Unelmien paikka: Toimintatutkimus kuvataidelähtöisten menetelmien käyttöönotosta ympäristöviihtyvyyden parantamiseksi hoitolaitoksessa

Tutkielma tarkastelee laitosyhteisössä tapahtuvaa ympäristön viihtyvyyden parantamista kuvataidekasvatuksen näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää henkilökunnan ja ikäihmisten välistä taidetoimintaa niin käytäntöjen kuin yleisten lähtökohtien ja arvojen tasoilla. Tutkielma on toteutettu toimintatutkimuksena, ja se sijoittuu laadulliseen tutkimusperinteeseen. Toteutuksen lähtökohtana on taiteen, kulttuurin ja ympäristön sekä hoidon ja hyvinvoinnin vuorovaikutus. Toimintaympäristönä on Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva veteraanien kuntoutuskoti. Tutkimusmenetelmänä olemme käyttäneet toimintatutkimusta, jossa on nähtävillä etnografisia piirteitä. Aineisto koostuu haastatteluista, kahdesta (2) lomakehaastattelusta, projektien kirjallisista dokumenteista, äänitallenteista, valokuvista sekä tutkimuspäiväkirjamerkinnöistä. Tutkielman tekijät ovat olleet osallisena toiminnassa ohjaajina ja Outi Pirinen myös kesän ajan yhteisössä lähihoitajana. Tutkielmassa erityistarkastelussa on yhteisölähtöinen ympäristön parantaminen, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä työntekijöiden ja vanhusten välillä. Tieto muovautuu aineiston analysoimisesta sisältöanalyysin menetelmin ja rakentuu taidetoiminnan tutkimuksen ja sosiaaligerontologisen tutkimuksen kentällä. Tutkielma tuo esiin sen, että hoitohenkilökunnan koulutuksella, työn organisoinnilla ja asenteiden muuttamisella voidaan tukea ja lisätä laitosyhteisön vuorovaikutusta kuvataidekasvatuksen menetelmiä apuna käyttäen. Yhteisöllinen taidekasvatus voi olla yhtenä tekijänä muuttamassa asenteita viihtyisästä laitosympäristöstä, johon sen oma yhteisö on vaikuttamassa. Tutkielma tukee käsitystä, jonka mukaan taide- ja kulttuuriaineiden sisällyttäminen osaksi henkilökunnan koulutusta ja jatkokoulutusta vahvistavat taidelähtöisten menetelmien käyttöä yhteisön ja yksilön hyvinvoinnin edistäjinä.This study examines enhancing the comfort of an institutional care community from the point of view of visual arts education. The aim is to develop artistic activities between the staff and the elderly residents at a pratical level as well as at the level of common practices and values. The research has been carried out as action research and it is situated within the tradition of qualitative research. Art, culture and environment in interaction with care and well-being has been the starting point for the execution of this study. Rehabilitation and activity centre for veterans in Ostrobothnia served as the site for this research. As a method we have used action research which contains detectable ethnographic features. The data consists of interviews, two (2) structured interviews, written documents from projects, photographs, audio recordings and notes in research diaries. The authors of this thesis have participated in the activities as instructors and Outi Pirinen has worked as a practical nurse in the community during the summer. In this thesis special emphasis is placed on community-based enhancement of environment which supports social interaction between staff and the elderly residents. Knowledge is extracted from the analysis of data through the methods of content analysis and is constructed within the fields of artistic acitivity research and social gerontology. The thesis shows that by training the nursing staff, organising work and changing attitudes, interaction within the institutional community can be supported and increased with the help of art education methodologies. Community-based art education might be used as a factor in changing attitudes in an agreeable institutional environment with communal influence. This thesis supports the view that art and teaching cultural studies as part of staff training strengthen the use of art-based methods in advancing the well-being of the community and its individuals

Associations between work related resources, personal resources and demands and work engagement and life satisfaction

