Reduction in the Long-Term Unemployment of the Elderly: A Success Story from Finland

In Finland the elderly unemployed are allowed to collect unemployment benefits up to the age of 60, when they can retire via a particular unemployment pension. In 1997 the eligibility age of persons benefiting from this scheme was raised from 53 to 55. We consider changes in the risk of unemployment, unemployment durations, and the exit states before and after the reform. In the duration analysis a flexible treatment design is adopted by allowing for quantile treatment effects. We apply three different non- and semiparametric methods, which all produce robust and coherent results. Since the reform the group aged 53-54 has had a lower risk of unemployment, shorter unemployment durations, and higher exit rates to employment, and it is no longer distinguishable from the group aged 50-52. We estimate the amount of unemployment benefits saved due to the reform. --Unemployment insurance reform,quantile treatment effect,non- and semiparametric methods,Finnish register data

Säästöt ansioturvan lyhentämisestä hupenevat huonompien työsuhteiden takia

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennettiin 100 päivällä vuoden 2017 alussa. Hallitus on perustellut muutosta työnhaun kannustimien parantamisella ja tavoitellut merkittäviä säästöjä työttömyysturvamenoihin. Tutkimustuloksemme osoittavat, että ansioturvan kesto vaikuttaa merkittävästi työttömien käyttäytymiseen. Osaltaan tämä näkyy siinä, että pieni joukko työttömiä odottaa kunnes heidän päivärahakautensa päättyy. Tällä joukolla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta julkiseen talouteen tai työttömyysjaksojen keskimääräiseen kestoon. Paljon oleellisempaa on se, että työttömät reagoivat ansioturvan pituuteen jo paljon ennen kun etuuspäivät uhkaavat loppua. Pidempi päivärahajakso pidentää työttömyyttä, mutta pidemmät työnhakujaksot johtavat parempiin työsuhteisiin. Parempiin työpaikkoihin sijoittuminen viittaa siihen, että pidemmän ansioturvan turvin etsitään omaa osaamista vastaavaa työtä. Parempien työpaikkojen löytyminen kompensoi pidemmän työnhaun kustannuksia. Ansioturvan lyhentäminen laskee työttömyysturvamenoja ja nostaa verotuloja, kun työttömyysjaksot lyhenevät ja töihin palataan nopeammin. Toisaalta lyhyempi ansioturva heikentää seuraavien työsuhteiden palkkatasoa ja pysyvyyttä, mikä laskee työttömyyden jälkeisiä verotuloja. Verotulojen menetykset saattavat haukata merkittävän osan lyhyemmistä työttömyysjaksoista saavutetuista julkisen talouden säästöistä, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa.nonPeerReviewe

Estimating the effects of potential benefit duration without variation in the maximum duration of unemployment benefits

This paper examines the effects of unemployment benefit duration in Finland. To overcome the problem that the maximum duration of benefits is the same for all unemployed we exploit two observations. First, despite the uniform maximum benefit period, potential benefit duration at the beginning of unemployment spells varies across individuals because only those with sufficient work history in the past two years qualify for a new period of benefits whereas others may be entitled to unused benefit days from a previous spell. Second, part of this variation is exogenous due to a reform that reduced the minimum number of employment weeks required for the new benefit period. Using the exogenous part of the variation for identification we estimate that one extra week of benefits increases expected unemployment duration by 0.15 weeks, which corresponds to an elasticity of 0.5. We also find positive effects on the quality of the next job, especially when measured by job stability.nonPeerReviewe

Reduction in the Long-Term Unemployment of the Elderly: A Success Story from Finland

In Finland the elderly unemployed are allowed to collect unemployment benefits up to the age of 60, when they can retire via a particular unemployment pension. In 1997 the eligibility age of persons benefiting from this scheme was raised from 53 to 55. We consider changes in the risk of unemployment, unemployment durations, and the exit states before and after the reform. In the duration analysis a flexible treatment design is adopted by allowing for quantile treatment effects. We apply three different non- and semiparametric methods, which all produce robust and coherent results. Since the reform the group aged 53-54 has had a lower risk of unemployment, shorter unemployment durations, and higher exit rates to employment, and it is no longer distinguishable from the group aged 50-52. We estimate the amount of unemployment benefits saved due to the reform

