Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla

Osaamistavoitteiden määritteleminen on osa Bolognan prosessia, Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamista ja tutkintojen tuoman osaamisen vertailtavuuden tavoitetta. Sisältöosaamien lisäksi tärkeiksi ovat nousseet työelämävalmiudet eli niin sanotut yleiset valmiudet. Tarkastelemme yleisiä valmiuksia neljän koulutusala-arvioinnin yhteydessä kerätyissä tutkintokohtaisissa vahvistetuissa osaamistavoitteissa (N = 628). Kuvaamme, millaisia yleisiä valmiuksia korkeakoulujen eri koulutusalojen osaamistavoitteissa oli sekä millaisia alakohtaisia ja korkeakoulusektoreiden välisiä eroja niissä oli. Aineistot analysoitiin monimenetelmällisellä otteella, joka alkoi laadullisella sisällönanalyysillä ja jatkui määrällisellä tarkastelulla. Yleisten valmiuksien kuvausten laaja kirjo ulottui työssä pärjäämisen valmiuksista kestävään kehitykseen. Osaamistavoitteiden kirjoittamistavat vaihtelivat. Yleisten valmiuksien tavoitekuvaukset erosivat jonkin verran koulutusaloittain. Ammattikorkeakoulujen tavoitteet olivat konkreettisempia kuin yliopistojen asettamat tavoitteet. Eniten määriteltiin tutkimusta sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) koskevia valmiuksia ja työelämässä pärjäämisen valmiuksia. Vähiten sijaa saivat kestävän kehityksen valmiudet ja opintojen prosessivalmiudet

Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla

Osaamistavoitteiden määritteleminen on osa Bolognan prosessia, Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamista ja tutkintojen tuoman osaamisen vertailtavuuden tavoitetta. Sisältöosaamien lisäksi tärkeiksi ovat nousseet työelämävalmiudet eli niin sanotut yleiset valmiudet. Tarkastelemme yleisiä valmiuksia neljän koulutusala-arvioinnin yhteydessä kerätyissä tutkintokohtaisissa vahvistetuissa osaamistavoitteissa (N = 628). Kuvaamme, millaisia yleisiä valmiuksia korkeakoulujen eri koulutusalojen osaamistavoitteissa oli sekä millaisia alakohtaisia ja korkeakoulusektoreiden välisiä eroja niissä oli. Aineistot analysoitiin monimenetelmällisellä otteella, joka alkoi laadullisella sisällönanalyysillä ja jatkui määrällisellä tarkastelulla. Yleisten valmiuksien kuvausten laaja kirjo ulottui työssä pärjäämisen valmiuksista kestävään kehitykseen. Osaamistavoitteiden kirjoittamistavat vaihtelivat. Yleisten valmiuksien tavoitekuvaukset erosivat jonkin verran koulutusaloittain. Ammattikorkeakoulujen tavoitteet olivat konkreettisempia kuin yliopistojen asettamat tavoitteet. Eniten määriteltiin tutkimusta sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) koskevia valmiuksia ja työelämässä pärjäämisen valmiuksia. Vähiten sijaa saivat kestävän kehityksen valmiudet ja opintojen prosessivalmiudet.Defining the intended learning outcomes is part of the Bologna process that is establishing the European Higher Education Area (EHEA) and aiming at making qualifications comparable. In addition to substance knowledge and competencies, generic competencies have gained increased importance. In the article, we examine general competencies among intended learning outcomes of higher education degrees, gathered in four field-specific education evaluations (N = 628). Our aim was to analyse the generic competencies in the different fields of study and at the two types of higher education institutions (universities and universities of applied sciences). The data was analysed with a mixed methods approach, starting with qualitative content analysis, followed by a quantitative analysis.The range of descriptions of generic competencies was wide, from specific work-related skills to sustainable development skills. The way of defining the intended learning outcomes varied, and descriptions of the outcomes of the general competencies differed by field of education. The intended learning outcomes set by the universities of applied sciences were more concrete than those set by the research universities. The most commonly defined generic competencies were related to research and RDI (Research, Development and Innovation) or to requirements for work. Skills related to sustainable development and study process were mentioned the least.</table

Fenomenografia ja variaatioteoria aikuiskasvatustieteen tutkimuksessa

Aikuiskasvatuksen tutkimusmenetelmiä: Aikuiskasvatuksen asiantuntijat esittelevät aikuiskasvatustieteen tutkimusmenetelmiä ja näkökulmia tutkimukseen

