Lausemaisuuden asteet yläkouluoppilaiden ja lukiolaisten teksteissä. Äidinkielenomaisen ja A-oppimäärän vertailu

I min pro graduavhandling undersöker jag satsgrader i högstadie- och gymnasiestuderandes uppsatser. Studerandena läser finska som det andra inhemska språket (A1) på olika nivåer. Totalt analyseras fyra grupper i avhandlingen. En av högstadiegrupperna bestod av elever som läste finska enligt A-lärokursen och den andra gruppen bestod av elever som läste finska enligt den modersmålsinriktade lärokursen. Gymnasiestuderandena bestod också av två grupper, varav den ena följde A-lärokursen och den andra den modersmålsinriktade lärokursen. Som utgångspunkt för avhandlingen använder jag mig av Ingos (2000: 175–217) teori om satsgrader. Studerandena skrev sina uppsatser under en lektion utan hjälpmedel och de samlades in efter lektionen. Eleverna skrev uppsatser som hörde till den ordinarie undervisningen och rubrikerna var utvalda av lärarna. Längden på uppsatserna varierade, likaså de teman som behandlades i uppsatserna. Möjliga fel som förekommer i uppsatserna tas inte i beaktande så länge de inte påverkar förståelsen. I uppsatserna analyserades med en kvantitativ metod användningen av inbäddningar, huvudsatser och bisatser, det totala antalet ord och det totala antalet meningar. Resultaten, som redovisas med hjälp av tabeller, visar att eleverna använder sådana inbäddningar som de har fått undervisning i hur man använder, men i vissa grupper används även sådana inbäddningar som studerandena enligt läroplansgrunderna har behandlats i undervisningen. Användningen av inbäddningar är vanligare i de modersmålsinriktade grupperna. Användningen av huvudsatser och bisatser skilde sig lite mellan grupperna. Bisatser användes i alla grupper, men i de modersmålsinriktade grupperna var bisatserna fler än i A-lärokursen. Den modersmålsinriktade gruppen på högstadiet var dock på samma nivå som gymnasiets grupp som studerar enligt A-lärokursen i användningen av bisatser i sina uppsatser.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Runsauden skarvi : analyysi leikkauskeinoista elokuvassa Unelmien sielunmessu

Tavoitteeni on selvittää itselleni itsestään selviltä tuntuvia merkityksiä tämän elokuvan leikkauksessa: miten ne itsestäänselvyydet on saatu aikaan? Katsojana tulkitsen tarinaa paitsi dialogin ja tapahtumien, myös vahvasti kaikkien elokuvakerronnan keinojen kautta, ja näiden keinojen yksityiskohtainen avaaminen on suora viiva omiin taitoihini niiden keinojen käyttäjänä ja elokuvantekijänä itsekin. Opinnäytetyöni on suunnattu taiteenlajista kiinnostuneille ja teksti on kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija on nähnyt käsiteltävän elokuvan.My aim in this thesis is to examine meanings that seem obvious in the editing of this film. How were those meanings created? As a viewer I interpret the story not only through dialogue and events, but also surprisingly strongly through all of the narrative techniques the film entails. The detailed disassembling of these means draws a straight line to my own skills as an editor with technique and as a filmmaker myself. My thesis is directed towards anyone interested in the art form. The text is written with the assumption that the reader has seen the film in question

Konjunktiot ja syntaktinen kompleksisuus: konjunktioiden käyttö suomi toisena kielenä -teksteissä eri taitotasoilla

