694 research outputs found

    Bibliography of Finnish Population Research 1985-1986

    Get PDF
    &nbsp

    Suomalaiset hammaslääketieteen opiskelijat ja kansainvälisyys

    Get PDF
    Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomen väestöpohja on monikulttuuristunut huomattavasti. Myös työvoiman liikkuvuus on lisääntynyt reilusti. Tämä asettaa haasteita terveydenhuollolle ja hammaslääketieteen opiskelulle. Tällä hetkellä suomalaiseen hammaslääketieteen tutkintoon ei kuulu erityistä opintojaksoa, joka valmistaisi opiskelijoita eri kulttuuritaustaisten potilaiden kohtaamiseen tai maailmanlaajuisten suun terveyden kysymysten ymmärtämiseen. Tämä tutkielma selvittää suomalaisten hammaslääketieteen opiskelijoiden suhtautumista kansainvälisyyteen. Se myös selvittää opiskelijoiden näkemyksiä tämän hetkisestä aiheeseen liittyvästä opetuksesta sekä toiveita sen suhteen. Lisäksi opiskelijoiden tulevaisuuden työnäkymiä selvitetään. Aineistona on käytetty 3.-6. vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoille keväällä 2011 toteutettua kyselyä. Lisäksi tutkielma sisältää katsauksen hammaslääketieteen eri kansainvälisistä järjestöistä sekä opiskelijajärjestöistä. Osiossa käydään viimeksi mainittujen lisäksi läpi tutkimusjärjestö IADR, koulutukseen keskittyneitä järjestöjä sekä suun terveyden edistämiseen tähtääviä järjestöjä

    Ravintohuolto meillä ja muualla

    Get PDF
    vKirjasto Aj-

    Raskaana olevan keskeisimpiä ravintoainepuutoksia Afrikassa, Saharan etelänpuoleisissa kehitysmaissa : kirjallisuuskatsaus

    Get PDF
    Opinnäytetyömme on osa DeCliTu-hanketta, jonka yhteistyökumppaneina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, University of Malawi, Malawi College of Health Sciences ja Lusaka School of Nursing.Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa tekstikokonaisuus raskaana olevien ravitsemuksesta Afrikan Kehitysmaissa. Opinnäytetyön tavoite oli tuottaa laadukasta ja ajantasaista tietoa DeCliTu-hankkeelle. Toteutimme opinnäytetyössämme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Aineisto kerättiin lääke- ja hoitotieteellisistä tietokannoista ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Keskeisin tulos oli ravintoaineiden puutokset, sekä niiden tärkeys raskauden aikana. Energian saanti odottavilla naisilla oli parhaimmillaan 7,5MJ eli 1800kcal, joka on huomattavan matala raskasta työtä tekevälle raskaana olevalle. Käytetyimpiä ruoka-aineita olivat maissi ja kasvikset. Tutkimuksissa sinkin ja raudan saannilla oli yhteys malariaan ja anemiaan. Päättelimme, että matala koulutustaso ja vähäinen ehkäisytietous osaltaan lisäävät raskauksia nuorilla naisilla, jotka ovat vielä kasvuiässä. Lisäksi lapsuudesta asti jatkunut yksipuolinen ruokavalio ja ravintoaineiden puutokset ovat voineet aiheuttaa epämuodostumia. Kehittämistarpeita Afrikan kehitysmaissa ovat naisten koulutuksen mahdollistaminen, terveyden- ja äitiyshuollon kehittäminen sekä erhesuunnittelun mahdollistaminen. Näin saavutettaisiin parempi ravitsemus ja raskauden aikainen hyvinvointi.The final project is part of the DeCliTu project, which is a cooperation project of Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, Finland, North Karelia University of Applied Sciences, Finland, University of Malawi, Malawi, Malawi College of Health Sciences, Malawi and Lusaka School of Nursing, Zambia. The purpose was to produce current and high quality information on the nutrition of pregnant women in the developing countries of Africa for the DeCliTu project. Our method was a literature review. It was based on data collected from medical databases and was analysed by the methods of inductive analysis. The main result was deficiency of nutrient and its importancy during pregnancy. Energy intake in pregnant woman was at its best 7.5MJ, which is significantly low among pregnant women working physically hard. The most used food were maize and vegetables. In the analysed studies, zinc and iron had a connection to malaria and anemia. We conclude that low education and lack of contraception increase pregnancies among young women who are still in formative age. Also, continual unvaried nutrition and lack of nutrient may induce malformations. There are some development needs such women education, development of health and maternal care and empowerment of family planning. This way it is possible to improve nutrition and maternal well-being in the developing world

