Dynamics of senescence-related QTLs in potato

The study of quantitative trait's expression over time helps to understand developmental processes which occur in the course of the growing season. Temperature and other environmental factors play an important role. The dynamics of haulm senescence was observed in a diploid potato mapping population in two consecutive years (2004 and 2005) under field conditions in Finland. The available time series data were used in a smoothed generalized linear model to characterize curves describing the senescence development in terms of its onset, mean and maximum progression rate and inflection point. These characteristics together with the individual time points were used in a Quantitative trait loci (QTL) analysis. Although QTLs occurring early in the sene

Vitamin D supplementation and prevention of cardiovascular disease and cancer in the Finnish Vitamin D Trial : a randomized controlled trial

Background Vitamin D insufficiency is associated with risks of cardiovascular diseases (CVD) and cancer in observational studies, but evidence for benefits with vitamin D supplementation is limited. Objectives To investigate the effects of vitamin D-3 supplementation on CVD and cancer incidences. Methods The study was a 5-year, randomized, placebo-controlled trial among 2495 male participants >= 60 years and post-menopausal female participants >= 65 years from a general Finnish population who were free of prior CVD or cancer. The study had 3 arms: placebo, 1600 IU/day, or 3200 IU/day vitamin D-3. Follow-up was by annual study questionnaires and national registry data. A representative subcohort of 551 participants had more detailed in-person investigations. The primary endpoints were incident major CVD and invasive cancer. Secondary endpoints included the individual components of the primary CVD endpoint (myocardial infarction, stroke, and CVD mortality), site-specific cancers, and cancer death. Results During the follow-up, there were 41 (4.9%), 42 (5.0%), and 36 (4.3%) major CVD events in the placebo, 1600 IU/d (compared with placebo: HR: 0.97; 95% CI: 0.63-1.49; P = 0.89), and 3200 IU/d (HR: 0.84; 95% CI: 0.54-1.31; P = 0.44) arms, respectively. Invasive cancer was diagnosed in 41 (4.9%), 48 (5.8%), and 40 (4.8%) participants in the placebo, 1600 IU/d (HR: 1.14; 95% CI: 0.75-1.72; P = 0.55), and 3200 IU/d (HR: 0.95; 95% CI: 0.61-1.47; P = 0.81) arms, respectively. There were no significant differences in the secondary endpoints or total mortality. In the subcohort, the mean baseline serum 25-hydroxyvitamin D concentration was 75 nmol/L (SD, 18 nmol/L). After 12 months, the concentrations were 73 nmol/L (SD, 18 nmol/L), 100 nmol/L (SD, 21 nmol/L), and 120 nmol/L (SD, 22 nmol/L) in the placebo, 1600 IU/d, and 3200 IU/d arms, respectively. Conclusions Vitamin D-3 supplementation did not lower the incidences of major CVD events or invasive cancer among older adults, possibly due to sufficient vitamin D status in most participants at baseline.Peer reviewe

A sustainable blue economy may not be possible in Tanzania without cutting emissions.

Balancing blue growth with the conservation of wild species and habitats is a key challenge for global ocean management. This is exacerbated in Global South nations, such as Tanzania, where climate-driven ocean change requires delicate marine spatial planning (MSP) trade-offs to ensure climate resilience of marine resources relied upon by coastal communities. Here, we identified challenges and opportunities that climate change presents to the near-term spatial management of Tanzania's artisanal fishing sector, marine protected areas and seaweed farming. Specifically, spatial meta-analysis of climate modelling for the region was carried out to estimate the natural distribution of climate resilience in the marine resources that support these socially important sectors. We estimated changes within the next 20 and 40 years, using modelling projections forced under global emissions trajectories, as well as a wealth of GIS and habitat suitability data derived from globally distributed programmes. Multi-decadal analyses indicated that long-term climate change trends and extreme weather present important challenges to the activity of these sectors, locally and regionally. Only in few instances did we identify areas exhibiting climate resilience and opportunities for sectoral expansion. Including these climate change refugia and bright spots in effective ocean management strategies may serve as nature-based solutions: promoting adaptive capacity in some of Tanzania's most vulnerable economic sectors; creating wage-gaining opportunities that promote gender parity; and delivering some economic benefits of a thriving ocean where possible. Without curbs in global emissions, however, a bleak future may emerge for globally valuable biodiversity hosted in Tanzania, and for its coastal communities, despite the expansion of protected areas or curbs in other pressures. Growing a sustainable ocean economy in this part of the Global South remains a substantial challenge without global decarbonization

Effects of haulm killing and gibberellic acid on seed potato (<em>Solanum tuberosum L.</em>) and techniques for micro- and minituber production in northern latitudes

