Immuunivaste insuliinia kohtaan ja muutokset suoliston immuunijärjestelmässä lapsilla, joilla on tyypin 1 diabetes tai joilla on riski sairastua tyypin 1 diabetekseen

Type 1 diabetes (T1D) is considered to be an autoimmune disease. The cause of T1D is the destruction of insulin-producing β-cells in the pancreatic islets. The autoimmune nature of T1D is characterized by the presence of autoreactive T-cells and autoantibodies against β-cell molecules. Insulin is the only β-cell-specific autoantigen associated with T1D but the insulin autoantibodies (IAAs) are difficult to measure with proper sensitivity. T-cell assays for detection of autoreactive T-cells, such as insulin-specific T-cells, have also proven to be difficult to perform. The genetic risk of T1D is associated with the HLA gene region but the environmental factors also play an important role. The most studied environmental risk factors of T1D are enteroviruses and cow's milk which both affect the immune system through the gut. One hypothesis is that the insulin-specific immune response develops against bovine insulin in cow's milk during early infancy and later spreads to include human insulin. The aims of this study were to determine whether the separation of immunoglobulin (Ig)G from plasma would improve the sensitivity of the IAA assay and how insulin treatment affects the cellular immune response to insulin in newly diagnosed patients. Furthermore, the effect of insulin concentration in mother's breast milk on the development of antibodies to dietary insulin in the child was examined. Small intestinal biopsies were also obtained from children with T1D to characterize any immunological changes associated with T1D in the gut. The isolation of the IgG fraction from the plasma of T1D patients negative for plasma IAA led to detectable IAA levels that exceeded those in the control children. Thus the isolation of IgG may improve the sensitivity of the IAA assay. The effect of insulin treatment on insulin-specific T-cells was studied by culturing peripheral blood mononuclear cells with insulin. The insulin stimulation induced increased expression of regulatory T-cell markers, such as Foxp3, in those patients treated with insulin than in patients examined before initiating insulin treatment. This finding suggests that insulin treatment in patients with T1D stimulates regulatory T-cells in vivo and this may partly explain the difficulties in measuring autoantigen-specific T-cell responses in recently diagnosed patients. The stimulation of regulatory T-cells by insulin treatment may also explain the remission period often seen after initiating insulin treatment. In the third study we showed that insulin concentration in mother's breast milk correlates inversely with the levels of bovine insulin-specific antibodies in those infants who were exposed to cow's milk proteins in their diet, suggesting that human insulin in breast milk induces tolerance to dietary bovine insulin. However, in infants who later developed T1D-associated autoantibodies, the insulin concentration in their mother's breast milk was increased. This finding may indicate that in those children prone to β-cell autoimmunity, breast milk insulin does not promote tolerance to insulin. In the small intestinal biopsies the presence of several immunological markers were quantified with the RT-PCR. From these markers the expression of the interleukin (IL)-18 cytokine was significantly increased in the gut in patients with T1D compared with children