Learner language development is often analysed by measuring complexity, accuracy andfluency. Complexity can be defined as the range and sophistication of the structures availableto the learner, yet syntactic complexity is typically analysed using quantitative measurestapping subordination. This article focuses on the development of syntactic complexity inwritten learner Finnish across the CEFR proficiency levels by exploring changes in the useof conjunctions. The data are drawn from the corpus of the Jyväskylä University CEFLINGproject. The development of syntactic complexity in terms of coordination and subordinationis explored by tracking changes in the use of coordinate and subordinate conjunctions.Syntactic complexity as the range of forms used by the learner is explored by investigatingthe emergence and frequency of individual conjunctions. The results question the role ofsubordination in the development of syntactic complexity in learner Finnish, as they showthat both coordinate and subordinate conjunctions are already used by learners on the lowestCEFR levels. The results also indicate that development in the use of conjunctions may bedifferent for adult learners and adolescent learners.Kielitaidon kehittymistä voidaan tutkia mittaamalla oppijankielen sujuvuutta, tarkkuutta ja kompleksisuutta. Kompleksisuus voidaan määritellä oppijankielen monipuolisuudeksi ja kehittyneisyydeksi, mutta syntaktista kompleksisuutta on kansainvälisessä toisen kielen oppimisen tutkimuksessa tyypillisesti mitattu alisteisiin lauserakenteisiin perustuvilla kvantitatiivisilla mittareilla. Tässä artikkelissa syntaktisen kompleksisuuden kehitystä tutkitaan tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suomi toisena kielenä -teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Aineistona käytetään Jyväskylän yliopiston Cefling-hankkeen oppijansuomen korpuksen tekstejä. Rinnasteisten ja alisteisten rakenteiden osuutta syntaktisen kompleksisuuden kehityksessä selvitetään tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suhteessa kielitaidon tasoon. Syntaktista kompleksisuutta oppijankielen monipuolisuutena selvitetään tarkastelemalla, mitä eri konjunktioita eri taitotasoilla käytetään. Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, että sivulauseet ilmaantuvat oppijankieleen vasta keskitasolla, sillä ne osoittavat, että suomi toisena kielenä -teksteissä käytetään sekä rinnastus- että alistuskonjunktioita jo taitotasolla A1. Lisäksi tulokset osoittavat, että konjunktioiden käyttö saattaa kehittyä eri tavalla aikuisten ja yläkouluikäisten teksteissä

Mitenkähän tulenee onnistumaan tämä systeemi:vokaalivartaloistunut potentiaali keskustelupalsta-aineistossa

Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani vokaalivartaloistumista tulla, tehdä, nähdä, surra ja purra -verbien potentiaalissa. Vokaalivartaloistuminen on ilmiö, jossa konsonanttivartalon tilalle tulee vokaalivartalo. Esimerkiksi verbin tulla aktiivin potentiaali yksikön 3. persoonassa on konsonanttivartaloinen tul-le-e. Saman verbin vokaalivartaloistunut muoto on vielä norminvastainen *tule-ne-e. Jotkut vokaalivartaloistuneet muodot ovat jo osa normitettua yleiskieltä (esim. susi : *sunna > sutena). (Paunonen 2003: 203–204.) Tästä syystä näin pitkälle edenneitä morfologisia muutoksia on tärkeää tutkia eri muotoryhmissä. Keräsin aineistoni keskustelupalstoilta, ja se koostuu 2 102 vokaalivartaloistuneesta potentiaalista. Tarkoitukseni oli selvittää, missä syntaktis-semanttisissa yhteyksissä vokaalivartaloistunut potentiaali esiintyy ja keskittyykö se mahdollisesti joihinkin tiettyihin konteksteihin. Tämän selvittääkseni otin vertailuaineistoksi potentiaalin puhe- ja kirjakieliaineistot sekä yleisen tekstilausetutkimuksen (Forsberg 1998; Savola 1978; Hakulinen, Karlsson & Vilkuna 1980). Valtaosa aineistoni vokaalivartaloistuneista potentiaaleista on väitelauseissa ja vain 19,7 % on kysymyslauseissa. Sivulauseita on 13,8 %. Tämä tarkoittaa sitä, että vokaalivartaloistuneen potentiaalin syntaktinen käyttö aineistossani on lähempänä kirjakieltä kuin puhekieltä. Pieniä eroja vertailuaineistoon kuitenkin on. Aineistossani on enemmän kysyviä sivulauseita kuin vertailuaineistoissa. Sen lisäksi suomen kielen kysymyslauseista valtaosa on hakukysymyksiä, mutta kysymyslauseaineistostani hakukysymykset kattavat vain 24,8 % ja vaihtoehtokysymyksiä on eniten eli 60,7 % (Hakulinen & Karlsson 1979: 282). Suurin osa aineistoni osumista on tulla-verbejä. Muita verbejä on vain 195 kappaletta. Toiseksi eniten on tehdä-verbiä, jota seuraa nähdä-verbi. Purra-verbillä on kaksi esiintymää ja surra-verbillä yksi. Verbien merkityksiä on aineistossani monenlaisia, eikä mikään merkitys ole ylikorostunut. Suurin osa lauseista on futuurimerkityksessä, mikä johtuu osittain tulla-verbin suuresta aineistosta. Aineistossani on myös monenlaisia morfologisesti innovatiivisia muotoja. Potentiaalin tunnusta käytetään infiniittisissä verbimuodoissa (esim. *tuleneva), erilaisissa kiteytyneissä rakenteissa (esim. Meistähän on moneksi mitä parisuhteeseen tulenee) ja jopa verbikantaisissa substantiivijohdoksissa (*tekeneminen). Tulokseni osoittavat, että vokaalivartaloinen potentiaali ei keskity mihinkään tiettyihin merkityksiin tai syntaktis-semanttisiin konteksteihin, vaan muutos on potentiaalin kohdalla muotoryhmäkohtainen

