"Doverjaj, no proverjaj?" : Tracing the roots of political trust in contemporary Russia

Luottamus on yksi avainkäsitteistä analysoitaessa sitä, miten voidaan ylläpitää samanaikaisesti sosiaalista järjestystä ja sosiaalista monimuotoisuutta nyky-yhteiskunnissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet luottamuksen korreloivan esimerkiksi korkeamman talouskasvun, hyvän hallinnon, korkeamman koulutustason sekä subjektiivisen hyvinvoinnin kanssa. Luottamuksen rakentaminen on kuitenkin haastavaa, etenkin entisissä neuvostomaissa. Nämä havainnot antavat aihetta kokonaisvaltaisemmalle ja syvällisemmälle alueelliselle luottamuksen tutkimukselle. Tämä pro gradu tutkielma tutkii poliittisen luottamuksen dynamiikkaa nyky-Venäjällä, ja tutkielman innoittajina ovat W. Mishlerin ja R. Rosen (2001, 2005) tutkimukset. Mishler ja Rose (2001) tutkivat poliittisen luottamuksen syntymiseen johtavia syitä Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa 1990-luvun lopulla. Heidän mukaansa sosiodemografiset tekijät selittävät heikosti poliittisen luottamuksen vaihtelua jälkisosialistisissa maissa, kun taas ihmisten subjektiiviset näkemykset instituutioiden poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta korreloivat merkittävästi poliittisen luottamuksen kanssa. Tämän perusteella Mishler ja Rose päättelivät poliittisen luottamuksen olevan rationaalinen reaktio instituutioiden harjoittamaa politiikkaa kohtaan Itä-Euroopan entisissä neuvostomaissa. Tässä mielessä poliittinen luottamus näyttää mukailevan kyseisissä maissa venäläistä sanontaa ”doverjaj, no proverjaj” (”luota, mutta varmista”). Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka relevantti edellä mainittu argumentti on nyky-Venäjän kontekstissa. Käytännössä tämä toteutetaan tekemällä eräänlainen toistokoe Mishlerin ja Rosen mallista, sekä analysoimalla toistokokeen tuloksia kriittisesti viimeaikaisien Venäjä-tutkimuksen näkökulmien valossa. Tutkielman analyyttisessä mallissa käytetään Life in Transition Surveyn tuoreimman kierroksen (LiTS III) dataa. Analyysimenetelminä käytetään pääkomponenttianalyysiä sekä pienimmän neliösumman menetelmän regressiota. Analyysimallien tulokset ovat yleisesti ottaen linjassa Mishlerin ja Rosen tulosten kanssa: Subjektiiviset näkemykset venäläisten instituutioiden poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta olivat mallin mukaan kaikkein merkittävimmin yhteydessä poliittiseen luottamukseen nyky-Venäjällä, kun taas sosiodemografisten tekijöiden vaikutus oli vähäinen. Hypoteesi poliittisesta luottamuksesta rationaalisena reaktiona poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen on kuitenkin ristiriidassa tuoreen Venäjän taloutta ja poliittista kehitystä koskevan datan ja tutkimuksen kanssa, sillä Venäjän talous on ollut stagnaatiossa tai jopa laskenut viime vuosien aikana, ja samaan aikaan sisäpolitiikassa vallanpitäjien otteet ovat kiristyneet. Tämä puolestaan viittaa siihen, että poliittinen luottamus saattaa heijastella muutakin kuin rationaalista reaktiota instituutioiden toimintaa kohtaan Venäjällä. Poliittisen luottamuksen vaihtelu ajan mittaan Venäjällä puolestaan kielii siitä, että poliittinen luottamus ilmentää ihmisten arvioita instituutioiden harjoittamasta politiikasta, mutta tutkielmassa esitettyjen havaintojen valossa näiden arvioiden täsmällisyys ja rationaalisuus on kuitenkin kyseenalaista.Trust is one the key concepts in analyzing the maintenance of social order and diversity in modern societies. Previous studies have reported that trust correlates, for instance, with higher economic growth, better governance, higher levels of education and subjective wellbeing. However, former Soviet countries face particular problems in developing the habits of trust. These observations of trust call for a more comprehensive and in-depth areal understanding of the concept. The present thesis examines the dynamics of political trust in contemporary Russia, and draws inspiration from W. Mishler and R. Rose’s (2001, 2005) studies of political trust. Mishler and Rose (2001) studied the origins of political trust in post-Communist Eastern European countries in the late 1990s. Their main finding was that while socio-demographic factors explain poorly the variance of political trust in post-Soviet sphere, the individual perceptions of political and economic performance of the institutions correlate significantly with it. Thus, they advance that political trust is a rational response to institutional performance in those countries. In this regard, political trust in Eastern European countries seems to adhere to conditions of the Russian proverb “doverjaj, no proverjaj” (“trust but verify”). This thesis aims to examine how relevant the aforementioned argument is in the context of contemporary Russia. This examination is done by conducting a kind of replicate analysis of Mishler and Rose’s model. Moreover, a critical evaluation of the results of thesis’ model is given by applying recent insights from Russian studies. The data for the thesis’ model are drawn from the third round of the Life in Transition survey (LiTS III). Analyses were performed using principal component factor analysis and ordinary least squares linear regression models. In general, the results of the thesis’s model are consistent with those of Mishler and Rose (2001): the subjective perceptions of political and economic performance of Russian institutions were the most significant domains associated with political trust in modern Russia, whereas socio-demographic factors had only a minuscule effect in shaping it. However, the hypothesis about political trust as a rational response to political and economic performance contradicts with the recent data and research on Russian economy and politics: economy has stagnated or even fallen in Russia during recent years, and, at the same time, Russian domestic policy has become increasingly repressive. These observations suggest that political trust might be a reflection of something else than mere rational response to institutional performance in Russia. On the other hand, the fluctuation of the Russian political trust implies that it presents evaluative attitudes toward institutions, but in the light of the evidence of this thesis, the level of rationality of these evaluative attitudes remains unclear and questionable

Venäjä ja turvallisuus – Tutkimus- ja asiantuntijatarjonta Suomessa

Venäjä ja turvallisuus – Tutkimus ja asiantuntijatarjonta Suomessa -selvityksessä tarkastellaan suomalaista turvallisuustutkimukseen liittyvää Venäjä-tutkimusta. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietopohjaa Venäjä ja turvallisuus -tutkimusyhteistyön kehittämiseksi tutkimus- ja asiantuntijatahojen ja viranomaisten välillä. Selvityksessä kartoitetaan, mitkä tahot tekevät turvallisuuskysymysten kannalta relevanttia Venäjä-tutkimusta ja -asiantuntijatyötä Suomessa, millaisilla resursseilla tutkimus- ja asiantuntijatyötä tehdään, millaisten aiheiden ja aineistojen parissa tutkijat ja asiantuntijat työskentelevät sekä miten alan koetaan kehittyneen Suomessa viime vuosien aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää suomalaisen tutkija- ja asiantuntijakentän näkemyksiä viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön toimivuudesta ja haasteista. Selvitys toteutettiin lähettämällä Venäjä ja turvallisuus -kysely eri tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioissa työskenteleville aihepiirin tutkijoille ja asiantuntijoille. Lisäksi selvityksessä tarkastellaan lyhyesti Venäjä ja turvallisuus -aihepiirin viime vuosien julkaisumääriä sekä opetustarjontaa eri yliopistoissa. Venäjä ja turvallisuus -selvityksen toteutti VTM Eemil Mitikka puolustusministeriön, sisäministeriön ja ulkoministeriön toimeksiannosta. Hankkeen koordinoinnista vastasi puolustusministeriö. Edellä mainittujen ministeriöiden asiantuntijat tukivat selvityksen toteuttamista. Lisäksi muutama alan tutkija ja asiantuntija kommentoi selvityksessä käytettyä kyselyä ennen sen lähettämistä vastaajatahoille

Venäjä ja turvallisuus : tutkimus ja asiantuntijatarjonta Suomessa

Venäjä ja turvallisuus – Tutkimus ja asiantuntijatarjonta Suomessa -selvityksessä tarkastellaan suomalaista turvallisuustutkimukseen liittyvää Venäjä-tutkimusta. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietopohjaa Venäjä ja turvallisuus -tutkimusyhteistyön kehittämiseksi tutkimus- ja asiantuntijatahojen ja viranomaisten välillä. Selvityksessä kartoitetaan, mitkä tahot tekevät turvallisuuskysymysten kannalta relevanttia Venäjä-tutkimusta ja -asiantuntijatyötä Suomessa, millaisilla resursseilla tutkimus- ja asiantuntijatyötä tehdään, millaisten aiheiden ja aineistojen parissa tutkijat ja asiantuntijat työskentelevät sekä miten alan koetaan kehittyneen Suomessa viime vuosien aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää suomalaisen tutkija- ja asiantuntijakentän näkemyksiä viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön toimivuudesta ja haasteista. Selvitys toteutettiin lähettämällä Venäjä ja turvallisuus -kysely eri tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioissa työskenteleville aihepiirin tutkijoille ja asiantuntijoille. Lisäksi selvityksessä tarkastellaan lyhyesti Venäjä ja turvallisuus -aihepiirin viime vuosien julkaisumääriä sekä opetustarjontaa eri yliopistoissa. Venäjä ja turvallisuus -selvityksen toteutti VTM Eemil Mitikka puolustusministeriön, sisäministeriön ja ulkoministeriön toimeksiannosta. Hankkeen koordinoinnista vastasi puolustusministeriö. Edellä mainittujen ministeriöiden asiantuntijat tukivat selvityksen toteuttamista. Lisäksi muutama alan tutkija ja asiantuntija kommentoi selvityksessä käytettyä kyselyä ennen sen lähettämistä vastaajatahoille

Hyökkäyssodan kannatus Venäjällä

Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022 sekä tiedotusvälineissä että asiantuntijapiireissä on pohdittu Venäjän kansan hyväksyntää ja tukea sodalle. Sekä valtiolliset että valtiosta riippumattomat ja oppositioon kytkeytyvät kyselytutkimukset raportoivat pian hyökkäyssodan alettua selvän enemmistön venäläisistä kannattavan sotaa. Sotakyselyt ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka luotettavina indikaattoreina niitä voidaan pitää. Kritiikin mukaan esimerkiksi venäläisten sotakyselyiden suuren vastauskadon takia niiden todistusvoima on mitätön, kun taas osa näkee niiden osoittavan selvästi enemmistön venäläisistä tukevan sotaa. Tässä artikkelissa esitetyn tutkimuksen perusteella kumpikin edeltävistä näkökulmista on liian yksinkertaistava. Tutkimuksen pääargumentti on, että rajoitteistaan huolimatta sotakyselyistä voidaan tehdä tärkeitä ja poliittisesti relevantteja havaintoja. Korkean vastauskadon (matalat vastausprosentit, korkeat keskeytysprosentit) takia on kuitenkin relevantimpaa analysoida sodan kannatukseen liittyvien muuttujien välisiä suhteita kuin käyttää sotakyselyitä sodan ”yleiskannatuksen” mittareina. Tutkimus tarkastelee erityisesti sosiodemografisten taustatekijöiden, mediakulutuksen ja taloudellisten asenteiden yhteyttä sodan kannatukseen Venäjällä. Vaikka tarkastelu rajoittuu näihin muuttujiin, voi tutkimuksen lähestymistapaa soveltaa myös muun tyyppisiin tutkimuskysymyksiin analysoitaessa sotakyselyitä vastaisuudessa.Peer reviewe