Post-Unemployment Wages and Ecomic Incentives to Exit from Unemployment

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.This study represents the results of a comparative econometric analysis of the determinants of earnings and unemployment durations. The analysis uses two sets of panel data, one drawn from the outflows of unemployment and another from the working age population. The earnings of people leaving unemployment are modelled in order to obtain estimates for starting wages in subsequent jobs. With these estimates, the expected income changes associated with labour market transitions are evaluated at the household level. Some 8% of the unemployed are estimated to be unable to increase disposable income of their households through employment, while as much as 43% have to be content with a 25% increase or less. The income variables, with controls for other factors, are then mapped into a flexible competing risks model of unemployment duration. The expected returns to employment is found to be an important determinant of the probability of becoming employed. It appears also that the relative importance of economic incentives has been strengthened in the recession years.Tutkimuksessa analysoidaan työtulojen ja työttömyyden keston määräytymistä ekonometrisin menetelmin. Analyysi perustuu kahteen yksilötason paneeliaineistoon, joista toinen on poimittu työttömyytensä päättäneistä henkilöistä ja toinen koko työikäisestä väestöstä. Työllistyneiden alkupalkkoja mallintamalla saadaan estimaatit työttömyyden jälkeisille alkupalkoille. Näiden estimaattien avulla lasketaan työmarkkinasiirtymien aiheuttamat odotetut muutokset kotitalouksien tuloissa. Tulosten mukaan noin 8% työttömistä on tilanteessa, jossa työllistyminen ei lisää kotitalouden käytettävissä olevia tuloja, kun taas 43%:n arvioidaan joutuvan tyytymään enintään 25%:n tulojen lisäykseen. Tulomuuttujia käytetään myös selittäjinä kilpailevien riskien duraatiomallissa työttömyyden kestoa mallinnettaessa. Työllistymisen aiheuttama odotettu tulonlisäys osoittautuu merkittäväksi työllistymistodennäköisyyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Lisäksi taloudellisten kannustimien merkityksen havaitaan korostuneen lamavuosina

Studies on Wage Differentials and Labour Market Transitions

This thesis consists of four studies. The first study examines wage differentials between women and men in the Finnish manufacturing sector. A matched employer-employee data set is used to decompose the overall gender wage gap into the contributions of sex differences in human capital, labour market segregation, and residual within-job wage differentials. The topic of the second study is the relationship between the extended unemployment benefits and labour market transitions of older workers. The analysis exploits a quasi-experimental setting caused by a change in the law that raised the eligibility age of workers benefiting from extended benefits. Roughly half of the unemployed workers with extended benefits are estimated to be effectively withdrawn from labour market search. The risk of unemployment declined and the re-employment probability increased among the age groups directly affected by the reform. The third study provides an empirical analysis of a structural equilibrium search model. Estimation results from various model specifications are compared and discussed. The last study is a methodological study where the difficulties of interpreting the results of competing risks hazard models are discussed and a solution for a particular class of models is proposed. It is argued that a common practice of reporting the results of qualitative response models in terms of marginal effects is also useful in the context of competing risks duration models.Tutkielma koostuu neljästä tutkimuksesta. Ensimmäinen käsittelee naisten ja miesten välisiä palkkaeroja tehdasteollisuudessa. Yhdistetyn työnantaja-työntekijäaineiston avulla kokonaispalkkaero hajotetaan osiin, jotka kuvastavat sukupuolten välisiä eroja taustaominaisuuksissa, työmarkkinoiden segregoitumista ja työtehtävien sisäisiä palkkaeroja. Toinen tutkimus käsittelee laajennetun työttömyyspäivärahaoikeuden vaikutusta ikääntyneiden työmarkkinasiirtymiin. Empiirisessä analyysissä hyödynnetään lakimuutosta, jonka myötä laajennetun päivärahaoikeuden alaikäraja nousi. Tulosten mukaan joka toinen laajennetun päivärahaoikeuden piirissä oleva on käytännössä työmarkkinoiden ulkopuolella. Työttömyysriski laski ja työllistyminen kasvoi ikäryhmissä, jotka menettivät laajennetun päivärahaoikeutensa lakiuudistuksen myötä. Kolmannessa tutkimuksessa keskitytään työmarkkinoiden etsintäteoreettisiin rakennemalleihin. Useita eri mallispesifikaatioita estimoidaan ja niiden tuloksia vertaillaan. Viimeisessä tutkimuksessa pohditaan kilpailevien riskien duraatiomallien tulosten raportoinnin vaikeutta. Tutkimuksessa esitetään tietylle malliperheelle ratkaisu perustuen marginaalivaikutusten laskemiseen, mikä on yleinen käytäntö useiden diskreetin valinnan mallien yhteydessä. Tutkimuksessa väitetään, että sama käytäntö on hyödyllinen myös kilpailevien riskien duraatiomallien yhteydessä

The Effects of Employers' Disability and Unemployment Insurance Costs on Benefit Inflows

In Finland, large firms are partially liable for the costs of disability and unemployment benefits paid to their former workers. To estimate the effects of such costs, we exploit a reform that extended this cost-sharing to cover a new group of blue-collar workers. We show that experience rating in disability insurance reduces inflows to sickness and disability benefits and increases participation in vocational rehabilitation programs, whereas employers' unemployment insurance costs reduce excess layoffs of older workers who are eligible for extended unemployment benefits until retirement age. We find no evidence of spillover effects: employers' costs in one benefit type do not affect inflows to other types of the benefits.nonPeerReviewe

Työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallin kannustinvaikutukset

Raportissa tutkitaan työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallin taloudellisten kannustimien toimivuutta. Tutkijat tarkastelevat maksuluokkamallin vaikutusta sairauspäivärahajaksojen, kuntoutustukien ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen hyödyntäen Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja

Institutional rules, labour demand and disability programme participation

In this study, we examine how institutional factors and the employer's economic situation affect the transition to disability retirement. The disability retirement risk is higher than usual in workplaces which experience growth or a high turnover of workers. In companies with a weak economic situation, the role of the experience rating in disability pensions is emphasised

Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely

Työttömyysturvassa otettiin vuonna 2014 käyttöön suojaosa, jonka tavoitteena oli kannustaa työttömiä ottamaan vastaan osa-aikaisia tai tilapäisiä töitä. Suojaosa yhdessä sovitellun työttömyyspäivärahan kanssa mahdollistavat pienimuotoisen työskentelyn työttömyysetuutta menettämättä. Raportissa kuvaillaan työttömyyden aikaisen työskentelyn kehitystä 2010-luvulla. Laajojen yksilöaineistojen ja SISUmikrosimulointimallin avulla arvioidaan, kuinka yleisiä työttömyysturvan ja muiden sosiaalietuuksien aiheuttamat kannustinongelmat ovat ja miten ne ovat muuttuneet suojaosan käyttöönoton myötä. Analyysimme perusteella työttömien taloudelliset kannustimet vastaanottaa satunnaista tai osaaikatyötä ovat yleisesti ottaen hyvät. Kannustimet olivat varsin hyvät jo ennen suojaosaa johtuen sovitellun päivärahan anteliaisuudesta. Kannustinongelmat ovat harvinaisia ansiosidonnaista päivärahaa saavilla. Kannustimet voivat olla heikot lähinnä perusturvan saajille, joiden kotitaloudet saavat myös tarveharkintaisia sosiaalietuuksia. Työskentely työttömyysjakson aikana on yleisintä peruspäivärahan saajilla. Työmarkkinatuen saajien joukossa työskentely on vähäistä ja sitä esiintyy lähinnä nuorilla. Työttömyyden aikainen työskentely on yleisempää naisille kuin miehille. Kaikissa ryhmissä työskentely työttömyysturvan varassa on yleistynyt koko 2010-luvun, ja kasvu jatkui tasaisena myös suojaosan käyttöönoton jälkeen. Työttömyysjakson aikana työskentelevillä on korkeampi todennäköisyys työllistyä kokoaikaisesti kuin yhtä kauan kokonaan työttömänä olleilla. Tosin tämä selittyy ainakin osittain valikoitumisella, sillä työttömyysaikana työskentelevien mahdollisuudet työllistyä kokoaikaisesti lienevät tavallista paremmat joka tapauksessa. Moni työllistyy kokoaikaisesti samalle työnantajalle, jolle aiemmin työskenteli osa- tai lyhytaikaisesti