Pilkku vai ei? Venäjänkielisten suomenoppijoiden pilkun käyttö suomen ja venäjän kielessä

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pilkun käyttöä suomen ja venäjän kielessä. Vertailen molempien kielten pilkutuksen periaatteita keskenään ja nostan esiin niiden välillä olevia yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkimusmenetelminä käytän kontrastiivista analyysia ja virheanalyysia, joiden avulla teen aineiston analyysin. Työssäni pyrin selvittämään, missä määrin venäjä äidinkielenä vaikuttaa suomeen silloin, kun kyse on pilkutuksesta. Oletan, että aikuiset venäjänkieliset suomenoppijat tekevät äidinkielestä johtuvia virheitä eli interferenssivirheitä. Uskon, että ne kielenoppijat, joiden kielitaitotaso on C, tekevät vähemmän interferenssiin liittyviä virheitä kuin ne kielenoppijat, joiden kielitaitotaso on B. Työni tarkoituksena on myös selvittää, miten äidinkielen pilkutuksen hallinnan vahvuus tai heikkous vaikuttaa pilkutuksen sääntöjen hallintaan toisessa kielessä. Lisäksi työni tavoitteena on selvittää, vaikuttaako toinen kieli pilkun käyttöön äidinkielessä. Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen seuraavia aiheita: kontrastiivinen tutkimus ja virheanalyysi, toisen kielen oppiminen, oikeinkirjoitus, pilkun käytön perusteet sekä pilkun käytön periaatteet suomen ja venäjän kielessä. Aineiston käsittely koostuu neljästä luvusta: testien virkkeiden oma analyysi, B-ryhmän informanttien vastauksien analyysi, C-ryhmän informanttien testien analyysi ja lopuksi molempien ryhmien tulosten vertailu. Aineistoon kuuluu venäjänkielisiä sekä suomenkielisiä testejä. Testeissä on yksi tehtävä: laittaa pilkku sopivaan paikkaan, jos sitä tarvitaan virkkeessä. Testeihin osallistuvia informantteja on yhteensä 20. Jaan informantit kielitaitotason mukaan B- ja C-ryhmiin. Aineiston analyysi osoittaa, että ne informantit, jotka ovat asuneet Suomessa kauan ja joiden kielitaitotaso on korkea, tekevät vähemmän interferenssivirheitä. Tutkimus osoittaa, että heidän kohdallaan suomi vaikuttaa venäjään. Tulosten perusteella voidaaan myös sanoa, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden informanttien virheiden osuus on pieni molemmissa kielissä. Tämä johtuu siitä, että he tiedostavat molempien kielten pilkutuksen säännöt ja ovat tietoisia niiden välisistä eroista. Työlläni on käytännöllisiä tehtäviä. Uskon, että tutkimus voi auttaa kielenopetuksessa ja oppimisessa. Nykyään ongelmana on se, että kielikursseilla välimerkkien käyttöä opetetaan vähän tai ei opeteta ollenkaan. Äidinkielen ja toisen kielen pilkutuksen periaatteiden vertailu voisi auttaa ehkäisemään monia interferenssivirheitä. Lisäksi tämä voisi auttaa monia S2-opettajia hamottamaan, millaiset pilkutuksen tapaukset ovat hankalia ainakin venäjänkielisille suomenoppijille

