Seleznjovon kylän vedenhankinnan kehittäminen

Pro gradu -työ : Kuopion yliopisto, luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta, ympäristötieteen laitos, 2007.Turvallisen juomaveden saanti on ihmisoikeus. Kuitenkin on arvioitu, että 1,1 miljardia ihmistä kärsii sen puutteesta. Venäjällä on 20 % maailman pinta- ja pohjavesivaroista, mutta silti puolet Venäjän talousvesistä ei täytä turvalliselle talousvedelle asetettuja mikrobiologisia laatuvaatimuksia. Venäläinen Seleznjovon kunta on kärsinyt jo vuosia huonosta juomaveden laadusta, ja vesi on asetettu käyttökieltoon vuonna 2004. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Seleznjovon kylän vedenhankinnan kehittämistä. Tavoitteena on kartoittaa vedenhankinnan järjestämisen nykytila ja ongelmat, tutkia kylässä vedenhankintaan käytettävän talousveden ja vaihtoehtoisen raakaveden (pohjavesi) laatua, kartoittaa pohjavesiesiintymän keskeisimmät pilaantumisriskit sekä pohtia edellisten perusteella, miten nämä vaikuttavat Seleznjovon vedenhankinnan järjestämiseen tulevaisuudessa. Veden laatua tutkittiin ottamalla näytteitä kallioporakaivon vedestä sekä talousveden raakavedestä, lähtevästä vedestä ja kuluttajapisteistä sekä analysoimalla niiden fysikaalis-kemiallista ja mikrobiologista laatua. Veden esteettisyyttä ja vedenhankinnan nykytilaa selvitettiin kyselyn avulla. Pohjaveden riskejä kartoitettiin haastattelemalla Seleznjovon viranomaisia sekä liikkumalla maastossa. Aineistona on käytetty myös Viipurin alueen terveysviranomaisen vedenlaatuseurannan tietoja. Talousveden nykyinen tila on jokaisella tasolla huono. Suurin ongelma on kelvoton raakavedenlähde, joka on syytä vaihtaa. Raakavedenlähteenä on mahdollista käyttää tutkittua pohjavettä, mikäli se käsitellään sillä laajuudella, että vesi täyttää turvallisen veden vaatimukset. Vesi on desinfioitava ja alkaloitava sekä siitä on poistettava rautaa ja mangaania, mahdollisesti myös fluoridia ja ammoniumia. Lisäksi lähtevässä vedessä on oltava pieni jäännösklooripitoisuus. Pohjaveden laadussa havaittiin viitteitä likaantumisesta mm. kohonneina ammoniumtyppi- ja kloridipitoisuuksina sekä huonona mikrobiologisena laatuna, joten lainsäädännön mukaiset suojavyöhykkeet tulee perustaa vedenottamon ympärille välittömästi. Veden laatua on seurattava säännöllisesti ja vedenottamon turvallisuudesta on huolehdittava mm. pitämällä kaivo ja vedenottamo lukittuina. Lisäksi kaivon rakenteiden kestävyydestä on huolehdittava. Jatkossa on seurattava, että valittu veden käsittely on riittävä ja ettei veden laatu heikkene verkostossa matkalla kuluttajalle. Tässä tutkimuksessa saatujen kokemusten perusteella on mahdollista kehittää myös muiden vastaavien kylien vedenhankintaa.Safe drinking water is a human right. However it is estimated that 1,1 billion people do not have access to this resource. 20 per cent of the world’s ground and surface water is in Russia, yet at the same time half of the drinking water in Russia doesn’t meet the microbiological requirements that have been set for safe drinking water. The Russian village of Seleznjovo has suffered many years from a poor quality of drinking water, and further, it’s water has been banned for drinking since 2004. This Master’s thesis examines the development of the water supply in the village of Seleznjovo. The aims of this work are: to study the present water supply and problems with it, to study the quality of drinking water and groundwater, to study risk factors in the groundwater area, and, based on this study, to discuss how these risks will affect future water supply development. Water quality was studied by taking water samples from a drilled well, from raw water (surface water), from treated drinking water, and water from consumers’ taps, then analysing the physical, chemical and microbiological quality of the samples. The aesthetics of ground water and drinking water and the state of water supply were studied using a questionnaire. The risk factors in the groundwater area were studied by interviewing the municipal authorities and by working in the field. Additionally, some water quality data from the regional health authority was used in the study. The state of the present water supply is unsatisfactory at every level. The biggest problem is the unsuitable raw water source, which should be replaced. However, it is possible to use groundwater as a raw water source if the water is treated so that it’s condition fulfils the requirements set for drinking water as safe. In this case the water has to be disinfected, pH-adjusted, and treated to reduce the concentration of iron and manganese, and possibly also of fluoride and ammonium. In addition, there has to be low concentration of chlorine after treatment. Contamination of ground water due to rising concentrations of ammonium and chloride has been detected, as has poor microbial quality of the water, and therefore the legally required exclusion area around the drilled well needs to be established immediately. The water quality must be monitored regularly, and the security of the waterworks must be assured, for example by locking the well and waterworks. In addition, the structural stability and durability of the structure of the well needs to be looked after. Additionally, the adequacy of water treatment has to be monitored, to make sure that the water quality remains high in consumers’ taps. The experiences gained from this study can also be used when developing the water supply in other similar villages

