Julkisivujen pitkäaikaisestävyyden rasitusolosuhteet

acceptedVersionPeer reviewe

Wind-driven rain load in Finland in present and future projected climates

The amount of wind-driven rain (WDR) has been shown to have a major effect on the different deterioration mechanisms of outdoor exposed structures. For example, in recent studies of Finnish existing concrete element buildings the amount of WDR has been shown to have strong correlation with the corrosion rate of reinforcements in carbonated concrete and the freeze-thaw damage of concrete. The latter can be related to all porous stone-based materials (e.g., bricks and mortars). In addition, the amount of WDR has a major effect on mould growth potential in different materials or structures sensitive to it. Thus, the effect of the amount of WDR in present climate has been studied comprehensively. In this study, the amount of WDR is calculated for a new 30-year period (1989-2018) presenting the present climate among with two future periods presenting 2050 and 2080 climates. In future climate projections, three different CMPI5 based scenarios are used: RCP2.6, RCP4.5 and RCP8.5. All calculations take into account the wind directions and they are made for four different locations presenting Finland: coastal area, southern Finland, inland and northern Finland (Lapland). Based on the results, the WDR load in the form of rain or sleet is increasing in all locations and from every direction regardless of the used scenario. The highest relative increase is in inland and Lapland, though, the load is still significantly higher in coastal and southern parts of Finland. With all the scenarios the WDR load is still focusing on southern directions, but it will be more evenly divided for other directions than in present climate. In addition, the WDR load is increasing during autumn and wintertime, i.e., during the periods when in the latitudes the drying conditions are weak because of the lack of solar radiation and the high-level relative humidity.Peer reviewe

Raakkuopas Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle

Tämä opas on tarkoitettu maanomistajille raakkujokien varsille. Opas tarjoaa konkreettisia ohjeita, jotka auttavat säilyttämään uhanalaisen raakun elinympäristöt. Tämä kirja on tehty osana LIFE Revives (LIFE20 NAT/FI/000611) -hanketta

Raakkuopas Pirkanmaalle

Tämä opas on tarkoitettu maanomistajille raakkujokien varsille. Opas tarjoaa konkreettisia ohjeita, jotka auttavat säilyttämään uhanalaisen raakun elinympäristöt. Tämä kirja on tehty osana LIFE Revives (LIFE20 NAT/FI/000611) -hanketta

Delayed ettringite formation (DEF) and its effect on freeze-thaw damage in Finnish concrete façades

The strongest drivers causing delayed ettringite formation (DEF) and its impact as a cause of freeze-thaw damage in Finnish concrete façades is still poorly known as it has been only briefly touched as a part of one dissertation [1] and one master's thesis [2]. The conclusion of both studies was that DEF might slightly accelerate freeze-thaw damage of concrete, but how strongly or how rapidly was not stated. To complement the knowledge on that matter, this article analyses Finnish façade structures built between 1960 and 2003 using large case-study databases, weather history data and statistical methods. As a result, it was found that DEF occurs in more than half of the Finnish concrete façades, but it significantly increases the freeze-thaw damage only when it has spread widely in the pore structure of concrete. Such case has been quite rare, since the amount of widespread DEF covers only 4.4% of all observations. Wind-driven rain (WDR) was found to be one of the most significant drivers for DEF, and if the façades are either completely protected from it or oriented in the direction which are least exposed to WDR, DEF was not observed extensively at all. Façades where no DEF was detected had WDR exposure an average of 1852 mm per year. The facades where DEF was found extensively had 68% more exposure, an average of 3127 mm per year.publishedVersionPeer reviewe

Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen (Lestijoen ym.) toimenpideohjelman alue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saarisromeren – Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskava vaihtoehtotarkastelu vesienhoi-don toimenpiteistä

Raakkuopas Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen

Tämä opas on tarkoitettu maanomistajille raakkujokien varsille. Opas tarjoaa konkreettisia ohjeita, jotka auttavat säilyttämään uhanalaisen raakun elinympäristöt. Tämä kirja on tehty osana LIFE Revives (LIFE20 NAT/FI/000611) -hanketta

Methods for evaluating the technical performance of reclaimed bricks

Reusing deconstructed materials and components can help to decrease the environmental burden of buildings. To safely reuse reclaimed items in new construction, methods are needed to reliably identify the essential technical properties of the deconstructed products. This paper looks at salvaged bricks and examines different indirect test methods to assess their properties. The explored test methods include visual observation, pitch of a sound, ultrasonic pulse velocity (UPV), and thin section. Reclaimed clay bricks and calcium silicate bricks were used in the research. They originated from four different buildings and from different kinds of structures. New bricks of the same kinds were also tested for reference. The assessed properties entail initial rate of water absorption, water absorption capacity, compressive strength, and freeze-thaw durability. The results show that it is possible to assess the deviation of properties and sort out exceptional bricks from a series with visual observation and pitch of a sound. The deviation of different properties can also be assessed with the help of UPV. A correlation was found between UPV and water absorption, compressive strength and freeze-thaw durability. Lower UPV values mean higher water absorption capacity and vice versa. Compressive strength of bricks is clearly lower when the UPV value is low and higher when the UPV is high. Bricks with lower UPV values ( 3.0 km/s) were found to be non-durable. Between the mentioned two values, the freeze-thaw durability varied. Thin section was only used to assess freeze-thaw durability and it was found to be unreliable as a method.publishedVersionPeer reviewe

Betonielementtien uudelleenkäyttömahdollisuudet

Rakennusten purkaminen keskittyy Suomessa kasvukeskuksiin: sitä enemmän puretaan mitä enemmän rakennetaankin. Suurin osa 2000-luvulla purettujen betonirakennusten neliömetreistä on peräisin teollisuus- ja varastohalleista sekä liike- ja toimistorakennuksista. Asuinkerrostalojen purkaminen on toistaiseksi ollut vähäistä. On kuitenkin todennäköistä, että betonirakennusten purkaminen vain lisääntyy tulevaisuudessa. Betonirakentamisen volyymistä johtuen pienikin kasvu betonirakennusten purkamisessa lisää betonijätteen määrää ja prosenttiosuutta huomattavasti. EU:n jätedirektiivi vuodelta 2008, jonka mukaiseksi Suomen jätelakia muutettiin 2011, määrittelee, että kokonaisten tuotteiden valmistelu uudelleenkäyttöön on asetettava murskaavan materiaalikierrätyksen edelle. Vaikka useimpia elementtijärjestelmiä ei ole erityisesti suunniteltu elementtien ehjänä purkamista ja uudelleenkäyttöä silmälläpitäen, on erilaisissa koehankkeissa saatu siitä myös positiivisia kokemuksia. Suomen varsin nuoresta rakennuskannasta huolimatta siinä esiintyy huomattavasti korjaustarvetta. Tällaisten säälle alttiina olleiden rakenteiden uudelleenkäyttö on aina selvitettävä tapauskohtaisesti. Sellaisenaan niillä ei ole mahdollista saavuttaa nykyisin yleisesti vaadittavaa vähintään 50 vuoden käyttöikää. Sen sijaan rakennusten sisäolosuhteissa olevat rungot ovat yleensä moitteettomassa kunnossa. Rakennusten sisäilmaongelmat ovat jo pitkään olleet yksi merkittävä korjaustarvetta ja usein myös rakennusten purkamiseen johtava tekijä. Sisäilmaongelmat ovat hyvin tyypillisesti paikallisia ja ne syntyvät usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Rakenneosien uudelleenkäytön kannalta huomionarvoista on, että sisäilmailmaongelmaisissakin rakennuksissa on yleensä lukuisia rakenneosia, joissa ei ole minkäänlaisia kosteus- tai mikrobivaurioita. Rakenneosien uudelleenkäyttöön vaikuttaa merkittävästi rakennuksen ja sen materiaalien ikä, rakennuksen käyttötarkoitus ja rasitus, jolle rakenteet ovat altistuneet sekä uusi käyttötarkoitus. Suurin uudelleenkäyttöpotentiaali on sellaisilla betonielementeillä, jotka voidaan irrottaa ja uudelleen asentaa helposti. Uudelleenkäyttöä suunniteltaessa pitää ottaa huomioon, että betonirakenteet, jotka on alun perin suunniteltu sisäympäristöön, eivät saa altistua uudessa käyttötarkoituksessa alkuperäistä ankarammalle rasitukselle. Runkorakenteiden merkittävin vaurioitumisriski on purkamisen ja kuljettamisen sekä muun käsittelyn aikana. Erityisesti aukollisten elementtien purkamisessa vaurioitumisriski on suuri. Betonielementtirakentamista ohjaavat normit ja ohjeet ovat muuttuneet useasti elementtirakentamisen alkuajoista lähtien. Kuormitukset ja rakenteiden kapasiteetit on tarkistettava aina tapauskohtaisesti ja tarvittaessa suunniteltava rakenteiden vahvistukset. Nykyiset lämmöneristysmääräykset edellyttävät myös lisälämmöneristystä vanhoihin ulkoseinäelementteihin. Pilari-palkkirunkoisen hallin hiilijalanjälkitarkastelut puoltavat hallin rungon uudelleenkäyttöä, sillä merkittävimmän hiilidioksidipäästöt syntyvät betonielementtien valmistamisesta. Elementtien kuljettamisen päästöt ovat vähäisiä verrattuna elementin valmistukseen, mutta ne on otettava huomioon hallin uudelleenkäytön hiilijalanjälkitarkasteluissa.<br/