Markkinamarginaalit sika- ja siipikarjatalouteen

Sika- ja siipikarjatalous on alttiina äkillisille kysynnän ja hinnan muutoksille. Lisäksi sika- ja siipikarjatilat ovat viime vuosina olleet tukijärjestelmän muutosten kohteena. Tilojen kannattavuus on heikentynyt ja tuotantomäärät ovat laskeneet. Vuosina 1995–2014 sekä sian- että siipikarjanlihan kuukausihinnan keskihajonta on ollut suuruudeltaan yli 10 prosenttia hinnan keskiarvosta. Tuotannon talouden kannalta vielä äkillisempiä shokkeja aiheutuu rehun hinnan vaihtelusta. Sika- ja siipikarjatalouden kansallinen tuki irrotettiin tuotannosta koko maassa vuodesta 2009 alkaen. Etelä-Suomen kansallisen tuen kaudella 2008–2013 ja varsinkin sen kahtena viimeisenä vuonna sika- ja siipikarjatalouden tuen kokonaismäärä aleni voimakkaasti. Vuosina 2014-2020 tuki jatkuu edelleen alenevana tuotannosta irrotettuna tukena, joka perustuu Suomen EU-liittymissopimuksen (artikla 141) sijasta EU:n maatalouden markkinajärjestelyasetukseen. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) II-pilarina oleva maaseudun kehittämisohjelma uudistui vuonna 2014. EU-tasolla YMP:n II-pilari sisältää mahdollisuuden maatilojen riskinhallintavälineiden kehittämiseen. Näistä yhtenä mallina on tulojenvakauttamisväline. Tulojenvakauttamisvälinettä ei kuitenkaan ole sisällytetty Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan vuosille 2014–2020. Tässä julkaisussa esitetään eksogeeninen kannattavuusmittaristo, markkinamarginaalit, jotka mahdollistavat riskienhallintavälineiden ja niihin liittyvien uusien tukijärjestelmien kehittämisen uudelle ohjelmakaudella eli vuodesta 2020 alkaen. Markkinamarginaalit julkaistaan automaattisesti päivittyvinä indekseinä Luonnonvarakeskuksen sivuilla osoitteessa www.luke.fi/markkinamarginaalit. Markkinamarginaaleja hyödynnetään vakioituihin katteisiin perustuvissa indeksivakuutuksissa, joilla suojaudutaan hintariskejä vastaan. Indeksivakuutuksia voidaan tukea maaseudun kehittämisohjelman puitteissa. Markkinamarginaaleilla saadaan esiin indeksivakuutusten edut. Indeksivakuutukset eivät kärsi vakuuttajan ja vakuutettavan välisestä epäsymmetrisestä informaatiosta. Niihin ei siten liity moraalikadosta tai käänteisestä valikoitumisesta johtuvia ongelmia. Vakioituihin katteisiin perustuvia marginaalivakuutuksia on laajasti käytössä Yhdysvalloissa. Marginaalivakuutukset ovat juuri rantautumassa Eurooppaan ja nyt julkaistavien markkinamarginaalien avulla niitä voidaan kehittää myös suomalaisten sika- ja siipikarjatilojen riskienhallintatarpeisiin.201

