3,730 research outputs found

    Liimanninkosken lehdon kasvillisuus

    Get PDF
    liitteit

    Maatalousalueen monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Haapaj√§rven ‚Äď Kilpij√§rven alue

    Get PDF
    Pohjois-Savon järjestyksessään toinen monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluhanke toteutettiin vuonna 2010 Iisalmen reitillä Haapajärven-Kilpijärven alueella. Kartoitusalue valittiin ensisijaisesti alueen järvien heikentyneet tilan ja rehevöitymisongelmien vuoksi. Nykytilassaan useimmat alueen järvistä ovat vain tyydyttäviä, kuten Porovesi, Kilpi-Paloisjärvi, Viitaanjärvi, Nieminen ja Hernejärvi. Haapajärven nykytila on arvioitu vain välttäväksi. Kartoitusalue ulottui osin myös Sonkajärven kunnan alueelle Matkusjoen alaosaan ja Vieremän kunnan puolelle Haajaisenjärven valuma-alueelle. Maataloutta 700 km2 kartoitusalueelle on runsaasti ja alueen kokonaispinta-alasta peltoa on 14 200 hehtaaria. Monivaikutteisilla kosteikoilla on nimensä mukaisesti monenlaisia tavoitteita. Maatalouden vesiensuojelua monivaikutteiset kosteikot edistävät pidättämällä pelloilta huuhtoutuvia ravinteita ja kiintoainesta. Samalla kosteikot tuovat vaihtelua maaseutumaisemaan, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja luovat uusia elinympäristöjä useille eri eliölajeille. Yleissuunnittelun tarkoituksena oli löytää alustavasti paikkoja, joihin kosteikkoja voitaisiin perustaa tai ennallistaa mahdollisimman vähäisin toimenpitein. Kosteikkojen ohella yleissuunnitelmassa kartoitettiin samoilta alueilta maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden sekä maiseman kannalta tärkeitä erityiskohteita, joiden arvokkaiden ominaispiirteiden ylläpitäminen vaatii aktiivista hoitoa. Yleissuunnitelman kohdevalinnat tehtiin pääosin maatalouden ympäristötukijärjestelmän vaatimusten mukaisesti ja ensisijaisena tavoitteena oli löytää kosteikkopaikkoja, joiden toteutukseen olisi mahdollista hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja hoitoon ympäristötuen erityistukea. Osa arvioiduista kohteista oli kartoitettu jo aikaisemmin Iisalmen reitin vesistöt kuntoon- hankeessa. Näiden kohteiden osalta arviointeja täydennettiin tarpeen mukaan luonnon monimuotoisuuden kannalta. Yhteensä kesän maastokartoituksessa arvioitiin noin 60 kohteen soveltuvuus monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Kohteista arviolta 30 voisi soveltua hyvin tai melko hyvin monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Näiden kohteiden osalta yleissuunnitelmassa on esitetty kohdekohtaisia perustietoja, joita voidaan hyödyntää päätettäessä kosteikon perustamisesta ja myös varsinaisen hankesuunnitelman valmistelussa. Erityistukiehdot täyttäviä LUMO- ja maisemakohteita kartoituksessa löytyi melko vähän ja tämän vuoksi suunnitelmaan otettiin mukaan myös kohteita, jotka eivät tällä hetkellä kenties täytä tukiehtoja, mutta joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Hoitotoimilla näiden kohteiden arvoa voisi usein myös parantaa. Selvästi yleisimpiä kartoituksessa löytyneistä kohteista olivat metsäsaarekkeet, joita oli puolet kaikista LUMO-kohteista. Perinnebiotooppeihin kuuluvia metsälaitumia ja hakamaita löytyi vajaat kymmenen. Muita monimuotoisuuskohteita olivat muun muassa latojen lähiympäristöt, erilaiset reunavyöhykkeet ja kiviaidanteet. Yhteensä kartoituksessa arvioitiin reilut 50 LUMO-kohdetta

