10 research outputs found

    Voiko perustutkimus olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa? Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteiskunnallinen vuorovaikutus Suomen Akatemian loppuraporteissa

    Get PDF
    Tieteen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ovat nousseet merkittäviksi trendeiksi tiedepolitiikassa. Tieteen ja yhteiskunnan suhde on muutoksessa ja tutkimukselta vaaditaan yhä selkeämmin tilivelvollisuutta julkisen rahan vastineeksi, puhutaan jopa tutkimuksen yhteiskuntasopimuksen muutoksesta. Yliopistoilta odotetaan samaan aikaan niin akateemista huipputiedettä, valtion strategisen päätöksenteon tukemista kuin kaupallista hyödynnettävyyttäkin. Muutoksella on ollut keskeinen vaikutus niin tutkimuksen rahoituksessa kuin ohjausjärjestelmissäkin - aikaamme on jopa kutsuttu tulosvastuullisen korkeakoulupolitiikan ajaksi. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ole siitä, mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus oikein on. Epäilyksiä on esitetty erityisesti perustutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, ja siksi rahoitusta suunnataan yhä enemmän kilpailtuihin ja ohjelmaperustaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että myös perustutkimushankkeilla on paljon yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Kun tarkastellaan vuorovaikutusta Suomen Akatemian tutkimushankkeiden loppuraporteissa kielitieteissä, sosiaalitieteissä, antropologiassa sekä kansantaloustieteessä, 70 prosentissa raporteista kerrotaan vuorovaikutuksesta akateemisen maailman ulkopuolella. Toisaalta aineiston eri alat myös eroavat toisistaan selkeästi: erityisen paljon vuorovaikutusta on kielitieteissä ja vähiten kansantaloustieteessä. Suomalaisessa tiedepolitiikassa akateeminen huipputiede, elinkeinoelämää palveleva innovaatiotiede ja julkisen vallan apuna toimiva evidenssitiede korostuvat, mutta aineistoni pohjalta vaikuttavuus näyttäytyy moninaisempana. Elinkeinoelämän ja valtiovallan lisäksi vuorovaikutus suuntautuu ainakin kolmelle yhteiskunnalliselle kentälle: kansalaisyhteiskuntaan, ammattiryhmiin sekä julkiseen keskusteluun. Näille kentille vaikuttaminen on myös kaikilla aloilla, kansantaloustiedettä lukuun ottamatta, hyvin tyypillistä. Myös vuorovaikutuksen tavat eroavat toisistaan. Suorilla ihmiseltä toiselle suuntautuvilla sekä epävirallisilla vuorovaikutuksen muodoilla on kaikilla aloilla keskeinen sijansa julkaisujen ja muiden konkreettisten tuotosten ohella. Tutkimus myös tukee kuvaa siitä, että tutkimustulosten popularisointi ja osallistuminen julkiseen keskusteluun ovat humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla keskeisiä vaikuttamisen muotoja. Sen sijaan kaupallistaminen ja yritysyhteistyö, joita tiedepoliittisessa keskustelussa korostetaan, ovat hyvin vähäisessä roolissa. Vaikka humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkijat harvemmin kuvaavat tutkimustaan soveltavana, ei pidä tulkita, etteivätkö näiden alojen tutkijat vuorovaikuttaisi yhteiskunnan kanssa. Sen sijaan tutkimieni alojen vaikuttavuus istuu huonosti tiede- ja innovaatiopolitiikan kuvaan vaikuttavuudesta ensisijaisesti elinkeinoelämää ja kansantalouden kilpailukykyä hyödyttävinä innovaatioina. Kun tehdään valintoja siitä, mikä on tärkeää tutkimusta ja relevanttia tietoa, arvotetaan myös yhteiskunnan erilaisia kenttiä. Kun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi saa yhä enemmän sijaa tiedepoliittisessa ohjauksessa, on etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisen alojen tulevaisuuden kannalta tärkeää, millä tavalla tutkimuksen ja tieteen yhteiskuntasuhde määritellään. Pärjätäkseen muuttuvassa ympäristössä, näiden alojen tulee pystyä myös itse avaamaan oman tutkimuksensa yhteiskuntasuhdetta ja merkittävyyttä entistä paremmin

    Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta

    Get PDF
    Raportti esittelee Tampereen yliopiston työntekijöiden näkemyksiä itsehallinnosta, yliopiston hallituksen ihanteellisesta kokoonpanosta sekä johdon valintatavoista. Raportti perustuu kahden eri tutkimushankkeen yhteistyönä Tampereen yliopistossa keväällä 2019 toteutetun kyselyn tuloksiin. Kyselyyn vastasi lähes puolet Tampereen yliopistossa kyselyhetkellä työskennelleistä (49 %), ja vastaajat edustivat tasaisesti kahden fuusioituneen yliopiston henkilöstöä. Raportti tarjoaa tutkittua tietoa siitä, miten yliopistolaiset suhtautuvat vuoden 2009 yliopistolain tuomiin muutoksiin johtamisjärjestelmissä. Tampereen uuden yliopiston syntyvaiheessa on käyty keskustelua uuden yliopiston johtamisjärjestelmästä ja hallintomalleista. Kyselyn tulokset osoittavat, että suorat vaikutusmahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon ovat yliopistolaisille tärkeitä periaatteita. Kyselyyn vastanneet pitivät yliopistojen itsehallinnon toteutumisen kannalta tärkeimpinä seikkoina sitä, että yliopistoyhteisö on edustettuna kaikilla yliopiston hallinnon tasoilla ja että yhteisöllä on mahdollisuus valita johtajansa suorilla vaaleilla. Huomattava enemmistö (77 %) yliopiston henkilöstöstä haluaa yliopistoyhteisön edustuksen yliopiston hallitukseen. Yhteisön edustus saa merkittävää kannatusta kummankin fuusioituneen yliopiston henkilöstössä: entisen Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) työntekijöistä 66 prosenttia, ja entisen Tampereen yliopiston (Tay) henkilöstöstä 86 prosenttia kannattaa hallitukseen yliopistoyhteisön edustusta. 70 prosenttia kannattaa hallitukseen vähintään kolmea yliopistoyhteisön kolmikannan mukaan valittua edustajaa. Vain 3 prosenttia suosisi hallitusta, jossa yhteisön edustusta ei ole lainkaan.Saatavilla myös päivitetty 2. painos englanninkielisellä tiivistelmällä - Also availabe updated 2nd Edition with an English summar

    Voiko perustutkimus olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa? Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteiskunnallinen vuorovaikutus Suomen Akatemian loppuraporteissa

    Get PDF
    Tieteen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ovat nousseet merkittäviksi trendeiksi tiedepolitiikassa. Tieteen ja yhteiskunnan suhde on muutoksessa ja tutkimukselta vaaditaan yhä selkeämmin tilivelvollisuutta julkisen rahan vastineeksi, puhutaan jopa tutkimuksen yhteiskuntasopimuksen muutoksesta. Yliopistoilta odotetaan samaan aikaan niin akateemista huipputiedettä, valtion strategisen päätöksenteon tukemista kuin kaupallista hyödynnettävyyttäkin. Muutoksella on ollut keskeinen vaikutus niin tutkimuksen rahoituksessa kuin ohjausjärjestelmissäkin - aikaamme on jopa kutsuttu tulosvastuullisen korkeakoulupolitiikan ajaksi. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ole siitä, mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus oikein on. Epäilyksiä on esitetty erityisesti perustutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, ja siksi rahoitusta suunnataan yhä enemmän kilpailtuihin ja ohjelmaperustaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että myös perustutkimushankkeilla on paljon yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Kun tarkastellaan vuorovaikutusta Suomen Akatemian tutkimushankkeiden loppuraporteissa kielitieteissä, sosiaalitieteissä, antropologiassa sekä kansantaloustieteessä, 70 prosentissa raporteista kerrotaan vuorovaikutuksesta akateemisen maailman ulkopuolella. Toisaalta aineiston eri alat myös eroavat toisistaan selkeästi: erityisen paljon vuorovaikutusta on kielitieteissä ja vähiten kansantaloustieteessä. Suomalaisessa tiedepolitiikassa akateeminen huipputiede, elinkeinoelämää palveleva innovaatiotiede ja julkisen vallan apuna toimiva evidenssitiede korostuvat, mutta aineistoni pohjalta vaikuttavuus näyttäytyy moninaisempana. Elinkeinoelämän ja valtiovallan lisäksi vuorovaikutus suuntautuu ainakin kolmelle yhteiskunnalliselle kentälle: kansalaisyhteiskuntaan, ammattiryhmiin sekä julkiseen keskusteluun. Näille kentille vaikuttaminen on myös kaikilla aloilla, kansantaloustiedettä lukuun ottamatta, hyvin tyypillistä. Myös vuorovaikutuksen tavat eroavat toisistaan. Suorilla ihmiseltä toiselle suuntautuvilla sekä epävirallisilla vuorovaikutuksen muodoilla on kaikilla aloilla keskeinen sijansa julkaisujen ja muiden konkreettisten tuotosten ohella. Tutkimus myös tukee kuvaa siitä, että tutkimustulosten popularisointi ja osallistuminen julkiseen keskusteluun ovat humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla keskeisiä vaikuttamisen muotoja. Sen sijaan kaupallistaminen ja yritysyhteistyö, joita tiedepoliittisessa keskustelussa korostetaan, ovat hyvin vähäisessä roolissa. Vaikka humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkijat harvemmin kuvaavat tutkimustaan soveltavana, ei pidä tulkita, etteivätkö näiden alojen tutkijat vuorovaikuttaisi yhteiskunnan kanssa. Sen sijaan tutkimieni alojen vaikuttavuus istuu huonosti tiede- ja innovaatiopolitiikan kuvaan vaikuttavuudesta ensisijaisesti elinkeinoelämää ja kansantalouden kilpailukykyä hyödyttävinä innovaatioina. Kun tehdään valintoja siitä, mikä on tärkeää tutkimusta ja relevanttia tietoa, arvotetaan myös yhteiskunnan erilaisia kenttiä. Kun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi saa yhä enemmän sijaa tiedepoliittisessa ohjauksessa, on etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisen alojen tulevaisuuden kannalta tärkeää, millä tavalla tutkimuksen ja tieteen yhteiskuntasuhde määritellään. Pärjätäkseen muuttuvassa ympäristössä, näiden alojen tulee pystyä myös itse avaamaan oman tutkimuksensa yhteiskuntasuhdetta ja merkittävyyttä entistä paremmin

    Lessons from solidarity work with migrants to the post-2015 asylum and migration debate

    No full text
    The lack of proper legal assistance for asylum seekers and other foreigners with a precarious legal status has led to much of the migration activism in Finland taking the form of unofficial legal counselling. Actors in this field include the Free Movement Network, other small non-governmental organisations or activist groups and engaged individuals. In the seminar Politics of Migration in Tampere 22.‚Äď23.10.2018 several key questions around migration and migration policies were discussed. For instance, how well do fundamental categories of migration policy such as refugee or migrant worker match to the real world? Using the lens of practical work with asylum seekers and other precarious migrant groups in Finland, we connect this question to three experiences: the contradiction between bureaucratic categories and the real lives of migrants; internal contradictions of Finnish migration policy and thirdly, global inequalities which the current migration regime tries to respond to and which it partly reproduces. To create sound political solutions to the current ‚Äúcrisis‚ÄĚ would require paying attention to how the labels and categories are produced by the bureaucratic system shaping the lives of persons on the move

    From democracy to managerialism : Foundation universities as the embodiment of Finnish university policies.

    Get PDF
    The administrative systems of universities attest to a shift towards more managerial forms of leadership. This article outlines how strategic management was introduced in Finland in the 2000s and how this led to a significant de-democratisation of the university organisations, despite academic communities’ resistance and explicit preference for democratic self-governance. The article illustrates how strategic management informed the reconceptualization of Finnish higher education in legislation (nationally), to de-democratise and to structurally reform the HE field, and in practice (locally), to drive through desired administrative reconfigurations. This anti-democratic transformation is embodied in a new institutional model: foundation universities, which have been presented as the flagships of Finnish higher education policy, are also vehicles of de-democratisation.publishedVersionPeer reviewe

    Säätiöyliopistojen perustajien valta: tapaus Teknologiateollisuus ja Tampereen yliopisto

    No full text
    Vuoden 2009 yliopistolaki toi korkeakoulukent√§lle uusina toimijoina s√§√§ti√∂yliopistojen perustajat. Artikkelissa k√§sittelemme Tampereen yliopistofuusion tapaustutkimuksen avulla s√§√§ti√∂¬≠yliopistojen perustajien vallank√§ytt√∂√§ toimijaverkostoteorian n√§k√∂kulmista. Kuvaamme, miten perustajille ja etenkin Teknologiateollisuudelle muodostuu institutionaalista tilaa ja valtaa paikallisissa neuvotteluissa, miten pyrkimys rajoittaa yliopistolaisten valtaa yliopistoissa ker√§√§ Tampereen s√§√§ti√∂yliopistossa ymp√§rilleen uusia toimijoita ja miten esimerkiksi Suomen kilpailukyky k√§√§nnet√§√§n mikrotasolla osaksi fuusiota. Teknologiateollisuuden valta perustuu p√§√§osin siihen, ett√§ sill√§ on ollut prosessissa tarpeeksi liittolaisia, jotka ovat yhtyneet sen tavoitteisiin ‚Äď samalla kun prosessin kiistat ovat n√§ytt√§ytyneet vain fuusioituneiden yliopistojen v√§lisen√§ hankauksena. Prosessin konfliktit ovat kuitenkin pakottaneet Teknologiateollisuuden sellaiseen toimintaan, josta on j√§√§nyt j√§lki√§ ja joka on tehnyt siit√§ havainnoitavan, vaikkakin edelleen paljolti julkisuudelta piiloutuvan toimijan

    Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta

    Get PDF
    Raportti esittelee Tampereen yliopiston työntekijöiden näkemyksiä itsehallinnosta, yliopiston hallituksen ihanteellisesta kokoonpanosta sekä johdon valintatavoista. Raportti perustuu kahden eri tutkimushankkeen yhteistyönä Tampereen yliopistossa keväällä 2019 toteutetun kyselyn tuloksiin. Kyselyyn vastasi lähes puolet Tampereen yliopistossa kyselyhetkellä työskennelleistä (49 %), ja vastaajat edustivat tasaisesti kahden fuusioituneen yliopiston henkilöstöä. Raportti tarjoaa tutkittua tietoa siitä, miten yliopistolaiset suhtautuvat vuoden 2009 yliopistolain tuomiin muutoksiin johtamisjärjestelmissä. Tampereen uuden yliopiston syntyvaiheessa on käyty keskustelua uuden yliopiston johtamisjärjestelmästä ja hallintomalleista. Kyselyn tulokset osoittavat, että suorat vaikutusmahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon ovat yliopistolaisille tärkeitä periaatteita. Kyselyyn vastanneet pitivät yliopistojen itsehallinnon toteutumisen kannalta tärkeimpinä seikkoina sitä, että yliopistoyhteisö on edustettuna kaikilla yliopiston hallinnon tasoilla ja että yhteisöllä on mahdollisuus valita johtajansa suorilla vaaleilla. Huomattava enemmistö (77 %) yliopiston henkilöstöstä haluaa yliopistoyhteisön edustuksen yliopiston hallitukseen. Yhteisön edustus saa merkittävää kannatusta kummankin fuusioituneen yliopiston henkilöstössä: entisen Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) työntekijöistä 66 prosenttia, ja entisen Tampereen yliopiston (Tay) henkilöstöstä 86 prosenttia kannattaa hallitukseen yliopistoyhteisön edustusta. 70 prosenttia kannattaa hallitukseen vähintään kolmea yliopistoyhteisön kolmikannan mukaan valittua edustajaa. Vain 3 prosenttia suosisi hallitusta, jossa yhteisön edustusta ei ole lainkaan.Saatavilla myös päivitetty 2. painos englanninkielisellä tiivistelmällä - Also availabe updated 2nd Edition with an English summar
    corecore