Suomalaisen hunajan koostumus

Analyses were made of regionally representative samples of Finnish honey, 90 from 1977 and 68 from 1978. The average sugar composition, determined by thin layer chromatography, was: 47.3 % fructose, 43.9 % glucose and 8.7 % oligosaccharides. The ratio fructose/glucose was 1.1. Dry matter averaged 82.4 % and pH 3.9. Vitamin analysis of five sub samples gave 2700/µg/100 g ascorbic acid, 9/µg/ 100 g thiamine, 39 µg/ 100 g riboflavin and 1020/µg/100g niacin. The proportion of glucose was positively and the proportion of oligosaccharides negatively correlated to the count of Brassicaceae pollen in honey. The tendency to crystallize was explained better by the ratio glucose/oligosaccharides than by the ratios fructose/glucose, glucose/water or (glucose-water)/fructose. In sugar composition and in tendency to crystallize, seasonal and regional variation existed.Artikkeli on toinen osaraportti laajemmasta hunajan koostumusta selvittelevästä tutkimuksesta. Osatutkimuksen tavoite oli antaa kuva suomalaisen hunajan koostumuksesta pääkomponenttien osalta. Tärkeimpiin vaihtelua aiheuttaviin tekijöihin kiinnitettiin huomiota. Kemiallisten ominaisuuksien ja siitepölykoostumuksen yhteyksiä tarkasteltiin siitepölyanalyysien tulostenpohjalta. Vuosina 1977 ja 1978 koottiin 158 hunajanäytettä 70 mehiläishoitajalta 80 mehiläistarhasta. Aineisto edusti suomalaista hunajaa sekä alueellisesti että mehiläisrotujen osalta. Ohutlevykromatografialla määritetty sokerikoostumus oli keskimäärin: 47-48 % fruktoosia, 44 % glukoosia ja noin 8-10 % oligosakkarideja kaikesta hunajan sokerista. Fruktoosi/glukoosi oli 1.1. Kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 82.4 % ja pH 3.9. Valtion teknisessä tutkimuskeskuksessa viidestä kokoomanäytteestä määritetyt vitamiinipitoisuudet olivat keskimäärin: 2 700/µg/100 g askorbiinihappoa, 9/µg/100 g tiamiinia, 39 /µg/100g riboflaviinia ja 1 020/µg/ 100 g niasiinia. Kiteytyneisyys määritettiin aistinvaraisesti; vuoden 1977 hunajat olivat satokauden jälkeen arvosteltuna kiteytyneempiä kuin vuoden 1978 hunajat vastaavana ajankohtana. Koostumukseltaan suomalainen hunaja vastaa ulkomaisia hunajia. Sen tasalaatuisuuteen viittaa 1960-luvun alun (FORSIUKSEN ja PUROKOSKEN) ja 1970-luvun lopun (tämän tutkimuksen) analyysitulosten samankaltaisuus. Viiden analysoidun kokoomanäytteen C-, B1- ja niasiini-vitamiinipitoisuudet olivat verraten korkeita. Glukoosin osuus oli positiivisesti ja oligosakkaridien osuus negatiivisesti korreloitunut ristikukkaiskasvien siitepölyn määrään hunajassa. Suhde glukoosi/oligosakkaridit selitti kiteytymistaipumusta paremmin kuin suhteet fruktoosi/glukoosi, glukoosi/vesi tai (glukoosi - vesi)/fruktoosi

Eri säilöntäaineet esikuivatun ja tuoreen säilörehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun annostus mullien kasvatuksessa