Sika- ja siipikarjatalouden taloudellisten riskien hallinta

EU on esitellyt uusia riskienhallintavälineitä (IST) osana Maaseudun kehittämisohjelmaa (EU N:o 1305/2013, artiklat 36–39). Riskienhallintavälineet mahdollistavat taloudellisen tuen viljelijöiden keskinäisille rahastoille, jotka suojaavat viljelijöitä äkillisten tulovaihteluiden varalta. Säännösten pohjalta voidaan suomalaiseen sika- ja siipikarjatalouteen kehittää viljelijöiden keskinäisiä rahastoja, jotka suojaavat tuottajia äkillisiltä, tuote- ja panoshintojen vaihtelun aiheuttamilta, vakavilta taloudellisilta riskeiltä. Tässä tutkimushankkeessa on aikaisemmin esitelty markkinamarginaalit joiden perusteella riskienhallintavälineet voidaan laatia (www.luke.fi/markkinamarginaalit). Markkinamarginaaliin perustuvat riskienhallintavälineet osoittautuivat tässä selvityksessä toteutukseltaan kustannustehokkaammiksi kuin tilakohtaiseen aineistoon perustuvat riskienhallintavälineet. Riskienhallintavälineet voidaan toteuttaa viljelijöiden keskinäisten rahastojen avulla, EU:n suositusten mukaisesti (artikla 38). Rahaston haasteena on hintariskien systeemisyys. Tutkimushankkeen aikaisemmassa julkaisussa systeemisyyshaasteeseen vastattiin laittamalla kaikkien neljän tuotantosuunnan (lihasika, porsastuotanto, munituskana ja broileri) riskit samaan portfolioon (Myyrä ja Väre 2016). Tässä selvityksessä rahaston riskiportfolion sisäisen heterogeenisuuden lisäämiseksi tuottajille tarjotaan myös erilaistettuja riskienhallintavälineitä. Tässä selvityksessä kehitettiin erilaisia riskienhallintavälineitä tuottajien erilaisiin riskienhallintatarpeisiin. Näillä riskienhallintavälineillä voidaan hallita tuottajien tarpeista riippuen pieniä ja usein toistuvia hintariskejä tai harvemmin toistuvia katastrofaaliseksi luokiteltavia hintariskejä. Riskienhallintavälineiden toimintaa tarkasteltiin kolmella erilaisella hintaskenaariolla (toistamalla toteutunut hintakehitys, Monte Carlo simuloinnilla ja taantuvilla hintasuhdanteilla). Tarkastelun keskeisin tulos oli se, että riskienhallintavälineiden toiminta riippuu olennaisesti tulevaisuudessa tapahtuvasta hintakehityksestä ja hintariskien toteutumisesta. Tarkasteltaessa viiden vuoden aikahorisonttia eteenpäin riskienhallintavälineet antavat keskimääräiselle kananmunantuotantoon erikoistuneelle tilalle (16 400 munivaa kanaa) todennäköisimmin 0 – 22 386 € korvaukset. Kuukausitasolla toteutetut riskienhallintavälineet antoivat hyvän suojan äkillisiä hintariskejä vastaan, mutta ovat tasoltaan niin pieniä, ettei niistä ole tulotason kannalta suorien tukien korvaajaksi. Riskienhallintavälineet eivät myöskään toimi hitaasti heikkenevissä hintasuhteissa. Tämä johtuu maaseutuohjelmaan liitettävissä riskienhallintavälineissä käytettävästä keskimääräisen tulotason Olympic Average -laskentamenetelmästä. Tulosten perusteella riskienhallintavälineet eivät korvaa tuotannosta irrotettuja tukia tai suhdannepoliittisia tukia, mutta toimivat hyvin taloudellisten riskien hallinnassa. Hankkeessa kehitettyjä riskienhallintamenetelmiä on esitelty sekä virkamiehille että viljelijöille. Tuottajat luottavat edelleen vahvasti maatalouspolitiikan tekijöihin taloudellisten kriisitilanteiden ratkaisussa. Luottamus suhdannepolitiikkaan alentaa tuottajien halukkuutta osallistua ennalta sovittuihin sopimuksiin perustuviin riskienhallintavälineisiin.201

The consolidation phase: Survival strategies of farmers stabilizing and developing their businesses

vo

Luopumistuki turvaa sukupolvenvaihdoksen

Viljelijöiden luopumistukijärjestelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä perheviljelmien säilyttämiseksi Suomessa. Järjestelmät mahdollistavat oikein ajoitetun sukupolvenvaihdoksen ja ylläpitävät maatalouden työpaikkoja.vo

