Matematiikka-asenteet yksilöllisen oppimisen opetusmallin mukaan opiskelevilla yläkoululaisilla

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yksilöllisen oppimisen opetusmallin mukaan opiskelevien yläkoululaisten matematiikka-asenteita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opetusmallin toteutumisen yhteyttä matematiikka-asenteisiin sekä eroja matematiikka-asenteissa sukupuolten tai luokka-asteiden välillä. Lisäksi tutkittiin oppilaan koulumenestyksen yhteyttä matematiikka-asenteeseen. Oppilaiden matematiikka-asennetta arvioitiin viiden asennetekijän avulla, jotka olivat sisäinen motivaatio, ulkoinen motivaatio, matematiikan minäkäsitys, matematiikan suoritusluottamus ja matematiikka-ahdistuneisuus. Tutkimuksen aineisto on kerätty 2017–2018 talvella ja tutkimukseen osallistui yhteensä 195 oppilasta neljästä peruskoulusta ympäri Suomea. Oppilasaineisto kerättiin kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yksilöllisen oppimisen opetusmallin mukaan opiskelevien yläkoululaisten matematiikka-asenteet olivat myönteisiä. Opetusmallin toteutumisella oli selkeä yhteys matematiikka-asenteeseen siten, että toteutumista puoltavilla vastaajilla oli myönteisemmät asenteet jokaisen asennetekijän kohdalla. Luokka-asteiden ja sukupuolten väliset erot matematiikka-asenteissa olivat pieniä. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin tyttöjen ja poikien välillä matematiikka-ahdistuneisuudessa. Tytöt näyttäisivät kokevan poikia enemmän matematiikka-ahdistuneisuutta. Oppilaan koulumenestyksellä ja matematiikka-asenteella havaittiin olevan positiivinen yhteys. Paremmin koulussa menestyneillä oppilailla oli myönteisemmät asenteet matematiikkaa kohtaan. Opetusmallin toteutumisen ja matematiikka-asenteiden välisten tilastollisesti merkitsevien yhteyksien perusteella voidaan todeta yksilöllisen oppimisen opetusmallin vaikuttavan myönteisesti oppilaan matematiikka-asenteisiin. Tulosten perusteella voidaan myös ajatella, ettei kyseessä oleva opetusmalli tuota samanlaisia eroja matematiikka-asenteissa sukupuolten tai luokka-asteiden välille kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu

Opettajan rooli oppilaan matematiikka-ahdistuksen lisääjänä tai helpottajana

Matematiikka-ahdistuksella tarkoitetaan negatiivista ahdistuksen kaltaista tunnetilaa, kun henkilö joutuu tekemisiin matematiikan kanssa. Henkilö voi tuntea hermostuneisuutta, ahdistusta ja pelkoa, kun hän tietää joutuvansa käsittelemään matematiikan peruslaskutoimituksia. Matematiikka-ahdistuksesta kärsivät oppilaat ja opiskelijat pyrkivät välttelemään matematiikan opiskelua ja valitsemaan muun muassa kurssinsa niin, että matematiikkaa on mahdollisimman vähän. Tällöin matematiikan osaaminen laskee, joka näkyy myös opintomenestyksessä. Matematiikka-ahdistus ei kuitenkaan ole ainoastaan lasten ja nuorten ongelma, vaan myös aikuiset voivat kärsiä siitä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mikä on opettajan rooli oppilaan matematiikka-ahdistuksessa. Tutkielmassa perehdytään siihen, miten opettajan opetus ja toiminta luokassa voi lisätä tai vähentää oppilaan kokemaa matematiikka-ahdistusta. Kirjallisuudessa esiin tulleiden seikkojen perusteella opettaja, joka kärsii itse matematiikka-ahdistuksesta, siirtää todennäköisesti matematiikka-ahdistuksen edelleen oppilailleen. Matematiikka-ahdistunut opettaja ei ole välttämättä itse kiinnostunut matematiikasta ollenkaan, hän voi pelätä opettaa matematiikkaa ja hän voi suosia stereotyyppisiä ajatuksia matematiikan oppimisesta ja opetuksesta. Oppilaat tarkkailevat opettajan käytöstä, eleitä ja opetusta, poimien samalla negatiivisia vaikutteita matematiikan opiskelusta itselleen. Opettaja, joka ei itse kärsi matematiikka-ahdistuksesta, voi lisätä oppilaan matematiikka-ahdistusta myös tiedostamattaan. Opettajan vihainen olemus luokassa, jäykät ja joustamattomat ohjeet tehtävien suorituksiin sekä perinteiset opetustavat voivat lisätä oppilaan matematiikka-ahdistuksen tunteita. Negatiivinen oppimisympäristö ja kiireen tuntu luokassa voivat myös lisätä oppilaan matematiikka-ahdistusta. Opettajien olisi siis hyvä tuntea matematiikka-ahdistuksen käsite, jotta he voivat tarkkailla omaa opetustaan ja oppilaitaan matematiikka-ahdistuksen varalta. Opettaja voi omalla opetuksellaan pyrkiä vähentämään oppilaiden kokemaa matematiikka-ahdistusta esimerkiksi varmistamalla, että jokaisella oppilaalla on tarvittavat perustaidot matematiikasta. Kirjallisuuden mukaan matematiikan liittäminen osaksi oppilaiden arkea ja konkretian varmistaminen opetuksessa vähentävät matematiikka-ahdistusta. Myös rennon ja virheitä sallivan oppimisympäristön, yhteistoiminnallisen oppimisen sekä monipuolisen arvioinnin avulla voidaan mahdollisesti vähentää oppilaan matematiikka-ahdistusta

Mikä matematiikassa ahdistaa? Matematiikka-ahdistuksen syitä ja seurauksia

Tiivistelmä. Matematiikka-ahdistuksella tarkoitetaan kielteistä tunnereaktiota matematiikkaa ja sitä vaativia tilanteita kohtaan, joka vaikeuttaa koulunkäynnin lisäksi jokapäiväistä arkielämää. Matematiikka-ahdistusta ilmenee kaikenikäisillä ihmisillä, eniten yläkoulun ja lukion aikana, jolloin myös matemaattinen minäkäsitys sekä matematiikka-asenteet heikkenevät. Matematiikka-ahdistukselle on useita eri syitä, kuten esimerkiksi negatiiviset kokemukset, epäonnistumiset, kielteinen asenne, itsensä vertailu muihin, muiden ihmisten reaktiot sekä etenkin näyttötilanteista aiheutuva aikapaine. Matematiikka-ahdistus heikentää oppimistuloksia, aiheuttaa matematiikan välttelyä, muuttaa minäkäsitystä ja asenteita kielteisemmäksi sekä aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita kuten sydämen tykytystä, pahoinvointia, hermostuneisuutta ja jopa lamaantumista erilaisissa tilanteissa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on luoda selkeä, ajankohtainen kokonaisuus matematiikka-ahdistuksesta, sen taustalla olevista tekijöistä ja siitä, miten se vaikuttaa matematiikan oppimiseen. Samalla pyritään pohtimaan, miten eri keinoin matematiikka-ahdistusta voisi estää. Näihin tavoitteisiin pyritään tutkimuksen kahden tutkimuskysymyksen avulla, jotka ovat seuraavanlaiset: 1) Mitkä tekijät aiheuttavat matematiikka-ahdistusta? ja 2) Mitä matematiikkaahdistuksesta seuraa? Tutkimus on toteutettu kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa erilaisia aineistoja ja tutkimuksia lukemalla ja tutkimalla on pyritty etsimään mahdollisimman ajankohtaista tietoa matematiikka-ahdistuksesta, sen syistä ja seurauksista eli vastaamaan tutkimuksen tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksessa on käytetty vertaisarvioituja ja mahdollisimman tuoreita, kansainvälisiä tutkimuslähteitä ajankohtaisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi

Syyt matematiikka-ahdistuksen kehittymiselle

Matematiikka-ahdistus on oma ahdistuneisuuden muotonsa, joka ilmenee ahdistuneisuutena matemaattisia toimia tehtäessä. Matematiikka-ahdistuksen voi laukaista matemaattisten laskujen tekeminen, arjen matematiikka tai vaikka jo matematiikan luokkaan astuminen. Matematiikka-ahdistus voi johtaa huonompaan koulumenestykseen matematiikassa joko vaikuttaen suoraan lamauttamalla oppijan toimintakyvyn tai välillisesti motivaation tai matematiikkamukavuuden heikkenemisen kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat johtavat matematiikka-ahdistuksen kehittymiseen. Kirjallisuuden perusteella matematiikka-ahdistus voi kehittyä huonoista matemaattisista taidoista, joiden syynä voivat olla dyskalkulia tai muut synnynnäiset sairaudet kuten ADHD. Lisäksi sukupuolen ja iän on tutkittu vaikuttavan matematiikka-ahdistuksen määrään. Henkilön alttiutta matematiikka-ahdistukselle lisää myös henkilön alttius ahdistukselle. Lisäksi henkilön itsetunto, persoonallisuuspiirteet ja matematiikkamotivaatio ovat seikkoja, jotka voivat vaikuttaa matematiikka-ahdistuksen kokemisen määrään. Matematiikka-ahdistuksen kokemisen määrään vaikuttavat myös ulkoiset tekijät kuten opettaja, vanhempien asenteet ja paine. Myös tehtävätyyppi vaikuttaa. Opettajan tai vanhempien asenteet matematiikkaa kohtaan voivat periytyä lapselle. Kiireen luoma paine saattaa lisätä matematiikka-ahdistusta. Tehtävätyypeistä ahdistavimmiksi koetaan kymmenienylitykset, sekamurtoluvut, prosenttilaskut ja tehtävät, jotka sisältävät muuttujia ja tekijöitä

Matemaattisten taitojen yhteys matematiikka-ahdistukseen kahdeksannella luokalla

Matematiikka-ahdistuksen, joka ilmenee negatiivisena tunnesuhtautumisena matematiikkaan, on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan heikentävästi matemaattiseen suoriutumiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten matemaattinen suoriutuminen on yhteydessä matematiikka-ahdistukseen. Tutkielmassa oltiin myös kiinnostuneita siitä, miten sukupuoli on yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen ja koettuun matematiikka-ahdistukseen ja näiden väliseen suhteeseen. Tutkielman aineisto koostuu valmiista aineistosta, joka on kerätty suomalaisessa peruskoulussa kahdeksasluokkalaisilta oppilailta. Matemaattista suoriutumista on mitattu KTLT-testillä ja matemaattista ahdistusta MARS-mittarilla. Aineistoa analysoidaan määrällisin menetelmin. Tämän tutkielman aineistossa matemaattisen suoriutumisen ja matematiikka-ahdistuksen välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Useissa aikaisemmissa matematiikka-ahdistusta koskevissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että tytöt kokevat enemmän matemaattista ahdistusta kuin pojat. Tämän tutkielman aineistossa tämä ero sukupuolten välillä vastasi aiempia tuloksia. Tässä tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan myös tarkemmin eri matematiikka-ahdistuksen osa-alueita. Analyysissa selvisi, että tytöt kokevat tilastollisesti merkitsevästi enemmän ahdistusta kuin pojat matematiikan tehtävien ratkaisemistilanteissa ja matematiikan kokeeseen liittyvissä tilanteissa. Sukupuolten välillä ei ollut eroa matematiikka-ahdistuksessa arkipäivän matemaattisissa tilanteissa, ilman apuvälineitä laskemisessa eikä vastuullisissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Vaikuttaa siis siltä, että tytöt kokevat poikia enemmän ahdistusta silloin, kun matematiikka on tietoisesti läsnä ja he ovat tarkkailun kohteena. Matematiikka-ahdistuksessa ilmeneviä eroja sukupuolten välillä pohditaan yksilön, sosiaalisen ympäristön ja ympäröivän kulttuurin kannalta. Asiasanat: matematiikka-ahdistus, matemaattinen suoriutuminen, sukupuol

