Asiantuntijuuden rakentuminen metsäneuvojan ja metsänomistajan kohtaamisissa: esimerkkinä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

TutkimusartikkeliLuonnonsuojelun kohdentaminen yksityismetsiin on vaatinut toimintatapojen muutoksia yksityismetsätaloudessa ja sen suunnittelussa. Tässä artikkelissa analysoidaan tätä metsäalan asiantuntija työn ja sen poliittisen kontekstin muutosta ja selvitetään, miten asiantuntijuutta rakennetaan käytännön neuvontatyössä vuorovaikutuksessa metsänomistajien kanssa. Analyysi perustuu metsä ammattilaisten haastatteluihin sekä havainnointiaineistoon, jonka kohteena ovat metsäammattilaisten tietotyön käytännöt. Luonnon monimuotoisuuden suojelu vaatii neuvonnan eriyttämistä ja tilannekohtaista sovittamista. Aineistosta tunnistettiin kuusi biodiversiteettineuvonnalle tyypillistä tilannetta, joiden myötä myös metsäammattilaisten asiantuntijuus, neuvontastrategiat ja neuvonnassa välitettävä tieto rakentuvat. Neuvonnassa on omaksuttava erilaisia strategioita myös siksi, että biodiversiteettiä koskevalla tiedolla on metsäalan organisaatioille ja ammattilaisille erilainen merkitys. Asiantuntemuksen koostamisen strategioista ja epämuodollisista sosiaalisista sidoksista tulee entistä merkittävämpää asiantuntijuuden pääomaa maanomistajien valinnan vapautta korostavan politiikan myötä

Attentive, speculative experimental research for sustainability transitions : An exploration in sustainable eating

The critical role of everyday practices in climate change mitigation has placed experimental approaches at the top of the environmental policy agenda. In this paper we discuss the value of behavioural approaches, practice theories, pragmatic tinkering and speculative thinking with respect to experimentation. Whereas the first two have been much discussed within sustainability science and transition research, the notions of pragmatic tinkering and speculative thinking radically broaden the scope of experimental research and its contribution to sustainable everyday practices. Pragmatism brings to the fore the need to coordinate multiple practices and understandings of good eating, as these may clash in practice. Through this lens, the value of experimental research lies in revealing frictions that need to be resolved, or tinkered, in practice. Speculative experimentation, in turn, refers to the power of experiments to challenge the experimental setting itself and force thinking about new possibilities and avenues. We investigate the value of all four approaches in relation to our experiments with sustainable eating in the Finnish and Nordic context. Our elaboration justifies the need to broaden the conception of experimental research in order to capture the multiplicity of sustainable eating. Hence, we call for attentive, speculative experimental research aimed not only at testing solutions for sustainable everyday practice, but also at reflecting on the practice of experimentation itself.peerReviewe

Susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin arviointi

Vuonna 2015 vahvistettua Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa päivitettiin maa- ja metsätalousministeriön asettamassa hankkeessa vuosina 2018–2019 ja hoitosuunnitelma vahvistetiin marraskuun 2019 alussa. Tässä raportissa arvioidaan susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessia siihen osallistuneiden ja yhteistoiminnan näkökulmasta. Arviointia varten on haastateltu hankkeen valmistelu- ja ohjausryhmässä mukana olleita. Arvioinnin tavoitteena on ollut koota osallistujien näkemykset ja kokemukset yhteistoiminnallisesta prosessista. Haastatteluaineiston ohella arvioinnin apuna on käytetty päivitystyön aikana tehtyjä havaintoja ja kannanhoitosuunnitelmaluonnokseen jätettyjä lausuntoja. Susikannan hoitosuunnitelman valmistelun organisoinnista ja johtamisesta vastasi ensimmäistä kertaa maa- ja metsätalousministeriö. Arviointiraportin toisessa luvussa tarkastellaan osallistujien näkemyksiä työryhmien kokoonpanosta ja osallistumisen tasapuolisuudesta. Kolmannessa luvussa tarkastellaan osallistujien näkemyksiä hoitosuunnitelmahankkeessa hyödynnetyistä yhteistoiminnallisista työskentelytavoista ja prosessista. Neljännessä luvussa tarkastellaan yhteistoiminnan vaikuttavuutta esittelemällä osallistujien huomioita muun muassa asiakysymysten edistymisestä, haastavista aihepiireistä ja haasteista, joihin on syytä valmistautua prosessin jälkeen. Arvioinnin perusteella on laadittu toimenpidesuosituksia, joiden avulla kannanhoitosuunnitelmaprosesseja voidaan kehittää jatkossa. Raportissa esitetään esimerkiksi näkökulmia ja toimenpidesuosituksia tasapainoisen sidosryhmäedustuksen ja osallisuuden rakentamiseen sekä yhteistoimintatyötapojen hiomiseen. Lisäksi raportissa on kehitysideoita vastaavan tyyppisten prosessien eri vaiheiden kehittämiseen. Tämän arviointiraportin ovat laatineet Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman Yhteistoiminnallisia ratkaisuja sirpaloituvien yhteiskuntien ongelmiin – Käänne yhteishallintaan ympäristöpäätöksenteossa (CORE) -hankkeen (313013, 313014) asiantuntijat Outi Ratamäki ja Taru Peltola. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta maa- ja metsätalousministeriön näkemystä

Lähentävätkö vai etäännyttävätkö digitaaliset välineet luonnosta? Luontoharrastajien kokemuksia harrastuksensa teknologisoitumisesta

Luonnossa liikkumisesta ja luontoharrastuksista on tullut yhä teknologiavälitteisempiä yleisen digitalisoitumisen ja digivetoisen kansalaistieteen myötä. Tarkastelemme artikkelissamme mitä teknologisoituminen tekee luontosuhteille ja luonnon tuntemukselle hyödyntäen digitaalisen läheisyyden käsitettä. Kirjoituksen aineistona on luontoharrastajien kirjoituksia teknologian käytöstään. Havaitsimme, että muun muassa älypuhelimet sovelluksineen sekä sosiaalinen media nivoutuvat monin tavoin osaksi luontokulttuuria. Teknologia voi sekä lähentää että loitontaa ihmisiä luonnosta. Vastaajat eivät olleet selkeästi jaettavissa teknologiapositiivisiin ja -kielteisiin, vaan teknologiaa käytetään tilanteisesti eri tavoin retkien suunnittelussa, luonnossa liikkuessa ja kokemuksia jaettaessa

Kasvisruokaa kouluun – kokeileva tutkimus ruokavaliomurroksen tukena

Peer reviewe

Ohuesta osallistumisesta yhteiseen ongelmanratkaisuun. Tiekartta kohti yhteistoiminnallisempaa Suomea

Kimurantteja ongelmia kukaan ei pysty ratkaisemaan yksin. Esimerkiksi ilmastonmuutos, luontokato, väestöryhmien eriytyminen ja kaupunkien maankäyttöpaineet vaativat erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja yhteistyötä eri toimijoiden, kuten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, viranomaisten ja yritysten välillä. Oletko ongelmanratkaisuprosessin koollekutsuja? Julkaisu auttaa suunnittelemaan näiden prosessien kehittämistä yhteistoiminnallisiksi. Oletko ongelmanratkaisun muu osapuoli tai yhteistoiminnan edistämisestä kiinnostunut? Julkaisu antaa ajatuksia siihen, miten voit itse ja miten organisaatiosi tai yhteisösi voi toimia suhteessa yhteisen ongelmanratkaisun prosesseihin