Clone selection in the Lonicera tatarica complex

Old clones of Lonicera tatarica L. were registered in four places in Finland in order to find beautiful, hardy and healthy clones. The number of registered clones was 90; the 14 best clones were selected for further investigations. Seven of the selected clones were L. tatarica, four with red flowers and three with white flowers. Six of the clones were L. x bella Zabel and one L. x notha Zabel. Many of the clones registered as L. tatarica proved to be hybrids; these hybrids were, however, often as valuable as ornamentals as L. tatarica. L. tatarica proved variable and susceptible to pests and pathogens, and it also seemed to hybridize readily with other species. Because of these facts clonal selection of L. tatarica clones in cultivation is justified. The real value of the 14 selected clones of the L. tatarica complex will be detected in a clone selection trial

Kirjallisuustutkimus perunateollisuuden sivuvirtojen lannoitekäytön vaikutuksesta kasvinterveyteen

Perunan käsittelyprosesseissa päätuotteen ohessa syntyvät jakeet eli sivuvirrat muodostavat merkittävän osan elintarvikkeena ja teollisuuden raaka-aineena käytettävän perunan kokonaismäärästä. Sivuvirtojen hyödyntäminen, esimerkiksi lannoitteena, on tärkeää ympäristön, ravinteiden kierron ja tuottavuuden kannalta. Lannoitekäyttöön saattaa kuitenkin sisältyä riski kasvintuhoojien leviämisestä lannoitteiden mukana. Kasvinterveyslainsäädäntö ja EU:n teollisuusjärjestöjen sisämaakaupan vaatimukset rajoittavat kasvintuhoojien esiintymistä raaka-aineessa, ja tuhoojien leviämistä lannoitevalmisteiden mukana pyritään ehkäisemään lainsäädännön asettamien käsittelyvaatimusten avulla. Lannoitelainsäädännön vaatimusten mukaiset käsittelyt tehoavat suurimpaan osaan mutteivät kaikkiin perunan, kasvinosien ja maan välityksellä leviäviin kasvintuhoojiin. Lisäksi tutkimattomia kasvintuhoojia on suuri joukko. Sivuvirtojen lannoitekäytön kasvinterveysriskien arviointia vaikeuttavat tietopuutteet kasvintuhoojien esiintymisestä raaka-aineessa, haitallisesta määrästä ja joidenkin kasvintuhoojien osalta eliminointiin tarvittavasta käsittelystä. Jatkossa sivuvirtojen lannoitekäytön hyötyhaittasuhdetta yhteiskunnalle, ympäristölle ja viljelijöille pitäisi selvittää tarkemmin

Rusokuusama-ryhmän (Lonicera tatarica -ryhmä) viljelykantojen rekisteröinti ja valinta

Old clones of Lonicera tatarica L. were registered in four places in Finland in order to find beautiful, hardy and healthy clones. The number of registered clones was 90; the 14 best clones were selected for further investigations. Seven of the selected clones were L. tatarica, four with red flowers and three with white flowers. Six of the clones were L. x bella Zabel and one L. x notha Zabel. Many of the clones registered as L. tatarica proved to be hybrids; these hybrids were, however, often as valuable as ornamentals as L. tatarica. L. tatarica proved variable and susceptible to pests and pathogens, and it also seemed to hybridize readily with other species. Because of these facts clonal selection of L. tatarica clones in cultivation is justified. The real value of the 14 selected clones of the L. tatarica complex will be detected in a clone selection trial.Vanhojen istutusten rusokuusamakantoja tutkittiin kauniiden, terveiden ja kestävien kantojen löytämiseksi. Istutuksia tutkittiin neljällä eri paikkakunnalla. Erilaisia kantoja rekisteröitiin 90kpl. Kantojen lajinmäärityksessä osoittautui, että hyvin monet rusokuusamina rekisteröidyt kannat olivat erilaisia rusokuusaman hybridejä. Rekisteröidyistä kannoista 14 lupaavinta valittiin jatkotutkimuksiin. Valituista kannoista 7 oli aitoja rusokuusamia (L. tatarica L.), neljä punakukkaista ja kolme valkokukkaista. Kuusi kantaa oli sirokuusamia (L. x bella Zabel) ja yksi perhokuusama (L. x notha Zabel). Rusokuusama (L. tatarica) osoittautui voimakkaasti muuntelevaksi, terveydentilaltaan huonoksi ja alttiiksi risteytymään lähilajiensa kanssa. Risteytymien tuloksena syntyneet hybridit (L. x bella ja L. x notha) olivat kuitenkin usein koristearvoltaan aivan rusokuusaman veroisia, mm. terveydentilaltaan jopa sitä parempia: nämä risteymät eivät näytä olevan alttiita kuusamanhärmälle. Rusokuusamaryhmän lajit näyttävät siis olevan viljelemisen arvoisia; tosin viljellyt kannat on syytä valita huolellisesti ja lisätä niitä vain vegetatiivisesti. Nyt valittujen 14 kannan todellinen arvo selviää vasta tulevissa vertailevissa kenttäkokeissa

Clone selection in the Lonicera tatarica complex

vokkirjasto Aj-KRusokuusama-ryhmän (Lonicera tatarica-ryhmä) viljelykantojen rekisteröinti ja valint

Kaupunkien vanhat puistot geenivaralähteinä

Kaupunkien asukkaat ja jopa valtion ylin johto kiinnittivät 1800-luvun alussa huomiota kaupunkien keskustojen synkkyyteen ja vaativat luonnonläheisyyttä asuinympäristöön. Myös käytännön syyt pakottivat lisäämään kaupunkivihreää; esimerkiksi Jyväskylässä määrättiin paloturvallisuuden vuoksi istuttamaan tonttien takaosat koivikoiksi, jotka yhdessä pihapuiden kanssa estäisivät tulipalojen leviämistä korttelista toiseen. Kaupunkivihreän perustivat ja hoitivat kaupungin asukkaat osittain omilla pihoillaan, mutta myös yleisillä alueilla. Ensimmäiset puistoistutukset olivat etupäässä puuistutuksia ja istutettavat puulajit olivat lehmus, jalavat, vaahtera sekä koivu. Kaupungit ottivat laajemmin vastuuta puistoistutuksista vasta 1900-luvun alkupuolella. Arboretumien tapaan kaupunkien puistoissa oli usein merkittäviä ja monilajisia kasvikokoelmia. Helsingin kaupunki oli alusta alkaen edelläkävijä kaupunkivihreän rakentamisessa. Vanhankirkon puiston istutus aloitettiin vuonna 1790, Esplanaadi ja Bulevardi istutettiin 1830-luvulla. Samoihin aikoihin perustettiin myös Kaivopuisto. Puistojen suunnittelussa käytettiin alan tunnetuimpia asiantuntijoita, joita tuotettiin Suomeen myös ulkomailta. Luonnonmukaisen maisemapuistoihanteen yleistyessä puistoistutukset monipuolistuivat. Samalla karttuivat kokemukset Suomessa menestyvistä kasvilajeista. Hyvänä esimerkkinä uraa uurtavasta työstä viherrakentamiskasvien käytön edistäjänä ja uusien menestyvien kasvien etsinnässä ovat helsinkiläiset koristeomenapuut. Innokas uuden kasvillisuuden kokeilija, kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin innostui 1940- ja 1950- luvuilla kokeilemaan erilaisia koristeomenapuita (Malus sp.) kaupungin puistoissa, hän jopa itse risteytti uusia lajikkeita. Näiltä ajoilta Helsingin puistoissa onkin erittäin monipuolinen valikoima tunnistamattomia ja siksi ainutkertaisia vanhoja koristeomenapuita. Esimerkiksi Lauttasaaren Isokaarella kasvaa 130 erilaista koristeomenapuuta. Helsingin katu- ja puisto-osasto teetti puistojensa koristeomenapuista selvityksen vuonna 2006. Puutarhatieteen ylioppilas Outi Temmes teki aiheesta gradutyön. Selvityksen perusteella valikoitui 30 erilaista, erityisen näyttävää koristeomenapuuta. Helsingin kaupunki ja MTT valitsevat yhdessä edustavat näytteet jatkotutkimuksia varten Suomen kansalliseen geenivaraohjelmaan ja sitä kautta helsinkiläisten koristeomenalajikkeiden parhaimmistoa myös kaupalliseen tuotantoon. MTT:n Laukaan toimipaikassa suoritetaan aineistolle terveystarkastus ja tarvittaessa puhdistus tuholaisista ja taudinaiheuttajista. Samalla tutkitaan valitulle aineistolle soveltuvat lisäysmenetelmät. Muutamien vuosien kuluttua joitakin Helsingistä pelastettuja koristeomenapuulajikkeita on saatavissa taimistoista. Vastaava selvitys jatkotoimenpiteineen on tehty myös Helsingin vanhoista syreeneistä. Valitut lajikkeet ja kannat ovat etupäässä punakukkaisia. Ilmastonmuutoksen takia erityisen kiinnostavia ovat myöhään kukkivat lajikkeet, jotka eivät ole alttiita keväthalloille.vo

Vanhoja pihasyreeni- ja koristeomenakantoja Helsingin puistoissa

Helsingin puistoissa kasvaa runsas valikoima puu- ja pensaskantoja ja –lajikkeita. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin Helsingin vanhojen viheralueiden pihasyreenejä ja koristeomenapuita. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä kiinnostavimmat syreeni- ja koristeomenakannat, kuvata niiden morfologiset ominaisuudet, tehdä niille DNA-sormenjäljet ja selvittää, mitä lajiketta tai lajikeryhmää ne edustavat. Tutkimus toteutettiin vuosina 2005-2009. Arkistomateriaalin, puistoinventaarioiden ja asiantuntijahaastattelujen perusteella valittiin lähemmin tutkittaviksi 60 syreenipensasta ja 30 koristeomenapuuta. Kaikkien tutkimuskasvien morfologiset tuntomerkit mitattiin, kasvit valokuvattiin ja merkittiin kartoille ja niistä kerättiin näytteet herbaariota ja DNA-analyysejä varten. Alustava käsitys Suomessa tarjolla olleesta lajikevalikoimasta saatiin vanhan puutarhakirjallisuuden ja taimistoluetteloiden avulla. Tutkimuskasvien morfologisia ominaisuuksia verrattiin keskenään ja kirjallisuudesta löytyviin lajikekuvauksiin. Pihasyreenit jaettiin ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella 30 fenotyyppiryhmään. Ryhmistä kahdeksan kyettiin alustavasti nimeämään joksikin tunnetuksi lajikkeeksi. Yleisimpiä tutkimusaineistossa olivat lajikkeita ’Andenken an Ludwig Späth’, ’Mme Lemoine’ ja ’Michel Buchner’ muistuttavat pihasyreenit. Muut nimetyt lajiketyypit olivat ’Charles Joly’, ’Katherine Havemeyer’, ’Krasavitsa Moskvy’, ’Lemoinei’ ja ’Prince Notger’. Näistä kiinnostavimpia ovat historialliset, jo viljelystä kadonneet ’Lemoinei’ ja ’Prince Notger’ sekä Suomenlinnan todennäköisesti hyvin vanha pihasyreenityyppi. Pihasyreeneille on kehitetty mikrosatelliittimerkit DNA-analyysiä ja lajikemääritysten varmentamista varten. Tutkittujen koristeomenien joukossa oli 24 puna- ja 6 valkokukkaista puuta. Kaikkiaan 16 puuyksilöä määritettiin morfologisten ominaisuuksiensa avulla johonkin lajikkeeseen, lajikeryhmään, risteymään tai lajiin kuuluvaksi. Mikrosatelliittimerkkien avulla seitsemän puun määritystulos vahvistui ja kahdeksan puun määritys osoittautui virheelliseksi. Yhdelle puista ei löytynyt vertailumateriaalia. Osa tutkimusaineiston puista on otettu lisäykseen jo 1990-luvulla. Näiden lajikeidentiteettiä ei tässä tutkimuksessa kyetty varmistamaan. Uusia lisäämisen arvoisia puita löytyi nyt vähintään viisi, joukossa ensimmäisiin Rosybloom-lajikkeisiin kuuluva ’Nipissing’ ja historiallinen Malus ×arnoldiana