with celiac disease or control children. The increased IL-18 expression lends further support for the hypothesis that the gut immune system is involved in the pathogenesis of T1D.Tyypin 1 diabetestä (T1D) pidetään autoimmuunitautina, jossa kehon oma puolustusjärjestelmä tuhoaa haimasaarekkeissa olevia insuliinia tuottavia β-soluja. T1D:n autoimmuunista luonnetta kuvaa β-solujen molekyylejä tunnistavien T-solujen ja autovasta-aineiden läsnäolo potilaiden verenkierrossa. Insuliini on ainoa β-soluille spesifinen T1D:een liittyvä autoantigeeni, mutta insuliiniautovasta-aine (IAA) määritykseen liittyy ongelmia, esimerkiksi herkkyys jää usein heikoksi. Myös T-solumenetelmät insuliinispesifisten T-solujen mittaamiseksi ovat osoittautuneet hankaliksi. T1D:n geneettinen riski liittyy HLA geenialueeseen, mutta myös ympäristötekijöillä on tärkeä merkitys. Tutkituimmat T1D:n ympäristön riskitekijät ovat enterovirusinfektiot ja altistuminen lehmän maidolle. Molemmat näistä tekijöistä vaikuttavat suoliston puolustusjärjestelmään. Yksi hypoteesi on, että insuliinispesifinen immuunivaste kehittyy lehmän maidon naudan insuliinia kohtaan varhaislapsuudessa ja myöhemmin laajenee kattamaan myös ihmisen insuliinin. Tavoitteina oli tutkia parantaisiko vasta-ainealaluokan IgG:n erottaminen plasmasta IAA-menetelmän herkkyyttä ja selvittää kuinka insuliinihoito vaikuttaa soluvälitteiseen immuunivasteeseen insuliinia kohtaan juuri diagnosoiduilla potilailla. Lisäksi äidin rintamaidon insuliinipitoisuuden vaikutusta lapsen insuliinivasta-aineiden kehittymiseen tutkittiin. Myös ohutsuolen koepaloja kerättiin T1D-potilailta löytääksemme T1D:een liittyviä immunologisia muutoksia suolessa. IgG:n erottaminen T1D-potilaiden, jotka olivat plasmaltaan IAA negatiivisia, plasmasta johti mitattaviin IAA -tasoihin, jotka olivat korkeammat kuin kontrollilapsilla. Siksi IgG:n eristäminen saattaisi parantaa IAA-menetelmän herkkyyttä. Insuliinihoidon vaikutusta insuliinispesifisiin T-soluihin tutkittiin viljelemällä veren valkosoluja insuliinin kanssa. Insuliinistimulaatio lisäsi säätelevien T-solujen merkkiaineiden määrää enemmän niillä potilailla, jotka olivat saaneet insuliinihoitoa kuin niillä, jotka tutkittiin ennen insuliinihoidon aloittamista. Tämä viittaa siihen, että insuliinihoito T1D-potilailla stimuloi sääteleviä T-soluja, mikä saattaa selittää osittain vaikeudet mitata autoantigeenispesifisiä T-soluvasteita juuri diagnosoiduilla potilailla. Insuliinihoidon aiheuttama säätelevien T-solujen stimulaatio saattaa myös selittää insuliinihoidon jälkeisen remissiovaiheen. Äidin rintamaidon insuliinipitoisuus korreloi käänteisesti naudan insuliini vasta-aineisiin niillä lapsilla, jotka olivat ruokavaliossaan altistuneet lehmän maidon valkuaisaineille. Tämä viittaa siihen, että ihmisen insuliini rintamaidossa saa aikaan sietokykyä ravinnon naudan insuliinia kohtaan. Kuitenkin lasten, jotka myöhemmin kehittivät T1D:een liittyviä autovasta-aineita, äitien rintamaidossa oli insuliinipitoisuus koholla viitaten siihen, että lapsilla, joilla on taipumusta β-solutuhoon, rintamaidon insuliini ei saakaan aikaan sietokykyä. Ohutsuolen koepaloista mitattiin useiden immunologisten merkkiaineiden esiintymistä. Näistä merkkiaineista interleukiini (IL) -18 sytokiinin määrä oli lisääntynyt suolessa T1D-potilailla verrattuna keliakiaa sairastaviin tai kontrollilapsiin. Lisääntynyt IL-18:n ekspressio tuo lisätodisteen sen hypoteesin puolesta, että suolen immuunijärjestelmän aktivaatio liittyy T1D:n patogeneesiin

Apteekkien ja Kelan yhteistyö : apteekkihenkilöstön näkökulma

Apteekkifarmasian erikoistumisopinnot proviisoreille, PD ProjektityöApteekkien ja Kansaneläkelaitoksen (Kela) välinen sairausvakuutuslakiin perustuva suorakorvausmenettely on ollut lääkekorvauksissa voimassa vuodesta 1970 alkaen. Suorakorvaussopimuksen perusteella asiakas voi saada lääkekorvauksensa suoraan apteekista. Tiettyihin suorakorvaussopimuksesta poikkeamiin liittyvä virhemaksu otettiin käyttöön vuonna 2008. Kela voi esittää apteekin tilityksestä vähennettäväksi virhemaksun, jos lääkettä on toimitettu liian aikaisin tai yli kolmen kuukauden hoitoaikaa vastaava määrä. Virhemaksumenettelyssä Kela ei esitä apteekille ostojen korvaustietojen korjaamista, vaan apteekilta esitetään perittäväksi virhemaksu, joka on kiinteä, eikä riipu tehdyn virheen suuruudesta. Kela korjaa virhemaksumenettelyyn kuulumattomattomat muut virheet kuten ennen virhemaksun käyttöönottoa, eli lähettää apteekille korjausesityksen virheen oikaisemiseksi. Myös asiakkaan omavastuukertymä korjataan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin apteekkihenkilöstön mielipiteitä Kelan kanssa tehdystä yhteistyöstä ja virhemaksumenettelystä. Tutkimuksessa yhteistyöksi määriteltiin lainsäädäntöön ja virallisiin sopimuksiin perustuva toiminta sekä muu yhteydenpito. Tutkimus tehtiin keväällä 2009 sähköisenä kyselynä Kelan Etelä- ja Itä-Suomen vakuutusalueiden apteekeissa. Apteekkien ja Kelan yhteistyöstä tai virhemaksumenettelystä ei ole toistaiseksi julkaistu tutkimuksia. Tutkimustulosten mukaan apteekkihenkilöstö oli varsin tyytyväinen Kelan kanssa tehtävään yhteistyöhön ja katsoi saavansa asiantuntevaa palvelua. Yleisin yhteistyömuoto oli puhelimitse tapahtuva yhteydenpito. Yhteistyötä toivottiin lisää, muun muassa koulutusta sekä Kelan toimihenkilöiden ja apteekkihenkilöstön tutustumista toistensa toimintaan. Apteekkihenkilöstö toivoi omaa yhdyshenkilöä Kelaan ja sähköpostin käytön lisäämistä tiedonsiirrossa. Apteekkihenkilöstö suhtautui virhemaksuun kriittisesti. Valtaosa apteekkihenkilöstöstä ei haluaisi laajentaa virhemaksua muihin virheisiin. Virhemaksumenettelyyn toivottiin muutosta. Toivottiin, että maksun sijasta Kela antaisi huomautuksen tai, jos virhemaksuja esiintyisi runsaasti, Kela kouluttaisi apteekkihenkilöstöä. Ehdotettiin myös virhemaksun alentamista tai sen suhteuttamista tehtyyn virheeseen. Osasta apteekkihenkilöstön vastauksista ilmeni, että he eivät todennäköisesti tienneet virhemaksun käyttöönoton taustoja. Kyselyyn vastanneissa apteekeissa, jotka saivat virhemaksun, esiintyi keskimäärin kolme virhemaksua apteekkia kohden vuonna 2008. Alle kolmasosassa apteekeista ei esiintynyt yhtään virhemaksua

Source-specific fine particulate air pollution and systemic inflammation in ischaemic heart disease patients

Objective To compare short-term effects of fine particles (PM2.5; aerodynamic diameter Methods We followed a panel of 52 ischaemic heart disease patients from 15 November 2005 to 21 April 2006 with clinic visits in every second week in the city of Kotka, Finland, and determined nine inflammatory markers from blood samples. In addition, we monitored outdoor air pollution at a fixed site during the study period and conducted a source apportionment of PM2.5 using the Environmental Protection Agency's model EPA PMF 3.0. We then analysed associations between levels of source-specific PM2.5 and markers of systemic inflammation using linear mixed models. Results We identified five source categories: regional and long-range transport (LRT), traffic, biomass combustion, sea salt, and pulp industry. We found most evidence for the relation of air pollution and inflammation in LRT, traffic and biomass combustion; the most relevant inflammation markers were C-reactive protein, interleukin-12 and myeloperoxidase. Sea salt was not positively associated with any of the inflammatory markers. Conclusions Results suggest that PM2.5 from several sources, such as biomass combustion and traffic, are promoters of systemic inflammation, a risk factor for cardiovascular diseases.Peer reviewe

The N-glycome of human embryonic stem cells

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Complex carbohydrate structures, glycans, are essential components of glycoproteins, glycolipids, and proteoglycans. While individual glycan structures including the SSEA and Tra antigens are already used to define undifferentiated human embryonic stem cells (hESC), the whole spectrum of stem cell glycans has remained unknown. We undertook a global study of the asparagine-linked glycoprotein glycans (N-glycans) of hESC and their differentiated progeny using MALDI-TOF mass spectrometric and NMR spectroscopic profiling. Structural analyses were performed by specific glycosidase enzymes and mass spectrometric fragmentation analyses.</p> <p>Results</p> <p>The data demonstrated that hESC have a characteristic N-glycome which consists of both a constant part and a variable part that changes during hESC differentiation. hESC-associated N-glycans were downregulated and new structures emerged in the differentiated cells. Previously mouse embryonic stem cells have been associated with complex fucosylation by use of SSEA-1 antibody. In the present study we found that complex fucosylation was the most characteristic glycosylation feature also in undifferentiated hESC. The most abundant complex fucosylated structures were Le^xand H type 2 antennae in sialylated complex-type N-glycans.</p> <p>Conclusion</p> <p>The N-glycan phenotype of hESC was shown to reflect their differentiation stage. During differentiation, hESC-associated N-glycan features were replaced by differentiated cell-associated structures. The results indicated that hESC differentiation stage can be determined by direct analysis of the N-glycan profile. These results provide the first overview of the N-glycan profile of hESC and form the basis for future strategies to target stem cell glycans.</p

Puheella kommunikoivien kuurosokeiden ajatuksia tulkkauspalvelun muutoksista

Opinnäytetyössä tutkittiin tulkkauspalvelussa tapahtuneita muutoksia tulkkauspalvelun järjestämisvastuun siirryttyä Kelalle, puheella kommunikoivien kuurosokeiden tulkinkäyttäjien näkökulmasta. Opinnäytetyössä tutkittiin myös kuurosokeiden tulkinkäyttäjien tyytyväisyyttä Kelan välittämien tulkkien kuvailu- ja opastustaitoihin. Työn tilaajana toimi Suomen Kuurosokeat ry. Työn tavoitteena oli saada tietoa puheella kommunikoivilta kuurosokeilta tulkinkäyttäjiltä, miten tulkkauspalvelun järjestämisvastuun siirtyminen, ja siitä aiheutuneet muutokset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Toisena tavoitteena oli saada tietää, saavatko kuurosokeat tulkinkäyttäjät kuvailu- ja opastustarpeitaan vastaavan tulkin Kelan välityskeskukselta, ja ovatko kuurosokeat tulkinkäyttäjät yleisesti tyytyväisiä tulkkien kuvailu- ja opastustaitoihin. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin tammikuussa vuonna 2016. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Opinnäytetyöstä hyötyvät työn tilaaja sekä Kela, jotka saavat arvokasta tietoa siitä, millaisena kuurosokeat tulkinkäyttäjät kokevat nykyisen tulkkauspalvelujärjestelmän. Työstä hyötyvät myös viittomakielentulkit, jotka saavat tietää, millainen kuvailu ja opastus on laadukasta kuurosokeiden tulkinkäyttäjien mielestä. Työtä on tarkoitus hyödyntää myös tulkkitoiminnan yhteistyöryhmässä (TTYR) kuvailun ja opastuksen laadun selvityksessä.The purpose of this study was to examine how deaf-blind interpreter users feel about the functioning of interpreter services. The second purpose of this study was to figure out what deaf-blind interpreter users think about the describing and guiding skills of interpreters. The subscriber of the work is The Finnish Deafblind Association. The method of this study was theme interview. The interview was made for four deaf-blind interpreter users who were able to speak. Interviews were made in January 2016. The results showed that changes happened when interpreter service responsibility went to The Social Insurance Institution of Finland. The changes were both positive and negative. Deaf-blind interpreter users were mainly satisfied with the changes. The results also showed that interpreter users got interpreters who answered to their describing and guiding needs from the social institution of Finland

In vitro Treg expansion favors the full-length splicing isoform of CTLA4

Aim: We compared fresh and in vitro expanded human Tregs for their CTLA4 splicing isoform expression. Methods: The CD4CD25CD127phenotype was used for sorting Tregs and mRNA levels were measured with relative qRT-PCR. Results: In fresh Tregs the level of soluble CTLA4 (sCTLA4) was half of that of full-length CTLA4, whereas in expanded cells sCTLA4 level was tenfold lower. The most striking change took place early on: sCTLA4 expression decreased significantly when cells were simply kept in culture. Conclusion: In the in vitro expanded Tregs, the splicing of CTLA4 is affected. Our findings can be significant for clinical cell manufacturing. First, even minimal processing of cells may impact the functional molecules. Second, Treg expansion yields more potent CTLA4 receptor bearing cells

Interaction with intestinal epithelial cells promotes an immunosuppressive phenotype in Lactobacillus casei.

Maintenance of the immunological tolerance and homeostasis in the gut is associated with the composition of the intestinal microbiota. We here report that cultivation of Lactobacillus casei ATCC 334 in the presence of human intestinal epithelial cells promotes functional changes in bacteria. In particular, the interaction enhanced the immunosuppressive phenotype of L. casei as demonstrated by the ability of L. casei to generate functional regulatory T cells (CD4+CD25+FoxP3+) and production of the anti-inflammatory cytokine interleukin-10 by human peripheral blood mononuclear cells. The results indicate microbe-host cross-talk that changes features of microbes, and suggest that in vitro simulation of epithelial cell interaction can reveal functional properties of gut microbes more accurately than conventional cultivation

Immunosuppressive properties of regulatory T cells isolated from a co-culture of <i>Lactobacillus casei</i> ATCC 334 and PBMC.

<p>PBMC were co-cultured with bacteria pre-cultivated on HT-29 epithelial cells (HT-29). After 5 days, regulatory T cells were isolated using magnetic beads as CD4+CD25+CD127^neg cells. The proliferation of carboxyfluorescein diacetate <i>N</i>-succinimidyl ester (CFSE)-labeled autologous responder cells in a four-day T cell proliferation test without regulatory T cells is shown with grey line. Proliferation of the same responder cells with enriched regulatory T cells (in 1∶1 ratio) is shown with black line. Anti-human CD3 antibody was used as a stimulus in T cell proliferation test. A representative example of 3 replicate samples is shown. <i>p</i><0.01 for the ratio of proliferating cells in 3 replicate samples with regulatory T cells vs 3 replicate samples without regulatory T cells (two-tailed unpaired t-test).</p

Regulatory T cells induced by <i>Lactobacillus casei</i> ATCC 334 in co-culture with PBMC.

<p>PBMC were co-cultured with bacteria pre-cultivated in MRS broth (MRS), with bacteria pre-cultivated on HT-29 epithelial cells (HT-29), or without bacteria (unstimulated control). After 5 day incubation, cells were stained for flow cytometry. Regulatory T cells were gated in two ways: CD4+CD25^highFOXP3+ cells (A) or CD4+CD25^highCD127^neg cells (B). The results are shown as stimulation indexes (SI) (percentage of regulatory T cells in PBMC stimulated with bacteria/percentage of regulatory T cells in PBMC in unstimulated control wells). *, <i>p</i><0.05; Wilcoxon signed rank test.</p