    Tammelan Kuivajärven hoito- ja käyttösuunnitelma

    Get PDF
    Tammelan Kuivaj√§rven hoito- ja k√§ytt√∂suunnitelma laadittiin osana Tammelan kunnan vet√§m√§√§ EU-rahoitteista hanketta, jossa keskityttiin Pyh√§j√§rven, Kuivaj√§rven ja Kaukj√§rven kunnostusmahdollisuuksiin ja virkistysk√§yt√∂n lis√§√§miseen. Kuivaj√§rvi on yli 8 km2:n laajuinen humuspitoinen ja rehev√§ j√§rvi, joka saa vetens√§ l√§hinn√§ Myllyjoen ja Turpoonjoen valuma-alueilta. Kuivaj√§rven vedet laskevat kapean Saarensalmen kautta Pyh√§j√§rveen ja siit√§ edelleen Loimijokeen. J√§rven it√§rannalla sijaitsee runsaasti kes√§m√∂kkej√§ ja Kuivaj√§rvelle tullaan veneilem√§√§n my√∂s Pyh√§j√§rven puolelta. J√§rven l√§nsiranta on harvaan asuttua ja suurelta osin Saaren kartanon maita. Kuivaj√§rven pohjoisp√§√§, Venesillanlahti‚ÄďJoensuunlahti, kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura suojelualueverkostoon SPA-alueena eli lintudirektiivin mukaisena lajiston erityissuojelualueena. Hoito- ja k√§ytt√∂suunnitelmaa alettiin laatia vuonna 2006 ker√§√§m√§ll√§ perusaineistoa ja inventoimalla luontoa. Alueen pesim√§linnusto, kasvillisuus, kasvisto ja luontodirektiivin mukaiset luontotyypit selvitettiin. Ty√∂n edetess√§ tehtiin ehdotukset alueen luontoarvojen s√§ilytt√§miseksi ja luonnon monimuotoisuuden lis√§√§miseksi. Samalla mietittiin, miten alueen virkistysk√§ytt√∂mahdollisuuksia voisi lis√§t√§ ja tehtiin ehdotus siit√§, miten j√§rven rantaalueita tulisi hoitaa. Erityist√§ huomiota kiinnitettiin Natura-alueen hoidon ohjeistukseen. Ehdotettuja toimenpiteit√§ ovat mm. Saaren kartanon vanhojen rantalaidunalueiden palauttaminen laidunnukseen, vesikasvillisuuden niitto ja olemassa olevien venev√§ylien auki pit√§minen tarvittaessa ruoppauksin. My√∂s veneilyn keskitt√§minen Kuivaj√§rven pohjoisp√§√§ss√§ tietyille reiteille ja pesim√§saarekkeiden teko ruoppausmassoista sis√§ltyv√§t hoitoehdotuksiin. Hoito- ja k√§ytt√∂suunnitelmaty√∂st√§ vastasi Ymp√§rist√∂tutkimus Yrj√∂l√§ Oy yhdess√§ hankkeen ohjausryhm√§n kanssa. Hoito- ja k√§ytt√∂suunnitelma valmistui kev√§ttalvella 2007. Alueen linnustollisesti arvokkain alue on Venesillanlahti. Siell√§ pesi mm. noin 200 parin suuruinen naurulokkikolonia, jonka l√§hettyville keskittyiv√§t paljolti my√∂s vesilintujen pesinn√§t. Lintudirektiivin liitteen I lajeista Naturaalueelta l√∂ytyiv√§t pesiv√§n√§ mm. laulujoutsen (Cygnus cygnus), kaulushaikara (Botaurus stellaris), ruskosuohaukka (Circus aeroginosus), luhtahuitti (Porzana porzana), kurki (Grus grus) ja pikkulokki (Larus minutus)

    Artificial and natural seeding of Scots pine in old drainage areas : Unique features of forest regeneration on peatlands