Suomen proteiinijärjestelmän vaihtoehtoiset tulevaisuudet

Tässä tutkimuksessa on suunniteltu ja arvioitu ScenoProt-hankkeelle asetetun vision toteuttavia backcasting-skenaarioita. Vaihtoehtoiset skenaariopolut yhdistävät vuoteen 2030 asetetun vision nykyhetkeen. Vision keskeiset osatavoitteet kuvaavat Suomen proteiinijärjestelmää, joka edistää nykyistä järjestelmää paremmin kansanterveyttä, ympäristökestävyyttä sekä omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Proteiinijärjestelmästä on vaikea tunnistaa murtautumiskohtaa, josta käsin systeemi olisi viritettävissä muutostilaan ja josta käsin olisi käynnistettävissä vision toteuttava monipolvinen vaikutusketju. Tähän on pyritty käyttämällä useita teorioita, aineistoja, menetelmiä ja tutkijoita. Systeemisen muutoksen hallitsemisen ja ennakoinnin suurimpia haasteita ovat tekijöiden yhteenkietoutuminen ja monitulkintaisuus. Yhteenkietoutuminen tarkoittaa, että muutoksen ajurit, sisältöelementit, juonet, tahdit, tasot ja muodot kietoutuvat toisiinsa erilaisiksi kimpuiksi, hierarkioiksi ja osajärjestelmiksi. Monitulkintaisuus puolestaan tarkoittaa, että esimerkiksi lehmä voidaan tulkita tuotantovälineeksi, ravinnon lähteeksi, biojalostamoksi, huoltovarmuuskeskukseksi, päästölähteeksi, maisemanhoitajaksi, lauman jäseneksi, persoonaksi, lemmikiksi ja riiston kohteeksi. Siksi skenaariotkin ovat vain tietyillä periaatteilla toteutettu otos rajattomasta määrästä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

SPECT/CT Imaging of hNIS - Expression after Intravenous Delivery of an Oncolytic Adenovirus and I-131