Abstract Seed potato is the starting point in the potato (Solanum tuberosum L.) production chain. In order to secure potato production in a variety of production conditions, plant diseases must be controlled and the yield characteristics of the used cultivars ensured. In addition, production must be cost-effective. Characteristics particular to northern production conditions include long periods of daylight and a short growing season as well as a several months long seed potato storage period. The focus of the present study is on northern production conditions and methods, including haulm killing and sprout control, which are presumed to affect seed potato quality, as well as the initial stages of the seed potato production chain, i.e. micro- and minituber production, which could influence cost-effectiveness and propagation. Haulm killing is one of the methods used in seed potato production to regulate tuber size. It is often carried out on unsenesced plants. The present results, however, indicate that cultivar properties have a greater effect on the sprouting and crop yield of seed potatoes than production-phase haulm killing or temperature sum accumulation. Nevertheless, haulm killing carried out three weeks after flowering (75 DAP) accelerated emergence. When the effect of haulm killing methods on seed potatoes was compared with natural haulm senescence, haulm killing was shown to increase disease pressure. Black scurf (Rhizoctonia Solani) was present in seed tubers whose haulm had been destroyed by mechanical or mechanical-chemical haulm killing. Naturally senesced haulm had less black scurf, and crop quantity and starch content developed to a level typical of the cultivar. Storage periods lasting several months make controlling seed potato sprouting more challenging. Therefore, use of the plant hormone gibberellic acid (GA) in sprout control was investigated. GA treatments at lower concentration (100 mM) increased the number of tubers in the cultivar Fambo. Thus, the timing of haulm killing and in the case of Fambo, GA treatment influenced the characteristics of seed potatoes. Conventionally, the first tuber generation is produced using microplants to produce minitubers in greenhouses. This production method is, however, labour-intensive, and energy and investment costs are high. With the aim of increasing production efficiency in northern production conditions, the production of minitubers in the laboratory using a novel bioreactor technology and in growth rooms using the hydroponic technique was investigated. The Liquid LabTM Rocker bioreactor system was used in vitro, all the cultivars examined (Asterix, Timo, Van Gogh and Velox) produced microtubers. The quantity of tubers produced per dish varied between 30 (for the cultivar Asterix in eight weeks) and 75 (for the cultivar Velox in 11 weeks). The results showed hydroponic production of minitubers to be successful in indoor conditions: the cultivars Desiree and Van Gogh developed their first tuber three weeks faster than Asterix, and the minituber yield was 4.5 per plant for Desiree, 7.5 for Van Gogh and 4.0 for Asterix. When the results indicate that both the Liquid LabTM Rocker production method and the hydroponic production method are suitable for mass production of seed potatoes.Tiivistelmä Siemenperuna on lähtökohta perunan (Solanum tuberosum L.) tuotantoketjussa. Jotta perunantuotanto turvataan eri tuotanto-olosuhteissa, on hallittava siemenperunan kasvitaudit, taattava sadontuotto-ominaisuudet ja tuotannon on oltava lisäksi kustannustehokasta. Pohjoisissa tuotanto-olosuhteissa erityispiirteinä ovat valoisuudeltaan pitkät päivät ja kestoltaan lyhyet kasvukaudet. Lisäksi siemenperunoiden varastointijakso kestää useita kuukausia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaikuttavatko pohjoiset tuotanto-olosuhteet tai tuotannossa käytetyt varsistonhävitys tai itämisen hallinta siemenperunoiden laatuominaisuuksiin. Lisäksi selvitettiin siemenperunoiden ensimmäisen mukulasukupolven (mikro- ja minimukula) tuotantoa eri tekniikoilla. Siemenperunatuotannossa varsistonhävitystä käytetään mukulakoon säätelykeinona. Varsistonhävitys tehdään usein tuleentumattomaan kasvustoon. Saatujen tulosten perusteella lajikeominaisuudet vaikuttivat itämiseen ja sadontuotto-ominaisuuksiin enemmän kuin varsistonhävitys tai mukuloihin kerääntynyt lämpösumma. Varsistonhävitys kolme viikkoa kukinnasta (75 päivää istutuksen jälkeen) nopeutti kuitenkin siemenperunoiden taimettumista. Vertailtaessa varsistonhävitysmenetelmien vaikutusta siemenperunaan verranteena kasvuston luontainen tuleentuminen, varsistonhävitys lisäsi kasvitautipainetta. Mekaanis-kemiallisesti ja mekaanisesti varsistonhävityissä satomukuloissa tuli esiin seittirupea (Rhizoctonia solani). Luontaisesti tuleentuneen kasvuston sadoissa oli seittirupea vähemmän ja myös sadon määrä ja tärkkelyspitoisuus kehittyivät lajikkeelle luontaiselle tasolle. Useiden kuukausien varastointijakso vaikeuttaa siemenperunoiden itämisen hallintaa. Kun tutkittiin gibberelliinihapon (GA) käyttöä itämisen hallintaan, alhaisemman konsentraation (100mM) GA –käsittely lisäsi Fambo –lajikkeen mukulalukumäärää. Tulosten perusteella varsistonhävityksen ajoittamisella ja GA –käsittelyllä (Fambo –lajike) vaikutettiin siemenperunoiden ominaisuuksiin. Siemenperunan ensimmäisen mukulasukupolven eli minimukuloiden tuottaminen tapahtuu perinteisesti kasvihuonekasvatuksena mikrokasveista. Tuotantotapa on työvoima-, energia- ja invetointikustannuksia vaativaa. Tuotannon tehostamiseksi pohjoisissa tuotanto-olosuhteissa tutkittiin mikro- ja minimukuloiden tuotantoa eri teknologioilla. Mikromukuloita tuotettiin bioreaktorimenetelmällä laboratoriossa ja minimukuloita hydroponisella menetelmällä kasvatushuoneissa. Tulokset osoittavat, että kaikki tutkitut lajikkeet (Asterix, Timo, Van Gogh ja Velox) tuottivat bioreaktorissa mikromukuloita. Mikromukuloiden määrä vaihteli 30:sta (Asterix, 8 viikon kasvatus) 75:een (Velox, 11 viikon kasvatus). Myös minimukuloiden hydroponinen tuotanto sisätiloissa on mahdollista; kaikki lajikkeet muodostivat mukuloita, Desiree ja Van Gogh 3 viikkoa nopeammin kuin Asterix. Desiree tuotti minimukuloita 4.5 kpl/kasvi, Van Gogh 7.5 ja Asterix 4.0. Tulokset osoittavat, että molemmat menetelmät (bioreaktori ja hydroponinen) soveltuvat mikro- ja minimukuloiden massatuotantoon