    Kehitysmaat ja tiede

    Get PDF

    Kehitysmaat mukaan ilmastopolitiikkaan? : tapaustutkimus ilmastosopimuksesta kansainvälisenä ympäristöregiiminä

    Get PDF
    Only abstract. Paper copies of master‚Äôs theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master‚Äôs theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelm√§. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinn√§ytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan s√∂kas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen √∂ppet p√• n√§tet eller endast tillg√§ngliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Ilmastonmuutoksen hillitseminen on yksi suurimmista haasteista, jonka kansainv√§linen j√§rjestelm√§ joutuu t√§ll√§ hetkell√§ kohtaamaan. N√§ihin ongelmiin ei voi vastata mik√§√§n valtio yksin√§√§n, vaan kest√§v√§√§n ratkaisuun vaaditaan koko kansainv√§lisen yhteis√∂n yhteisty√∂t√§. Globaalin koordinoidun vastauksen kehitt√§minen ilmastonmuutokseen on keskittynyt YK:n alaiseen ilmastosopimukseen ja kansainv√§lisoikeudellisesti sitovaan Kioton p√∂yt√§kirjaan. Yhdess√§ n√§m√§ dokumentit muodostavat globaalin ilmastoregiimin. Ilmastoneuvottelut ovat t√§ll√§ hetkell√§ keskittyneet vuoden 2012 j√§lkeist√§ sitoumuskautta koskevaan sopimukseen. Tutkielmassa tarkastellaan, onko kehitysmaiden asenteet muuttuneet my√∂nteisemmiksi ilmastopolitiikkaa kohtaan, koska tulevaisuudessa kaikki maat olisi saatava sitoutumaan p√§√§st√∂v√§hennyksiin. Erityisesti suuret teollistuvat kehitysmaat ovat nykyisin suurimpien saastuttajien joukossa, jonka takia niidenkin p√§√§st√∂j√§ tulisi hillit√§. Tutkielmassa tarkastellaan my√∂s EU:n ja Yhdysvaltojen toimintaa ja vaikutusta kehitysmaihin, koska maat ovat keskeisess√§ roolissa tulevaisuuden sopimuksen syntymiselle. Lis√§ksi ilmastosopimusta tarkastellaan esimerkkin√§ kansainv√§lisest√§ ymp√§rist√∂regiimist√§. Valtioiden toimintaa ilmastoneuvotteluissa selitt√§v√§t kansainv√§lisen ymp√§rist√∂politiikan teoriat. Valtiot ovat keskin√§isriippuvaisia, ja niiden toimintaan vaikuttavat ekologinen haavoittuvuus ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Ilmakeh√§ on perinteinen esimerkki kollektiivisesta hy√∂dykkeest√§, jonka tuottaminen aiheuttaa omat haasteensa egoistisesti toimivien valtioiden v√§lisess√§ politiikassa. Regiimiteoria selitt√§√§ puolestaan regiimin muodostumista ja muutosta. Teollisuus- ja kehitysmaiden nykyist√§ ilmastopolitiikkaa selitt√§v√§t lis√§ksi aikaisemmat tutkimukset EU:n, Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden ymp√§rist√∂politiikasta kansainv√§lisell√§ tasolla. Kehitysmaiden ymp√§rist√∂politiikan muotoutumisessa etel√§-pohjoinen-politiikalla on ollut merkitt√§v√§ rooli. Vastuu ymp√§rist√∂ongelmien aiheuttamisesta, niist√§ aiheutuvat kustannukset ja vaatimus oikeuteen kehitty√§ ovat nousseet kehitysmaissa keskeisiksi intresseiksi kansainv√§lisiss√§ ymp√§rist√∂neuvotteluissa. N√§iden pohjalta tarkastellaan kehitysmaiden toimintaa nykyisiss√§ ilmastoneuvotteluissa. Tutkitulla ajanjaksolla EU on pit√§nyt paikkansa ilmastoneuvotteluiden eteenp√§in ty√∂nt√§j√§n√§, kun taas Yhdysvallat on edelleen haluton sitoutumaan kansainv√§lisiin p√§√§st√∂v√§hennyksiin ‚Äď vetoamalla erityisesti siihen, ett√§ maa ei sitoudu ennen kuin suuret kehitysmaatkin sitoutuvat. Kehitysmaiden asenteiden ilmastopolitiikkaa kohtaan voi yleisesti katsoa muuttuneen my√∂nteisemm√§ksi tutkitulla ajanjaksolla. T√§m√§ on kuitenkin n√§kynyt ennen kaikkea kansallisella ja alueellisella tasolla, ei niink√§√§n halukkuutena sitoutua globaaliin regiimiin. T√§m√§ osoittaa, ett√§ ilmastoregiimi√§ ei voida pit√§√§ kovin vahvana regiimin√§. Beverley Darkin on kuitenkin esitt√§nyt, ett√§ ilmastoneuvotteluiden nykyisest√§ nollasumma-tilanteesta voitaisiin p√§√§st√§ eteenp√§in nimenomaan sitoutumalla my√∂s kansallisen ja alueellisen tason toimintaan. Keskeisi√§ l√§hteit√§ ovat Tapani Vaahtorannan ja Detlef Sprinzin tutkimukset kansainv√§lisest√§ ymp√§rist√∂politiikasta, Oran Youngin ja Beverley Darkinin regiimiteoriat, Michele Betsillin sek√§ Christiana Figueresin ja Maria Ivanovan tutkimukset ilmastoneuvotteluista, sek√§ Adil Najamin ja Joyeeta Guptan kirjoitukset kehitysmaiden ymp√§rist√∂politiikasta. Tutkimuksen keskeisen√§ aineistona k√§ytet√§√§n International Institute for Sustainable Development (IISD) -j√§rjest√∂n kokoamia raportteja YK:n ilmastoneuvotteluista, joista tarkastellaan sis√§ll√∂nanalyyttisesti valtioiden asenteiden muutosta ilmastopolitiikkaa kohtaan. Lis√§ksi aineiston taustana toimivat eri j√§rjest√∂jen kokoamat raportit ilmastoneuvotteluista