Peer reviewe

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa – esiselvitys

Suomen ilmasto tulee muuttumaan jo lähivuosikymmeninä. Vuotuisen sademäärän on ennustettu lisääntyvän Suomessa 8 - 20 % ja lämpötilojen nousevan Suomessa 1,5 - 2 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, eli 2 - 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan merkittävä vaikutus suojelualueverkoston kykyyn turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelu onkin huomattavien haasteiden edessä, sillä suojelualuesuunnittelussa ei ole yleensä varauduttu voimakkaisiin muutoksiin. Näiden haasteiden hallintaa vaikeuttaa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyvät epävarmuudet. Suojelualueverkoston riittävyyttä ja kykyä säilyttää luonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa voidaan arvioida eliölajiston, luontotyyppien ja ekosysteemien levinneisyyden ja ekologisten piirteiden, sekä ilmaston-muutoksen voimakkuuden alueellisten erojen ja suojelualueiden biogeofysikaalisten tekijöiden avulla. Tietoa tarvitaan erityisesti lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle. Maisematason arvioinneissa voidaan käyttää yleisluonteisia kriteereitä kuten suojelualueiden määrä ja puskurialueiden laajuus, ekologisten käytävien esiintyminen ja maisemamatriisin soveltuvuus lajien leviämiseen. Itse suojelualueita voidaan arvioida niiden koon, maanpinnan muotojen ja elinympäristöjen monipuolisuuden, pienilmastollisten refugioiden esiintymisen sekä paikallisen ilmastonmuutoksen voimakkuuden perusteella. Suojelualueverkoston arvioinnissa tulee huomioida myös verkoston ulkopuolisen maankäytön vaikutuksia, sillä suojelualueiden ulkopuolella monimuotoisuutta turvaavilla toimilla voidaan edistää verkoston sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet (esimerkiksi talousmetsissä) ja muu maankäyttö voivat toisaalta johtaa luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin vaikutuksiin suojelualueverkoston sisällä ja laajemminkin. Toimivien ekologisten yhteyksien säilyttäminen on keskeistä muuttuvassa ilmastossa. Suomen lajistoon tulee täydennystä valtion rajojen ulkopuolelta. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin erilaiset rajat ylittävät ekologiset käytävät, kuten Fennoskandian vihreä vyöhyke, toimivat lajien liikkumisreitteinä muuttuvassa ilmastossa. Luonnonsuojelualueverkosto on merkittävä ekosysteemipalvelujen tuottaja muuttuvassa ilmastossa. Yksi tärkeä suojelualueiden tuottama ekosysteemipalvelu on toimiminen hiilivarastona ja hiilinieluna. Siten suojelualueverkostolla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, mutta tätä asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa

Haastattelurunko lihavuuden takia ensikäynnille tulevan haastatteluun

Opinnäytetyömme tarkoituksena on yhdenmukaistaa Mikkelin keskussairaalan sisätautien poliklinikalle lihavuuden takia ensikäynnille tulevien potilaiden haastattelukäytänteitä ja haastatteluja tekevien sairaanhoitajien työtä. Poliklinikan sairaanhoitajat toivoivat haastattelurunkoa työnsä tueksi ensihaastatteluihin, sillä haastattelujen tekemiseen ei ollut selkeää yhtenäistä linjaa. Järjestelmällistä haastattelurunkoa kaivattiin myös varmistamaan tarvittavien asioiden läpikäynti ennen lääkärin vastaanottoa, koska sairaanhoitajan tekemän ensihaastattelun aika on rajallinen. Tavoitteeksi muodostui siis luoda haastattelurunko, joka pitkällä aikavälillä selkeyttää ja yhdenmukaistaa hoitokäytäntöjä. Selkeä haastattelurunko mahdollistaa tarvittaessa myös uusien työntekijöiden siirtymisen ensihaastattelujen tekoon. Aihe on rajattu yli 18-vuotiaisiin, koska sisätautien poliklinikalla hoidetaan täysi-ikäisiä. Haastattelurungon luomiseksi teimme poliklinikan tarpeista selvityksen laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme yksikön sairaanhoitajien haastattelua, jotta pystyimme luomaan juuri poliklinikan käyttöön sopivan haastattelurungon. Litteroimme haastattelumateriaalin ja käytimme sen analysointiin sisällönanalyysiä. Tuotekehittelyprosessissa hyödynsimme lisäksi näyttöön perustuvaa tietoa. Haastattelurunko lähetettiin testattavaksi sisätautien poliklinikalle, minkä jälkeen muokkasimme haastattelurungon lopulliseen muotoonsa testipalautteen ja poliklinikan toiveiden mukaisesti. Lopullinen haastattelurunko on kaksipuoleinen A4-kokoinen paperinen runko, jossa on kahdeksan kohtaa. Kohdat sisältävät terveydentilaan, motivoituneisuuteen ja hoitoon liittyviä kysymyksiä potilaalle sekä ohjeistuksia sairaanhoitajalle potilaan haastatteluun. Haastattelurunkoon on myös sisällytetty potilaan lääkelistan tarkistaminen ja perusmittauksien tekeminen potilaalle. Haastattelurungon on tarkoitus kannatella haastattelun etenemistä ja mahdollistaa myös vapaamuotoinen dialogi potilaan ja sairaanhoitajan välillä aihekokonaisuuksiin liittyen. Haastattelurungossa on pyritty huomioimaan potilaiden vaihtelevat lähtökohdat.The purpose for this thesis is to standardize the interview practices of the internal medicine outpatient clinic of the Central Hospital of Mikkeli. This clinic treats patients with obesity and BMI index over 40 or over 35 if the patient has an illness caused by obesity. The incidence of obesity has doubled in the last 30 years. Estimatedly over a billion people around the globe are overweight and about a third of them can be considered as obese. Obesity is an international problem and its effects are visible in Finland, too. In the year 2012 overall cost of obesity in healthcare was 330 million euros in Finland. This also includes treating illnesses and conditions caused by obesity. Treatment practices are generating towards outpa-tient treatment for example outpatient clinics. Patients come to the outpatient clinic with a referral and their treatment starts with an admission inter-view done by a nurse. After the interview the patient has a doctor’s appointment. The nurses performing the interviews wished for an interview frame that would be more cohesive and allow structured meetings with patients. A working interview frame would also make sure that all the important subjects are cov-ered in the meeting before the doctor’s appointment. The frame also enables a new employee to success-fully perform the interviews. We did an inquiry by interviewing the two nurses performing the interviews, to work out the outpatient clinic’s wishes for the interview frame. In the product development of the interview frame we also uti-lized scientific and theoretical information on the subject. We sent the interview frame to the outpatient clinic to be tested and we modified it according to the feedback. The final interview frame has eight sec-tions and it is printed on both sides of an A4-paper. Sections include questions to the patients about their health, motivation and treatment. The frame also includes instructions for the nurse for interviewing the patients and for going over their medications and taking basic measurements