Matematiikka-ahdistus esiopetusikäisillä lapsilla

Tiivistelmä. Helasen kandidaatintutkielmassa (2009) matematiikka-ahdistuksen piirteiden esiintyvyydestä ilmeni, että jo esiopetusikäisillä lapsilla esiintyy matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Pro gradu -tutkielmamme tavoitteena oli selvittää, missä määrin matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyy. Halusimme myös tarkastella, millaisia matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiopetusikäisillä esiintyy sekä vertailla eroja matematiikka-ahdistuksen piirteissä matemaattisesti heikkojen ja matemaattisesti vahvojen lasten välillä. Tutkimuksessa tuodaan esille lapsen näkökulma itsestään matematiikan oppijana sekä tunteista, jotka liittyvät matematiikkaan. Teoreettinen viitekehys muodostuu neljästä tutkimuksemme kannalta keskeisestä käsitteestä, jotka ovat 1) minäkäsitys, 2) matematiikkakuva, 3) asenne matematiikkaa kohtaan sekä 4) matematiikka-ahdistus. Näiden käsitteiden kautta olemme avanneet matematiikan luonnetta ja merkitystä sekä matematiikka-ahdistuksen piirteitä, niiden ilmenemisen syitä ja ahdistuksen seurauksia lapsen minäkäsitykselle ja oppimiselle. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin keväällä 2010 ja 2011 Pohjois-Suomessa. Mahdollistaaksemme laajan tutkimusotannan (N=83), tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua lomakehaastattelua. Esiopettajat esittivät kyselylomakkeen kysymykset lapsille ja kirjasivat vastaukset lomakkeisiin. Opettajat haastattelivat ryhmänsä matemaattisesti heikointa tyttöä ja poikaa sekä matemaattisesti vahvinta tyttöä ja poikaa. Lisäksi opettajat vastasivat muutamiin suoraan heille esitettyihin kysymyksiin. Analysoimme aineistoa yksiulotteisen tarkastelun kautta sekä ristiintaulukoinnin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että esiopetusikäisillä lapsilla esiintyi matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Niitä esiintyi sekä matemaattisesti vahvoilla että heikoilla lapsilla. Kuitenkin matemaattisesti heikoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyi selvästi enemmän ja ne olivat monimuotoisempia. Heikoilla lapsilla piirteet ilmenivät enemmän arkailuna, epäröintinä ja levottomuutena matemaattisissa tilanteissa sekä matemaattisen toiminnan välttelynä. Matemaattisesti vahvoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteet liittyivät voimakkaasti jännittämiseen ja suorituspaineisiin. Pääasiassa lapset suhtautuivat matematiikkaan positiivisesti sekä pitivät matematiikan parissa työskentelyssä. Lähes kaikki lapset pitivät matematiikkaa tärkeänä. Yli puolet tunsivat osaavansa matematiikkaa hyvin. Kuitenkin aineistosta nousi esille noin kymmenen prosentin joukko, joilla oli negatiivisia tuntemuksia matematiikkaa kohtaan tai jopa selviä matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Tutkimus tarjoaa esiopetuksen kentälle informaatiota matematiikka-ahdistuksen piirteistä. Opettajan on tärkeää havainnoida lapsen toimintaa matematiikan parissa, pystyäkseen tukemaan lasta yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä ehkäisemään matematiikka-ahdistuksen syntymistä