Oulun yliopiston arviointia – Kotkan silmästä siiville

Yliopistojen arviointiin ja laadunvarmistukseen on viime vuosikymmeninä kiinnitetty runsaasti huomiota eurooppalaisessa korkeakoulupolitiikassa. Varsinkin Bolognan prosessi on kiihdyttänyt keskustelua ja saanut korkeakoulujen arvioijat miettimään keinoja yhteisten laadunvarmistusjärjestelmien löytämiseksi. Myös kriittisiä ääniä uudistusvaatimuksia kohtaan on esitetty. Suomessa yliopistotason arvioinnit ovat yleistyneet 1990-luvun alusta lähtien. Jokaisessa suomalaisessa yliopistossa on toteutettu kokonaisarviointi, jonka keskeisenä osana on usein ollut yliopiston itsearviointi. Aikuiskasvatuksen teemanumero käsittelee Oulun yliopiston opetuksen arviointityötä ”Kotkan silmässä” kahdesta eri näkökulmasta ja kahdessa peräkkäisessä katsauksessa. Kuvaukset täydentävät toisiaan

Tieteen sydänääniä: – hallitusohjelman näkymiä tiedepolitiikkaan

publishedVersionNon peer reviewe

Tiedettä, tutkimusta ja keskustelua

Pääkirjoitu

Tiedepolitiikasta on moneksi

publishedVersionNon peer reviewe

Balancing between accountability and autonomy : the impact and relevance of public steering mechanisms within higher education

Purpose This article studies the tensions between universities' accountability and autonomy in response to the demands of public steering mechanisms coordinating higher education institutions. Design/methodology/approach Demonstrating the tension between accountability and autonomy, the impact and relevance of public steering mechanisms coordinating higher education are studied via a survey with selected representative Finnish universities. The response rate was an exceptionally high 94%. In addition to the statistical analysis of the survey, open-ended questions were also analyzed to give a more in-depth understanding of the findings. The study uses paradox theory and institutional complexity as its theoretical lenses. Findings The empirical analysis of this study shows a considerable gap between the experienced impact and the experienced relevance of the steering mechanisms in higher education. The authors’ further analysis of the open-ended data shows that indicator-based funding allocation has undermined the perceived university autonomy. The authors highlight the paradoxical tensions of university autonomy and higher education institutions' steering mechanisms' requirement for accountability. Finding an acceptable balance between accountability and institutional autonomy plays an important role in designing higher education policies. Originality/value The authors found that even if a steering mechanism is experienced as impactful, it is not necessarily considered relevant. One of the key aspects in understanding the reasons behind this mismatch is related to university autonomy. Most impactful steering mechanisms become considered less relevant because they also endanger institutional autonomy. In this sense, it could be expected that steering mechanisms should better balance accountability and autonomy.© Tomi J. Kallio, Kirsi-Mari Kallio, Mira Huusko, Riitta Pyykkö and Jussi Kivistö. Published by Emerald Publishing Limited. This article is published under the Creative Commons Attribution (CC BY 4.0) licence. Anyone may reproduce, distribute, translate and create derivative works of this article (for both commercial and non-commercial purposes), subject to full attribution to the original publication and authors. The full terms of this licence may be seen at http://creativecommons.org/licences/by/4.0/legalcode.The authors would like to thank FINEEC for providing the data for this study.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Balancing between accountability and autonomy: the impact and relevance of public steering mechanisms within higher education

PurposeThis article studies the tensions between universities' accountability and autonomy in response to the demands of public steering mechanisms coordinating higher education institutions.Design/methodology/approachDemonstrating the tension between accountability and autonomy, the impact and relevance of public steering mechanisms coordinating higher education are studied via a survey with selected representative Finnish universities. The response rate was an exceptionally high 94%. In addition to the statistical analysis of the survey, open-ended questions were also analyzed to give a more in-depth understanding of the findings. The study uses paradox theory and institutional complexity as its theoretical lenses.FindingsThe empirical analysis of this study shows a considerable gap between the experienced impact and the experienced relevance of the steering mechanisms in higher education. The authors’ further analysis of the open-ended data shows that indicator-based funding allocation has undermined the perceived university autonomy. The authors highlight the paradoxical tensions of university autonomy and higher education institutions' steering mechanisms' requirement for accountability. Finding an acceptable balance between accountability and institutional autonomy plays an important role in designing higher education policies.Originality/valueThe authors found that even if a steering mechanism is experienced as impactful, it is not necessarily considered relevant. One of the key aspects in understanding the reasons behind this mismatch is related to university autonomy. Most impactful steering mechanisms become considered less relevant because they also endanger institutional autonomy. In this sense, it could be expected that steering mechanisms should better balance accountability and autonomy.DetailsJournal of Public Budgeting, Accounting & Financial Management, Type: Research ArticleDOI: https://doi.org/10.1108/JPBAFM-10-2020-0177ISSN: 1096-3367KeywordsHigher education developmentSteering mechanismsParadox theoryInstitutional complexityPublic funding</ul