vokKirjasto Aj-

Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä

vokKirjasto Aj-

Piileväyhteisöjen lajirunsaus ja -koostumus korkeusgradientilla tunturilammissa

Subarktiset lammet ovat tärkeitä elinympäristöjä monille vesieliöille. Ilmaston lämpenemisen myötä subarktisiin vesiin liittyvät tutkimukset ovat lisääntyneet, sillä veden lämpötilan nousulla saattaa olla peruuttamattomia vaikutuksia karuihin tunturilampiekosysteemeihin. Silti ekosysteemien tuntemus on vielä melko vähäistä. Piilevät ovat mikroskooppisia ja yksisoluisia pohjaleviätärkeä. Ne ovat tärkeitä ympäristön laadun indikaattoreita. Korkeus on yksi merkittävimmistä muuttujista selittämään piileväyhteisöjen lajirikkautta ja lajistoa sen suoran lämpötilavaikutuksen sekä muiden muuttujien kanssa olevan epäsuoran vaikutuksen kautta. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on havainnollistaa piilevälajiston koostumuksen sekä lajirikkauden vaihtelua korkeusgradientilla Kilpisjärvellä ja tutkia, mitkä muuttujat selittävät vaihtelua parhaiten. Tutkimuksessa käytettiin pohjalevien biomassaa mittaavaa laitetta, BenthoTorch:ia ja keskusteltiin laitteen mahdollisuuksista subarktisissa tutkimuksissa. Kenttä- ja laboratoriomittaukset tehtiin käyttäen universaaleja standardeja. Tilastollisina analyyseinä käytettiin regressionmalleja ja monimuuttuja-analyysejä. Veden pH-arvo, alumiinin määrä ja ilman lämpötila selittivät piilevälajirikkauden ja -lajiston vaihtelua parhaiten korkeusgradientilla. Korkeus ei selittänyt merkittävästi vaihtelua itsenäisesti, vaan muokkasi ympäristömuuttujia, jotka vaikuttivat yhteisöjen vaihteluun. Lähekkäin olevat lammet olivat hyvin samanlaisia vesikemian, lajirikkauden sekä piilevälajiston suhteen. Tutkimuslampien lajittelu paikallisen biotoopin mukaan ei antanut lisätietoa tutkimuslampien eroavaisuuksista tai samankaltaisuuksista. Piileväsukujen välillä oli eroja niiden vasteissa ympäristömuuttujien suhteen. Monien lajien suurin tiheys oli korkeusgradientin keskipisteen alapuolella, mutta monilla lajeilla oli myös maksimaalinen korkeusskaala. Harvinaiset lajit esiintyivät korkeusgradientin ääripäissä. Harvinaisten lajien määrä oli korkea (25.8%) ja sen on odotettu nousevan ilmaston lämpenemisen myötä. BenthoTorch-mittaukset olivat luotettavia subarktisella alueella, mutta enemmän tutkimusta tarvitaan, jotta laitteen kokonaispotentiaali saataisiin selville. Tulevissa tutkimuksissa tulisi selvittää enemmän muuttujien välistä suhdetta (esim. kokonaisfosfori ja ionibalanssi), jotta ymmärrettäisiin paremmin tärkeiden piilevälajirikkauteen ja -lajiston vaihteluun vaikuttavien muuttujien merkitys korkeusgradientilla.Subarctic ponds are important habitats for many freshwater species. The recent increase in global temperatures have stressed on the study of these habitats as rising water temperatures may have severe consequences to these cold and harsh ecosystems. Despite its importance, this topic has been largely overlooked in scientific research. Diatoms are microscopic, single-celled benthic algae, which are important indicators for environmental quality. Elevation is one of the main environmental variables controlling the composition and richness of diatom species as it shapes communities through several environmental variables such as temperature and water chemistry. The aim of this thesis was to illustrate the variability in diatom species richness and community composition along an elevational gradient in Kilpisjärvi and reveal the most important environmental drivers. As an additional focus, the applicability of the BenthoTorch sampling device was tested in measuring benthic algae biomass. Field and laboratory measurements were done using universal standards. Statistical analyses included multiple univariate and multivariate data analysis techniques. It was found that water pH, aluminium concentration and air temperature explained the variation in species richness and community composition the most. Elevation had only a secondary, non-significant role in shaping the diatom communities in subarctic ponds. Nearby sites showed similar compositions in terms of water chemistry and diatom communities. Biotope characterisation did not provide any further insight into the differences or similarities of diatom community composition or species richness. There were some differences in how genera responded to environmental variables. The centre of distributional range of many taxa was below the mid-point of the elevational gradient but species often occupied the whole elevational gradient. Rare taxa appeared at the ends of the elevational spectrum. The amount of singleton taxa was high (25.8%) and can be expected to increase with climate change. The BenthoTorch did provide reasonable results for benthic algae in the subarctic when compared to previous literature, but further research is required to grasp its full potential. More examination into the relationship between explanatory variables can be suggested (e.g. total phosphorus and ion balance) to gain better understanding on the changes in diatom species richness and community composition along elevational gradients

Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v. 1973-89

vokKHO22Kirjasto Aj-k. Yksikön huom.: ER

Energiajätteen laatututkimus Kujalan jätekeskuksessa

Jätteen energiahyötykäyttöä halutaan lisätä Suomessa. Käyttämällä jätettä polttoaineena vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä, kasvihuonekaasupäästöjä sekä jätteiden kaatopaikkasijoittamista. Energiajäte on syntypaikkalajiteltua kierrätyspolttoainetta, ja se koostuu materiaalikierrätykseen kelpaamattomasta palavasta jätteestä. Tutkimusalueella sitä on kerätty ja käytetty polttoaineena vuodesta 1998 lähtien. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n toimialueelta kerätyn energiajätteen koostumus. Koostumus haluttiin tietää, koska jätteen polttokelpoisuus on riippuvainen sen seassa olevien epäpuhtauksien määrästä. Tutkimuksessa käsitellyt 16 jätekuormaa luokiteltiin niiden syntypaikan mukaan asumisen, teollisuuden, kaupan ja rakentamisen energiajätteeksi. Energiajätettä lajiteltiin yhteensä 7736 kg. Tutkimuksessa selvisi alueelta kerättävän energiajätteen sisältävän vähän epäpuhtauksia. Valtaosa energiajätteestä koostui paperista, pahvista ja muoveista. Energiajätteeseen kuulumattomista jätejakeista kaatopaikkajätettä sekä biojätettä oli eniten. Suurin osa energiajätteen epäpuhtauksista on peräisin kotitalouksista. Energiajätteen laadun parantamiseksi kotitalouksien tulisi lajitella energiajätteensä tarkemmin.Finland aims to increase the utilization of waste as an energy source. The usage of fossil fuels, greenhouse gas emissions and the growth of landfills are reduced through the use of waste based fuels. Energy waste is a form of refuse-derived fuel sorted at the source of production, consisting of combustible components of municipal waste unfit for recycling. Energy waste has been collected in the research area since 1998. The purpose of this study was to investigate the material composition of energy waste collected from the domain of Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. Because the combustibility of energy waste is dependent on the amount of impurities in it, its material composition needed to be determined. Based on the source of production, the 16 energy waste loads covered by the study were divided into groups of household, market, industry and construction energy waste. A combined 7736 kg of energy waste was sorted during the study. The study revealed that energy waste collected from the area contained only a small fraction of impurities. Most of the energy waste consisted of paper, cardboard and plastic varieties while impurities consisted mainly of landfill waste and biowaste. Household energy waste is responsible for producing most of the impurities. In order to improve the quality of energy waste, households need to sort their waste more accurately