Yksityisten sairaanhoitopalveluiden käyttö, kustannukset ja Kela-korvaukset vuosina 2013–2016 : Kuinka paljon Kela-korvausten alentamiset ovat vaikuttaneet palveluiden käyttöön?

Tässä tutkimuksessa yksityisellä sairaanhoidolla tarkoitetaan yksityissektorin lääkärissäkäyntejä, hammashoitoa sekä tutkimusta ja hoitoa, joista maksetaan sairausvakuutuslain perusteella sairaanhoitokorvauksia (Kela-korvauksia). Työpaperissa tarkastellaan yksityisten sairaanhoitopalvelujen käytön määriä, kustannuksia, korvauksia sekä asiakkaiden maksamia omavastuita rekisteriaineistolla vuosina 2013–2016. Erityisesti selvitetään sitä, miten vuoden 2016 alusta toteutetut huomattavat korvaustason alentamiset heijastuivat yksityisten sairaanhoitopalvelujen käyttöön ja korvauksiin sekä millaisia muutokset olivat eri väestöryhmissä. Tutkimuksessa hyödynnettiin rekisteritietoja Suomessa asuvan väestön iästä, sukupuolesta, voimassa olleista lääkehoitojen korvausoikeuksista, asuinpaikasta, vuosituloista sekä Kelan korvaaman yksityisen sairaanhoidon käytöstä. Tarkasteluun valittiin käynnit, jotka oli tehty tammi–kesäkuussa vuosina 2013–2016 ja joista oli maksettu korvaus kyseisen vuoden tammi–syyskuun aikana. Kun vertailtiin vuosien 2015 ja 2016 ensimmäisillä puolivuotisjaksoilla toteutuneita käyntejä, lääkärissäkäynneistä korvausta saaneiden määrä suhteessa väestöön pieneni 2,7 prosenttia ja tutkimuksesta ja hoidosta korvausta saaneiden osuus pieneni 2,2 prosenttia. Hammashoidosta korvausta saaneiden määrä suhteessa väestöön pieneni jonkin verran enemmän, 5,7 prosenttia. Yksityissektorin palveluiden käyttö oli vähentynyt naisilla hieman enemmän kuin miehillä. 0–9-vuotiaiden ja 10–24-vuotiaiden ikäryhmissä lääkäripalveluiden ja tutkimuksen ja hoidon käyttö yleistyi toisin kuin muissa ikäryhmissä. Lääkkeiden erityiskorvauksiin oikeutetuilla lääkäripalveluista sekä tutkimuksesta ja hoidosta korvausta saaneiden osuus pieneni keskimääräistä enemmän. Hammashoidosta korvausta saaneiden osuus sen sijaan pieneni enemmän niillä, joilla ei ollut erityiskorvausoikeuksia. Lääkärinpalkkioista, hammashoidosta sekä tutkimuksesta ja hoidosta korvausta saaneiden osuudet pienenivät eniten HYKSin ja TAYSin erityisvastuualueilla asuneilla. Lähes kaikkien tarkasteltujen yksityissektorin palveluiden käyttö väheni suhteellisesti sitä enemmän, mitä pienituloisemmasta ryhmästä oli kyse. Pienituloisimmillakaan palveluiden käytön väheneminen ei kuitenkaan ollut kovin suurta. Muutosten seurauksena tuloryhmien väliset erot yksityissektorin palvelujen käytössä kuitenkin suurenivat entisestään. Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset on päätetty lakkauttaa vuonna 2021. Suunnitteilla oleva sote-järjestelmä, jossa asiakas saa vapaasti valita perustason palvelut julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta, tulee muuttamaan palvelutuotannon kenttää. Kela-korvausten merkittävä pienentäminen ei näytä nykyjärjestelmässä suuresti vähentäneen yksityissektorin palveluiden käyttöä. Itse maksettaville tai yksityisen sairauskuluvakuutuksen korvaamille yksityissektorin palveluille on todennäköisesti kysyntää myös sote-uudistuksen jälkeen

Vaihtoehtoisia korvausmalleja hammashoidon sairausvakuutusjärjestelmän kehittämiseksi

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarjota vaihtoehtoja keskusteluun hammashoidon sairausvakuutuskorvausjärjestelmän uudistamiseksi. Vaihtoehtoisten korvausmallien, porrasmallin ja tilimallin, korvauksia verrattiin vuonna 2009 voimassa olleen taksamallin korvauksiin. Laskelmien avulla arvioitiin, ketkä korvausta saaneet hyötyisivät ja ketkä häviäisivät. Tutkimuksen aineistona oli otos henkilöistä, jotka saivat sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvausta yksityisen hammashoidon kustannuksista vuonna 2009. Otoksen koko oli 100 000 henkilöä, joilla oli yhteensä 503 093 toimenpidettä. Aineistossa oli tiedot henkilöille tehdyistä toimenpiteistä, toimenpiteistä maksetuista palkkioista ja saaduista korvauksista. Taustamuuttujia aineistossa olivat sukupuoli, ikä, kotikunta ja valtionveronalaiset vuositulot. Laskelmissa käytettiin kahta vaihtoehtoista korvausmallia: porrasmallia ja tilimallia. Porrasmallissa korvaus nousi, kun asiakkaan kustannukset nousivat. Tilimallissa kaikilla oli käytössään vuosittain samansuuruinen korvaussumma. Tutkimusaineiston todellisille toimenpiteille laskettiin vaihtoehtoisten mallien mukaiset korvaukset. Laskelmissa oletettiin, että henkilöiden toimenpiteet ja toimenpiteiden palkkiot säilyvät ennallaan. Korvausmallit pidettiin kustannusneutraaleina, joten niiden korvaussumma oli korkeintaan vuoden 2009 tasolla. Laskelmat osoittivat, että tilimallista hyötyisi kolme neljästä korvauksen saajasta. Korvausprosentti oli taksamallia korkeampi, kun vuosikustannus eivät ylittäneet 500 euroa. Porrasmallin käyttöönotosta hyötyisi yksi kymmenestä korvauksen saajasta. Korvausprosentti kasvoi, jos vuosikustannus ylitti 800 euroa. Sitä pienemmällä vuosikustannuksella korvausprosentti pieneni taksamalliin verrattuna. Jos sairausvakuutuksen korvausjärjestelmää halutaan uudistaa kustannusneutraalisti ja samalla parantaa edellytyksiä käyttää yksityisiä hammashoitopalveluja, tulisi soveltaa tilimallia porrasmallin asemesta

Greenhouse gas balances of managed peatlands in the Nordic countries – present knowledge and gaps

This article provides an overview of the effects of land-use on the fluxes of carbon dioxide (CO<sub>2</sub>), methane (CH<sub>4</sub>) and nitrous oxide (N<sub>2</sub>O) and from peatlands in the Nordic countries based on the field data from about 100 studies. In addition, this review aims to identify the gaps in the present knowledge on the greenhouse gas (GHG) balances associated with the land-use of these northern ecosystems. Northern peatlands have accumulated, as peat, a vast amount of carbon from the atmosphere since the last glaciation. However, the past land-use and present climate have evidently changed their GHG balance. Unmanaged boreal peatlands may act as net sources or sinks for CO<sub>2</sub> and CH<sub>4</sub> depending on the weather conditions. Drainage for agriculture has turned peatlands to significant sources of GHGs (mainly N<sub>2</sub>O and CO<sub>2</sub>). Annual mean GHG balances including net CH<sub>4</sub>, N<sub>2</sub>O and CO<sub>2</sub> emissions are 2260, 2280 and 3140 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup> (calculated using 100 year time horizon) for areas drained for grass swards, cereals or those left fallow, respectively. Even after cessetion of the cultivation practices, N<sub>2</sub>O and CO<sub>2</sub> emissions remain high. The mean net GHG emissions in abandoned and afforested agricultural peatlands have been 1580 and 500 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>, respectively. Peat extraction sites are net sources of GHGs with an average emission rate of 770 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>. Cultivation of a perennial grass (e.g., reed canary grass) on an abandoned peat extraction site has been shown to convert such a site into a net sink of GHGs (−330 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>). In contrast, despite restoration, such sites are known to emit GHGs (mean source of 480 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>, mostly from high CH<sub>4</sub> emissions). Peatland forests, originally drained for forestry, may act as net sinks (mean −780 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>). However, the studies where all three GHGs have been measured at an ecosystem level in the forested peatlands are lacking. The data for restored peatland forests (clear cut and rewetted) indicate that such sites are on average a net sink (190 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>). The mean emissions from drained peatlands presented here do not include emissions from ditches which form a part of the drainage network and can contribute significantly to the total GHG budget. Peat soils submerged under water reservoirs have acted as sources of CO<sub>2</sub>, CH<sub>4</sub> and N<sub>2</sub>O (mean annual emission 240 g CO<sub>2</sub> eq. m<sup>−2</sup>). However, we cannot yet predict accurately the overall greenhouse gas fluxes of organic soils based on the site characteristics and land-use practices alone because the data on many land-use options and our understanding of the biogeochemical cycling associated with the gas fluxes are limited

Vaccine-Induced Antibody Responses against SARS-CoV-2 Variants-Of-Concern Six Months after the BNT162b2 COVID-19 mRNA Vaccination

The emergence of severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2) variants has raised concern about increased transmissibility, infectivity, and immune evasion from a vaccine and infection-induced immune responses. Although COVID-19 mRNA vaccines have proven to be highly effective against severe COVID-19 disease, the decrease in vaccine efficacy against emerged Beta and Delta variants emphasizes the need for constant monitoring of new virus lineages and studies on the persistence of vaccine-induced neutralizing antibodies. To analyze the dynamics of COVID-19 mRNA vaccine-induced antibody responses, we followed 52 health care workers in Finland for 6 months after receiving two doses of BNT162b2 vaccine with a 3-week interval. We demonstrate that, although anti-S1 antibody levels decrease 2.3-fold compared to peak antibody levels, anti-SARS-CoV-2 antibodies persist for months after BNT162b2 vaccination. Variants D614G, Alpha, and Eta are neutralized by sera of 100% of vaccinees, whereas neutralization of Delta is 3.8-fold reduced and neutralization of Beta is 5.8-fold reduced compared to D614G. Despite this reduction, 85% of sera collected 6 months postvaccination neutralizes Delta variant.</p

Soil carbon loss in warmed subarctic grasslands is rapid and restricted to topsoil

Global warming may lead to carbon transfers from soils to the atmosphere, yet this positive feedback to the climate system remains highly uncertain, especially in subsoils (Ilyina and Friedlingstein, 2016; Shi et al., 2018). Using natural geothermal soil warming gradients of up to +6.4 degrees C in subarctic grasslands (Sigurdsson et al., 2016), we show that soil organic carbon (SOC) stocks decline strongly and linearly with warming (-2.8 t ha(-1) degrees C-1). Comparison of SOC stock changes following medium-term (5 and 10 years) and long-term (> 50 years) warming revealed that all SOC stock reduction occurred within the first 5 years of warming, after which continued warming no longer reduced SOC stocks. This rapid equilibration of SOC observed in Andosol suggests a critical role for ecosystem adaptations to warming and could imply short-lived soil carbon-climate feedbacks. Our data further revealed that the soil C loss occurred in all aggregate size fractions and that SOC stock reduction was only visible in topsoil (0-10 cm). SOC stocks in subsoil (10-30 cm), where plant roots were absent, showed apparent conservation after > 50 years of warming. The observed depth-dependent warming responses indicate that explicit vertical resolution is a prerequisite for global models to accurately project future SOC stocks for this soil type and should be investigated for soils with other mineralogies

Nitrous oxide emission budgets and land-use-driven hotspots for organic soils in Europe

Peer reviewe

A Combination of N and S Antigens With IgA and IgG Measurement Strengthens the Accuracy of SARS-CoV-2 Serodiagnostics

Background: Primary diagnosis of severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2) infection is based on detection of virus RNA in nasopharyngeal swab samples. In addition, analysis of humoral immunity against SARS-CoV-2 has an important role in viral diagnostics and seroprevalence estimates.Methods: We developed and optimized an enzyme immunoassays (EIA) using SARS-CoV-2 nucleoprotein (N), S1 and receptor binding domain (RBD) of the viral spike protein, and N proteins from SARS, Middle East respiratory syndrome (MERS), and 4 low-pathogenic human CoVs. Neutralizing antibody activity was compared with SARS-CoV-2 IgG, IgA, and IgM EIA results.Results: The sensitivity of EIA for detecting immune response in COVID-19 patients (n = 101) was 77% in the acute phase and 100% in the convalescent phase of SARS-CoV-2 infection when N and RBD were used as antigens in IgG and IgA specific EIAs. SARS-CoV-2 infection significantly increased humoral immune responses against the 229E and NL63 N proteins. S1 and RBD-based EIA results had a strong correlation with microneutralization test results.Conclusions: The data indicate a combination of SARS-CoV-2 S1 or RBD and N proteins and analysis of IgG and IgA immunoglobulin classes in sera provide an excellent basis for specific and sensitive serological diagnostics of COVID-19.</p