Changes in the protected area network and forest biodiversity protection in the Barents Region 2013–2020

The Barents Region displays one of the largest and relatively intact forest ecosystems that remain still on Earth. Forest ecosystems have a crucial role in mitigation of and adaptation to the climate change. The benefits that biodiversity provides are fundamental to human well-being and health in the Barents Region. Mainstreaming biodiversity is one of the main components in safeguarding nature values. Boreal forests and protected areas are a priority in the Barents Euro-Arctic Council’s (BEAC) Working Group on Environment (WGE) and its Subgroup on Nature and Water (SNW). The Ministers of the Environment of the Barents Region countries stressed the need for further co-operation to protect the intact forests in their meeting in February 2020.  The aim of the Forest biodiversity protection in the Barents Region in 2020 and beyond -project was to study the status of coverage and representativeness of the protected area network in the Barents Region in order to evaluate whether the region has achieved the CBD Aichi Biodiversity Target 11 to conserve 17% of the terrestrial and inland water areas by 2020. In the Barents Region, the coverage of protected areas has increased during 2013–2020, from 231 112 km2 to 256 350 km2 (from 13,1% to 14,5%), when we exclude North Karelia, the newest member in the Barents Region and the Russian Arctic islands of Novaya Zemlya and Franz Josef Land. If we compare the situation with the 17% threshold of the CBD Aichi Biodiversity Target 11, the protection level remains 2,5% units under the 17% threshold. Finnish (25,5%) and Swedish (23,7%) study areas exceeded the 17% threshold in protection area at the end of 2020. At the regional level, four of the 14 regions belonging to the Barents Region exceeded the 17% threshold: Lapland (34,6%), Norrbotten (26,6%), Nordland (19,4%) and Västerbotten (18,5%). The biggest progress in the increasing of the protection level (%) was in the Finnish study area, 2,3% units. The progress in the Russian study area was 1,6% units, in the Swedish study area 1,0% units, and in the Norwegian study area 0,5% units. The biggest progress in the total protected area (km2) was in the Russian study area, 19 573 km2, following with the Finnish study area 3 614 km2, the Swedish study area 1 533 km2, and the Norwegian study area 518 km2