu-den kunkin aikakauden yleisestä tieteel-lisestä ajattelusta. Lähinnä hän on esi-tellyt niitä ajatuksia, jotka maantieteelli-sistä tai historiallisista syistä ovat vai-kuttaneet yleisen kielitieteen kehityk-Kirjallisuutta :245 seen; ansiokkaatkin unhoon jääneet on jätetty käsittelemättä. Lähes kaksisataa sivua on käytetty 20 . vuosisadan kielentutkimuksen esittele-miseen. Heti tämän osan johdannossa Ivic tekee selväksi sen vääjäämättömän eron, mikä vallitsee kuluvan ja menneen vuosisadan tieteellisten asenteiden vä-lillä - kielitieteessäkin. Aikais emmin tutkijain mielenkiinto kohdistui lähes yksinomaisesti tosiasiain konkr eettisen luonteen tarkasteluun, nyt sen sijaan luo-daan metodeja , joiden avulla saataisiin abstrahoiduksi ilmiöiden invariantit piir-teet niiden muuttuvista , yksilöllisistä, epäolennaisista piirteist ä . Enää ei olla kokoamassa tosiasioita, vaan etsimässä näiden muodostaman systeemin raken-netta, sen osien suhteita. Jos ling visti ennen sai ensi sijassa humanistisen kou-lutuksen, hänen on nykyään tunnettava jokseenkin paljon eksaktien tieteiden menetelmiä. Asenne-eroa kuvastavat ne nykytutkimuks en piirteet, joiden I vie kats oo selvimmin poikkeavan viime vuo-sisad an kielen tutkimuksesta: tiedon sys-temointi, tunnettujen asioiden uusi tulkinta, kiinnostuksen kohteen moni-nai stuminen, lingvistien osallistuminen suuri suuntaiseen yht eistutkimukseen muiden alojen edustajien kanssa sekä muid en tieteen alojen tutkimusmenetel-mien onnistunut istuttaminen kielellis-ten ilmiöiden analysointiin. Vasta struk-turalismin aik akaudella on tapahtunut, että kielitieteen menetelmät ovat kehit-tyneet rinnan naapuritieteiden meto-dien kanssa , jopa joskus niiden edellä-kin. Kirjoittaja toteaa, että 'traditiona-listien' strukturalisteihin kohdistaman epäluulon, kohtuuttoman kritiikin ja ali-arvioinnin aika on jo ohi; kantaansa hän on kuitenkin perustellut niin vuolaasti, että tuntuu kuin vastustajia olisi yhä ma1sem1ssa. Parinkymm enen eri oppisuunnan ---strukturaalin tai ei-strukturaalin pääajatusten esittely on ihmeellisen yti-mekästä, ennakkoluulotonta ja joskm jopa kiusallisen puolueetonta. On hyvin vaikea paljastaa tekijän oman mielty-myksen suuntaa . Hänen ilmeisenä tar-koituksenaan lieneekin ollut kiihottaa lukijoita - opiskelijoita - itsenäiseen etsimiseen: tämä opas antaa perustiedot, mutta ei valmiita mielipiteitä eikä a rviointeja. Teoksen huomattavimpia ans101ta on edelleen se, että joka luvun jäljessä on kirjallisuusviitteitä, joiden asiantuntevuus ja nasevuus todistavat tekijän ep ätavallisesta lukeneisuudesta. Itsekseen kielitieteeseen perehtyvä pä ä-see hyvin näiden viitteiden avulla kiin-toisimmaksi huomaamansa aihepiirin tutustumiseen käsiksi. Jos joistakin a i-heista kuten kokeellisesta fonetiikasta tai sosiolingvistiikasta on tekstiä niukan-laisesti, bibliografia auttaa kuitenkin etsimisen alkuun. Prof. I vie on jakanut tutkijat aika väl-jästi koulukuntiin: Kazan, Moskova , Praha, Kööpenhamina, Yale jne. Tämä helpottaa oppimista; kuitenkin on tehty kyllin selväksi, kuinka läheisesti eri kou-lukunnat ovat kytkeytyneet toisiin sa . Kazanilai sten Ba.udoin de Courtenayn ja Kruszewskin lähes sata vuotta sitt en esittämät näkemykset innoittivat fono-logian perustajia, prahalaisia; de Saus-suren teoreettiset