Oppimiskokemukset oppimisen tuojina:oppiminen ohjatussa harjoittelussa

Tutkielman tarkoituksena oli koota tietoa siitä, millaisia oppimiskokemuksia terveysalan opiskelijoilla on ohjatussa harjoittelussa, ja miten ne vaikuttavat oppimiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa oppimista tukevista oppimiskokemuksista harjoittelussa ohjaajien ja opettajien ohjaamisen tueksi. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena keväällä 2018. Tutkielman aineisto haettiin Medic, Cinahl ja Scopus tietokantojen kautta. Katsaukseen valittiin kahdeksan tutkimusartikkelia vuosilta 2013–2018. Katsaukseen valitut artikkelit analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkielman tuloksissa nousi esiin kuusi yläkategoriaa oppimiskokemuksista. Tutkielman perusteella ohjatussa harjoittelussa oppimiseen vaikuttavat ohjaaja ja muu henkilökunta, jatkuvuus ja pysyvyys, kommunikaatio ohjaajan, henkilökunnan, potilaiden ja toisten opiskelijoiden kesken, vaikeudet, virheet ja haasteet, tarkkailu, seuraaminen ja kyseleminen sekä itsenäisesti tekeminen ja vastuun saaminen. Nämä oppimiskokemukset vaikuttivat sekä myönteisesti että kielteisesti opiskelijoiden oppimiseen. Reflektio koettiin pelkästään myönteisenä oppimiskokemuksena ja sen toivottiin olevan säännöllistä ja usein toistuvaa. Ohjaajan rooli nousi tärkeäksi tekijäksi myönteisten oppimiskokemusten saamiseksi. Ohjaajan tulee olla innostunut ja motivoitunut tehtäväänsä, olla tietoinen opiskelijoiden tiedoista ja taidoista, kommunikoida avoimesti ja rehellisesti opiskelijoiden kanssa ja olla opiskelijoiden tukena vaikeissa ja haastavissa tilanteissa

Utilizing activity sensors to identify the behavioural activity patterns of elderly home care clients

Abstract Purpose: The behavioural activity pattern is a behavioural and biological 24-hour rhythm. Ageing, diseases and memory disorders can change this pattern. Home care staff can utilize knowledge about the behavioural activity pattern of elderly home care clients in many ways. The purpose of this study was to evaluate whether home care staff could identify the behavioural activity pattern of elderly home care clients using activity sensors, namely, actigraphs and motion sensors, could identify the behavioural activity rhythms. Materials and methods: A total of four elderly home care clients and one elderly home rehabilitation client took part in the study. The participants wore actigraphs on their wrist and motion sensors were installed in their apartment. In addition to sensor data, home care staff answered one open-ended question during each home care visit. The data collection period was two weeks. Both quantitative and qualitative methods were used in the analysis. Results: The behavioural activity pattern was easy to identify from the motion sensor data, whereas actigraph data were difficult to interpret. The home care staff members’ answers to open-ended questions reinforced the reliability of motion sensor data. Conclusions: Motion sensors are relatively cheap, unobtrusive and reliable way to identify and detect changes in the behavioural activity patterns of elderly home care clients

The effectiveness of digital gaming on the functioning and activity of older people living in long-term care facilities:a systematic review and meta-analysis

Abstract Background: The population is aging globally. Older people living in long-term care facilities have many functional impairments, such as mobility problems and depression. Digital games and so-called exergames can offer a motivating and entertaining way to maintain older people’s physical activity and thus their ability to function. However, previous studies have reported conflicting results about the effects of digital gaming and have focused on community-dwelling older people. Objektive: To identify, critically appraise, and synthesize evidence about the effectiveness of digital games on older people’s physical, psychological, and social functioning and physical and social activity in long-term care facilities. Methods: Five databases were systematically searched, and relevant studies were screened. Fifteen randomized-controlled trials and quasi-experimental studies (total N = 674) were included in meta-analysis. Results: All digital games used in interventions were exergames. Meta-analysis showed that exergame interventions have a statistically significant large effect on physical functioning [number of studies (N) = 6, standardized mean difference (SMD) = 0.97, p = 0.001] measured by Timed Up and Go or Short Physical Performance Battery and self-assessed physical activity (N = 3, SMD = 1.20, p < 0.001) and medium effect on social functioning (N = 5, SMD = 0.74, p = 0.016) compared to alternative intervention or no intervention. Social activity was not measured in any study. Conclusions: The results are encouraging that exergames effectively increase the functioning and activity of older adults living in long-term facilities. Successful implementation of such activities requires the competence of nursing staff and rehabilitation professionals in digitalization