Viljelijöiden tulotasovertailu

Maataloustulo keskimäärin tilaa kohti on pysynyt reaalisesti ennallaan viimeiset kymmenen vuotta, vaikka tilakoko on kasvanut 8 hehtaarilla. Viljelijöiden tulokehitys on tapahtunut maatalouden ulkopuolisten palkkatulojen ja muiden tulojen kautta. Kun maataloustulon osuus viljelijöiden kokonaistuloista oli 80-luvulla noin puolet, lähinnä normaalina vuonna 1997 se oli enää noin 40 %. Viljelijöiden tulokehitystä koskevat keskiarvotiedot kätkevät sisälleen päätoimitilojen ja osa-aikatilojen varsin erilaisen tulonmuodostuksen ja tulokehityksen. Maatalouden vuotuiset tulovaihtelut huomioon ottaen päätoimisimmilla tiloilla viljelijöiden keskimääräinen tulotaso ei ole juurikaan muuttunut kymmenen vuoden aikana. Sitä vastoin osa-aikaisemmilla tiloilla keskimääräinen tulotaso on kasvanut lähinnä palkkatulojen lisääntymisen myötä. Tiedot perustuvat Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneeseen tutkija Minna Väreen julkaisuun. Pääasiallisena aineistona tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen Maatilatalouden yritys- ja tulotilastoa, jota täydennettiin viljelijöiden henkilöverotuksen tiedoilla. Aineiston avulla on mahdollista tarkastella viljelijöiden tuloja paitsi maa- ja metsätaloudesta myös muista tulonlähteistä. Keskimäärin viljelijöiden kokonaistulot kasvoivat viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 9 % vuodessa. Eniten kasvoivat viljelijöiden palkkatulot. Kun tilojen kokonaistuloista vuonna 1989 noin neljäsosa oli palkkatuloja, vastaava osuus vuonna 1997 oli noin kolmasosa. Sekä metsä- että eläketulojen osuus viljelijöiden kokonaistuloista on noin kymmenesosa. Muita yrittäjätuloja ja omaisuustuloja on kumpiakin viisi prosenttia viljelijöiden tuloista. Maatalouden osuus kokonaistuloista on kotieläintiloilla suurempi kuin kasvinviljelyä tai monipuolista tuotantoa harjoittavilla tiloilla. Kotieläintiloista myös suurin osa on päätoimitiloja, joilla maa- ja metsätalouden tulot muodostavat yli 75 % tuloista. Päätoimitilojen kokonaistulot jäivät kaikissa tuotantosuunnissa jälkeen osa-aikaisempien tilojen kokonaistuloista. Osa-aikaisemmat tilat ovat hyötyneet maatalouden ulkopuolisesta tulokehityksestä. Osa-aikatilojen ja päätoimitilojen viljelijöiden tulokehitys on erkaantunut eniten EU-jäsenyyden aikana. Vuonna 1997 päätoimitiloilla yllettiin enää 82 %:iin niin kutsuttujen vapaa-ajan tilojen tuloista. Vapaa-ajan tiloilla maa- ja metsätalouden tulojen osuus on alle 25 % tuloista. Viljelijöiden tuloja voidaan verrata muiden väestöryhmien tuloihin Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston avulla. Tilaston mukaiset kotitalouden käytettävissä olevat tulot saadaan ottamalla huomioon saadut ja maksetut tulonsiirrot. Suomessa, kuten useimmissa EU-maissa viljelijätalouksien käytettävissä olevat tulot lähes vastaavat tai ovat hiukan suurempia kuin muiden väestöryhmien tulot. Erot kuitenkin pienenevät selvästi jos tarkastelu tehdään henkilöä tai kulutusyksikköä kohti. Tämä johtuu viljelijätalouksien muita suuremmasta henkilömäärästä. Muihin yrittäjiin verrattuna viljelijöiden tulot ovat pienempiä lähes kaikissa EU-maissa.This study presents farmer and farm income on Finnish farms in years 1980- 1997. Income includes on-farm income, such as agricultural and forestry income, and off-farm income, such as income from off-farm labour participation. This income is compared to several reference groups as industrial workers and other entrepreneurs. The data are the Enterprise and Income Statistics of Agriculture and Forestry. When these data are complemented by the data on the personal taxation of farmer and spouse, it is possible to compare farmers' total income. In income comparisons, the average wage income of skilled industrial worker is calculated by means of the standard wage rate and the observed working hours. The year 1990 was among the best harvest years in the Finnish agriculture, and agricultural income per person on full time farms was about 80 % of the average salary of a skilled industrial worker. If income from forestry, other entrepreneurial income and wages and salaries were taken into an account, farmers' income would have been about 94 % of the salary of industrial worker. After 1990, farmer income has decreased and the salary of the industrial worker has increased. At the same time while farmers' income from other sources has increased the farmer income has been gradually decreasing. Thus, the share of agricultural income of farmers' total income has become smaller. At the beginning of 90's the share of agricultural income from farmers' total income was 50 %. In 1997 the corresponding share was 41 %. According to IAHS- statistics, which describes the level, formation and distribution of income among households, income of farmer households is competitive to that of other socio-economic groups in most EU-countries. When comparison is made per person or consumer unit, differences between socio-economic groups are smaller. In most countries, however, farmers' income is smaller than income of other entrepreneurs'.vokMTT TaloustutkimusFarmers' income compariso

