”Mykistyimme laatikkoomme.”:näköalan ja näköalattomuuden dynamiikka Noora Vallinkosken romaanissa Perno Mega City

Tiivistelmä. Romaanin 1980- ja 1990-luvulle ajoittuvassa tarinassa kuvataan turkulaista Pernon lähiötä, jossa työväenluokkaisen Heiskasen perheen tytär Hanna kasvaa lapsuudesta nuoruuteen. Perheen ja yhteiskunnan arvot ja odotukset esitetään ahdistavina ja kaavamaisina. Karussa lähiössä asumista kehystää työväenluokan kulttuuri ja palkkatyön oikullisuus. Hanna hakeutuu kohti kieltä ja itseilmaisua vastalääkkeenä lähiön ja perheen ahdistavalle ilmapiirille. Köyhyys ja lähiön ankeus kuitenkin rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan haaveilla paremmasta tai edes sanoista, jotka voisi kokea omikseen. Pernolaiset kamppailevat itsensä kanssa ja toisiaan vastaan, vaikka ongelmien taustalla on laajempia yhteiskunnallisia ristiriitoja. Romaani saa kysymään, mikä luo ilmapiirin, jossa omat havainnot, ajatukset ja tunteet jäävät mykiksi. Tutkimuksessani kysyn, miten ”Perno Mega City” kuvaa lähiötä ja sen näköalattomuutta ja mitä merkitsee onnellisen, ristiriitoja silottelevan sulkeuman kieltävä loppuratkaisu, jossa päähenkilö sysätään sivuun omasta tarinastaan. Lähestymistapani on kulttuurintutkimuksen yhteiskunnallinen, kontekstualisoiva näkökulma kirjallisuuteen. Lähestyn aihetta luokkaa, yhteiskuntaa, psyykeä ja fiktiota käsittelevien tutkimusten kautta. Keskeisimpiä teoreettisia lähteitäni ovat sosiologi Beverley Skeggsin luokkatutkimus "Elävä luokka" (2014), sosiologi Steph Lawlerin minuutta sosiaalisena prosessina lähestyvä "Identity. Sociological Perspectives” (2014) ja filosofi, psykoanalyytikko Julia Kristevan kirjoitukset abjektiosta teoksessa "Powers of Horror" (1980). Lähestyn kohderomaania myös kirjallisuustieteellisesti. Tässä keskeisimmät lähteeni ovat narratologi James Phelanin henkilöhahmokerronnan retoriikkaa ja etiikkaa luotaava teos "Living to Tell about It. A Rhetoric and Ethics of Character Narration" (2005) sekä teeman ja motiivin käsitteitä määrittelevä Max Louwersen ja Willie van Peerin toimittama artikkelikokoelma "Thematics. Interdisciplinary Studies" (2002). Lisäksi teoreettiseen viitekehykseeni kuuluu kirjallisuuden ja kapitalismin välistä suhdetta tarkasteleva tutkimus, jonka keskeisin lähteeni on kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Jussi Ojajärven artikkeli ”Luokkakamppailusta ja sen piiloutumisesta kaunokirjallisuuden valossa” (2016). Lähdekirjallisuuden pohjalta kehitän lähiöruumiin metaforan, johon tiivistyy minuus lähiössä ihmisineen, objekteineen ja rajoineen. Tutkimukseni lopputuloksena voi tiivistetysti sanoa, että "Perno Mega City" on luokkaristiriitaa tematisoiva vastakertomus. Kielellisenä tekona romaani kieltäytyy kertomasta valheellisesta näköalallisuudesta. Se kieltäytyy myös lohdullisesta loppuratkaisusta, joka sovittelisi ratkaisemattomia luokkaristiriitoja. Perno Mega City on tekstinä luokkakamppailun teko. Katson, että lähiöstä kertovaa kirjallisuutta tulisi kartoittaa laajemminkin ja kysyä, mikä on lähiöromaani ja onko olemassa lähiökirjallisuuden lajityyppiä. Tutkimukseni pohjalta voi myös kysyä, miten lähiön lokaalia käsitellään suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Toinen mahdollinen lisätutkimuksen aihe löytyy Noora Vallinkosken romaanista "Koneen pelko" (2022), joka tematisoi lähiöidentiteetin riittämättömyyttä digitalisoituvassa Suomessa 2000-luvun alussa