    Kehitysmaat ja tiede

    Get PDF

    It's been a hard day's night : Why making international environmental policy is so difficult : A case study of the UNFCCC Copenhagen Summit

    Get PDF
    The United Nations Framework Convention on Climate Change devised the Kyoto Protocol in 1997, but this agreement was to be just the starting phase in restricting emissions, and a more comprehensive agreement would come right after the first term of the Protocol. The Copenhagen Summit in December 2009 was to be the meeting where a new agreement would be adopted. However, preliminary negotiations leading up to the Summit revealed that consensus was very hard to reach. Despite these disagreements, the Copenhagen Summit was rallied to be the one where the world shows commitment to the cause and unites to fight climate change. By the time the Summit started, the gap between expectations and reality was enormous. The Summit was not a success. Developing countries were adamant that the main negotiating track had to be a second term for the Kyoto Protocol. The US President Barack Obama was under domestic pressure to make sure that the US only commits to an agreement that includes all the largest polluters. China was holding on to the principle of 'common but differentiated responsibilities' and refused to agree to binding emission restrictions and international monitoring. The deadlock did not unravel until the Chair of the Summit gathered an informal negotiation group as a last minute plea. This high-level group drafted an Accord that was not based on the work of the UNFCCC working groups and presented it to the Plenary meeting on the last night of the Summit. Various developing countries announced immediately that they would not accept the Accord and so the Summit compromised to 'take note' of the Accord instead of adopting it. No binding agreement was reached. The aim of this Thesis is to examine the Copenhagen Summit as a failure and to discuss the most evident problems of the Summit in relation to theories of power, participation and compliance. All the subsidiary and working groups of the Summit are examined individually in order to get a comprehensive idea of the structure and the proceedings of the UNFCCC negotiating process. Major disagreements are discussed in relation to the structural level, and the dramatic events of the last days are examined in detail in order to get an idea of what finally sunk the possibility of a success. The way the Summit ended directs the Thesis towards a discussion about inequality and differentiated responsibilities in relation to participation and compliance in a policy field that could well be seen as a multi-level Prisoner’s Dilemma. As many of the developing countries pleaded to the principle of 'common but differentiated responsibilities', discussion on structural constraints of international environmental policy forms a large part of the analysis. Lukes’ three dimensions of power give a framework for the study of power at the institutional level. The inequality of the UNFCCC participants is explained through the historical development of the world order, using the narrative of the world-systems theory. The Thesis concludes with a discussion addressing the most evident problems of the UNFCCC institution and ends with a suggestion. Climate change is an issue of human security and therefore a full securitisation of climate change might enable the Security Council to get involved in the policy-making process. Although acknowledging the problem of democratic deficit in the Security Council, the Thesis proposes that by using an economy of esteem, the permanent members of the Security Council might feel obliged to use their authority to ensure that human security will not become threatened because of the effects of climate change. This would not be more democratic or transparent but might bring more results than the UNFCCC at its present form.YK:n ilmastokokous Kiotossa vuonna 1997 aloitti uuden aikakauden kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa. Ensimmäistä kertaa maat sitoutuivat vähentämään päästöjään sopimuksen määrittämien rajojen puitteissa. Kioton pöytäkirja oli kuitenkin vain ensimmäinen vaihe päästövähennysten suhteen, ja alusta asti oli selvää, että seuraavaan sopimukseen tarvitaan suurempi osallistujajoukko ja tarkemmin määritellyt päästörajat. Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 järjestetyn YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksen piti saada aikaan uusi, kattavampi ilmastosopimus Kioton kauden jatkoksi. Kokousta alustaneissa neuvotteluissa syksyn mittaan kävi ilmi, että osapuolten näkemykset olivat niin kaukana toisistaan, ettei yhteisymmärrystä löytyisi ennen Kööpenhaminan kokousta. Tästä huolimatta julkisuudessa luotiin suuria odotuksia Kööpenhaminan kokoukselle, niin että kokouksen alkaessa odotusten ja todellisuuden ristiriita oli huomattavan suuri. Kööpenhaminan kokouksessa erimielisyydet heijastuivat kaikkien alaelinten ja työryhmien toimintaan. Kehitysmaat vaativat jatkoa Kioton pöytäkirjalle, USA:n vastavalittu presidentti Obama oli ohjeistettu liittymään vain sellaiseen sopimukseen, joka kattaisi kaikki suurimmat saastuttajat. Kiina vetosi 'yhteisen mutta eriytetyn vastuun' periaatteeseen eikä suostunut neuvottelemaan sitovista päästörajoituksista. Tämä asetelma jumiutti neuvottelujen edistymisen, joten kokouksen puheenjohtaja kokosi valtioiden päämiehistä pienen joukon, jonka tavoitteena oli neuvotella uusi sopimus ohi alustavien työryhmäraporttien, joissa kaikki ehdotukset olivat sulkeissa osapuolten erimielisyyksien takia. Pienen joukon salassa neuvottelema sopimus ei saanut osapuolikokouksessa kaikkien maiden hyväksyntää, joten kokous ei voinut kuin merkitä asiakirjan tiedoksi. Sitovaa sopimusta ei saatu aikaan. Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on tutkia Kööpenhaminan ilmastokokoukseen epäonnistumiseen johtaneita tekijöitä ja jatkaa niiden pohjalta keskustelua vallasta, osallistumisesta ja sääntöjen noudattamisesta (compliance). Kokouksen alaelinten ja työryhmien työskentelyä seuraamalla saadaan kattava kuva siitä, minkälaiset erimielisyydet ryhmien työtä vaikeuttivat. Toistuvista erimielisyyksien aiheista johdetaan yleisemmän tason keskustelu YK:n ilmastosopimusneuvotteluiden rakenteellisista ongelmista, joissa heijastuu etelän ja pohjoisen välinen kehityskuilu. Tätä historiasta juontavaa eroa pohjustetaan maailmanjärjestelmäteorialla, ja sen aiheuttamaa epätasa-arvoa pohditaan suhteessa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavaan kaikenkattavaan osallistumiseen, jonka johdosta tilanne näyttäytyy monitasoisena vangin dilemmana. Oikeuksien ja velvollisuuksien välistä tasapainoa on hyvin vaikea määritellä tällaisessa tilanteessa. Kööpenhaminan kokouksen suurimmista ongelmista keskustelun päätteeksi pohditaan, miten tilanteeseen saataisiin parannusta. Koska ilmastonmuutos on inhimillistä turvallisuutta uhkaava ilmiö, ilmastonmuutoksen turvallistamiselle on perusteet. Ilmiötä on jo turvallistettu viemällä se keskustelunaiheeksi YK:n turvallisuusneuvostoon, mutta tämä prosessi voitaisiin viedä pitemmällekin. Viimeisessä luvussa pohditaan, voisiko ilmastonmuutoksen turvallistaminen parantaa sitoutumiskammoisten maiden halukkuutta osallistua päästörajoituksiin, mikäli turvallisuusneuvoston tuoma arvovalta yhdistettäisiin Keohanen ja Raustialan kehittelemään konseptiin arvonannon taloudesta (an economy of esteem). Kasvanut arvovalta ja velvollisuus seurata ilmastonmuutoksen aiheuttamien turvallisuusuhkien torjuntaa saattaisi saada neuvoston pysyvät jäsenet tuntemaan velvollisuutta näyttää esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjunnassa, jolloin sitovan sopimuksen aikaansaanti saattaisi helpottua
    • ‚Ķ
    corecore