    Get PDF
    The aim of this dissertation was to investigate site characteristics unique to nutrient-poor, forestry-drained peatlands from the standpoint of establishing the second post-drainage generation of forest. Specifically, the effects of ground vegetation succession, surface peat structure and composition, water table level, and peat water retention capacity on the regeneration success of Scots pine after articial and natural seeding were examined. As Sphagnum moss cover declines and moss species typical of upland soils increase in abundance, seedbed receptivity of forestry-drained sites gradually becomes weaker. Thus, in order for natural regeneration to succeed in old drainage areas, some means of soil preparation is necessary, at the very least scarification. Depending on the progression of vegetation succession, a raw humus layer originating from plant litter may also have developed in the forestry-drained area. Following the disappearance of Sphagnum cover, the presence of raw humus most notably reduces seedbed receptivity in old drainage areas. After final felling, changes in the ground layer of vegetation often occur quite slowly especially on dwarf shrub and Vaccinium vitis-idaea drained peatland site types, provided that the water table level does not rise too high. The total coverage of vegetation in scalps decreased and succession markedly slowed when the water table level corresponded to that of a well drained site. Maintenance drainage carried out concurrently with soil preparation in the regeneration area is thus an effective measure when attempting to retard the invasion of vegetation onto scalped surfaces. In mounded areas, relatively large, over 25 cm high mounds remained free of vegetation for a long time, particularly when they had been created from deeply dug, highly decomposed peat. Due to the inherent variation in the water table level (in scalps and rotavated furrows) and sensitivity of the peat to desiccation (in mounds), forest regeneration via artificial or natural seeding is highly susceptible to weather conditions. In a growing season characterized by average rainfall and temperature, the regeneration result tends to be better in mounded than scalped regeneration areas. Such is the case particularly in years when the fluctuating water table level in a scalped regeneration area rises too high during late summer. From the seedling regeneration aspect, this problematic variation in the water level of scalps is a more probable scenario than excessive desiccation of the surface peat in mounds during an average growing season. Scalps, on the contrary, are ideal seedbeds during dry and warm growing seasons when excess drying of mounds is most likely to occur.Tämän väitöstyön tavoitteena oli selvittää vähäravinteisille ojitusalueille ominaisia kasvu-paikkatekijöitä toisen kuivatuksen jälkeisen puusukupolven perustamisen näkökulmasta. Tarkastelun kohteeksi valittiin pintakasvillisuuden kehityksen, pintaturpeen rakenteen, vedenpinnan tason sekä turpeen vedenpidätyskyvyn vaikutukset männyn kylvön ja luontai-sen uudistamisen onnistumiseen. Rahkasammalpintojen kadotessa ja kangasmaille ominaisten sammallajien lisääntyessä ojitusalueiden kasvupaikat menettävät vähitellen niille alun perin ominaisen luontaisen taimettumisherkkyytensä. Luontaisen uudistamisen onnistuminen vanhalla ojitusalueella edellyttää näin ollen vähintäänkin kevyttä maanpinnan rikkomista. Kasvillisuussukkession etenemisestä riippuu myös se, onko ojitusaluekuviolla karikkeista muodostunutta raaka-humuskerrostumaa, jonka ilmaantuminen on rahkasammalpintojen katoamisen jälkeen merkittävin luontaista taimettumisherkkyyttä heikentävä muutos vanhoilla ojitusalueilla. Päätehakkuun jälkeen pohjakerroksen kasvillisuusmuutokset ovat usein varsin hitaita varsinkin varpu- ja puolukkaturvekankailla, mikäli vedenpinnan taso ei nouse kovin korkealle. Kasvillisuuden kokonaispeittävyys laikuissa pieneni ja kehitys hidastui huomatta-vasti, kun vedenpinnan taso vastasi hyvässä kuivatustilassa olevan ojitusalueen vedenpinnan tasoa. Uudistusalan kunnostusojitus heti muokkauksen yhteydessä on siten tehokas toimen-pide pyrittäessä hidastamaan laikkupintojen peittymistä kasvillisuuteen. Mätästysaloilla suh-teellisen kookkaat, yli 25 cm:n korkuiset mättäät pysyivät pitkään kasvipeitteettöminä ja varsinkin silloin, kun ne oli tehty syvältä nostetusta hyvin maatuneesta turpeesta. Kylväen tai luontaisesti tapahtuva metsänuudistaminen on vedenpinnan tason vaihtelun (laikut ja jyrsinvaot) ja turpeen kuivumisherkkyyden (mättäät) vuoksi hyvin sääoloille herkkiä uudistamismenetelmiä. Sadannan ja lämpötilan suhteen pitkäaikaiskeskiarvoa edus-tavan kasvukauden aikana taimettumistulos on todennäköisesti parempi mätästetyllä kuin laikutetulla uudistamisalalla. Mättäät ovat taimettumiselle suotuisampia varsinkin sellaisina vuosina, jolloin herkästi vaihteleva vedenpinnan taso laikutetulla uudistamisalalla nousee loppukesän aikana liian korkealle. Tämä laikuissa havaittava vedenpinnan tason taimien syntymiselle epäedullinen vaihtelu on keskimääräisen kasvukauden aikana todennäköisempi ongelma kuin turpeen liiallinen kuivuminen mättäiden pintakerroksessa. Laikut ovat par-haimmillaan kuivien ja lämpimien kasvukausien aikana, jolloin mättäiden liiallinen kuivu-minen on todennäköisintä. Sateiden aiheuttaman vedenpinnan tason vaihtelun vuoksi laikutus on tarkoituksen-mukainen maanpinnan valmistusmenetelmä lähinnä luontaisen uudistamisen yhteydessä. Kylvö on turvallisinta tehdä mättäisiin ja mahdollisimman pian mätästyksen jälkeen ennen mättäiden pintakerrosten kuivumista

    Cajander's theory of forest site types : literature review.

    Get PDF

    Teiskon maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma

    Get PDF
    Perinteisen karjatalouden muovaamat perinnebiotoopit, kuten kedot, niityt, hakamaat ja mets√§laitumet, ovat monimuotoisimpia luontoymp√§rist√∂j√§mme. Hoidon my√∂t√§ arvokkaat maisemat s√§ilyv√§t avoimina. H√§rk√§√§ sarvista on ylimaakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on arvokkaiden kohteiden laidunnushoidon j√§rjest√§minen. Tampereen Teisko on valittu yhdeksi hankkeen kohdealueista, joille on laadittu maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmassa ovat mukana arvokkaat perinnebiotoopit, jotka on inventoitu 1990-luvulla. Lis√§ksi mukaan on valittu kohteita, jotka ovat lajistoltaan monimuotoisia, riitt√§v√§n suuria laidunnuskohteiksi tai sijaitsevat maisemallisesti keskeisill√§ paikoilla. Suunnitelma sis√§lt√§√§ tietoa hoitomenetelmist√§ ja rahoitusmahdollisuuksista, ja niist√§ on my√∂s tiedotettu suunnittelun aikana. Tavoitteena on saada kohteita hoidon piiriin, innostaa maanomistajia ja l√∂yt√§√§ kohteille hoitajiksi karjatilallisia ja paikallisia yhdistyksi√§. Mahdolliset hoitotoimenpiteet perustuvat t√§ysin vapaaehtoisuuteen. Hankkeen puitteissa voidaan avustaa kohteiden hoidon suunnittelussa ja rahoitusten hakemisessa. Yleissuunnittelun maastoty√∂t ja tiedotus toteutettiin kes√§n ja syksyn 2010 aikana. H√§rk√§√§ sarvista- hankkeen toiminta-aika on 1.6.2009‚Äď31.5.2012. Hanketta toteuttavat Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etel√§-Pohjanmaan ja Etel√§-Savon ELY-keskukset sek√§ alueelliset ProAgriat
    • ‚Ķ
    corecore