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työhön liittyvien voimavarojen (palveleva johtajuus, rooli organisaatiossa) ja henkilökohtaisten voimavarojen (harrastuneisuus), sekä työhön liittyvien haasteiden (vuorovaikutuskuormitus) yhteyttä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen. Tutkimuksen viitekehyksenä oli Bakkerin ja Demeroutin (2007) työn voimavarojen ja vaatimusten malli. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että palveleva johtajuus on yhteydessä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen. Roolin organisaatiossa, harrastuneisuuden ja vuorovaikutuskuormituksen yhteyttä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen on tutkittu verrattain vähän ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksessa oletettiin, että voimavarat ovat positiivisesti ja kuormitus negatiivisesti yhteydessä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen. Menetelmät. Tutkimus on osa suurempaa työhyvinvoinnin kyselytutkimusta, johon osallistui kolme suurta suomalaista organisaatiota vuonna 2011 (N= 1415). Vastaajille lähetettiin sähköinen kyselylomake, johon he vastasivat muun muassa palvelevaa johtajuutta, harrastuneisuutta ja vuorovaikutuksen kuormitusta koskeviin kysymyksiin, sekä työintoa ja elämäntyytyväisyyttä koskeviin kysymyksiin. Aineisto analysoitiin käyttäen hierarkkista regressioanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että työhön liittyvät voimavarat (palveleva johtajuus, rooli organisaatiossa) olivat positiivisesti yhteydessä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen. Myös henkilökohtainen voimavara, harrastuneisuus oli positiivisesti yhteydessä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen, mikä oli uusi tulos. Vuorovaikutustilanteiden kuormitus oli puolestaan negatiivisesti yhteydessä työintoon ja elämäntyytyväisyyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että johtajuudella ja työroolilla on yhteys työntekijöiden hyvinvointiin ja tätä voisi tukea kehittämällä johtamista työpaikoilla. Lisäksi harrastuneisuudella on yhteys työntekijöiden hyvinvointiin niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tätä voisi organisaatioissa tukea esimerkiksi tukemalla työntekijöiden liikuntaa työajalla. Vuorovaikutustilanteiden haasteet saattavat myös heijastua työntekijöiden hyvinvointiin, jolloin kaikenlaisiin vuorovaikutuksen haasteisiin tulisi puuttua työpaikoilla ennaltaehkäisevästi ja saman tien ongelmien aiheutuessa esimerkiksi erilaisten interventioiden avulla.Tiivistelmä - Referat – Abstract Aims. This study investigated to what extent work related resources (servant leadership and role in the organization) and personal resources (leisure time activities) as well as work related demands (interpersonal conflicts) are associated with employees’ work engagement and life satisfaction. The job demands and resources (JD-R) model by Bakker & Demerouti (2007) was used as the theoretical framework of the study. Previously it has been found that servant leadership is positively associated with work engagement and life satisfaction. However, there are only few studies examining role in the organization, leisure activities and interpersonal conflict as resources and demands of engagement and life satisfaction, and the results of these few studies have been mixed. Following the JD-R -model, it was hypothesized that resources were positively associated and demands negatively associated with work engagement and life satisfaction. Methods. This study is a part of an occupational health study, in which employees (N = 1415) from three big Finnish organizations participated in 2011. The participants filled in an online questionnaire concerning servant leadership, role in the organization, leisure activities and interpersonal conflict at work as well as questions about work engagement and life satisfaction. The data was analyzed using hierarchical regression analysis. Results and conclusions. The results showed that both servant leadership and role in the organization were positively associated with both work engagement and life satisfaction. Personal resource, leisure time activities, was also positively associated with work engagement and life satisfaction, which was a new result. Interpersonal conflict was negatively associated with work engagement and life satisfaction. As a conclusion, leadership style and role in the organization are associated with both work engagement and general life satisfaction. Also, leisure time activities are associated with well-being both at the workplace and during leisure time. Workplaces could support their employees for example by promoting sports during worktime. However, there is also a connection between interpersonal conflict and work engagement and life satisfaction, so employers could create some interventions (e.g., small group discussions) for social conflicts already before the problems occur

Improvement suggestions for DSRM model

This study addresses the process of Design Science Research Methodology (DSRM). The study’s proposal is that the DSRM process can be revised by relevant elements, such as user experience, co-creativity, and trust building. The research revealed that user-centered aspects and user-computer interactions are important for the success of the design and realization of information systems, and thus are necessary to take into account in the DSRM process model. The main findings of the study are that it is imperative to integrate the users’ experience and design research, trust building, and co-creativity aspects into the DSRM process as early as possible. It is also vital to train users to use the system so that the system’s design-development-dissemination continuums can be as effective as possible. The outcome of this study addresses the DSRM process and its modularity, usefulness, and feasibility in the field of information systems design theory

Smooth muscle tumor of the placenta - an entrapped maternal leiomyoma: a case report

<p>Abstract</p> <p>Introduction</p> <p>Neoplasms of the placenta are uncommon. Tumors arising from the placental tissue include two distinct histological types: the benign vascular tumor, chorangioma, and very rarely, choriocarcinoma. Benign leiomyomas, in contrast, are very common tumors of the uterine wall and occur in 0.1% to 12.5% of all pregnant women. However, the incorporation of uterine leiomyoma into the placenta is exceptional and raises the question of its origin. This case is possibly the first report on this kind of a placental tumor which has been examined using both immunohistochemistry and chromosome analysis.</p> <p>Case presentation</p> <p>A 34-year-old G4P3 Caucasian woman was followed up antenatally because of a stillbirth in her previous pregnancy. At 36 weeks' gestation, a hypoechoic, 3.6 × 4.2 cm rounded mass was noted within the placenta on ultrasound examination. Histologically, the tumor was a benign leiomyoma and this finding was supported by immunohistochemistry. The newborn infant was male. Chromosomes of the neoplasm were studied by the fluorescence in situ hybridization technique and the tumor was found to carry XX chromosomes.</p> <p>Conclusion</p> <p>A rare benign smooth muscle neoplasm involving the placental parenchyma is presented. The tumor was a uterine leiomyoma of maternal origin, which had become entrapped by the placenta. This case report is of interest to the clinical specialty of obstetrics and gynecology and will advance our knowledge of the etiology of placental tumors.</p

NCOR2 is a novel candidate gene for migraine-epilepsy phenotype

Hypothesis To identify genetic factors predisposing to migraine-epilepsy phenotype utilizing a multi-generational family with known linkage to chr12q24.2-q24.3. Methods We used single nucleotide polymorphism (SNP) genotyping and next-generation sequencing technologies to perform linkage, haplotype, and variant analyses in an extended Finnish migraine-epilepsy family (n = 120). In addition, we used a large genome-wide association study (GWAS) dataset of migraine and two biobank studies, UK Biobank and FinnGen, to test whether variants within the susceptibility region associate with migraine or epilepsy related phenotypes in a population setting. Results The family showed the highest evidence of linkage (LOD 3.42) between rs7966411 and epilepsy. The haplotype shared among 12 out of 13 epilepsy patients in the family covers almost the entire NCOR2 and co-localizes with one of the risk loci of the recent GWAS on migraine. The haplotype harbors nine low-frequency variants with potential regulatory functions. Three of them, in addition to two common variants, show nominal associations with neurological disorders in either UK Biobank or FinnGen. Conclusion We provide several independent lines of evidence supporting association between migraine-epilepsy phenotype and NCOR2. Our study suggests that NCOR2 may have a role in both migraine and epilepsy and thus would provide evidence for shared pathophysiology underlying these two diseases.Peer reviewe

Characteristics and Outcomes of 79 Patients with an Insulinoma : A Nationwide Retrospective Study in Finland

Objective. Insulinomas are rare pancreatic tumours. Population-based data on their incidence, clinical picture, diagnosis, and treatment are almost nonexistent. The aim of this study was to clarify these aspects in a nationwide cohort of insulinoma patients diagnosed during three decades. Design and Methods. Retrospective analysis on all adult patients diagnosed with insulinoma in Finland during 1980-2010. Results. Seventy-nine patients were diagnosed with insulinoma over the research period. The median follow-up from diagnosis to last control visit was one (min 0, max 31) year. The incidence increased from 0.5/million/year in the 1980s to 0.9/million/year in the 2000s (p = 0 002). The median diagnostic delay was 13 months and did not change over the study period. The mean age at diagnosis was 52 (SD 16) years. The overall imaging sensitivity improved from 39% in the 1980s to 98% in the 2000s (p <0 001). Seventy- one (90%) of the patients underwent surgery with a curative aim, two (3%) had palliative surgery, and 6 (8%) were inoperable. There were no significant differences in the types of surgical procedures between the 1980s, 1990s, and 2000s; tumour enucleations comprised 43% of the operations, distal pancreatic resections 45%, and pancreaticoduodenectomies 12%, over the whole study period. Of the patients who underwent surgery with a curative aim, 89% had a full recovery. Postoperative complications occurred in half of the patients, but postoperative mortality was rare. Conclusions. The incidence of insulinomas has increased during the past three decades. Despite the improved diagnostic options, diagnostic delay has remained unchanged. To shorten the delay, clinicians should be informed and alert to consider the possibility of hypoglycemia and insulinoma, when symptomatic attacks are investigated in different sectors of the healthcare system. Developing the surgical treatment is another major target, in order to lower the overall complication rate, without compromising the high cure rate of insulinomas.Peer reviewe

Ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyksen vaikutukset vaipparakenteiden kosteusteknisessä toiminnassa ja rakennusten energiankulutuksessa

Tämä tutkimusraportti liittyy vuosina 2009–2012 toteutettuun FRAME-tutkimusprojektiin, jonka keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyksen vaikutuksia vaipparakenteiden kosteusteknisessä toiminnassa ja rakennusten energiankulutuksessa Suomen ilmastossa. Tavoitteena on ollut myös selvittää millä rakenteellisilla tai muilla teknisillä ratkaisuilla vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa voidaan parhaiten parantaa. Tutkimuksen muina tavoitteina on ollut selvittää ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyksen vaikutuksia vaipparakenteiden lämpöteknisessä toiminnassa, sisäilman olosuhteissa ja LVI-järjestelmien käytössä sekä laatia uusia ohjeistuksia rakennustyömaan kosteudenhallintaa varten. Tutkimuksessa on keskitytty tavanomaisten tai riskialttiiksi tiedettyjen rakenteiden toiminnan tarkasteluun. Tutkimuksen yhteydessä Tampereen teknillisessä yliopistossa on saatu valmiiksi uusi rakenteiden kosteusteknisen toiminnan analysointimenetelmä, jolla voidaan aiempaa luotettavammin tarkastella rakenteissa ilmeneviä kosteusriskejä sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa. Suurin osa tämän tutkimuksen tuloksista perustuu tällä menetelmällä tehtyihin laskentatarkasteluihin. Menetelmällä saatujen tulosten avulla rakenteet voidaan suunnitella jatkossa siten, että ne kestävät myös poikkeuksellisen rasittavien sääolojen vaikutukset muuttuvassa ilmastossa. Tärkeä osa uutta analysointimenetelmää ovat ulkoilman rakennusfysikaaliset testivuodet Suomen ilmastossa. Nämä testivuodet määritettiin TTY:llä Ilmatieteen laitoksen mittaaman ja määrittämän säädatan avulla sekä nykyilmastossa että tulevaisuuden ilmastossa (vuosien 2050 ja 2100 ilmastot). Jokaisesta ilmastosta määritettiin kaksi testivuotta, joiden avulla voidaan tarkastella lähes kaikkien vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa kriittisissä kosteusolosuhteissa. Tulevaisuuden ilmastoista määritetyt testivuodet perustuvat A2-ilmastonmuutosskenaarioon, jonka perusteella Ilmatieteen laitos on laatinut ennusteen ulkoilman olosuhteiden muuttumisesta. Ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen lisäys heikentävät useiden nykyisellä tavalla toteutettujen vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa ja vikasietoisuutta, koska rakenteiden sisällä lämpötila- ja kosteusolosuhteet muuttuvat. Osassa rakenteita muutos on erittäin suuri. Ennustetun ilmastonmuutoksen seurauksena ulkolämpötilat nousevat, sademäärät kasvavat ja pilvisyys lisääntyy. Myös ulkoilman suhteellinen kosteus voi nousta ja tuulisuus lisääntyä jossain määrin. Nämä kaikki tekijät lisäävät homeen kasvua ja kosteuden kondensoitumista varsinkin rakenteiden ulko-osissa ja joissakin tapauksissa myös muualla rakenteessa. Lisäksi rakenteiden kuivuminen hidastuu ja kuivumisajat pitenevät. Lämmöneristyksen lisäys vähentää puolestaan lämmön siirtymistä vaipparakenteiden läpi, jolloin lämpötila laskee rakenteen ulko-osassa ja suhteellinen kosteus nousee. Myös tämä asia lisää homeen kasvua ja kosteuden kondensoitumista rakenteen ulko-osassa. Rakenteiden vikasietoisuus heikkenee samasta syystä, koska sisältä tuleva lämpö ei pysty kuivattamaan rakenteita samalla tavoin, jos niihin pääsee ylimääräistä kosteutta ajoittaisen kosteusvuodon tai poikkeuksellisten sääolojen seurauksena. Rakenteiden kosteusriskit lisääntyvät myös rakenneratkaisujen, lämmöneristetyyppien ja toteutustapojen muutosten seurauksena. Muutosten vaikutus rakenteiden kosteustekniseen toimintaan on tunnettava, joten rakennusalalla tarvitaan näihin asioihin liittyen jatkossa paljon koulutusta. Rakenteiden vikasietoisuuden heikkeneminen korostaa jatkossa entisestään rakennusaikaisen kosteudenhallinnan merkitystä. Rakenteet ja materiaalit tulee suojata sadeveden vaikutuksilta niin hyvin kuin mahdollista, ja rakenteille on varattava riittävästi kuivumisaikaa ennen tiiviiden pinnoitteiden tai kuvumista hidastavien peittävien rakenteiden asentamista. Varsinkin puurakenteiset talot on suositeltavaa tehdä suojateltan sisällä. Lähes kaikki vaipparakenteet saadaan toimiviksi myös seuraavan 100 vuoden aikana rakenteellisten muutosten ja toteutusohjeiden muutoksien avulla. Puurakenteiden kosteusteknistä toimintaa voidaan parantaa merkittävästi laittamalla kantavien rakenteiden ulkopuolelle lämmöneristystä. Betoni- ja kivirakenteiden kuivumiseen on puolestaan varattava lisää aikaa, jos niiden ulkopuolella käytetään lämmöneristeenä solumuovieristeitä. Liitosten ja detaljien toimivuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Niillä on oleellisen merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Uudet betonirakenteet ovat kosteusteknisesti toimivia, jos ne tehdään nykyisten ohjeiden mukaisesti. Raudoitteiden sijainti tulee olla normien ja toleranssien mukainen ja ruostumattomien terästen käyttö julkisivuissa on suositeltavaa (erityisesti pieliteräkset). Pakkasenkestävyyden suhteen nykyinen vaatimustaso on riittävä, jos betoni lisähuokostetaan ohjeiden mukaisesti. Pakkasrapautumisvaurioita saattaa kuitenkin alkaa esiintyä vanhassa rakennuskannassa myös sisämaassa ilmastonmuutoksen myötä. Lämmöneristyksen lisäys ei vaikuta betonijulkisivun kosteustekniseen toimintaan. Massiivirakenteet, kuten hirsi- ja kevytbetonirakenteet, tulisi lämmöneristää aina ulkopuolelta hyvin vesihöyryä läpäisevällä eristeellä. Jos rakenteita eristetään sisäpuolelta, niiden on päästävä kuivumaan riittävästi ennen sisäpuolisen lämmöneristeen ja höyrynsulun laittoa. Höyrynsululta vaadittava vesihöyrynvastus riippuu oleellisesti sisäpuolisen lämmöneristyksen lämmönvastuksesta. Matalassa tiiliverhotussa puurunkoisessa ulkoseinässä tarvitaan erittäin hyvin lämpöä eristävä tuulensuoja puurakenteen ulkopuolella. Korkeassa tiiliverhotussa ulkoseinässä (>10 m) puurakenteen ja tiiliverhouksen väliin on laitettava kummaltakin puolelta tuuletettu höyrynsulkukerros, joka estää kosteuden siirtymisen diffuusiolla verhouksesta takana olevaan seinärakenteeseen. Tämä höyrynsulkukerros toimii samalla rakennusaikaisena sääsuojana. Puurakenteen päälle tehtävän eristerappauksen käytöstä on syytä luopua kokonaan, koska sadevesi pääsee tunkeutumaan herkästi ulkoverhouksen liitos- ja läpivientikohdista rakenteeseen ja sen kuivuminen on hidasta. Rappauspinta voidaan tehdä puurakenteisiin ulkoseiniin kuitenkin tuuletettua levyrappausta käyttämällä. Puurakenteisiin tuuletettuihin yläpohjiin tulisi laittaa lämmöneristystä kantavien puurakenteiden yläpuolelle. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi lämpöä eristävän aluskatteen tai tuulensuojan avulla. Aluskatteen on täytettävä myös kaikki muut sille asetetut vaatimukset. Ryömintätilaisissa alapohjissa maanpinnan tulee olla kauttaaltaan lämmöneristetty varsinkin puurakenteista alapohjaa käytettäessä. Myös sepelikerroksen käyttö maanpinnalla parantaa ryömintätilaisen alapohjan kosteusteknistä toimintaa merkittävästi. Kantavien puurakenteiden alapuolella olevan tuulensuojan tulee olla kosteutta kestävä ja hyvin lämpöä eristävä. Uusien talojen vaipparakenteet voidaan myös tulevaisuudessa toteuttaa niin, että erillisiä teknisiä laitteita ja järjestelmiä (kuivaimet, lämmittimet tai ilmanvaihtojärjestelmät) ei tarvita rakennuksen käytön aikana rakenteiden kosteusteknisen toiminnan varmistamisessa. Sen sijaan korjausten yhteydessä tehtävän lisäeristämisen seurauksena joidenkin rakenteiden toiminta voi edellyttää näiden laitteiden käyttöä. Kosteuden tiivistyminen ja huurtuminen ikkunoiden ulkopintaan lisääntyy voimakkaasti, jos ikkunoiden lasiosien lämmönläpäisykerrointa eli U-arvoa parannetaan nykyisestä tasosta. Kosteuden tiivistyminen on ajoittain ongelmana jo nykyisissäkin ikkunoissa. Ikkunan ulkopintaan laitettava selektiivipinnoite poistaa tämän ongelman. Yläpohjien lämmöneristekerroksessa tapahtuvat ilmavirtaukset heikentävät paksujen puhalluseristeiden lämmöneristyskykyä merkittävästi. Ilmavirtausten vähentäminen edellyttää puhalluseristeiden ilmanläpäisevyyden pienentämistä esimerkiksi tiheyttä kasvattamalla tai käyttämällä eristeen joukossa sideainetta. Ulkoseinärakenteissa ilmavirtausten vaikutus rakenteiden toimintaan on nykyisillä eristepaksuuksilla oleellisesti vähäisempi. Vaipparakenteiden lämmöneristyksen lisääminen Suomen rakentamismääräysten nykyisestä vertailutasosta ei ole enää taloudellisesti kannattavaa kerrostaloissa ja toimistorakennuksissa. Pientaloissa kannattavuus riippuu siitä, kuinka pitkä takaisinmaksuaika lisäeristämiselle hyväksytään. Tämä johtuu lisäeristämisellä saavutettavan energiansäästön vähenemisestä ja rakennusten jäähdytystarpeen kasvusta. Jo vuoden 2007 lämmöneristysmääräykset olisivat olleet kerrostaloissa ja toimistorakennuksissa varsin riittäviä. Tutkimuksen yhteydessä on laadittu matalaenergia- ja passiivitalojen rakenteille ja liitoksille suunnitteluohjeet, joissa esitetään keskeisiä toteutusperiaatteita ja huomioon otettavia asioita vaipparakenteita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Ohjeessa on keskitytty tavanomaisimpien ja tyypillisimpien rakenteiden tarkasteluun

Characteristics and Outcomes of 79 Patients with an Insulinoma: A Nationwide Retrospective Study in Finland

Objective. Insulinomas are rare pancreatic tumours. Population-based data on their incidence, clinical picture, diagnosis, and treatment are almost nonexistent. The aim of this study was to clarify these aspects in a nationwide cohort of insulinoma patients diagnosed during three decades. Design and Methods. Retrospective analysis on all adult patients diagnosed with insulinoma in Finland during 1980-2010. Results. Seventy-nine patients were diagnosed with insulinoma over the research period. The median follow-up from diagnosis to last control visit was one (min 0, max 31) year. The incidence increased from 0.5/million/year in the 1980s to 0.9/million/year in the 2000s (p = 0 002). The median diagnostic delay was 13 months and did not change over the study period. The mean age at diagnosis was 52 (SD 16) years. The overall imaging sensitivity improved from 39% in the 1980s to 98% in the 2000s (p < 0 001). Seventy- one (90%) of the patients underwent surgery with a curative aim, two (3%) had palliative surgery, and 6 (8%) were inoperable. There were no significant differences in the types of surgical procedures between the 1980s, 1990s, and 2000s; tumour enucleations comprised 43% of the operations, distal pancreatic resections 45%, and pancreaticoduodenectomies 12%, over the whole study period. Of the patients who underwent surgery with a curative aim, 89% had a full recovery. Postoperative complications occurred in half of the patients, but postoperative mortality was rare. Conclusions. The incidence of insulinomas has increased during the past three decades. Despite the improved diagnostic options, diagnostic delay has remained unchanged. To shorten the delay, clinicians should be informed and alert to consider the possibility of hypoglycemia and insulinoma, when symptomatic attacks are investigated in different sectors of the healthcare system. Developing the surgical treatment is another major target, in order to lower the overall complication rate, without compromising the high cure rate of insulinomas

Contemporary radiation doses in interventional cardiology: a nationwide study of patient doses in Finland

The amount of interventional procedures such as percutaneous coronary intervention (PCI), transcatheter aortic valve implantation (TAVI), pacemaker implantation (PI) and ablations has increased within the previous decade. Simultaneously, novel fluoroscopy mainframes enable lower radiation doses for patients and operators. Therefore, there is a need to update the existing diagnostic reference levels (DRLs) and propose new ones for common or recently introduced procedures. We sought to assess patient radiation doses in interventional cardiology in a large sample from seven hospitals across Finland between 2014 and 2016. Data were used to set updated national DRLs for coronary angiographies (kerma-air product (KAP) 30 Gycm2) and PCIs (KAP 75 cm2), and novel levels for PIs (KAP 3.5 Gycm2), atrial fibrillation ablation procedures (KAP 25 Gycm2) and TAVI (KAP 90 Gycm2). Tentative KAP values were set for implantations of cardiac resynchronization therapy devices (CRT, KAP 22 Gycm2), electrophysiological treatment of atrioventricular nodal re-entry tachycardia (6 Gycm2) and atrial flutter procedures (KAP 16 Gycm2). The values for TAVI and CRT device implantation are published for the first time on national level. Dose from image acquisition (cine) constitutes the major part of the total dose in coronary and atrial fibrillation ablation procedures. For TAVI, patient weight is a good predictor of patient dose.</p

Potilasluokittelu sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa – Harjoitus ensihoitajaopiskelijoille

Teimme opinnäytetyömme tuotekehitysprojektina, jonka lopputuloksena oli sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa tehtävän potilasluokittelun (triage) harjoitteluun tarkoitettu harjoitus. Tietokoneella toteutettavaan harjoitukseen kuuluu myös aiheen kertaamiseen soveltuva tiivis materiaalipaketti. Tuote tehtiin palvelemaan Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön ensihoidon opettajia sekä ensihoitajaopiskelijoita. Oulun ammattikorkeakoulu toimi myös tuotteen tilaajana. Monipotilastilanteita ja suuronnettomuuksia sattuu sekä opiskelun aikana että työelämään siirryttyä todella harvoin. Näissä tilanteissa tehtävän potilasluokittelun harjoittelu käytännössä on haastavaa ja vaatii paljon resursseja. Tietokoneella tehtävä harjoitus on helppo toteuttaa ja opiskelija saa sen avulla mahdollisuuden kerrata potilasluokittelun tekoa niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Tällaiselle tuotteelle löytyi selkeä tarve. Työn tietoperusta pohjautuu luotettavaan ja tuoreimpaan käytössä olevaan koti- ja ulkomaiseen tietoon potilasluokittelun tekemisestä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Opinnäytetyössämme on lisäksi käytetty Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (PPSHP) käytössä olevaa uusinta operatiivista ohjetta. Kehittämäämme tuotetta testattiin Oulun ammattikorkeakoulun ensihoidon opiskelijoilla syksyllä 2014. Heiltä pyydettiin kirjallista palautetta erityisellä palautelomakkeella. Palautetta saimme runsaasti ja se oli pääasiassa hyvää. Saamamme kritiikin perusteella harjoitusmateriaalia muokattiin edelleen selkeämmäksi ja havainnollisemmaksi. Opiskelijat kokivat harjoituksen olevan helposti sisäistettävä, informatiivinen ja hyödyllinen. Harjoitus herätti opiskelijat myös pohtimaan potilasluokittelun ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja. Palautteen perusteella viimeistelty harjoitus toimii sellaisenaan opetuksen tukena. Oulun ammattikorkeakoululla on lisäksi oikeus lisätä ja muokata materiaalia tarpeidensa mukaan. Lähitulevaisuudessa harjoituksen käytettävyyttä lisätään siirtämällä se Webropol-alustalle. Jatkossa työtämme voisi laajentaa kehittämällä lisää potilaita ”harjoituskeikkoihin” sekä lisätä ominaisuuksia, kuten johtamisen ja operatiivisen toiminnan harjoittelua.Start triage is a method used by first responders in mass casualty incidents to quickly classify and evaluate victims based on the severity of their injuries. Triage training demands lots of time and resources, therefore it has been difficult to organize exercise for students as much as needed. As the assigner the School of Health and Social Care of Oulu University of Applied Sciences has now education material for triage training by computer. The purpose was to develop an easily executable exercise for triage training and a compact material package for rehearsal. A computer exercise is easy to carry out even without the presence of the teacher. Students can also train as much as they feel necessary. The thesis is based on updated and reliable knowledge from both Finnish and foreign sources. The exercise was tested on autumn 2014 before its delivery. We collected feedback from the participant students with a certain feedback form. Our product was finalized based on the feedback we received from the students and supervisors. The feedback was mainly positive. The students found the exercise being easy to internalize, informative and beneficial. The critique was about confusion with some of the cases. Based on the critique, we clarified the indefinite patient cases. The product can be used as an educational material in schools and workplaces. In the future the product can be refined to include more patient material and different features such as management and operational function exercises