Satovahinkovakuutusten hintataso ja viljelijöiden maksuhalukkuus

Satovahinkojen vakuutusjärjestelmä on uudistumassa. Muutaman vuoden sisällä siirrytään järjestelmään, jossa satovahingot korvataan valtion ja yksityisten vakuutusyhtiöiden yhdessä tarjoamilla satovahinkovakuutuksilla. EU:ssa on ehdolla tuki satovahinkovakuutusten vakuutusmaksuille. Tuettujen vakuutusten enimmäistukimäärä voisi olla 65 % vakuutuksen hinnasta. Vakuutusmaksutuen turvin vakuutusyhtiöillä on selkeät kannusteet satovahinkovakuutusten kehittämiseen ja niiden tuomiseen markkinoille. Vakuutustuotteiden kehitystyössä hinnoittelu on keskeisessä asemassa. Hinnoittelun rooli korostuu erityisesti markkinoilla, joilla ei aikaisemmin vastaavia tuotteita ole ollut. Asiakkaiden hintatietoisuus vakuutustuotteiden suhteen on olematonta, eikä vakuutusten sisältöä ja rajauksia, kuten omavastuuta ja odotettavissa olevia korvauksia, ole päätetty. Niin viljelijät kuin vakuutusyhtiötkin ovat suurten haasteiden edessä arvioidessaan vakuutusten oikeaa hintaa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin tarjotun hintatason vaikutusta viljelijöiden maksuhalukkuuteen satovahinkotuotteista, kun vakuutustuote on sama. Tutkimuksessa käytettiin valintakoemenetelmää. Valintakoemenetelmä perustuu oletukseen, että viljelijöiden kokema hyöty satovahinkovakuutuksista voidaan jakaa osiin vakuutuksen attribuuttien suhteen. Valintakokeeseen valitut vakuutusten attribuutit olivat: hinta, omavastuu, vakuutuksen tyyppi ja odotettavissa oleva vakuutuskorvaus. Hintatason vaikutusta tutkittiin jaetulla aineistolla. Aineistossa hintatasoina käytettiin matalia hintoja: 4, 8 ja 12 €/ha sekä korkeita hintoja: 16, 24 ja 32 €/ha. Muut attribuutit vaihtelivat molemmissa hintaryhmissä samalla tavalla. Tarjotuilla hintatasoilla oli merkitsevä vaikutus viljelijöiden satovahinkotuotteisiin esittämään maksuhalukkuuteen. Tarjottaessa korkean hintatason vakuutuksia oli maksuhalukkuus suurempi kuin matalan hintatason vakuutuksissa, vaikka tuotteet olivat molemmilla hintatasoilla identtisiä. Tulos kertoo siitä, että vakuutusmarkkinoiden kehittyminen on iteroituva prosessi, jossa markkinaosapuolien käsitys vakuutustuotteiden hinnoista muuttuu ajan myötä. Vakuutusten oikeudenmukaisen hinnan eli hinnan, jolla kerättävät vakuutusmaksut ja maksettavat vakuutuskorvaukset ovat samansuuruiset, laskeminen edellyttää tarkkoja tilastoja satovaihtelusta. Tämän tiedon puuttuessa markkinoilla on sekä moraalikadosta että haitallisesta valikoitumisesta johtuvia haasteita. Tämän tutkimuksen mukaan näiden haasteiden lisäksi kehittyvillä markkinoilla etsitään myös satovahinkovakuutuksiin liittyvää hintatietoisuutta