Rakenteellinen kompleksistuminen yläkouluikäisten kirjoitelmissa

Tutkielmassa tarkastellaan kielen rakenteellista kompleksistumista yläkouluikäisten kirjoitelmissa. Tutkimusaineistona on seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmia, joita on yhteensä 149 kappaletta. Tutkimukseen osallistuvat kirjoitelmat on kerätty eräältä itäsuomalaiselta koululta, ja ne on arvioitu osana oppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden muita suorituksia. Tutkielmassa kuvataan yläkouluikäisten kirjoitelmien kielen rakennetta, ja kielen rakenteellista kompleksistumista luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Rakenteellista kompleksisuutta on tarkasteltu sekä sanatasolla että lausetasolla. Sanatasolla tarkastelun kohteena ovat sanapituus, sanarakenne sekä sanaluokkajakauma. Lausetasolla puolestaan analysoidaan muun muassa lauseiden pituutta sekä pää- ja sivulauseiden määrää. Yläkouluikäisten kirjoitelmista on tarkasteltu lisäksi lauseiden välisiä semanttisia suhteita sekä infiniittisiä rakenteita. Joillakin osa-alueilla on huomioitu myös yksilövariaatio, sillä hajonta kirjoittajien kesken on suurta. Tutkielmassa on lisäksi tarkasteltu sukupuolten välisiä eroja kielen rakenteessa. Tarkasteltujen ilmiöiden osalta voidaan sanoa, että yläkouluikäisten kirjoitetun kielen rakenne kompleksistuu luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kirjoitelmien pituus sanamäärän mukaan mitattuna sekä sanojen keskiarvoinen pituus kasvaa seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle. Kielen kompleksistumisesta kertoo myös se, että lyhyimpien sanojen määrä laskee ja pisimpien sanojen määrä kasvaa ylemmille luokka-asteille siirryttäessä. Tätä voidaan pitää yhtenä merkkinä sanaston kehittymisestä. Kirjoitelmien pituuden lisäksi myös lauseiden keskiarvoinen pituus kasvaa luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kielen rakenteellisesta kompleksistumisesta osoituksena on myös muun muassa se, että yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmissa infiniittisiä rakenteita esiintyy enemmän kuin seitsemäsluokkalaisten kirjoitelmissa. Tämän tutkielman perusteella on hankala tehdä yleistyksiä sukupuolten välisistä suurista eroista kirjoitustaidoissa. Aineiston analyysin perusteella voidaan yhtyä Anneli Kauppisen (2011: 363) kommenttiin, etteivät tytöt ja pojat muodosta kirjoittajina tarkkaan määriteltäviä yleisiä tyttö- ja poikatyyppejä. Asiasanat:kompleksistuminen, yläkoulu, kielen kehitys, kirjoitettu kiel

Lain tekstistä viraston tekstiksi : sivulausemuutokset mukauttamisen keinona

Lain kielestä viraston kieleksi : sivulausemuutokset mukauttamisen keinona Tässä tutkimuksessa tarkastellaan mukauttamisprosessia, joka tähtää lain kieleen perustuvan virkakielen ymmärrettävyyden parantamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia muutoksia tapahtuu tekstin informaatiorakenteessa ja miten muutokset edustuvat tekstin virkerakenteessa. Tutkimuksessa analysoidaan virkkeiden teemaosan muutoksia ja funktioita ymmärrettävyyden ja virkatekstin genreominaisuuksien näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisessa taustaosassa esitellään lakitekstien ymmärrettävyyteen sekä virkatekstien mukauttamiseen liittyviä haasteita. Tutkimuksessa pohditaan myös selkoistamisen ja mukauttamisen käsitteitä. Tutkimus noudattaa lingvistisen tekstitutkimuksen viitekehystä ja tutkimus toteutetaan kontrastiivisen analyysin menetelmin. Analyysiosuudessa osoitetaan, miten mukautuksen myötä informaatiorakenteen muutokset toteutuvat lause- ja virkerakennemuutoksina ja miten nämä muutokset vaikuttavat ymmärrettävyyteen. Kvantitatiiviset tulokset todentavat, että mukautuksessa virkatekstin lauseiden ja virkkeiden keskipituudet lyhenevät sekä virkkeen sisältämien lauseiden lukumäärä vähenee. Analyysissa osoitetaan, että mukautettu virkakieli on lähempänä yleiskielen lingvistisiä ominaisuuksia kuin lähtökielensä eli lakikielen piirteitä. Tutkimuksen kvalitatiivinen analyysi osoittaa, miten mukauttaminen vaikuttaa teemaosan muutoksiin. Mukautuksen ratkaisut purkavat lain tekstille ominaisia luetelmapykäliä, jakavat informaatiota useampaan informaatioyksikköön sekä siirtävät sivulauseita teemaosaan. Adverbiaalisia sivulauseita esiintyy runsaasti sekä lähtötekstissä että kohdetekstissä, mutta ratkaiseva ero näkyy siinä, että lakitekstin sivulauseet ovat jälkiasemaisia ja virkatekstissä ne ovat etuasemaisia. Kvalitatiiviset tutkimukset osoittavat, että adverbiaalilauseen etualaistuminen vaikuttaa tekstin ymmärrettävyyteen usealla tavalla. Sivuteemoina toimivat sivulauseet ohjaavat lukijaa sisään tekstiin, tarjoavat ohjeistavan näkökulman virkkeeseen ja luovat koheesiota tekstiin sekä rytmittävät ja jäsentävät tekstin etenemistä. Kvalitatiiviset tulokset tekevät näkyväksi myös sen, että virkatekstin tekstilajiominaisuudet, kuten sinä-subjektisuus ja modaalisuus vaikuttavat siihen, että mukautetut virkkeet alkavat usein verbikonstituentilla

