Outliers form the majority of recreational fishers in the living area of the Saimaa ringed seal: Do the fishing regimes differ between outliers and locals?

201

Hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot vuonna 2017

Suomessa kasvatettiin vuonna 2017 noin 14,6 miljoonaa kiloa ruokakalaa, mikä oli suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna. Koko maan ruokakalasta 85 % (12,4 milj. kg) kasvatettiin merialueilla. Kalankasvatus merialueilla on lähes yksinomaan verkkoaltaissa tapahtuvaa ruokakalan kasvatusta. Vuonna 2017 hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot olivat kalamäärinä yhteensä 171 000 kg ja vahinkojen arvoksi koko merialueella arvioitiin 930 000 euroa. Noin 90 % tappioista aiheutui hylkeiden tappamista kaloista. Vahingot olivat suurimmat siellä missä tuotantoa oli eniten. Hylkeiden kaloille aiheuttamista kokonaisvahingoista noin puolet tapahtui Ahvenanmaan alueella. Vahinkojen määrissä esiintyy vuosittaista vaihtelua. Vuonna 2017 hylkeiden aiheuttamat vahingot olivat selvästi pitkäaikaista keskiarvoa pienemmät. Vahinkojen rahallinen arvo suhteessa kalavahinkojen kilomääriin vaihtelee vuosittain ja arvoon vaikuttaa myös kalojen tuottajahintojen vaihtelu. Vuonna 2017 kirjolohen tuottajahinta oli korkea ja siksi vahinkojen rahallinen arvo nousi edellisvuodesta, vaikka hylkeet aiheuttivat vahinkoja pienemmälle kalamäärälle.201

Mass Stabilization as a Ground Improvement Method for Soft Peaty

Construction of road embankments or other infrastructures on soft peat is a challenge. The main problems are high compressibility and rather low undrained shear strength of peat. Mass stabilization provides a solution to improve the properties of a peaty subgrade. Mass stabilization is a ground improvement method, where hardened soil mass is created by adding binder into soil and by controlled in situ mixing. Mass stabilization poses an alternative solution for conventional mass replacement or other techniques, which leave peat in place. The chapter deals with mass stabilization of soft peat soil. Specific attention is paid to design, research and construction considerations, and experience obtained during last three decades. Peat properties before and after stabilization, design methods including pre-testing, stabilization technique and machinery, quality control methods and practices, binder technology, long-term performance of mass stabilized peat, environmental effects, feasibility, applications, and limitations are all presented and discussed in this chapter. The long-term observations (during the last 25 years) have shown that the strength of stabilized peat has continued to increase in average 1.6 times from the strength of 30 days. Therefore, mass stabilization has proven to be a flexible ground improvement method for peat layers with maximum thickness of 8 m

Hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot vuonna 2019

Suomessa kasvatettiin vuonna 2019 noin 15,3 miljoonaa kiloa ruokakalaa, mikä oli miljoona kiloa enemmän kuin edellisvuonna. Koko maan ruokakalasta 82 % (12,5 milj. kg) kasvatettiin merialueella. Kalankasvatus merialueella on lähes yksinomaan verkkoaltaissa tapahtuvaa ruokakalan kasvatusta. Vuonna 2019 hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot olivat kalamäärinä yhteensä 201 000 kg ja vahinkojen arvoksi arvioitiin 919 000 euroa. Noin 87 % tappioista aiheutui hylkeiden tappamista kaloista ja loput vahingot hylkeiden vaurioittamista kaloista. Vahingot olivat suurimmat siellä, missä tuotantoa oli eniten. Hylkeiden kaloille aiheuttamista kokonaisvahingoista lähes kaksi kolmasosaa tapahtui Ahvenanmaan alueella. Vahinkojen määrissä esiintyy vuosittaista vaihtelua. Vuonna 2019 hylkeiden aiheuttamat vahingot olivat noin neljänneksen kymmenen vuoden keskiarvoa pienemmät. Vahinkojen rahallinen arvo suhteessa kalavahinkojen kilomääriin vaihtelee vuosittain, sillä arvoon vaikuttaa kalojen tuottajahintojen vaihtelu. Vuonna 2019 tuottajahinta oli pienempi kuin vuonna 2018. Tässä raportissa esitetyt tulokset perustuvat kalankasvattajien saaman kyselyn vastauksiin

Miten suomalaista metsästyssaaliiden kansallista tilastointia voitaisiin kehittää?

Suomessa on kerätty 1900-luvun alkupuolelta alkaen lähes yhtäjaksoisesti tietoa metsästäjien saalismääristä koskien koko riistalajistoa. Tilastoinnista on vuodesta 1984 lähtien vastannut yksin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), ja vuodesta 2015 alkaen Luonnonvarakeskus (Luke). Jo vuosikymmenet on tiedonkeruumenetelmänä ollut lomakekysely otanta-asetelman mukaan arvotulle joukolle metsästäjiä. Siinä on ensisijaisesti kerätty tietoa ei-luvanvaraisten ja saalisilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien riistaeläinten pyynnistä ja saaliista. Tiedonkeruuseen on tarpeen mukaan yhdistetty vuodesta 2012 alkaen puhelinhaastatteluna tehty katokysely. Lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevien riistaeläinten osalta tilasto on perustunut aiemmin Metsästäjäin Keskusjärjestön ja vuodesta 2011 alkaen Suomen riistakeskuksen metsästäjiltä vastaanotettuihin saalisilmoituksiin. Tämä tieto on välitetty sellaisenaan Luken metsästystilastoon. Metsästystilastoa tuotetaan osana Luonnonvarakeskuksen ruoka- ja luonnonvaratilastoja (SVT), ja sitä voidaan arvioida esimerkiksi SVT:n neuvottelukunnan määrittelemillä laatukriteereillä. Ne korostavat kerätyn tiedon käyttökelpoisuutta erilaisiin tarkoituksiin. Tässä esiselvityksessä kuvaamme ensin metsästystilaston keskeisimmät käyttötarkoitukset, aiemmat ja nykyisen tuotantotavan, sekä sen, miten sille asetettuihin laatukriteereihin on pyritty nykyisellä järjestelyllä vastaamaan. Seuraavaksi esittelemme naapurimaiden saalistilastointia ja asemoimme näin kotimaisen tilastonteon lähtökohtia osana kansainvälistä metsästystilastointia, sekä nykytilan koskien sähköistä metsästystoiminnan tiedonkeruuta Suomessa. Esiselvityksen empiirisessä osassa kuvaamme ja teemoittelemme ensin lomakevastaajiksi päätyneiden metsästäjien palautetta ja kommentoimme kehittämisehdotuksia koskien nykyistä tiedonkeruuta. Katsauksemme historiaan tuo esille sen, miten saalistilastoinnin kehitys on ollut Suomessa monipolvinen ja pohjautunut erilaisiin menetelmiin. Viime vuosisadan alkupuolella se pohjasi samantapaisiin menetelmällisiin lähtökohtiin, joita sovelletaan nykyisinkin Norjassa ja Tanskassa, ja sitten lyhyen aikaa menetelmiin, joita hyödynnetään nykyisin Baltian maissa. Suomessa 1970-luvulta alkaen sovellettu otanta-asetelmapohjainen tiedonkeruumenetelmä poikkeaa nykymuodossaan kaikista naapurimaiden menetelmistä. Nykyinen tiedonkeruumalli näyttää täyttävän yleiset tilastojen laadinnan laatuvaatimukset (SVT). Joiltakin osin aineiston laatua ei ole erillistutkimuksin todennettu. Vuoden 2021 tiedonkeruussa metsästäjien antama palaute ja kehittämisehdotukset liittyivät tiettyihin tiedonkeruuvälineisiin (lomake-, verkko- tai puhelinvastaamiseen), mutta myös esimerkiksi kyselyn toteutusajankohtaan, teemojen kattavuuteen, kysymysten selkeyteen ja digitaalisen tiedonkeruun edistämiseen. Raportissa tunnistetaan ja keskusteluavauksena esitellään useita kehittämisehdotuksia. Osa on luonteeltaan aineiston laadun tarkistuksia, osa aineiston analysointiin liittyviä, osa kokonaan uudenlaiseen digitaaliseen tiedontuotantoon liittyviä. Jälkimmäiseen niistä liittyy kehitysehdotus Oma riista -palvelun hyödyntämisestä metsästäjien internet-paneelin rekrytoinneissa ja aineistonkeruussa. Ehdotettu kehittämistyö vaatisi lisäselvityksiä ja pilottikokeiluja, sekä riistakonsernin eri toimijoiden tiivistä ja osin uudenlaista yhteistyötä

Open coating with natural wax particles enables scalable, non-toxic hydrophobation of cellulose-based textiles

Environmental benign cellulosic textiles are hampered by their tendency to absorb water, which restricts their use in functional clothing. Herein we describe a method to functionalize textile surfaces using thin, open coatings based on natural wax particles and natural polymers rendering cellulosic fabrics water-repellent while retaining their feel and breathability. The impact of curing temperature, cationic polymer and fabric properties on wetting and long-term water-repellency were studied using contact angle measurements and scanning electron microscopy. The wetting properties were correlated to roughness of the textiles using white light interferometer. X-ray photoelectron spectroscopy revealed the surface chemical composition, leading to fundamental understanding of the effect of annealing on the wax layer. Breathability was evaluated by water vapor permeability. The optimal curing temperature was 70 °C. The developed coating performed well on different natural textiles, and better than commercial alternatives. A set of garment prototypes were produced using the coating.Peer reviewe