Liiketoiminnan kehittämistarpeet maatilayrityksissä : viljelijäkyselyn tuloksia

Liiketoimintaosaamisella käsitetään yrittäjän kykyä asemoida yrityksen liiketoiminta toimintaympäristöön proaktiivisesti, toimintaympäristön muutos ennakoiden. Siihen liittyy vahvasti omien menestystekijöiden tunnistaminen suhteessa muihin kilpailijoihin sekä kyky rakentaa oma liiketoiminta toimintaympäristössä kilpailuetua tuottavaksi yrityksen johtamis- ja ansaintamalliksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tilan johtamisen kehittämistarpeita sen eri kehitysvaiheissa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on edistää maatilayritysten kilpailukykyä etsimällä kestäviä ja käytännönläheisiä ratkaisuja sekä aloittavien että yritystoimintaansa kehittävien viljelijöiden liikkeenjohdon tueksi. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä maatilan toimintaa usein muutetaan, laajennetaan tai kehitetään muulla tavoin. Näillä kehittämistoimilla on ratkaiseva merkitys tilan toiminnan kannattavuudelle, jatkamisedellytyksille ja kilpailukyvylle tulevaisuudessa. MTT:n toteuttamassa yrittäjäkyselyssä kartoitettiin erikokoisten ja elinkaaren eri vaiheessa olevien maatilojen harjoittaman liiketoiminnan esteitä ja rajoitteita, tilan taloudellisen aseman kehitysnäkymiä, tilan toiminnan tavoitteita sekä tulevaisuuden kehittämistarpeita. Aikajänteenä tarkasteltiin tilan toimintaa 10 vuotta taaksepäin, nykytilannetta sekä tulevaisuutta viiden vuoden tähtäimellä. Kyselyyn poimittiin maatiloja edustamaan yritystoiminnan elinkaaren eri vaiheita ja eri kokoluokkia maatalouden perustuotantosuunnista. Kyselyn otokseen tuli 405 maatilayrittäjää, joista puhelinhaastatteluun vastanneita 226 tilaa. Vastausprosentiksi muodostui 55,8. Kyselyosio toteutettiin Liike-maa hankkeessa tammi-maaliskuun aikana vuonna 2012. Kyselytulosten mukaan maatilayritysten tulevaisuuden haasteena on yhteistyörenkaiden ja –verkostojen lisääminen, uusien asiakkaiden hakeminen ja paikallismyynnin kasvattaminen. Käytännössä parempaa tulosta on saatavissa yhteiskoneista, työnvaihdossa tilojen kesken ja lannanlevityssopimuksista. Paikallismyynnin kasvuun on halua erityisesti lähiruoan kysynnän jatkuvasti kasvaessa. Osaamisen kehittämisen tueksi tilat tarvitsevat sparraus- ja vertaistukea. Lähes neljännes maatilayrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole sparraus- tai vertaistukiverkostoa ja haluaisi sparrausta erityisesti tilan pitkän aikavälin tavoitteiden pohdintaan. Tärkeimpiä tilojen näkemistä oman toiminnan vahvistettavista kohteista olivat osaamisen kehittäminen erityisesti tulevaisuuden tarpeita ennakoiden, tiedonhankinta tilan toiminnan suuntaamiseksi ja kehittämiseksi, neuvonta- ja konsultointi-palveluiden tuki tulevaisuuden vaihtoehtojen ja uusien mahdollisuuksien kartoituksessa, tulevien teknologiavalintojen ja investointien vaihtoehtojen ennakointi ja arviointi sekä viidentenä tilan talouden ennakointi 3-5 vuoden aikavälillä. Tulevaisuuden tavoitteissa yritystoiminnan kannattavuus on selkeästi tärkein tavoite, mutta siinä tilat eivät olleet kokeneet onnistuneensa. Liiketoiminnan kasvua ja kasvattamista ei niinkään nähty tärkeänä tavoitteena, mutta siinä yrittäjät kokivat kuitenkin onnistuneensa parhaiten. Kyselyn mukaan toimintaansa aloittavien tilojen kehittämistä rajoittavat eniten lisä-maan huono saatavuu ja korkea hinta sekä niistä johtuva liian pieni tilakoko. Lisäpellon huono saatavuus on ongelman erityisesti isommilla tiloilla sekä tiloilla, jotka ovat jo laajentaneet tuotantoaan. Toiseksi eniten tila kehittämistä rajoittavat korkea kustannustaso, alhaiset tuottajahinnat sekä niistä aiheutuva tuotannon huon kannattavuus. Kolmanneksi tärkeimmäksi tilan kehittämistä rajoittavaksi tekijäksi nousivat rahoitukse hankkimiseen ja investointeihin liittyvät tekijät. Työvoiman saatavuuden tai oman jaksamisen ei sen sijaa nähty rajoittavan tilan kehittämistä kovin merkittävästi. Tilanpidon aloittajista noin neljännes oli lisänny oman tai viljelijäperheen työpanoksen käyttöä tilalla. Samoin ulkopuolisen urakoitsijan käyttöä oli lisätt tilanpidon aloittamisen jälkeen reilulla neljänneksellä tiloista. Sen sijaan vain vajaa viidennes vastaajist oli lisännyt ja melkein 10 prosenttia vähentänyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä tilallaan