Puurakentamisen terveysvaikutukset – Tutkimuksella tietoperusteista tukea puurakentamiselle ja puun käyttömuotojen lisäämiselle:Loppuraportti

Abstract Wooden buildings have a good reputation. They are considered pleasant in appearance, not to have problems with indoor air and even promote well-being. Short-stay tests carried out in controlled conditions support these assumptions. On the other hand, studies on how long-term living or working in a wooden building affects people, as far as we know, are nearly lacking besides resident satisfaction surveys. The only exception is a follow-up study of two groups of schoolchildren with under 20 people, carried out in Austria at the beginning of 2010’s. In this study, Tuupala wooden school in Kuhmo and as a reference Tuupala stone school and a primary school in town of Vaala were monitored for temperature, indoor air humidity, carbon dioxide content, particulate matter and total concentration of volatile organic compounds by IoT sensors for 10 months. Samples of indoor air were taken to determine individual volatile organic compounds and microbiological quality. Noise level in the classrooms was monitored for one month. In three weeks during the study, concentration of the stress hormone cortisol was monitored in daily saliva samples. A total of approximately 1,300 saliva samples from schoolchildren were collected in the primary schools in both Kuhmo and Vaala. In addition, smaller groups of schoolchildren were monitored for the stress with a smart ring that measured electrodermal activity. Based on the results, the wooden school of Tuupala is an excellent learning environment for its schoolchildren. It has a quiet and peaceful noise level. The variation in humidity is lower there than in the control school, and stress of schoolchildren is lower than in the classes of the control school. The difference in the stress is in some time periods statistically significant. Of course, the results of the study do not show that all wooden schools are equally good or that similar results cannot be achieved in other types of schools as well. The wooden building does likely not explain all the results, but it is certainly one important factor in a good school environment. This study was funded by the Finnish Forest Foundation and the European Agricultural Funds for Rural Development of Mainland Finland. The study was carried out during 2020 by the Unit of Measurement Technology of the University of Oulu at the Kajaani University Centre.Tiivistelmä Puurakennuksilla on hyvä maine. Niitä pidetään ulkonäöltään miellyttävinä ja sisäilmaltaan ongelmattomina ja jopa hyvinvointia edistävinä. Kontrolloiduissa olosuhteissa tehdyt lyhytaikaista oleskelua seuranneet kokeet myös tukevat näitä oletuksia. Sen sijaan tutkimuksia siitä kuinka pitkäaikainen asuminen tai työskentely puurakennuksessa vaikuttaa henkilöihin on tietääksemme selvitetty vain asukastyytyväisyyskyselyillä sekä yhdessä Itävallassa 2010-luvun alussa tehdyssä kahden vajaan 20 hengen koululaisryhmän seurannassa. Puurakentamisen terveysvaikutukset -tutkimuksessa seurattiin Kuhmon Tuupalan puukoulun sekä verrokkina olleiden Tuupalan kivikoulun ja Vaalan yhtenäiskoulun lämpötilaa, sisäilman kosteutta, hiilidioksidin pitoisuutta, paine-eroa, pienpartikkeleiden määrää ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärää jatkuvatoimisella sensoriseurannalla 10 kuukauden ajan. Sisäilmasta otettiin näytteitä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja mikrobiologisen laadun yksityiskohtaiseksi selvittämiseksi. Äänenvoimakkuutta ja valoisuutta luokkahuoneissa seurattiin yhden kuukauden ajan. Kolmena tutkimusviikkona seurattiin päivittäin otetuista sylkinäytteistä stressihormoni kortisolin pitoisuutta. Sylkinäytteitä kerättiin sekä Kuhmossa että Vaalassa alakoulun kolmen luokan oppilailta yhteensä noin 1300. Lisäksi pienemmissä ryhmissä seurattiin koululaisten stressaantuneisuutta ihon sähköistä aktiivisuutta mitanneella älysormuksella. Tutkimuksen perusteella Tuupalan puukoulu on erinomainen opiskeluympäristö koululaisilleen. Se on melutasoltaan hiljainen ja rauhallinen. Ilmankosteuden vaihtelu on siellä tutkimuksen verrokkikoulua vähäisempää ja koululaisten stressaantuneisuus on vähäisempää kuin verrokkikoulun luokissa. Ero stressaantuneisuudessa on ajoittain tilastollisesti merkittävää. Tutkimustulokset eivät tietenkään osoita, että kaikki puukoulut olisivat yhtä hyviä tai etteikö samanlaisia tuloksia voitaisi saavuttaa myös muunlaisissa kouluissa. Puinen rakennus tuskin on ainoa selittävä tekijä kaikille tuloksille, mutta se varmasti on yksi tärkeä tekijä hyvässä kouluympäristössä. Tutkimuksen rahoittajat olivat Suomen Metsäsäätiö ja Manner-Suomen maaseuturahasto. Tutkimuksen toteuttaja oli Oulun yliopiston Mittaustekniikan yksikkö Kajaanin yliopistokeskuksesta. Tutkimus toteutettiin vuoden 2020 aikana

