Noroviruses on surfaces : Detection, transfer and inactivation

Human noroviruses (HuNoVs) are a leading cause of foodborne gastroenteritis worldwide and spread easily among humans via the faecal-oral route. A low infective dose, a high viral load in the vomit and faeces of infected persons, a lack of long-term immunity following previous infection, and a high environmental stability of the viruses all enhance the spreading of HuNoV in the population. The aim of this doctoral thesis is to investigate the prevalence of HuNoVs on environmental surfaces and to observe and measure virus transfer during manual food preparation. A method for the detection of HuNoV is optimized and used in the laboratory and also in field studies, both in a resort and in food preparation premises. Finally, ultraviolet light irradiation (UV) is tested as a means to inactivate the HuNoVs from environmental surfaces. HuNoV and its surrogate murine norovirus (MuNoV) were detected from environmental surfaces by swabbing, after which the viruses were eluted from the swabs and their genomes were extracted by a commercial kit. HuNoV and MuNoV genomes were detected using reverse transcription quantitative polymerase chain reaction (RT-QPCR) method using specific primers and probes. The effects of UV on the viruses were investigated both by viability assays (MuNoV) and by RT-QPCR (MuNoV and HuNoV). An enzymatic pre-PCR treatment was conducted before RT-QPCR detection to distinguish infective viruses from non-infective viruses. Out of the four swab materials tested for swabbing HuNoV on surfaces, the recovery rates of the viruses were highest for swabs made of microfiber and polyester. When stored at 4⁰C, HuNoV persisted well in swabs, whereas at 22⁰C, viruses persisted better on swabs moistened by phosphate buffered saline (PBS, pH 7.2) than by glycine buffer pH 9.5. HuNoV and MuNoV transferred easily from the hands to the gloves when gloving. The viruses were also repeatedly transferred to the first recipient surface (left hand, cucumber, and knife) during the sandwich preparation process. Virus-contaminated gloves were estimated to spread HuNoV to the food servings more efficiently than a single contaminated cucumber can during handling. In a resort, where a gastroenteritis outbreak had taken place, HuNoV was detected in 10/36 swabs (27.8%) taken from environmental surfaces and further genotyped as a new variant, GII.4 Sydney_2012. In the field study that was conducted in three food-processing companies with no recently reported outbreaks of gastroenteritis, 5/90 swabs (5.6%) in 2010, 4/168 swabs (2.4%) in 2011, and 7/82 swabs (8.5%) in 2012 were found to be HuNoV GII-positive. The positives were detected in a production line and from the food handlers break room and restroom areas. UV was observed as a potential inactivation method for HuNoV: a loss of infectivity and a 4 log10 reduction of HuNoV surrogate MuNoV were observed when the virus-containing surfaces were exposed to UV dose of 60 mJ/cm2 or higher. Methods based on genome detection seemed to overestimate HuNoV persistence even when samples were pre-treated before the RT-QPCR was conducted. As seen in the studies included in the thesis, HuNoV is transmitted very easily from hands to food and environmental surfaces. Proper hand hygiene combined with effective measures to inactivate HuNoV from surfaces, such as UV, is needed to manage the transmission of the