esitykset johdattivat prahalaisen Trubetzkoyn uudenlaisiin metodisiin kehittelyihin. Toinen suuri Prahan lingvisti Jakobson taas on Yh-dysvaltoihin jouduttuaan edistänyt yksi-puolisen bloomfieldilaisuuden väisty-mistä jne. Valaiseva ja tarpeellinen on kuude s-toista luku, jonka otsikko on Looginen symbolismi kielitieteessä. Siinä esitellään logistikkojen ja filosofisten semantikko-jen saavutuksia, jotka ovat herättän eet kiinnostusta kielentutkijoiden keskuu-dessa. Yksiselitteisen metakielen käyttöä kieliopillisessa analysoinnis sa on ko-keiltu, mutta tulokset lien evät toistai-seksi enemmän filosofeja kuin lingvistejä tyydyttäviä. Tanskalainen Viggo Bronda! oli ensimmäisiä lingvistejä, jotka yritti-vät lähestyä kieltä symbolisen logiikan metodien mukaan. Nykyhetken kuului-:246 Kirjallisuutta sin teoria, amerikkalaisen Chomskyn ns. transformaatioteoria on myös saanut metodista tukea symbolisesta logiikasta. Ensimmäinen kielentutkija, jota myös semiotiikka askarrutti, oli de Saussure. Nykyiseen kielentutkimukseen ovat voi-makkaimmin vaikuttaneet Carnapin näkemykset semantiikasta ja lauseopista. Viimeiset kolmisenkymmentä teksti-sivua I vie käyttää matemaattisen kieli-tieteen esittelyyn. Venäläisen matemaa-tikon Markovin todennäköisyysteoriat kiinnostivat kielitiedettä jo vuosisadan alkupuolella. Tilastotiede, jonka merki-tyksen kielitieteelle jo Rig vedaa tut-kivat intialaiset ammoin tajusivat, on varsinkin viime sotien jälkeen tullut aivan keskeiseksi apuneuvoksi tutkimuk-selle niin idässä kuin lännessäkin. Sano-man välittämisen ja välitt y misen ongel-mia pohtii informaatioteor ia, joka on myös viime vuosikymmenien saavutuk-sia. Varsinkin Roman Jakobsonin esittä-mä kielellisten ilmiöiden binaariuden periaate sekä hänen paljastamansa fonee-mien ns. erottavat piirteet pyrkivät ole-maan juuri sellaisia kielellisen viestin invariantteja, olennaisia piirteitä, joita informaatioteorian kehittäjät etsivät, voi-dakseen edistää kybernetiikan tutki-muksia , koneelJakääntämi työtä , loogik-k~jen metakie lcllistä lutkimusta ym. -Ko . ka strukturaali k ielentutkimu s on osoittanut, että kieli on erityinen sys-teemi, jonka muodostavat tarkalleen määrit llyt, toisistaan 1·iippuva t yksiköt joid n lukumäärä on rajallinen mu t ta joiden yhdistelmiä on äärettömästi, ma-temaatikot ovat voineet ryhtyä sovelta-maan analysointimenetelmiään kieleen. Informaatioteorialle kielentutkimus on suorastaan ollut avuksi . Suomalainen kielentutkimus ei tunnu tuoneen mitään teoreettisesti tai metodi-sesti uutta maailman kuuluville. On ollut kuitenkin aikoja, jolloin täällä on auliisti otettu vastaan aivan tuoreita teo-nmta tutkimusta hedelmöittämään . Mutta tuntuu siltä, kuin viime aikoina olisi ( etenkin maapallon kaikilla kul-milla kehittyvän matemaattisen Iin vi. -tiikan) vastaanottaminenkin ollut vaa-ralli sen vähäistä. - Ehkä tällaisia pi r-teitä opa ski1j ~a tulisi suomentaa, jotta tarpeeksi aikaisessa vaiheessa pelastettai-siin nuorison kiinnostus ajankohtaisiin kysymyksiin. Se olisi yksi keino muurin alentamiseen meidän ja muun maailman väliltä. Auu HAKULINEN 

Opastusta nykyajan kielitieteen teorioihin

https://journal.fi/virittaja/article/download/35111/32867

Opastusta nykyajan kielitieteen teorioihin

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi