Eläinruumiit materiaalina Route Couture -taideprojektissa

Tutkielmassa käsittelen vuodesta 2009 toimineen suomalaisen taidekollektiivi Route Couturen valmistamia turkisvaatteita eläinkysymyksen kannalta. Route Couturen muodostavat taiteilijat Leena Pukki, Lari Lätti, Karoliina Paappa ja Stina Riikonen. Tuotanto koostuu turkismallistoista, jotka on valmistettu teiden varsilta löytyneistä eläinten raadoista. Näitä ”raatoturkiksia” voi ajatella perinteisen turkismuodin haastavana vaihtoehtomuotina, tai seläinoikeuskysymyksiin viittaavana taiteena. Tutkimuskysymykseni on, millaista eläinsuhdetta Route Couturen vaihtoehtoturkikset loppujen lopuksi ilmentävät,ja millaisia merkityksiä teokseen syntyy, kun sen materiaalina käytetään eläinruumista. Keskeinen väitteeni on, ettähyödyntämällä eläinruumiita teostensa raaka-aineena taiteilija nojaa ihmisten ja muiden eläinlajien välillä vallitsevaan kaksijakoiseen hierarkiaan ja näin myös osallistuu sen ylläpitämiseen, vaikka teos väittäisikintemaattisesti päinvastaista. Pääasiallisena aineistonani ovat kaksi Route Couturen kuvasarjaa, joissa turkisvaatteita esitelläänmainoskuvamaisesti: Studiokuvia (2011), HAIR (2014) sekä ROAD KILLS (2012). Näitä tutkin lähiluennalla. Vertauskohtana analysoin Mario Testinon Guccille ottamia mainoskuvia vuodelta 1996. Lisäksi käytän kollektiivin laatimaa manifestinomaista ”Route Couture Statementia”, jota vasten olen lähtenyt kysymään omia kysymyksiäni. Tutkimuskirjallisuuteni käsittää sekä posthumanistista että sukupuolen- ja muodintutkimuksen piiriin kuuluvaa kirjallisuutta. Ekofeministinen teoria nousee keskeiseen asemaan tutkielmassa. Olen jäsentänyt tutkielman rakenteen neljään osioon. Ensin kartoitan laajemmin ihmisen eläinsuhteesta tehtyä tutkimusta etenkin posthumanistisessa diskurssissa, ja sivuan myös suomalaista eläinoikeuskeskustelua, jonka jatkumoksi Route Couture asettuu. Seuraavaksi avaan turkisten kulttuurihistoriaa, ja niiden muuttumista vallan ja seksuaalisen voiman symboleiksi. Tätä taustaa vasten analysoin Route Couturen kuvasarjoja turkisasuista. Lopuksi pohdin eläinruumiin käyttämistä ja sen tuomia merkityksiä teoksissa yleisemmällä tasolla. Route Couture kommentoi tämän hetken eläinoikeuskeskustelua ja posthumanistisen tutkimuksen piirissä vallalla olevaa eläinkysymystä ristiriitaisesti. Toisaalta eläinruumiiden käyttö toistaa sellaista ihmiskeskeistä, dualistista maailmankuvaa, joka mahdollistaa eläinten ja ympäristön laajan hyväksikäytön ja tuhoamisen. Voi myös ajatella, että etäännyttämisen sijaan eläinruumiin käyttäminen näkyvänä elementtinä pakottaa meidät huomioimaan sen yksilöllisyyden

Queer Vogue: sukupuolen ja seksuaalisuuden vikuurit representaatiot huippumuodin kuvatarinoissa

Tutkimuksessa perehdytään huippumuotilehti Voguen toimituksellisten muotivalokuvien sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatioihin erittelemällä niistä löydettävissä olevia vikuureja hahmoja ja vikuroinnin strategioita. Tutkimusaineisto koostuu Vogue USA:n, British Voguen, Vogue Parisin sekä Vogue Italian vuoden 2014 elo-syyskuussa julkaistujen kuvatarinoiden kuvista. Lukemalla aineiston kuvatarinoista poimittuja esimerkkikuvia lähilukumenetelmällä vastakarvaan tutkija havainnoi esityksiä, jotka toistavat vallalla olevaa sukupuolijärjestelmää toisin, eli queeriuttavat sitä. Tutkimus paikantuu visuaalisen kulttuurin tutkimuksen, sukupuolentutkimuksen ja elokuvantutkimuksen välimaastoon. Tutkimuksen taustalla vaikuttavat queer-feministiset teoriat sukupuolen performatiivisuudesta ja heteronormatiivisuudesta sekä elokuvantutkimuksesta tutut katseen teoriat. Näiden lisäksi analyysia avittaa semioottinen käsitteistö. Tutkimusongelmaa ratkovien esimerkkikuvien kautta tutkimus tarkastelee muodin vikuureja strategioita queeriuttavalla vastakatseella. Tutkimuksen tuloksena kuva-aineisto tarjoaa vikuroinnin välineeksi campin keinotekoisuutta korostavaa valtaa. Camp näyttäytyy tutkimuk- sessa non-human-dragin muodossa, eli ihmisen ristiinpukeutuessa eläimeksi (ei-ihmiseksi). Non-human-drag asettuu ihmisen rajapinnalle, queeriuttaen sen vastakkainasettelua luonnon ja eläinmaailman kanssa. Tässä ristiinpukeutumisen politiikassa ihmissusi toimii vahvana vikuroivana hahmona. Campin hengessä näyttäytyy muotikuvastossa myös amatsooni-femmen hahmo, jonka uskaliaan ja vahvan feminiinisen sankariroolin kautta voidaan paikantaa femmeniini lesbous näkyväksi itsenäisenä roolina. Muotikuvia queeriutetaan lisäksi niiden keinotekoisella värimaailmalla, ja kuvissa esiintyy lapsuuden viattomuuteen takertuvia tai haikailevia hahmoja, kuten tomboy-poikatyttö. Tutkimus määrittelee Voguen kuvaston queeriksi strategiaksi leikin, sillä ylikorostuneet ja keinotekoiset campit ja queerit esitykset eivät palaudu totuuteen vaan konstruktioihin. Leikittely näin osoittaa performatiivisesti ylläpidetyt käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta keinotekoi- siksi sekä horjuttaa niiden hegemonista valtaa. Leikki sopii muotilehden ilottelevaan maailmankuvaan ja mahdollistaa vikuroinnin sen kuvatarinoiden representaatioissa

Pussy elegance - arkisia kuvia

Opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta, taiteellisesta työstä sekä kirjallisesta osuudesta. Taiteellisen työskentelyn lopputuloksena syntyi installaatio, joka koostuu 29:stä pyöreisiin kirjontakehiin kiinnitetystä osasta, joiden materiaaleina on kupari ja tiskirätti sekä viidestä hapsukoristenauhasta ommellusta esineestä. Kirjontakehissä olevat osat ovat seinällä ja tekstiiliesineet jalustalla. Teos ilmentää tekijänsä halua pohtia naiseuden ja kodin suhdetta, johon olennaisena osana liittyy länsimaisen kulttuurin suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen. Työn toteutustapa pyrkii hienovaraiseen vaikuttamiseen herkällä kuvaustavalla. Tekijän tavoite on ollut luoda kauniita, sensitiivisiä kuvia naisen sukupuolielimistä, viitaten kotiin käyttämällä teoksen materiaaleina kotitalousvälineitä. Kirjallisessa osuudessa käsiteltiin kodin naisistumista ja työn miehistymistä keskittymällä naisen seksuaaliseen moraaliin liittyviin vaateisiin. Tarkoitus oli tutkia syitä siihen, miksi naista ei voi erottaa seksuaalisesta roolistaan, kodin ollessa näyttämö sukupuolten välisessä roolipelissä. Kirjalliseen osuuteen kuului myös tutkielma nykygrafiikan merkityksistä selventämässä tekijän materiaalivalintoja ja työskentelytapoja.The purpose of the thesis was to portray the close connection between femininity and the domestic where women’s sexuality plays an important part. The way in which the work has been carried out, tries to make an influence with its delicate touch to the subject. The aim was to create sensitive images of the female genitalia and bring the domestic aspect visible with material choices. The thesis consists of two sections, the artistic work and a written theory part. Artistic work is an installation that consists of 29 circular pieces which have been attached into embroidery hoops. Materials used in them are copper and dishcloth. There are also five textile objects sewed out of tussle ribbon. Written part was a study of femininity and domesticity in relation to demands of sexual morality but it also consists a small study of printmaking. A result of the findings is that women can’t be separated from their sexual role and the domesticity is the platform for the performative nature of gender

Naurawat kummitukset ja muita wastenmielisiä figuureita, eli kuinka kirjoittaa queeria kirjallisuudenhistoriaa

Laughing Spectres and Other Repulsive Figures, or, How to Write Queer Literary History What exactly would queer literary history look like? This article argues that focusing on identities and their representations in literature is not a productive method, as a wide variety of queer impulses in literature – nearly all queer features that cannot be read as constituents of an identity of a human-like character in a story – would remain unrecognized. It then suggests that literature should not be approached as representation but rather as figuration. In figurative reading, a referent is not understood as determining a literary figure: a figure is made of language and used in a fictive work for particular purposes. The suggestion made here is that the concepts of prefiguration and fulfilment from Hayden White’s reading of Erich Auerbach might prove useful in thinking of how the present (scholar) and the past (text) relate to each other. Furthermore, drawing from the tradition of deconstructive queer criticism, the article shows through readings of three texts by three Finnish authors form the 1910s that the queer is present often at the moment when the norm and normative tries to present itself as self-identitical and universal. This is true of marginal as well as canonical texts, and to demonstrate how queer reading is not solely about studying the marginal – even if many interesting texts can be found just there – the examples are taken from very different texts, ranging from a forgotten Christian novel to a novel set in Paris by one of the most heavily canonized Finnish authors of all time, Eino Leino

Tyttöjen representaatiot Nuorisotyö-lehden kuvissa

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella tyttöyden representaatioita ja niiden muutosta Nuorisotyö-lehden sivuilla. Aineistona toimivat kuvat tyttökuvat, jotka on kerätty kolmen kokonaisen vuosikerran lehdistä kolmelta eri vuosikymmeneltä. Vuosikerrat on valittu tyttötutkimuksen antologioden julkaisuvuosien seuraavilta vuosilta eli vuosilta 1993, 2003 ja 2012. Aineistoon kuuluu kaikkiaan 138 kuvaa. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen inspiroijana on toiminut feministinen viitekehys. Kuvia tarkastellaan feministisen kuvantutkimuksen keinoin. Analyysissä on hyödynnetty vikuroivan katseen mahdollistamia tapoja nähdä toisin eli tavoittaa aineistosta ei-konventionaalinen tyttöyden esittämisen tapa ja tehdä toisenlaisia tulkintoja tyttöydestä. Tutkielma osoittaa, että Nuorisoyö-lehden tyttöyden representaatiot ovat monipuolisia ja sukupuolistereotypioita rikkovia. Tyttöys näyttäytyy aktiivisena ja iloisena. Representaatioiden monipuolistuminen näkyy vuosikymmenten kuluessa ja se näyttäytyy siirtymisessä vapaa-ajan aktiivisuudesta ohjatun toiminnan kautta aktiiviseen kansalaisuuteen. 2010-luvun aktiivisessa tyttöydessä näkyy jo selvä poliittinen sosialisaatio. Tyttöjen yhteiskunnallisen vaikuttamisen representaatiot näkyvät vaikuttamisena aikuisten suuntaan esimerkiksi kohtaamisissa poliitikkojen kanssa. Risteävien erojen myötä tyttöys on tuonut näkyville myös etnisyyden ja vammaisuuden osaksi nuorisotyön arkea ja lehden kuvitusta. Enää suomalainen tyttöys ei näyttäydy pelkästään perinteisen valkoihoisena

Mitä ei näe voi muuttaa ̶Yksittäistapaus-lyhytelokuvien toisin ajattelua korjaavan queer-pedagogiikan avulla