Opiskelijaohjaajien ohjausosaaminen viidessä eri Euroopan maassa

Tiivistelmä Ohjattu harjoittelu on keskeinen osa sairaanhoitajaopintoja. Harjoittelun ohjaajien ohjausosaaminen on tärkeää opiskelijoiden tehokkaan oppimisen mahdollistamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja vertailla opiskelijaohjaajien itsearvioimaa opiskelijaohjausosaamista ohjatussa harjoittelussa viidessä eri Euroopan maassa. Tämä tutkimus on toteutettu poikkileikkaustutkimuksena, jonka aineisto on kerätty terveydenhuollon organisaatioista opiskelijoita ohjaavilta sairaanhoitajilta Espanjasta, Italiasta, Liettuasta, Sloveniasta ja Suomesta (n=1604) vuosina 2016–2019. Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaaminen-mittarilla, joka sisältää 43 väittämää, joista muodostettiin seitsemän summamuuttujaa: opiskelijaohjauskäytännöt työyksikössä, ohjaajan ominaisuudet, ohjaajan motivaatio, ohjauksen tavoitteellisuus, reflektiivinen ohjauskeskustelu, opiskelijalähtöinen arviointi ja kehittävä palautteenanto. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Opiskelijaohjausosaamisen keskiarvot vaihtelivat välillä 3,30–3,63 (1=täysin eri mieltä –4=täysin samaa mieltä). Parhainta osaaminen oli reflektiivisen ohjauskeskustelun osa-alueella ja heikointa osaaminen oli käytännöt työyksikössä osa-alueella. Slovenialaiset arvioivat osaamisensa parhaimmaksi ja italialaiset heikoimmaksi. Suomalaiset arvioivat osaamisensa toiseksi heikoimmaksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää opiskelijaohjaajien ja heidän koulutuksensa kehittämisessä. Ohjaajien tulisi tuntea paremmin työyksikkönsä ohjauskäytännöt, kehittää arviointiosaamistansa ja huomioida tavoitteellisuus ohjauksessa. Ohjauskoulutuksen olisi hyvä vastata näihin osaamistarpeisiin.Abstract The mentoring competence in the clinical practice of five European countries Clinical practice is an essential part of nursing education. Mentoring competence of mentors is critical for nursing student’s practical learning. The purpose of this cross-sectional study was to describe and compare how mentors self-evaluate their mentoring competence in the clinical practice of five European countries. The data was collected from mentors who are registered nurses working in healthcare organizations in five countries: Finland, Italy, Lithuania, Slovenia, and Spain during 2016–2019 (n=1604). Data was collected with Mentor Competence Instrument, which includes seven sum-variables and 43 items: mentoring practices in the workplace, mentor’s characteristics, motivation of the mentor, goal orientation in mentoring, reflection during mentoring, student-centered evaluation and constructive feedback. The data was analyzed using statistical methods. The averages of the mentor’s competence varied between 3,30–3,63 (1=completely disagree –4=completely agree). The highest competence was in the area of reflection during mentoring, whereas the lowest competence was in the area of mentoring practices in the workplace. The Slovenian mentors evaluated their competence highest and Italians evaluated their competence lowest. Finnish mentors evaluated their competence second lowest. The results of this study can be used for developing a mentor’s competence and education. Mentors should be more aware of mentoring practices in the workplace, develop their evaluation skills and pay attention to goal orientation in mentoring. Mentor education should respond to these needs