LAUSETASON KOKEELLISESTA TUTKIMUKSESTA: TULOKSIA, HAASTEITA JA TULEVISUUDEN NÄKYMIÄ

Tarkastelen tässä artikkelissa suomen kielen lausetason kokeellista tutkimusta,jossa hyödynnetään silmänliiketutkimuksen edut: reaaliaikaisuus ja luontevuus.Silmänliiketutkimuksen yleisen esittelyn jälkeen paneudun joihinkin julkaistuihin jakeskeneräisiin tutkimuksiin – hypoteeseista tuloksien kautta johtopäätöksiin. Kantavanateemana on lausetason kielen ymmärtäminen, jota käsittelen nominilausekkeidenkongruenssin, erityyppisten verbilausekkeiden, idiomien ja lauseenvastikkeidenprosessointia tarkastellen. Tämän jälkeen kerron silmänliiketutkimuksen rajoituksistaja lopuksi hahmottelen menetelmän mahdollisia ja toivottavia tulevaisuudensuuntauksia.Avainsanat: Kielen prosessointi, silmänliiketutkimus, kokeellinen kielentutkimusKeywords: Language processing, eye-tracking studies, experimental language stud

Kompleksisuus peruskoululaisten kirjoitelmissa

Tutkielmassa tarkastellaan kielen rakenteellista kompleksistumista peruskoulun viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmissa. Tutkimusaineisto on kerätty Laihian kunnan kahdesta peruskoulusta syyslukukaudella 2011. Kirjoitelmia on yhteensä 50 kappaletta. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on saada tietoa siitä, tapahtuuko kirjoitetussa kielessä kompleksistumista alemmalta luokka-asteelta ylemmälle luokka-asteelle siirryttäessä. Yhtenä tavoitteena on myös tutkia sitä, millä kielen osa-alueella kompleksistumista tapahtuu eniten. Tutkielmassa on tutkittu rakenteellisen kompleksistumisen ilmenemistä eri osa-alueilla, jotka ovat sanojen pituudet ja yhdistäminen, lauseiden predikaatit ja lauseiden yhdistäminen. Tutkimus on enimmäkseen kvantitatiivista, mutta kuvioita ja taulukoita selitetään sanallisesti, joten tutkimus on myös kuvailevaa tutkimusta. Tutkimuksessa verrataan myös tyttöjen ja poikien välisiä eroja, joten tutkimus on myös osittain vertailevaa. Tutkielma-aineiston kirjoitelmien kielessä tapahtuu odotuksenmukaisesti kompleksistumista siirryttäessä luokka-asteelta toiselle. Kompleksistuminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista. 5. luokkalaiseten, jotka ovat alakoululaisia, kirjoitelmat ovat vähemmän kompleksisia kuin yläkoululaisten kirjoitelmat, mutta 7. luokkalaisten kirjoitelmat ovat joillakin kielenalueilla melkein yhtä kompleksisia kuin 9. luokkalaisten kirjoitelmat. Suoraviivaista kopleksisuuden ilmenemistä on havaittavissa vain predikaattien kompleksistumisessa. Opetushallitus on raportoinut viime vuosina poikien heikoista kirjoitustaidoista tyttöihin verrattuna. Oletus siitä, että tyttöjen ja poikien välillä on eroja kielen kompleksistumisessa, ei tässä aineistossa toteudu. Tässä aineistossa tyttöjen ja poikien välillä ei ilmene huomattavaa eroa kielen kompleksisuudessa.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format