Tutkielmassani tarkastelen, millaisiin kulttuurisiin mallitarinoihin Yksittäistapaus-kampanja ja -elokuvat osallistuvat sekä, kuinka queer-pedagogisen näkökulman avulla Yksittäistapaus-elokuvia voidaan opetustilanteessa ajatella toisin. Tutkielmassani käsittelen yläkouluille ja toiselle asteelle suunnattuja elokuvia, niiden keskustelumateriaaleja ja niiden yhteyteen linkitettyjä Ylen verkkojulkaisuja. Tutkielmani yhdistää mediakasvatuksellista näkökulmaa ja queer-pedagogiikkaa, jotka muodostavat tutkielmani teoreettisen viitekehyksen. Keskeisimpinä käsitteinä sovellan Eve Kosofsky Sedgwickin korjaavan ja paranoidin luennan käsitteitä. Esimerkkinä paranoidista luennasta toimivat mallitarinat, joiden toistoon Yksittäistapaus-elokuvat osallistuvat. Korjaavana ymmärrän puolestaan queer-pedagogiikan mahdollistaman opetustilanteen, jossa elokuvien mallitarinoita voidaan ajatella toisin. Elokuvien analysoinnin avulla esille nousivat mallitarinat valkoisista nuorista naisista seksuaalisen halun kohteena, heteronormatiivisuudesta ja miehistä tunteettomina ja korostetun seksuaalisina. Analyysin tulosten pohjalta tuon esille, mitä queer-pedagoginen lähtökohta käytännössä Yksittäistapaus-elokuvien kohdalla tarkoittaa ja millaisiin ongelmiin näkökulman avulla voidaan puuttua. Tutkielmani tarkoitus on vastata nykyaikaisiin pedagogisiin vaatimuksiin esittelemällä niin medialukutaitoa kehittävä kuin myös erilaisuudelle herkkä lähestymistapa, joiden avulla voidaan muodostaa tasa-arvoinen korjaava opetustilanne

Peptic ulcer haemorrhage in Estonia: epidemiology, prognostic factors, treatment and outcome

http://www.ester.ee/record=b1820885*es

Protoqueer women and ugliness in Merete Mazzarella's "vampire books": Alma Söderhjelm ja Toini Topelius

Dr. Antu Sorainen, PhD, is Docent in Gender Studies, working as Principal Investigator at the University of Helsinki. She was the Director of the research team “CoreKin – Contrasting and Re-Imagining Margins of Kinship” (Academy of Finland, 2016-2020). Her current research project focuses o Protolesbian Personal Histories and Nationalist Sentiment in the 1920-30s Finland (The Cultural Foundation of Finland, 2019-2024). She has conducted empirical studies in queer sexualities, especially in the legal field. She is the co-author of a book on the conceptual history of “Sittlichkeit”, and is publishing on queer kinship and inheritance practices. Sorainen was an Academy Fellow at the Academy of Finland and the PI of the research project titled “Wills and Inheritance Practices in Sexually Marginalised Groups” (2014-2019). • Orcid.org/0000-0002-3956-8352Proto-queereista naisista ja rumuudesta Merete Mazzarellan ”vampyyrikirjoissa”: Alma Söderhjelm ja Toini Topelius.Tarkastelen kirjailija Merete Mazzarellan keissejä Topeliuksesta ja tämän tyttärestä Toini Topeliuksesta sekä professori Alma Söderhjelmistä. Nimitän tässä kirjoituksessa keskustelemiani Merete Mazzarellan kahta teosta – Ei kaipuuta, ei surua. Päivä Zacharias Topeliuksen elämästä (2009) ja Alma – edelläkävijän tarina (2018) – hänen ”vampyyriromaaneikseen.” Se tarkoittaa, että osin fiktiivinen elämäkerturi-Mazzarella imee niissä tutkimistaan henkilöistä verta kirjailija-Mazzarellan oman mielenmaiseman projektiin. Samalla ilmaantuu jotakin mitä ei ole osattu tai haluttu nähdä.Peer reviewe

Tekstin nautinnosta

The book explores the discourses of modernism, contemporary art and art history writing as well as their interdisciplinary values and boundaries – and cases that do not fit within these boundaries.The articles explore the meanings of junk and relics, high art, design, and the intimate experience of art and public criticism. The themes explored in the book expand our views on the queer potential of colour, the meaning of detail, and the relationships between visual art and writing. The fourteen peer-reviewed case studies in the volume offer new insights from the fields of visual cultural studies, art history and gender studies. The articles in the anthology do not rely strictly on disciplinary boundaries but also open themselves up to broader fields of culture

Tekstin nautinnosta

The book explores the discourses of modernism, contemporary art and art history writing as well as their interdisciplinary values and boundaries – and cases that do not fit within these boundaries.The articles explore the meanings of junk and relics, high art, design, and the intimate experience of art and public criticism. The themes explored in the book expand our views on the queer potential of colour, the meaning of detail, and the relationships between visual art and writing. The fourteen peer-reviewed case studies in the volume offer new insights from the fields of visual cultural studies, art history and gender studies. The articles in the anthology do not rely strictly on disciplinary boundaries but also open themselves up to broader fields of culture