Profitability of local food in different distribution channels in Finland

201

Finnish agrifood sector outlook 2023

Economic growth in Finland remains weak Uncertainty about international economic development and its impact on Finland remains high. The start of 2023 has been marked by persistently weak business and consumer confidence. However, the recovery of consumers’ purchasing power is supported by lower inflationary pressures at the end of the year and an increase in wages. The Finnish economy is expected to contract by 0–0.5% in 2023. The increase in food prices is expected to decelerate In 2022, there were unusual pressures to increase food prices, as the prices of the production inputs in the food chain increased significantly. Food prices increased by an average of 10.5% in 2022, while there were significant differences in the development of the prices of various food products. The prices continued to increase steeply at the beginning of 2023, and there will be cost pressures on food prices with a delay. The price increase is expected, however, to decelerate during 2023. The trade deficit of all plant- and animalbased products increased The export value of all animal- and plant-based products from Finland increased significantly in 2022 compared to previous years – due to the steep increase in the prices of agricultural products and foodstuffs. The value of exports reached EUR 2,199 million, up by 23.1% from the year before. The value of animal- and plant-based products imported into Finland was EUR 6,817 million, roughly 23.4% more than in the previous year. The trade deficit of all plant- and animal-based products increased by EUR 879 million – from EUR 3,739 to EUR 4,618 million – marking the largest annual change in history. Agricultural policy requires more environmental and climate measures The new term of the EU agricultural policy started at the beginning of 2023. Total EU funding for Finnish agriculture will remain close to the previous level. However, reaching the previous support level requires more action from farmers regarding the environment and climate measures. The basic mandatory requirements to obtain direct support financed wholly or partly by the EU, will be stricter than before. Eco-schemes for direct support will be introduced as a completely new element, which are voluntary actions selected annually by farmers. The grain market has calmed down The high yields of 2022 stabilised the cereals market. Finland also strengthened the stocks of bread cereals after the shortage in spring 2022. Based on preliminary data about cultivated areas for 2023, lower cereal yields are expected, roughly 3.2 million tons, while the final volume may deviate by more than 10% in either direction as a result of growth conditions. The final harvest level will have an impact on prices in Finland, even though the price level is largely determined according to European and, more broadly, global supply and demand situation. Cultivation of oil and protein crops increased In 2022, the production volumes of oilseed and protein crops grew driven by increased surface areas and high average yields. Self-suffciency in complementary proteins increased significantly from the previous years’ level to almost 27%. However, yields in 2023 are expected fall behind the previous years’ levels if the weather conditions remain normal which would return this year’s self-suffciency rate to a lower level. Meat consumption and production are decreasing Higher costs and the resulting increases in producer and consumer prices have caused significant changes in the Finnish meat markets. The financial situation has improved on meat farms, while differences between farms have increased. The production and consumption of meat fell in 2022, and both are expected to decrease further in 2023. In 2022, pork saw the largest decrease in production and beef in consumption. As a result of these changes, the self-suffciency rate will decrease in pork and increase in beef. Overall, the focus of the consumption structure is shifting to more affordable product groups. The economic situation of milk production has fluctuated The dairy sector experienced a highly exceptional year in economic terms in 2022. The cost crisis that started in the previous year continued, while the unusual increase in producer prices that started at the beginning of the year eventually slowed the steep decline in profit margins. The stabilisation of feed costs at the end of the year, supported by the relatively large cereal harvest, enabled the profit margin of milk to return to the average level of the previous years. However, milk producer prices have already started to fall from their peak levels in Europe, and Finland will also see a return close to the recent years’ situation in 2023. Producer price of eggs increased by almost 28%, organic sales decreased In 2022, egg consumption decreased by 5.3% and egg production by 1.6% from the previous year. Both consumption and production are expected to remain roughly at the same level in 2023. The consumer prices of eggs increased last year, being as much as a quarter (25%) higher than in the previous year on average. The producer price of all eggs grew by roughly a third (28%). A significant drop was seen in sales of organic eggs, whose market share was 16% of total consumption measured by value. Horticultural production is concentrating strongly In recent years, the number of horticultural enterprises has decreased, even though production has remained unchanged or even increased. The concentration of production in specific areas and on large farms has accelerated. The ten largest producers cover already 82% of Finland’s total cucumber production. For tomatoes, the corresponding figure is 56%. The aging of farmers affects the development of agriculture The number of farms is decreasing, and the average farm size continues to increase. In 2022, the total number of agricultural and horticultural enterprises was 43,611. As there are fewer farm successions, the averageage of farmers is increasing, and more and more farms will be run byfarmers of retirement age. During the next ten years, a third of Finland’sfarmers will reach retirement age. This will also inevitably have an impacton the development of agriculture. Price fluctuations affected the farms’ finances The price turbulence in 2022 had a significant impact on the economy of farms. According to estimates, profitability in agriculture in 2022 was almost as low as in the previous year. Costs on farms first increased steeply, while producer price increases followed with a delay. Cost pressures were especially reflected in the low profitability of livestock farming. The profitability of cereal and oilseed and protein crop farming improved from the previous year

Onko lähiruokayrittäminen kannattavaa? – yrittäjien kokemuksia jakelukanavista

Lähiruokayritykset muodostavat yritysjoukon, joiden kiinnostavuus tämän päivän maataloudessa ja ruokamarkkinoilla on korkea paikallisuutta korostavan kestävyyden ja myönteisen kuluttajamielikuvan näkökulmasta. Lähiruokayritykset ovat keskenään hyvin erilaisia ja toteuttavat liiketoiminnassaan erilaisia toimintakonsepteja ja jakelukanavia. Lähiruokayritysten taloudelliseen tilaan liittyvää kattavaa ja jatkuvaa tilastointia ei ole tällä hetkellä saatavilla samaan tapaan kuin esimerkiksi alkutuotannosta. Lähiruokayritysten erilaisuus asettaakin lähiruoka-alan jatkuvalle taloudellisen menestymisen seurannalle ja ennakoinnille haasteita. Lähiruokaliiketoiminnan kehittämiseksi on kansallisesti selkeä tarve tuntea lähiruokaliiketoiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta mm. taloudellisen tilan, investointien ja investointisuunnitelmien, kasvuhalukkuuden ja eri jakelukanavien kannattavuuden osalta. Lisäksi, kuten muussakin yritystoiminnassa, kaivataan tietoa työvoimatarpeen, yritysrakenteen kehityksen, yrittäjien ikärakenteen ja siten yritysten jatkuvuuden osalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla lähiruokayritysten taloudellista tilaa, kilpailukykytekijöitä sekä yritysten kehittämisnäkemyksiä sekä analysoitiin hintaseuranta-aineiston avulla valittujen lähiruokatuotteiden mahdollista hintapreemiota. Kyselyaineistolla vertailtiin myös yrittäjien kokemaa kannattavuutta eri jakelukanavien, kuten lähiruoan verkkokaupan, lähiruokamyymälöiden ja vähittäiskaupan osalta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osakeyhtiömuotoisten, lähiruokaliiketoimintaa harjoittavien yritysten osalta Voitto+ tilinpäätöstietokantaa. Tietokanta mahdollistaa yritysten ja toimialojen kehityssuuntien vertailun, tietojen yhdistämisen sekä kohderyhmien analysoinnin ja rajaamisen mm. yleisen toimialaluokituksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan yritysten koettu kannattavuus yrityskyselystä ja Voitto+ -tietokannasta saadut kannattavuustulokset olivat yhdensuuntaiset. Tulosten mukaan lähiruokaliiketoiminnan kannattavuus kokonaisuutena on yritystutkimuksen neuvottelukunnan (YTN) sanallisen arvion mukaan ilmaistuna keskimäärin tyydyttävää luokkaa. Tilinpäätöstietokannasta saatujen tulosten mukaan vain joinain poikkeusvuosina sijoitetun pääoman tuotto nousi hyvään tai erinomaiseen luokkaan. Sekä alkutuotannossa että elintarvikkeiden jatkojalostuksessa vakavaraisuudessa on haasteita. Silti yrittäjäkyselyn tulosten mukaan lyhytaikaista maksuvalmiutta ei nähdä ongelmana, samoin ulkopuolisen rahoituksen saatavuutta pidettiin hyvänä. Tilinpäätösaineiston maksuvalmiuden mittari tukee kyselyn tulosta. Yritysten investointisuunnitelmat painottuivat oman tuotantoympäristön parantamiseen kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunniteltiin myös erityisesti markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja perusparannuksiin. Myös lisäpellon hankintaa suunniteltiin. Suoramyyntiyritykset suunnittelivat investoivansa erityisesti markkinointiin, perusparannuksiin ja asiakastiloihin. Kehittämisessä pieni organisaatiokoko näyttäytyi niin etuna kuin haittanakin. Pienen yrityskoon vahvuutena nähtiin joustavuus ja nopea reaktiokyky. Toisaalta pienen yrityksen heikkoutena ovat tuotannon pieni volyymi ja resurssien puute. Pieni koko mainittiin myös mahdollisuutena. Suurin yritystoiminnan kehittämistä estävä tekijä on ajan puute. Lisäksi kehittämisen esteitä aiheuttivat yrityksen taloudellinen tilanne, työvoiman puute, yrittäjän ikä ja terveys sekä yrityksen kilpailutilanne. Yritystoimintaa edistäviä tekijöitä taas olivat vakiintuneet asiakassuhteet, lähiruoan suosion ja tunnettuuden kasvu, omat yhteistyöverkostot sekä lähiruoan edistämiseen tähtäävät hankkeet. Yrittäjäkyselyn tulosten mukaan suoramyynti ja vähittäiskauppa katsottiin tällä hetkellä pääasiallisiksi jakelukanaviksi. Yrityksistä yli kolmannes ilmoitti suoramyynnin olevan yli puolet yrityksen kokonaismyynnistä ja noin neljänneksellä suoramyynti kattoi 10–49 % kokonaismyynnistä. Vastaajista noin joka kymmenes ilmoitti, ettei suoramyynnillä ole lainkaan osuutta myynnissä. Suoramyynti omalta tilalta ja/tai omasta myymälästä koettiin houkuttelevimmaksi jakelukanavaksi tulevaisuudessa. Suoramyyntiä haluavat myös kokeilla yritykset, jotka eivät sitä vielä tee. Ravintolat ja matkailuyritykset kiinnostivat, samoin tuotteiden myynti keskusliikkeille ja vähittäiskaupalle. Vähiten kannattavaksi suoramyynnin muodoksi arvioitiin oma verkkokauppa. Hintaseurannassa määrällisesti eniten hintatietoja saatiin REKOista ja vähittäiskaupoista. Vähittäiskaupassa joka kymmenes tarkastelun kohteena olleista tuotteista oli kauppojen omien merkkien alla. Suoramyyntikanavissa tarkastelun kohteena olleista tuotteista luomutuotteiden osuus oli viidennes, kun se esimerkiksi lähiruokamyymälöissä ja -verkkokaupoissa oli tässä hintaseurantaaineistossan. 10 % ja vähittäiskaupassa n. 3 %. Suoramyyntikanavissa erityisesti ruokapiirit ovat varsin luomupainotteisia. Suoramyynnillä ei kokonaisuudessaan näyttäisi olevan selkeää hintapreemiota verrattuna muihin jakelukanaviin. Tilastollista merkitsevyyttä eri jakelukanavien välillä löytyi vain muutamista tuoteryhmistä (peruna, naudan jauheliha, kaurahiutaleet, hiivaleipäjauho, leipäjuusto ja hunaja). Näidenkin osalta vertailtavat tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia. Kokonaisuudessaan hintavertailusta on vaikea vetää johtopäätöksiä hintapreemion suhteen myös siksi, että siinä ei huomioida katteita, ajankäyttöä ja muita tuottajalle aiheutuvia kustannuksia. Tuotteiden hintatietoja tarkasteltaessa on kuitenkin ymmärrettävää, että joissain tuotteissa yrittäjät näkevät suoramyynnin houkuttelevana. Suoramyyntikanavissa keskimäärin kalliimpia olivat peruna, tomaatti, naudan jauheliha, hiivaleipäjauho ja mustaherukkamehu. Suoramyynnin kautta myytävä naudan jauheliha on kuitenkin useimmiten lihakarjarotupohjaista, joten se ei ole vertailukelpoinen vähittäiskaupoissa pääosin myytävän maitokarjapohjaisen jauhelihan kanssa. Tässä tutkimuksessa luotiin pohjaa lähiruokaalan taloudellisen tilanteen seurannalle ja ennakoinnille yrittäjäkyselyn, tilinpäätöstietokannan sekä hintaseuranta-aineiston pohjalta. Aineisto muodosti kokonaisuuden, jonka pohjalta voitiin arvioida lähiruokaliiketoiminnan koettua kannattavuutta yrittäjien keskuudessa, mitata kannattavuutta objektiivisen tilinpäätösaineiston perusteella sekä tehdä valikoitujen tuotteiden osalta hintaseurantaa eri jakelukanavien mahdollisista eroista. The demand and interest for the local food is increasing in Finland, like in many other countries. Similarly, there is increasing group of farmers and other entrepreneurs marketing their products as local food. Local food is mostly linked to the selling products directly from the farm. But, there are also many other distribution channels like new forms of direct selling. Lately, especially forms like online stores and selling through social media platforms have become popular. In earlier studies both the functioning of these new distribution channels and the consumer willingness to pay for the local food products have been analysed. It is important to find out, which distribution channels are the best or the most profitable ones to the local food producers. The aim of this study was to find out 1) what is the economic situation of local food enterprises, 2) which distribution channels the local food producers use at this moment, 3) which distribution channels they consider as most profitable ones, and 4) what distribution channels they would like to use in the future. Furthermore, a price monitoring was conducted according to chosen food products. The main data is based on the survey and collecting price data in different regions in Finland. Target group of the survey were farmers and entrepreneurs producing and/or delivering local food. The sample was picked from two different sources. First, the e-mail addresses of the farms producing or selling their own or other producers local food products were picked up from the Farm Survey 2013 data. Secondly, the e-mail addresses of the local food producers and distributors were picked up from the voluntary internet pages sharing information on the availability and the producers of local food in Finland. The sample size was 2221 out of which 335 entrepreneurs filled in the questionnaire in the internet. The data were analysed by statistical programmes. According to the results, the overall profitability of local food enterprises follows the direction that has taken place in agriculture in general. Both the respondents stated profitability and available final accounts analysis showed that the profitability has decreased during the 2011-2015. The profitability can be interpreted as satisfactory (average estimate near 3) at the moment. The profitability was asked in scale 1- to 5 in where 1 equals poor and 5 equals excellent profitability. According to the results, direct selling either from the farm or from the own store was considered both as most profitable and most tempting distribution channel of local food products. Direct selling is also the most common delivery channel among answerers at the moment. Retail stores and store chains were the second most common distribution channel. Surprisingly, different kinds of food circles were seen only as relatively profitable and tempting delivery channels. These new forms of direct selling were used by slightly less than 30% of respondents and they were considered as possible distribution channels in the future. Surprisingly web store run by others and own web store were considered as the least interesting, least used and least profitable delivery channels. The price monitoring results indicated that there are some financial benefits gained through direct selling, but in the same time the comparable products are hard to find. Local food products are diverse and often the products sold direct from the farms include manual work that is more costly.201