virus. Adequate monitoring of the environment for virus contamination in potential fountainheads of gastroenteritis outbreaks, such as in hospitals and restaurants serving RTE foods, could prevent or restrict HuNoV outbreaks.Ihmisen norovirukset ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä maha-suolikanavan tulehdusten aiheuttajia. Pieni määrä noroviruksia nieltynä riittää aiheuttamaan sairauden. Virusten korkea pitoisuus sairastuneiden oksennuksessa ja ulosteessa, lyhytkestoinen immuniteetti sairauden jälkeen ja hyvä kestävyys ympäristössä edesauttavat niiden leviämistä ihmisestä toiseen ruuan, veden ja ympäristön välityksellä. Väitöskirjassa tutkitaan norovirusten esiintyvyyttä ympäristön pinnoilla ja niiden siirtymistä näiden pintojen välillä. Menetelmä virusten osoittamiseksi optimoidaan ja sitä käytetään laboratorio-oloissa sekä kenttäkokeissa kurssikeskuksessa ja elintarvikkeita valmistavissa tehtaissa. Norovirusten tuhoutumista pinnoilta tutkitaan lisäksi ultravioletti (UV) säteilyn avulla. Ihmisen norovirus ja sen malli hiiren norovirus osoitettiin pinnoilta otetuista pyyhintänäytteistä irrottamalla kerätyt virukset, puhdistamalla niiden perimä valmiilla kitillä ja osoittamalla tämän perimän läsnäolo kvantitatiivisella käänteiskopiointi-polymeraasiketjureaktiolla (RT-QPCR). UV -säteilyn vaikutuksia tutkittiin soluviljelmässä ja RT-QPCR menetelmällä. Tuhotut virukset pyrittiin erottamaan tartuntakykyisistä viruksista ennen RT-QPCR koetta tehtävän entsyymikäsittelyn avulla. Neljästä pintanäytemateriaalista kaksi, polyesteri ja mikrokuitu, soveltui erityisen hyvin näytteenottoon. Norovirus säilyi pintanäytteissä pitkään 4°C:ssa. Huoneenlämmössä virukset säilyivät paremmin neutraalilla puskuriliuoksella kastelluissa pintanäytteissä verrattuna emäksisellä liuoksella kostutettuun näytteenottovälineeseen. Norovirukset siirtyivät helposti käsistä suojakäsineisiin niitä puettaessa, sekä käsistä tai raaka-aineesta voileipään valmistuksen aikana. Noroviruksella saastuneet kädet arvioitiin tehokkaammiksi viruksen siirtäjiksi verrattuna yksittäiseen saastuneeseen voileivän raaka-aineeseen (kurkku). Ihmisen norovirus löydettiin 10/36 (27.8%) pintanäytteestä, jotka oli otettu mahatautiepidemian aikana kurssikeskuksesta. Näytteistä pystyttiin tyypittämään uudentyyppinen ihmisen norovirus GII.4 Sydney_2012. Tehtaalta, jossa valmistettiin sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita, osoitettiin ihmisen norovirus linjoilta, taukotiloista ja WC-tiloista 5/90 (5.6%) näytteestä 2010, 4/168 (2.4%) näytteestä 2011 ja 7/82 (8.5%) näytteestä 2012. UV -säteily tuhosi hiiren noroviruksen kokonaan, kun UV annos oli 60 mJ/cm2. Viruksen perimän havaitsevat menetelmät yliarvioivat viruksen kestävyyden jopa silloin, kun virusnäytteet oli käsitelty entsyymeillä tuhoutuneiden virusten jäänteiden poistamiseksi näytteistä ennen virusten perimän osoitusta. Väitöskirjatutkimusten perusteella ihmisen norovirus leviää erittäin tehokkaasti käsien ja ympäristön välityksellä. Leviämisen estämiseksi tarvitaan sekä riittävä käsihygienia että tehokkaat menetelmät, kuten UV -säteily, virusten tuhoamiseksi ympäristön pinnoilta. Jatkuvalla pintojen virusseurannalla voitaisiin mahdollisesti rajoittaa tai jopa ehkäistä norovirusepidemioiden leviämistä sellaisissa tiloissa, joissa tautipaine on suuri, kuten sairaaloissa ja sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita valmistavissa ravintoloissa

Recognition of influenza viruses from water samples

In humans influenza viruses cause infectious respiratory disease, which can in worst case be lethal. Particularly virulent are those influenza A virus strains against which the patient has no previous immunity. It is known that birds serve as reservoir for all influenza viruses. Approximately ten years ago it was found that bird influenza A virus (H5N1) can be transmitted from birds to man causing serious infection. Very little is known about the significance of water in spread of influenza viruses. However it is known that influenza A viruses in birds multiply in the gut. Particularly duck-type of birds excrete large amounts of viruses to lakes and oceans in their feces. It has been shown that influenza viruses could stay infectious as long as 30 days if the water is salt free, moderately alkaline and cool. It is presumed that influenza viruses can survive over the winter buried in ice and be still infectious when the ice melts in spring. The goal of this study was to develop a filtrating method that could be used to detect influenza A viruses from water samples. Three commercial filters, Zetapor, Millipore (SMWP) and Sartorius (D5F), were compared. The concentration of viruses is based on electric interaction between the filters and the viruses. An additional goal was to figure out if the results of the filtration could be improved by dipping the filter to chickens, pigs or cows serum before the filtration. These sera differ from each other in carbohydrate chain sialic acid bonding. In this study human influenza A virus strain (H3N2) and bird influenza A virus strain (H5N2) were used. The desired amount of the virus was added to distilled water and the specimen was poured into the filtrating system that worked on negative pressure. To test the receptor specificity Millipore filters were incubated in inactivated chicken, pig or cow serum before filtration. The viruses were eluted from the filter membrane using a lysis buffer from RNA purification kit (QIAamp viral mini RNA kit). In the buffer the genome of the virus was released from its structural components. RNA was purified using the same kit and detected by real-time RT-PCR. In this study Millipore filter was the most efficient in filtrating influenza viruses. Virus recovery using this filter varied between 62,1% and 65,9%. It was 2,5 to 21,2 times more efficient than the other two filters. The second best filter was Zetapor (9,5-24,7%), although the difference between Zetapor and Sartorius (3,1-18,6%) was minimal. Dipping the filter into the sera showed no difference to the results compared to filters without serum. Millipore nitrocellulose filter would be a good choice for filtrating lake and sea waters because of its large pore size. Because the amounts of the viruses in natural waters are most likely very small, each step in the method should be optimized to further increase the sensitivity of the filtration method.Influenssavirukset aiheuttavat tarttuvan hengitystieinfektion, joka voi pahimmillaan johtaa potilaan kuolemaan. Erityisen virulentteja ovat sellaiset influenssa A -viruskannat, joille potilaalla ei ole aikaisempaa vastustuskykyä. Noin kymmenen vuotta sitten havaittiin, että lintujen influenssa A -virus (H5N1) voi tarttua isäntälajeistaan linnuista suoraan ihmiseen aiheuttaen vakavan infektion. Veden merkityksestä influenssavirusten levittäjänä on vielä melko vähän tietoa. Tiedetään kuitenkin, että influenssa A -virus infektiot ovat linnuilla suolistoperäisiä ja etenkin puolisukeltajien ulosteen mukana luonnonvesiin erittyy suuria määriä virusta. Näyttäisi siltä, että influenssavirus voi säilyä infektiokykyisenä suolattomassa lievästi emäksisessä viileässä vedessä jopa 30 vuorokautta. Lisäksi on arveltu, että influenssavirus voi säilyä talven yli jäähän hautautuneena ja olla edelleen infektiokykyinen kevään sulattaessa jäässä olleet vesistöt. Työn tavoitteena oli kehittää suodatusmenetelmä, jota voidaan käyttää influenssa A -virusten osoittamiseen vesistä. Työssä verrattiin keskenään kolmea suodatinkalvoa, Zetapor-, Millipore- (SMWP), ja Sartorius-suodatinta (D5F), joiden toimivuus perustuu viruksen sähköisen pintavarauksen ja suodattimen varauksen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Lisäksi yritettiin selvittää, voidaanko viruksen reseptorispesifisyyttä hyväksi käyttäen parantaa suodatustulosta käsittelemällä suodatinkalvot kanan, sian tai naudan seerumeilla ennen suodatusta. Nämä seerumit eroavat toisistaan hiilihydraattien siaalihapon sidostyypin suhteen. Työssä käytettiin ihmisen influenssa A (H3N2) sekä ankan influenssa A (H5N2) -viruskantoja. Tislattuun veteen lisättiin haluttu määrä virusta ja näin saatu näyte imettiin alipaineen avulla toimivan suodatusjärjestelmän läpi. Virukset irrotettiin suodattimelta RNA-eristyskitin lyysispuskurilla (QIAamp viral mini RNA kit), mikä hajotti viruksen rakenteen ja vapautti viruksen genomin jatkokäsittelyä varten. RNA puhdistettiin käyttäen samaa kittiä ja mittaukset tehtiin reaaliaikaisen PCR-menetelmän avulla. Käytetyissä olosuhteissa Millipore-suodatin oli tehokkain suodatettaessa influenssaviruksia. Saanto vaihteli 62,1 ja 65,9 % välillä ollen 2,5-21,2 kertaa parempi muihin suodattimiin nähden. Toiseksi paras suodatin oli tässä tutkimuksessa Zetapor (9,5-24,7 %), tosin ero Sartorius-suodattimeen (3,1-18,6 %) on melko vähäinen. Suodattimen kastaminen seerumeihin ei näissä tutkimuksissa muuttanut suodatustulosta seerumittomaan Millipore-suodattimeen verrattuna. Tutkimuksen tulokset ovat alustavia ja herkän menetelmän kehittäminen influenssaviruksen osoittamiseksi vesinäytteistä vaatii vielä lisätutkimuksia. Luonnonvesien suodatusta suunniteltaessa Millipore-nitroselluloosasuodatin on hyvä valinta tehokkuuden lisäksi myös suuren huokoskokonsa vuoksi

Det adverbiella uttrycket på något sätt i samtalsinteraktion

This article investigates transitional points in interaction (junctures) where participants use the Swedish adverbial expression på något sätt (‘in some way’) in conversations about visual art. The conversations take place between 1) professionals in gallery settings and 2) lay people in group conversations. These participants have different knowledge about and different rights to assess art. Thus, how they position themselves epistemically in relation to the situational context and with the help of på något sätt is an additional aim of this study. The junctures scrutinized are found in places where på något sätt occurs as a turn extension, in responsive turns and in aborted turn constructional units (TCUs). At these junctures the participants deal with potential interactional troubles that can hamper the progressivity of talk and make repairing actions relevant. Deploying a multimodal interactional analysis, the study shows how the participants’ observations can be modified and negotiated by på något sätt co-occurring with relevant embodied behavior, such as emblematic, iconic and other-oriented hand gestures. The participants in both data sets seek to establish a mutual understanding. They seem to agree more easily on observables when these are modified and delivered in relative terms. In this interactional work, where the participants need to organize their descriptive and evaluative actions in relation to each other, the adverbial expression på något sätt is a highly flexible resource.Peer reviewe

Risk assessment and cost–benefit analysis of Salmonella in feed and animal production

Food items of animal origin, such as pork products, have been suggested as the main source of zoonotic salmonella infections in Europe. Contaminated feed can potentially introduce the pathogen into the animal-derived food chains. The prevalence of salmonella in different feeds for Finnish pigs was estimated as below 2% (medians) and on average in pigs 0.25% (mean). Feed was estimated on average as the cause of 35% of salmonella infections in fattening pigs and 55% in sows. Around 5% of the 300–400 domestic human salmonella infections reported per year were estimated as attributable to pig feeds. Year 2013 was employed as a reference. The present costs for the prevention of salmonella contamination in pig feeds were estimated at 1.8–3.0 million euros per year for the year 2013. The costs due to feed contamination, measures due to detected contamination and the resulting salmonella infections in pigs and humans were estimated at €2.4 (0.3–6.1) million annually. According to a scenario, if salmonella prevalence in Finnish pig feed would be similar to that acquired using data from other EU counties, the prevalence in fattening pigs and people could increase by 55-fold on average. If specific measures to eliminate salmonella from feed were not carried out, the costs due to preventive actions against salmonella were at least €1.1–1.8 million per year. Additionally, the costs due to the eradication of feedborne salmonella on pig farms, consequential measures at slaughterhouses, and the health costs to humans could rise to approximately €33 million per year. According to the results, the present feed salmonella control, including the preventiveEläinperäisiä elintarvikkeita, kuten sianlihaa, pidetään ihmisten salmonellatartuntojen pääasiallisena lähteenä Euroopassa. Salmonella voi levitä eläinperäisten elintarvikkeiden tuotantoketjuun eläinten rehusta. Saastunut rehu voi olla merkittävä salmonellan lähde etenkin maissa joissa salmonellatartunnat ovat harvinaisia tuotantoeläimissä. Salmonellan esiintyvyydeksi erilaisissa rehuaineissa ja sianrehuissa arvioitiin alle 2 % (mediaanit) ja sioissa keskimäärin 0.25 % (keskiarvo). Rehun arvioitiin selittävän lihasikojen salmonellatartunnoista keskimäärin 35 % ja emakoiden tartunnoista 55 %. Noin 5 % suomalaisten kotimaassa saamista salmonellooseista, joita raportoidaan vuodessa 300–400, arvioitiin olevan selitettävissä sikojen rehuilla. Vuotta 2013 käytettiin viitteenä. Sianrehujen salmonellakontaminaatioiden ehkäisyn kustannuksiksi arvioitiin nykytilanteessa 1,8–3,0 miljoonaa euroa vuodessa (vuoden 2013 tietojen perusteella). Sianrehun saastumisen, havaituista saastuntojen vuoksi tehtyjen toimenpiteiden ja siitä aiheutuneiden sikojen ja ihmisten salmonellatartuntojen arvioitiin aiheuttavan nykytilanteessa yhteensä noin 2,4 (0,3–6,1) miljoonan euron vuotuiset taloudelliset kustannukset. Jos suomalaisten sianrehujen salmonellaesiintyvyys olisi samaa luokkaa kuin EU-maista kerätyssä aineistossa, esiintyvyys sioissa ja ihmisissä voisi ennustetussa tilanteessa nousta keskimäärin 55-kertaiseksi. Jos salmonellan hävittämiseksi rehusta ei ryhdyttäisi toimenpiteisiin, ennaltaehkäisyn kustannukset olisivat edelleen vähintään 1,1–1,8 miljoonaa euroa, jonka lisäksi rehun saastumisesta johtuvien sikatilojen saneerausten ja ihmisten sairastumisten aiheuttamat kustannukset nousisivat noin 33 miljoonaan euroon vuosittain. Tutkimuksen perusteella sianrehujen salmonellavalvonta ja siihen liittyvät kontaminaatioita ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja tuottavat yhteiskunnalle hyötyä.Animaliska livsmedel, till exempel svinkött, har bedömts vara den huvudsakliga rutten för spridning av salmonellasmittor mellan djur och människor i Europa. Foder kan vara en viktig faktor för spridningen av salmonella till produktionskedjan av animaliska livsmedel. Förekomsten av salmonella uppskattades i genomsnitt i olika fodevaror för svinfoder och foder vara mindre än 2 % (medianer), och i finländska svin 0.25 % (medelvärde). Fodret uppskattades förklara 35 % av salmonellasmittorna hos köttsvin och 55 % av smittorna hos suggor. Cirka 5 % av de salmonelloser som finländarna drabbas av i Finland, av vilka årligen rapporteras 300–400 fall, bedömdes ha sin förklaring i svinfoder. År 2013 användes som referens (år). Kostnaderna för förebyggande av salmonellakontamination i svinfoder uppskattades i nuläget ligga på 1.8–3.0 miljoner euro per år (enlight år 2013 data). Kontamineringen av svinfoder och salmonellasmittorna mellan svin och människor som orsakas av detta uppskattades i nuläget medföra kostnader på sammanlagt cirka 2,4 (0,3–6,1) miljoner euro årligen. Om det i de finländska svinens foder skulle finnas klart mera salmonella än nu, skulle förekomsten hos svin och människor i genomsnitt kunna öka 55-faldigt. Om inga åtgärder skulle vidtas för att utrota salmonella, skulle kostnaderna för förebyggande fortfarande vara minst 1.1–1.8 miljoner euro. Dessutom skulle kostnaderna för saneringar av svingårdar och människornas sjukdomsfall uppgå till i genomsnitt cirka 33 miljoner euro per år. Forskningen visar att salmonellatillsyn av svinfoder och relaterade kontaminationsförebyggande åtgärder är kostnadseffektiva och till nytta för samhället

Contamination by Norovirus and Adenovirus on Environmental Surfaces and in Hands of Conscripts in Two Finnish Garrisons

This study investigated the presence of norovirus and adenovirus, especially enteric adenovirus, on the environmental surfaces (n = 481) and military conscripts' hands (n = 109) in two Finnish garrisons (A and B) in 2013 and 2014. A questionnaire study was conducted to reveal possible correlations between viral findings on the conscripts' hands and their acute gastroenteritis symptoms. In addition to the swab samples, 14 fecal samples were obtained for viral analysis. In total, norovirus was present in 9.0 % of the surface swabs in 2013, whereas enteric adenovirus was present in 0.0 % and non-enteric adenovirus in 9.4 %. In the same year, 2.6 % of the hand swabs contained norovirus, 2.6 % enteric adenovirus, and 40.3 % non-enteric adenovirus. Norovirus GI.6 was continually detected on the surfaces of garrison A, and identical virus was detected in some of the fecal samples. In garrison B, two slightly different norovirus GII.4 strains were present on the surfaces. The questionnaires revealed no recent acute gastroenteritis cases in garrison A, but in garrison B, where the norovirus-positive hand swabs were collected, 30.6 % of the conscripts reported of recent symptoms. In 2014, norovirus was rarely detected, but adenovirus was again frequently present, both on the surfaces and hands. Taken together, our results suggest that gastroenteritis outbreaks occurred in 2013, but not in 2014. Due to the low number of hand swabs positive for enteric viruses, no conclusions about associations between viral findings and gastroenteritis symptoms could be drawn. This study increased our understanding of the possible transmission of viruses via contaminated environment and hands.Peer reviewe

Growth inhibition of oral mutans streptococci and candida by commercial probiotic lactobacilli - an in vitro study

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Probiotic bacteria are suggested to play a role in the maintenance of oral health. Such health promoting bacteria are added to different commercial probiotic products. The aim of the study was to investigate the ability of a selection of lactobacilli strains, used in commercially available probiotic products, to inhibit growth of oral mutans streptococci and <it>C. albicans in vitro</it>.</p> <p>Methods</p> <p>Eight probiotic lactobacilli strains were tested for growth inhibition on three reference strains and two clinical isolates of mutans streptococci as well as two reference strains and three clinical isolates of <it>Candida albicans </it>with an agar overlay method.</p> <p>Results</p> <p>At concentrations ranging from 10⁹to 10⁵CFU/ml, all lactobacilli strains inhibited the growth of the mutans streptococci completely with the exception of <it>L. acidophilus </it>La5 that executed only a slight inhibition of some strains at concentrations corresponding to 10⁷and 10⁵CFU/ml. At the lowest cell concentration (10³CFU/ml), only <it>L. plantarum </it>299v and <it>L. plantarum </it>931 displayed a total growth inhibition while a slight inhibition was seen for all five mutans streptococci strains by <it>L. rhamnosus </it>LB21, <it>L. paracasei </it>F19, <it>L. reuteri </it>PTA 5289 and <it>L. reuteri </it>ATCC 55730. All the tested lactobacilli strains reduced candida growth but the effect was generally weaker than for mutans streptococci. The two <it>L. plantarum </it>strains and <it>L. reuteri </it>ATCC 55730 displayed the strongest inhibition on <it>Candida albicans</it>. No significant differences were observed between the reference strains and the clinical isolates.</p> <p>Conclusion</p> <p>The selected probiotic strains showed a significant but somewhat varying ability to inhibit growth of oral mutans streptococci and <it>Candida albicans in vitro</it>.</p

Förskollärares uppfattningar om den fria leken : En kvalitativ studie av tio förskollärares uppfattningar om den fria leken samt sin egen roll i den.

I denna studie presenterar vi pedagogers uppfattningar om den fria leken samt sitt deltagande i den fria leken utifrån pedagogernas egna perspektiv. Tidigare forskning visar att det inte finns en samlad syn på den fria leken samt pedagogernas deltagandet i den. Syftet med vår studie är att undersöka vilka uppfattningar pedagoger har om sin roll i barnens fria lek samt vilka uppfattningar de har om den fria leken i förskolans verksamhet. Vi har valt att utgå ifrån frågeställningarna. Vad har pedagoger för uppfattningar om den fria leken samt vad har pedagoger för uppfattningar om sin roll i den fria leken. För att ta del av pedagogernas uppfattningar har vi i denna studie använt oss av en kvalitativ metod där vi kontaktat tio verksamma pedagoger i förskolan och genomfört semistrukturerade intervjuer för att komma fram till vårt resultat. Resultatet och diskussionen har fokuserat på de uppfattningar som pedagogerna i vår studie har samt variationen i det empiriska materialet. Pedagogerna i vår studie ansåg att den fria leken är viktig men att rutinsituationer samt planerade aktiviteter blir prioriterade över den fria leken och att den får ta plats mellan dessa situationer. Det framkommer också att det finns en delad syn på hur deltagande man ska vara i den fria leken som pedagog. Bidragande faktorer till detta kan vara att det är kort om personal på grund av den rådande pandemin samt att det saknas en samsyn om hur den fria leken ska prioriteras. Det framkom i studien att pedagogerna oftast faller in i en av fyra roller i barnens fria lek dessa är frånvarande observerande deltagande och aktiv. Resultatet av studien visade att pedagogerna i vår studie ser den fria leken som högt betydande för barnens lärande och utveckling och att de ser sin roll som viktig men vilken roll de tar i barns fria fria lek är inte alltid självklart eller ett eget aktivt val Studien visade på en variation av uppfattningar som finns bland verksamma pedagoger. Dessa handlade om hur de ser på sin roll i barnens fria lek samt vad deras uppfattningar om fri lek är.Betyg i Ladok 210606.</p

Patienters upplevelse om den förbokade återbesökstiden, väntetiden och personalens bemötande. Vårdpersonals upplevelse efter införandet enligt Lean-modellen på en Ortopedmottagning

Syfte: Utvärdering av hur patienter upplever den förbokade återbesökstiden, väntetiden samt personalens bemötande vid återbesöket. Syftet är även att undersöka hur personal på ortopedens nyinrättade ”snabbmottagningen” vid AS upplever stress, patientflöde samt telefonförfrågningarna, efter införandet enligt Lean-modellen Metod: Deskriptiv kvantitativ enkätstudie. Slumpmässigt urval utfördes på patienter och av hundra procent (n=55) tillfrågade, deltog fyrtionio procent (n=27). Av hundra procent tillfrågad personal (n=14), deltog sextiofyra procent (n=9). Urvalet utförde avdelningschefen. Resultat: Utvärderingen av patienternas upplevelser av planerad återbesökstid, bemötande och väntetid på snabbmottagningen var generellt mycket bra. Personal på ortopedmottagningens snabbmottagning upplevde ingen större förändring efter införandet enligt Lean-modellen. Slutsats: Resultatet visar att patienterna upplevde den planerade återbesökstiden generellt mycket bra. Personalens upplevde inte att arbetet förändrats. Fler och större studier behövs för att utvärdera organisationsförändringar som initierats av Lean-modellen.Aim: Evaluation of paitents’ experiences of the prebooked time for next appointment, the waiting time and the staff’s treatment at the next appointment. The aim is also to examine how the staff at the newly established orthopedic “quickreception” at the Uppsala University hospital experience stress, patientflow and the telephonerequests, after the introduction according to the Lean-model. Method: Descriptive quantitative inquirystudy. Patients were selected randomly and out of one hundred percent (n=55) who were asked, fortynine percent (n=27) participated. Out of one hundred percent (n=14) of the staff asked, sixtyfour percent (n=9) participated. The selection was made by the head of the ward. Results: Evaluation of the patients’ experiences of the planned time for next appointment, treatment and waiting time at the “quickreception” was generally very good. The staff at the orthopedic “quickreception” did not experience a big change after the introduction according to the Lean-model. Conclusion: The results show that the patients experienced the planned time for next appointment generally very good. The staff did not experience that the work had changed. More and larger studies are needed to evaluate changes of organisations that were initiated by the Lean-model

Patienters upplevelse om den förbokade återbesökstiden, väntetiden och personalens bemötande. Vårdpersonals upplevelse efter införandet enligt Lean-modellen på en Ortopedmottagning

Syfte: Utvärdering av hur patienter upplever den förbokade återbesökstiden, väntetiden samt personalens bemötande vid återbesöket. Syftet är även att undersöka hur personal på ortopedens nyinrättade ”snabbmottagningen” vid AS upplever stress, patientflöde samt telefonförfrågningarna, efter införandet enligt Lean-modellen Metod: Deskriptiv kvantitativ enkätstudie. Slumpmässigt urval utfördes på patienter och av hundra procent (n=55) tillfrågade, deltog fyrtionio procent (n=27). Av hundra procent tillfrågad personal (n=14), deltog sextiofyra procent (n=9). Urvalet utförde avdelningschefen. Resultat: Utvärderingen av patienternas upplevelser av planerad återbesökstid, bemötande och väntetid på snabbmottagningen var generellt mycket bra. Personal på ortopedmottagningens snabbmottagning upplevde ingen större förändring efter införandet enligt Lean-modellen. Slutsats: Resultatet visar att patienterna upplevde den planerade återbesökstiden generellt mycket bra. Personalens upplevde inte att arbetet förändrats. Fler och större studier behövs för att utvärdera organisationsförändringar som initierats av Lean-modellen.Aim: Evaluation of paitents’ experiences of the prebooked time for next appointment, the waiting time and the staff’s treatment at the next appointment. The aim is also to examine how the staff at the newly established orthopedic “quickreception” at the Uppsala University hospital experience stress, patientflow and the telephonerequests, after the introduction according to the Lean-model. Method: Descriptive quantitative inquirystudy. Patients were selected randomly and out of one hundred percent (n=55) who were asked, fortynine percent (n=27) participated. Out of one hundred percent (n=14) of the staff asked, sixtyfour percent (n=9) participated. The selection was made by the head of the ward. Results: Evaluation of the patients’ experiences of the planned time for next appointment, treatment and waiting time at the “quickreception” was generally very good. The staff at the orthopedic “quickreception” did not experience a big change after the introduction according to the Lean-model. Conclusion: The results show that the patients experienced the planned time for next appointment generally very good. The staff did not experience that the work had changed. More and larger studies are needed to evaluate changes of organisations that were initiated by the Lean-model

Förskollärares uppfattningar om den fria leken : En kvalitativ studie av tio förskollärares uppfattningar om den fria leken samt sin egen roll i den.

I denna studie presenterar vi pedagogers uppfattningar om den fria leken samt sitt deltagande i den fria leken utifrån pedagogernas egna perspektiv. Tidigare forskning visar att det inte finns en samlad syn på den fria leken samt pedagogernas deltagandet i den. Syftet med vår studie är att undersöka vilka uppfattningar pedagoger har om sin roll i barnens fria lek samt vilka uppfattningar de har om den fria leken i förskolans verksamhet. Vi har valt att utgå ifrån frågeställningarna. Vad har pedagoger för uppfattningar om den fria leken samt vad har pedagoger för uppfattningar om sin roll i den fria leken. För att ta del av pedagogernas uppfattningar har vi i denna studie använt oss av en kvalitativ metod där vi kontaktat tio verksamma pedagoger i förskolan och genomfört semistrukturerade intervjuer för att komma fram till vårt resultat. Resultatet och diskussionen har fokuserat på de uppfattningar som pedagogerna i vår studie har samt variationen i det empiriska materialet. Pedagogerna i vår studie ansåg att den fria leken är viktig men att rutinsituationer samt planerade aktiviteter blir prioriterade över den fria leken och att den får ta plats mellan dessa situationer. Det framkommer också att det finns en delad syn på hur deltagande man ska vara i den fria leken som pedagog. Bidragande faktorer till detta kan vara att det är kort om personal på grund av den rådande pandemin samt att det saknas en samsyn om hur den fria leken ska prioriteras. Det framkom i studien att pedagogerna oftast faller in i en av fyra roller i barnens fria lek dessa är frånvarande observerande deltagande och aktiv. Resultatet av studien visade att pedagogerna i vår studie ser den fria leken som högt betydande för barnens lärande och utveckling och att de ser sin roll som viktig men vilken roll de tar i barns fria fria lek är inte alltid självklart eller ett eget aktivt val Studien visade på en variation av uppfattningar som finns bland verksamma pedagoger. Dessa handlade om hur de ser på sin roll i barnens fria lek samt vad deras uppfattningar om fri lek är.Betyg i Ladok 210606.</p