Vastine Putte Wilhelmssonin kirjoitukseen Harhakuvitelma, pyramidihuijaus ja Titaanien kohtaaminen (Tieteessä tapahtuu 4-5/2010)

Laakasuo, Michael

Finnish

Journal.fi

T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  6 / 2 0 1 0       39Manipulaation monet keinot Michael LaakasuoKESKUSTELUAPutte Wilhelmsson kirjoitti (Tieteessä tapahtuu 4–5/2010) hänen ja minun olevan yhtä mieltä evoluutiopsykologian metodeista. Tämä ja muut Wilhelmssonin erheväitteet toimivat esimerkkinä sosiaalipsykologienkin tutkimista argumentaa-tiovirheistä ja manipulointikeinoista. Wilhelms-son väittää sekä itsensä että minun väittäneen evoluutiopsykologian perusmetodiksi populaa-tiotutkimusta, kyseisiä mainintoja ei alkuperäi-sistä lähteistä kuitenkaan löydy. Wilhelms son käy tieteellisessä keskustelussa henkilöiden kimp-puun ja leimaa yksilöt ryhmiensä perusteella. Tätä ja alla eriteltyä voi pitää vakavana kömmäh-dyksenä. Puheenvuoro tar joaa kuitenkin elävän esimerkin laadullisesta tekstianalyysista ja mah-dollistaa lukuisten sosiaalisen kognition teorioi-den esittelyn. Sosiaalinen kognitio on laadulli-sessa analyysissa harvoin hyödynnetty työkalu. Osoitan, että lähestymistavassa on hyödyntämä-töntä potentiaalia.Wilhelmsson ei näytä ymmärtävän kirjoitus-taan. Hän väittää, ettei William Harvey päätellyt sydämen toimintaa, vaikka hän kertoo Harveyn mitanneen sen lyöntitilavuutta. Mikä järki teos-sa oli, jos hän ei päätellyt ennen mittaamistaan sydämen toimintaa oikein? Harveyn rooli on selvästi pelkkä harhautus. Wilhelmsson väittää kirjoituksessaan, että Harveyn syyt jäädä histo-riaan (verenkierron keksiminen) olisivat olleet relevantteja. Eivät olleet. Alkuperäinen väite oli, että Harvey päätteli sydämen pumppaavan ver-ta – minkä Wilhelmssonkin kertoi. Tosin hän väittää selkeästi, ettei sydämen funktion päättely ollut Harveyn ansioita: ”Harveylla ei ollut aavis-tustakaan mikä oli verenkierron – tai sydämen – ’funktio’.” Olisi kiinnostavaa tietää mitä hän sanoisi seuraavasta Harveyn tokaisusta: It must therefore be concluded that the blood in the ani-mal body moves around in a circle continuously, and that the action or function of the heart is to accomplish this by pumping. This is the only reason for the motion and beat of the heart.” (Lainaus on Auffreyn ja Noblen käännös [2009, 1664]).Seuraavassa käydään läpi manipulaation (social influence) analyysia. Epärelevantin infor-maation liittäminen osaksi alkuperäistä argu-menttia ja sen jälkeen sen kritisoiminen sii-tä, ettei se pitänyt sisällään tätä informaatiota, tunnetaan kirjallisuudessa temppuna nimeltä savuverho (red herring). Alkuperäinen väitteeni oli seuraavaa esimerkkiä vastaavassa muodos-sa: ”Presidentti Kekkonen joi elämänsä aikana vodkaa.” Wilhelmssonin kriteereitä soveltamal-la edellinen väite olisi virhe, koska Kekkonen jäi historiaan olemalla Suomen pitkäaikaisin pre-sidentti. Sosiaalisen kognition tutkimuksessa (esimerkiksi Tversky ja Kahneman 1986) irre-levantin informaation lisääminen tunnetaan muun muassa kehysilmiönä (framing effect). Siihen haksahtaminen on yleistä päätöksente-on ammattilaisten keskuudessa. Wilhelmssonin käyttämä manipulaation muoto on alatyyppiä agenda setting.Tällaiseen nippeliin tarttuminen on lukijoi-den sumuttamista, sillä se ei liity lainkaan var-sinaiseen kysymykseen, onko biokemiallinen analyysi yhteiskuntatieteille tarpeellista. Wil-helmsson (Tieteessä tapahtuu 2/2010) on selvä-sanainen: yhteiskuntatieteilijöille ei jää muita keinoja kuin biologien kirjoitusten lukeminen ja pelkkä termiviljely: ”[E]voluutiopsykolo-gin rooliksi […] jää ymmärtää olemassa ole-vaa biologista kirjallisuutta oikein ja painottaa sanaa ’geneettinen’.” Osoitan (Tieteessä tapahtuu 40      T i e T e e s s ä  Ta pa h T u  6 / 2 0 1 03/2010) pitkäsanaisesti päinvastaista. Olennaista on huomata, miten savuverho toimii. Wilhelms-sonin rooli tekstissäni oli yhden virkkeen mittai-nen; hän onnistuu kuitenkin kerimään siitä puo-li sivua tekstiä! Kokeellisesti on osoitettu, että pitkää ja redundanttia viestiä pidetään lyhyttä tehokkaampana manipulaatiokeinona (Petty ja Cacioppo 1986).Seuraava kikka on nimeltään objektikatego-rian vaihto (Pratkanis 2007, 22). Mediassa on runsaasti esimerkkejä yhdentekevistä asioista, jotka saavat poliittista painoarvoa ja siten saas-tuttavat toimijan (esimerkiksi Ilkka Kanervan poliitikko-kategorian vaihtaminen irstailijak-si tekstiviestiskandaalien yhteydessä). Koros-tamalla vastapuolen irrelevantteja ryhmäjäse-nyyksiä voi naiivin yleisön edessä peittää omien argumenttien heikkoutta tai liittää aikaisempiin argumentteihin sellaista emotionaalista latausta, mikä ei alun perin liittynyt niihin. Wilhelmsson tuokin esiin menneitä ryhmäjäsenyyksiäni väit-täen minua ”vihreäksi ekoanarkistiksi”. En  kuu-lu enää vihreisiin enkä tunnustaudu ekoanar-kistiksi. Argumentaatiovirheenä tämä on ad hominem tu quoque.Temppu toimi, koska ihmisillä on taipumus-ta maagiseen ajatteluun (Boyer ja Barrett 2005). Eräs maagisen ajattelun tunnuspiirteitä on konta-minaatio (Mauss 2002). Kontaminaatioon kuuluu ajatus siitä, että jos ilmiö on kosketuksissa jonkun toisen asian kanssa, se saa tämän ilmiön piirtei-tä. On mahdollista, että kontaminaatio on ste-reotypioinnin pohjalla, mitä voidaan pitää sekä ajattelu- että argumentaatiovirheenä. Stereoty-pian mukaan joku, joka on ryhmän Z jäsen, kan-taa välttämättä ryhmän  Z (negatiivisia) ominai-suuksia (Fiske ja Taylor 2008, 132). Wilhelmsson sanoo kulttuurideterminismiä vastustavien tutki-joiden ketjusta: ”päästä löytyy [...] herkkäuskois-ten suomalaisten Darwin-seura”. Wilhelmsson kehystää minut poliitikok-si väittämällä minun rikkoneen vaalilupauk-sia, joita en kuitenkaan ole antanut. Vakuuttava ilmaisu ei kuitenkaan ole sama asia kuin tark-kuus tai totuudellisuus.Sosiaalipsykologiassa tunnetaan myös niin kutsuttu yksimielisyysharha (false consensus). Wilhelmsson väittää: ”[Tutkimuksen] [k]äytän-nöksi nimesin populaatiotutkimuksen, kuten nähtävästi myös Laakasuo, joka lopuksi ”ank-kuroi” evoluution sosiologin demografisiin työ-kaluihin.” – Sanoin sosiologian olevan ankku-roitavissa evoluutioon: ”Sosiologien tilastolliset (etenkin demografiset) menetelmät ja käsitteel-liset apparaatit ovat ankkuroitavissa evoluu-tioon.” Esimerkki on hauska kahdesta syystä. Ensin-näkään Wilhelmsson ei maininnut aiemmin sanallakaan ”populaatiotutkimusta” ja toisek-si hän kääntää alkuperäisen lauseeni täysin päinvastaiseksi! Suorien lainausten perusteel-la olemme selvästi eri mieltä. Tekstini mukaan demografiset menetelmät olivat yksi monista läpikäydyistä menetelmistä, keskeisin menetel-mä on selvästi adaptaatioanalyysi ja vertaile-va ote. – Yksimielisyysharha on kognitiivisen egosentrisyyden muoto, joka voi jatkua aikui-suuteen asti. Kognitiiviset illuusiot ovat kuin visuaaliset illuusiot: illuusiot eivät katoa, vaikka tiedämme ne illuusioiksi (esim. nuoliharha, mis-sä kaksi samanpituista nuolta näyttävät eri pitui-silta). Kognitiiviset illuusiot ovat petollisempia, koska kognition sisälle ei hevin rakenneta mitta-tikkuja, ne voivat vääristää havaittua todellisuut-ta jopa päinvastaiseksi.Wilhelmsson kirjoittaa myös: ”[Y]hteiskun-tatieteen ja luonnontieteen [...] välillä on monia yhtäläisyyksiä [...] kirjoituksessani puolustin tätä näkemystä, Laakasuo […] väittää minun vastus-taneen sitä.” – Kyseessä on perinteinen väärä lai-naus, tässä se sopii lisäksi yhteen jo aktivoidun poliitikon stereotypian kanssa. Wilhelmsson väittää ”truismiksi”, ettei yhteiskuntatieteilijä voi tutkia hormonaalisen tason ilmiöitä, Mark Flin-nin (Flinn ym. 2005) elämäntyö ja Markus Joke-lan (2007) väitöskirja osoittavat päinvastaista. Nämä erheet viittaavat  kognitiiviseen kausaa-tiovääristymään (X on yhteiskuntatieteilijä → X ei voi tutkia hormoneja). Väärä kausaatio ilme-nee esimerkiksi tilanteissa, joissa väitteen esittä-jä kuvittelee sanojensa muovaavan todellisuuden rakennetta, esimerkiksi menneisyyttä tai kuvit-telee voodoo-nuken aiheuttavan päänsärkyä. Nämäkin ovat maagisen ajattelun alatyyppejä.T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  6 / 2 0 1 0       41Sosiaalisen manipulaation runsaat keinot voi jakaa neljään kategoriaa, joita järkevä toimi-ja käyttää järjestyksessä: 1) sopivan ympäristön luominen manipulaatiolle 2) yhteyden luomi-nen yleisöön 3) viestin esittäminen vakuuttavas-ti ja 4) emootioihin vetoaminen (Pratkanis 2007, 21). Wilhelmsson käyttää selvästi eniten neljät-tä keinoa. Tämä kategoria tunnettiin jo Aristo-teleen Retoriikassa termillä pathos. Wilhelms-sonin kirjoituksessa olisi manipulaatiokeinojen esittelyn suhteen paljon enemmänkin tarjotta-vaa, mutta nämä esimerkit lienevät riittäviä tar-kastellaksemme suopean tulkinnan periaatetta (principle of charity).  Suopeuden periaate on tapa lukea tekstiä siten, että pitää tekstin kir-joittajaa rationaalisena olentona, jonka tekstis-sä on tavoitteita ja järkeviä päämääriä (Feldman 1998). Wilhelmssonin tekstiä lukiessa ajautuu ikävään asemaan, koska kirjoittaja on tulkittava tahallaan manipulatiiviseksi (rationaalinen) tai hyväntahtoisesti erehtyneeksi. Mikäli tästä tapausesimerkin raportoinnista pitää lopuksi vetää joku suositus, niin nykyisessä akateemisessa koulutuksessa voisi olla tarpeel-lista valistaa opiskelijoita retorisista manipu-laatiokeinoista, joihin he saattavat arjessaan ja opinnoissaan törmätä. Sosiaalisen manipulaa-tion keinojen tunnistaminen ja vastustaminen olisi hyvä saattaa alalla kuin alalla opiskelijoiden tietoisuuteen, sillä näitä aseita käytetään myös tieteellisessä keskustelussa. Vähintäänkin mani-pulaatioanalyysin pitäisi olla sosiaalipsykolo-gien koulutuksen vakiokalustoa.KirjallisuuttaAuffray, C. ja Noble, D., 2009. Origins of Systems Biology in William Harvey’s Masterpiece on the Movement of the Heart and the Blood in Animals. International Journal of Molecular Sciences, 10, 1658–1669.Boyer, P. ja Barrett, H. C., 2005. Domain specificity and intuitive ontology. Teoksessa Buss, D.M. (toim.), Handbook of evolutionary psychology. New York: Wiley, 96–118.Carroll, P., 1992. Liber Kaos. Boston: WeiserFeldman, R., 1998. Charity, principle of. Teoksessa E. Craig (toim.), Routledge Encyclopedia of Philosophy. Lon-don: Routledge. Haettu kesäkuussa 2010 osoitteesta: http://www.rep.routledge.com/article/P006SECT1Fiske, S. ja Taylor, S., 2008. Social Cognition – From Brains to Culture. New York: McGraw-Hill.Flinn, M., Ward, C.  ja Noone, R., 2005. Hormones and the human family. Teoksessa Buss, D.M. (toim.). Hand-book of evolutionary psychology. New York: Wiley, 552–580.Haidt, J., McCauley, C. ja Rozin, P., 1994.  Individual dif-ferences in sensitivity to disgust: A scale sampling seven domains of disgust elicitors.  Personality and Individual Differences, 16, 701–713.Helkama, K., Myllyniemi, R. ja Liebkind, K.,  2001. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: EditaJokela, M., 2007. On the environmental genetics of depressive symptoms: Focus on two serotonergic genes. Universi-ty of Helsinki, Department of Psychology, Studies 45.Laakasuo, M., 2007.  Eduskuntavaalien internetsivut. Haettu arkistosta 19.06.2010.Laakasuo, M., 2010. Yhteiskuntatieteillä voi ymmärtää adap-taatioita. Tieteessä Tapahtuu 3/2010, 46–49Mauss, M., 2002 [1902]. A General Theory of Magic. London: Routledge.Pratkanis, A., 2007. Social Influence Analysis: An Index of Tactics. Teoksessa Pratkanis, A. (toim.), The Science of Social Influence – Advances and Future Progress. New York: Psychology Press, 17–82.Petty, R. E., ja Cacioppo, J. T., 1986. The elaboration likeli-hood model of persuasion. Advances in Experimental Social Psychology, 19, 123–205Pronin, E., Wegner, D. M., McCarthy, K., ja Rodriguez, S., 2006. Everyday magical powers: The role of apparent mental causation in the overestimation of personal influence. Journal of Personality and Social Psycholo-gy, 91, 218–231.Tversky, A. ja Kahneman, D.,  (1986). Rational Choice and the Framing of Decisions. Journal of Business, (59), 4, 251– 278.Wilhelmsson, P., Tiede – puolesta vai vastaan? Tieteessä tapahtuu 2/2010, 37–40.Wilhelmsson, P. Harhakuvitelma, pyramidihuijaus ja Titaa-nien kohtaaminen. Tieteessä tapahtuu 4–5/2010.Kirjoittaja on evoluutiopsykologiasta väitöskirjaa tekevä kognitiotieteen jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa sekä kokeellisen sosiaalipsykologian jatko-opiskelija Vrije Universiteit Amsterdamissa.

Manipulaation monet keinot

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/3085/2835

Manipulaation monet keinot

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi