John Dewey’s Theory of Aesthetic Experience : Bridging the Gap Between Arts and Sciences

Peer reviewe

Haitallisten aineiden velvoitetarkkailun kehittäminen

Nykyisen ympäristönsuojelulain mukaisen velvoitetarkkailun vahvuutena on, että käytettävissä on toimiva tarkkailun suunnittelu- ja toteutuskehikko, johon haitallisten aineiden tarkkailu voidaan lisätä. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailut ovat perinteisten parametrien ja seurattavien tekijöiden osalta jo nykyisin varsin toimivia, ja mietintönsä syksyllä 2004 jättäneen tarkkailutyöryhmän ehdotusten perusteella niitä on mahdollista kehittää edelleen. Toinen merkittävä etu on, että ympäristönsuojelulaki ja –asetus kattavat jo nyt haitalliset aineet. Haitallisten aineiden tarkkailun kehittämisen ensisijainen tavoite onkin saada velvoitetarkkailu lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vaatimusten mukaiselle tasolle. Haitallisten aineiden velvoitetarkkailu kattaa tällä hetkellä vain suppean joukon aineita. Uusien teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevien aineiden käytöstä, päästöistä, ympäristöpitoisuuksista ja vaikutuksista on vielä hyvin puutteelliset tiedot. Tarkkailun kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on lupaprosessin kehittäminen niin, että siinä tuotetaan tarkkailumääräysten asettamisen kannalta riittävät tiedot. Velvoitetarkkailussa sovelletaan riskiin (ympäristön pilaantumisen vaaraan) perustuvaa lähestymistapaa. Pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamisen lähtökohtana on kemikaalien käyttömäärät ja -tavat sekä näiden pohjalta arvioidut päästökohteet ja –määrät. Käyttö- ja päästömääriin perustuvaa lähestymistapaa voidaan tukea ja täydentää havaittaviin ympäristövaikutuksiin perustuvalla lähestymistavalla. Velvoitetarkkailun kehittämisessä tulisi pyrkiä ympäristötiedon kokonaisvaltaiseen hankintaan, käsittelyyn, raportointiin ja arviointiin. Tarkkailun, seurannan ja tutkimuksen välistä rajaa tulisi madaltaa ja yrkiä muodostamaan laajempia tutkimuskokonaisuuksia. Tarkkailu tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä mm. kemikaalien käyttötietoja, päästöissä ja ympäristössä ääritettyjä haitta-ainepitoisuuksia, jätevesien ja ilmaan joutuvien päästöjen vaikutustutkimuksia ekä muita vaikutustutkimuksia

Haitallisten aineiden tarkkailu – päästöt ja vaikutukset vesiin

Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin

Luonnontieteiden ja kulttuurintutkimuksen vuoropuhelu

Matthew Rampley: The Seductions of Darwin: Art, Evolution, Neuroscience. Penn State University Press 2017

Stereoskooppiset vääristymät taiteellisena menetelmänä

Stereoscopy is a technique for generating a perception of depth using a pair of two-dimensional pictures. Digital technologies of the 21st century have greatly enhanced the possibilities for operating in the field of optical phenomena. Most of the technological problems restraining the acceptance of stereoscopic techniques in the 20th century have now been solved. This allows inexpensive experiments of unnatural visual conditions to be carried out. The goal of this study is to generate novel experiences through an exploration of ways of visualizing spatial dimensions and to provide new practices for observing shapes and objects in an artistic context. Purposefully challenging our conventions of perception and abandoning the desire for comfort defines the starting point for the structure of the art object created in this study. The careful construction of abnormal stereoscopic conditions can produce interesting experiences through a strong response from the physical and the cognitive structures of a human sensory system. With the art object of this study, the main idea is to construct a virtual environment simulating the process of eyes moving freely from the constraints of a human body. This animation is presented in the format of a stereoscopic video installation. Though the animation is distinctively a product of the digital age, and would most likely have been impossible to accurately produce without the aid of a computer, the emphasis of the whole study is clearly on the processes taking place within the human body. The most essential part of pragmatistic theory of art applied in this context is the differentiation of art objects from works of art – the former having physical existence and functioning as an initiator for the latter, which is a specific type of experience and not a physical object of any kind. The experience of the brain’s struggle to make sense of unusual visual conditions brought upon them by the art object constitutes the work of art in this study. However, neither pragmatism nor stereoscopic principles can function as a suitable concept for locating an artistic production in the field of visual arts. For this purpose a relationship between the artistic process of this study and optical art movement is established. Also, connections to new media art and minimalist art are explored. In conclusion, it is stated that, as demonstrated in this study, artistic practices applying the specific distortions of the stereoscopic effect have the potential for generating and directing a specific type of experience.Stereoskopia on tekniikka syvyysvaikutelman luomiseen kaksiulotteisen kuvaparin avulla. 2000-luvulla digitaaliset teknologiat ovat huomattavasti parantaneet mahdollisuuksia työskennellä optisten ilmiöiden kentällä. Suurin osa teknologisista ongelmista, jotka rajoittivat stereoskooppisten tekniikoiden yleistymistä 1900-luvulla, on nyt ratkaistu. Tämä mahdollistaa kustannustehokkaat kokeilut epäluonnollisilla visuaalisilla tiloilla. Tavoitteena tässä tutkimuksessa on luoda uusia kokemuksia tutkimalla tapoja tehdä tilallisten ulottuvuuksien visualisointeja sekä tarjota uusia käytäntöjä muotojen ja esineiden havainnointiin taiteellisessa kontekstissa. Havaitsemisen käytäntöjen tarkoituksellinen haastaminen sekä mukavuuden tavoittelusta luopuminen määrittävät lähtökohdat tässä tutkimuksessa valmistetun taide-esineen rakenteille. Normaalista poikkeavien stereoskooppisten tilojen huolellinen rakentaminen voi tuottaa kiinnostavia kokemuksia ihmisen sensoristen sekä kognitiivisten järjestelmien voimakkaisiin reaktioihin pohjautuen. Keskeisenä ideana tämän tutkimuksen yhteydessä valmistetussa taide-esineessä on luoda virtuaalinen ympäristö, joka simuloi ihmisruumiin rajoitteista vapautettujen silmien liikkumista. Tämä animaatio esitetään stereoskooppisena videoinstallaationa. Vaikka tutkimuksen animaatio on selkeästi digitaalisen aikakauden tuotos, ja sitä olisi todennäköisesti ollut mahdoton toteuttaa tarkasti ilman tietokonetta, kokonaisuudessaan tämä tutkimus painottaa ihmiskehon sisällä tapahtuvia prosesseja. Tässä kontekstissa käytetyn pragmatistisen taiteenteorian keskeisiä ajatuksia on taide-esineiden ja taideteosten erottelu toisistaan. Edellisellä on fyysinen olemassaolo ja se toimii alkuunpanijana jälkimmäiselle, joka puolestaan on tietyn tyyppinen kokemus eikä fysikaalinen esine. Kokemus aivojen käymästä kamppailusta niiden yrittäessä tehdä selkoa taide-esineen tuottamasta epätavallisesta visuaalisesta tilasta muodostaa taideteoksen tässä tutkimuksessa. On kuitenkin huomioitava, ettei pragmatismi eivätkä stereoskooppiset periaatteet voi toimia konseptina taiteellisen produktion paikantamiseen visuaalisen taiteen kentällä. Tätä tarkoitusta varten osoitetaan suhde tämän tutkimuksen ja optisen taiteen välillä. Lisäksi tarkastellaan yhteyksiä uusmediataiteeseen ja minimalistiseen taiteeseen. Yhteenvetona todetaan tämän tutkimuksen osoittavan, että tiettyjen stereoskooppisten vääristymien käytössä taiteellisena menetelmänä on potentiaalia synnyttää ja ohjata erityisiä kokemisen tapoja

Ohjeita ja yhteystietoja ympäristövahinkojen sekä luonnon poikkeustilanteiden varalle

Julkaisu korvaa Ympäristöopas-sarjassa vuonna 2009 ilmestyneen julkaisun "Ohjeita ja yhteystietoja ympäristövahinkojen sekä luonnon poikkeustilanteiden varalle" sisältämät tiedot.Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys avustaa ympäristöonnettomuuksien ja luonnon poikkeustilanteiden vaatimien voimavarojen, tiedonvälityksen ja tutkimuksen järjestämisessä. Tässä julkaisussa annetaan tarkempia tietoja siitä, mistä erilaisissa hälytystilanteissa saa asiantuntija-apua virka-aikana ja sen ulkopuolella. Se sisältää myös yleisiä ohjeita hälytysnäytteiden ottamisesta, näytteiden käsittelystä ja säilyttämisestä sekä näytteiden lähettämisestä tutkittaviksi. Lisäksi oppaaseen on koottu valtion ja kuntien viranomaisten sekä tutkimuslaitosten ja laboratorioiden yhteystietoja ja varallaolojäjestelmiä ympäristövahinkojen ja luonnon poikkeustilanteiden varalle