Challenges in potato production in the Russian Republic of Karelia

vokBEL/SB

Use of ubiquitous 360° learning environment enhances students’ knowledge in clinical histotechnology:a quasi-experimental study

Abstract Higher education is changing from electronic and mobile learning toward ubiquitous learning and ubiquitous learning environments. A ubiquitous learning environment combines real-life learning situations with digital learning resources by using spherical 360° panorama images, mobile devices, wireless networks, functional objects and sensing technologies. In this study, a ubiquitous 360° learning environment was used for clinical histotechnology studies in three universities of applied sciences. The aim was to compare the differences in students’ histotechnological knowledge between and within an experimental group utilizing a ubiquitous 360° learning environment (ULE) and a control group utilizing a web-based learning environment (WLE) before and after their studies. In total 112 biomedical laboratory science degree students participated voluntarily in this study. The participants were divided into experimental (n = 60) and control groups (n = 52). The students’ knowledge of histotechnology was tested at the beginning and the end of the course by using an evaluation instrument developed in this study. The participants in the experimental group possessed stronger knowledge when compared to students in the control group. Significant differences were defined when interactions between time, group and test scores were analyzed. The students in the experimental group achieved significantly better and their level of knowledge increased significantly. Based on the results, it can be concluded that the use of a ubiquitous 360° learning environment enhances learning and can be used as an effective method in histotechnology studies

Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia etäpalveluiden hyödyistä COVID-19-aikakaudella:laadullinen kuvaileva tutkimus

Tiivistelmä Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista. Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti.Abstract Virtanen, L., Kaihlanen, A-M., Isola, A-M., Laukka, E., Heponiemi, T. Experiences of mental health rehabilitees on the benefits of remote services during the COVID-19 era: A qualitative descriptive study. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti — Journal of Social Medicine 2021: 58: 266–283. Finland, along with the other countries in the world, has taken unprecedented social distancing measures to prevent the spread of the COVID-19 pandemic. Social distancing can affect mental health and increase loneliness for which mental health rehabilitees are particularly vulnerable. Our study aimed to describe how communication services and remote social and health services support mental health rehabilitation during the COVID-19 era. In a qualitative descriptive study, we interviewed mental health rehabilitees (n=12) recruited from third sector services across Finland. We analysed the data with an inductive content analysis. Remote services promoted the health and wellbeing of the interviewees by enabling social networking, mental health support, alleviation of loneliness, access at home, and easier access. Personal reasons, such as digital skills friendliness were elements promoting perceived benefits. Challenges in usability, interaction, and practical implementation, such as lack of privacy at home, hampered benefitting from remote services. Our results suggest that remote services may mitigate the adverse effects of the pandemic on mental health rehabilitees. However, the usability, interactivity, and security of services should be developed. Differences in the suitability and ability of individuals to use remote services highlight the need for providing services in various methods of remote delivery alongside physical services