12 research outputs found
Mida meil on õppida Metsanduse arengukava aastani 2030 koostamisest? : uuringuaruanne
Metsanduse arengukava koostamine aastani 2030 (MAK2030) on pretsedenditu näide
poliitikakujundamisest Eesti avalikus sektoris. Avalikkuse huvi, kaasatud organisatsioonide
arv, eesmärgi ambitsioonikus – saavutada üldrahvalik kokkulepe – ja ka rahvakogu tüüpi
aruteluplatvormi kasutamine on Eesti poliitilis-administratiivsel maastikul seninägematud
nagu ka arengukava koostamist ümbritsevad ühiskondlikud pinged, mida sageli nimetatakse
metsasõjaks.
Küsimus, kuidas metsa hoida, kasutada ja majandada ning kuidas nendes põhimõtetes kokku
leppida, ei ole omane ainult Eestile. Viimase aja teaduskirjanduses on rohkesti tähelepanu
pööratud loodusressursside kasutamist reguleerivate poliitikaotsuste tegemistesse
kaasamisele. Suurenenud tähelepanu on põhjustanud rahulolematus kasvule orienteeritud
ning ekspertide juhitud ressursipoliitika ja -haldusega, kaalutlused jätkusuutlikkuse osas,
ressursside alternatiivsed kasutusviisid jms. Asjaomaste protsesside raames on mitmes riigis
kaasatud osalisi ka laiemalt (vt sellealaseid kokkuvõtteid, näiteks Ansell ja Gash, 2008; Maier
jt, 2014).
Eesti metsapoliitikas on huvi- ja eksperdirühmade kaasamist silmas peetud juba 1990. aastate
algusest saadik, kui loodi iseseisva Eesti metsapoliitika aluspõhimõtted. Eesti metsapoliitika
ümberkujundamine tõi valdkonda täiesti uue avatud ja kaasava lähenemise, võrreldes eriti
nõukogulike otsustusviisidega (Kallas, 2002). Ka Eesti metsapoliitika strateegiadokument
(1997) ja metsaseadus (2006) sedastavad põhimõtted, et metsapoliitiliste otsuste
kujundamisse kaasatakse valdkonna huvirühmad ning organisatsioonid. Erinevad huvirühmad
osalesid ka keskkonnaministri metsandusnõukogus. Samas pole kaasav poliitikakujundamine
ära hoidnud konfliktide kuhjumist ega arenemist metsasõjaks. Eelkirjeldatud tingimustes valmistus Keskkonnaministeerium koostama uut metsanduse
arengukava aastani 2030 (MAK2030). Arvestades suurt ja väga eripalgelist huvi
metsandusprotsesside vastu, otsustati arengukava koostamisse kaasata senisest märksa
suurem hulk organisatsioone. Kui esimese kahe arengukava juhtivates töörühmades osales
vastavalt 10 ja 11 organisatsiooni, siis ainuüksi MAK2030 1. juhtkogusse kuulus
32 organisatsiooni, konsulteeriti aga veelgi enamatega. Arengukava koostamise protsess oli
hoolikalt kujundatud ja toimus mitmes osas, võttis aega mitu aastat ja selle eesmärgina
sõnastas Keskkonnaministeerium „laiapõhjalise kokkuleppe“ (mõnes sõnastuses ka
„rahvusliku kokkuleppe“) ning „konsensuse“.1 Vaatamata varasemale osalusele koostöistes
foorumites (arengukavade koostamine, metsandusnõukogu) ei olnud poolte valmisolek
koostööks ja konsensuseks arengukava koostamise käigus suur. Arengukava koostamine venis 12
kavandatust palju pikemaks. Protsessi jooksul vahetus kolm keskkonnaministrit, kellest üks
saatis laiali ka vahepeal suhteliselt ummikusse jooksnud MAK2030 juhtkogu.
Käesoleva raporti eesmärk on anda ülevaade analüüsist, mis tehti MAK2030 protsessi
koostamise, juhtimise ja selle tulemuste kohta. Analüüsi eesmärk oli mõista, milliseid
õppetunde taoline lai kaasamine võiks anda tulevaste samalaadsete, keerukate, laia inimeste
ringi huvitavate ning konfliktsete valdkondade juhtimiseks.
Raportis anname kõigepealt lühikese teoreetilise sissejuhatuse koosloomelisse
poliitikakujundamisse ja ülevaate uuringu meetoditest, seejärel esitame juhtumiuuringu
tulemused. Süstematiseerisime tulemused teoreetiliste lähtekohtade järgi: esmalt kirjeldame
kaasava metsanduspoliitika kujundamise konteksti, kuhu MAK2030 asetus; teiseks
analüüsisime protsessi institutsionaalset disaini (eraldi peatükkides protsessi ülesehitus,
osalejate valik ja teadlaste osalus protsessis); ning kolmandaks käsitleme arengukava
läbiviimise praktikaid.Uuringu rahastus: SA Keskkonnainvesteeringute Keskuse ja Eesti Maaülikooli vahel 29.08.2019 sõlmitud sihtfinantseerimise leping „Huvigruppide osalemine ja rahulolu Eesti metsapoliitika kujundamisega“Uuringu rahastus: SA Keskkonnainvesteeringute Keskuse ja Eesti Maaülikooli vahel
29.08.2019 sõlmitud sihtfinantseerimise leping „Huvigruppide osalemine ja rahulolu Eesti
metsapoliitika kujundamisega
Governance of private forests in Eastern and Central Europe: An analysis of forest harvesting and management rights
A property rights-based approach is proposed in the paper to underlinethe common characteristics of the forest property rights specificationin ten ECE countries, the specific patterns governing the harvesting of timber in private forestry and the role of the forest management planning in determining the content of the property rights. The analysis deals with the private forests of the individuals (non industrial ownership) from ten countries, covering 7.3 million ha and producing yearly some 25 million timber. The study shows that the forest management rights in private forests belong to the State and that the withdrawal rights on timber, yet recognized in the forest management plans, are in reality strongly restricted from aneconomic viewpoint. The forest management planning is the key instrument of the current forest governance system, based on top-down, hierarchically imposed and enforced set of compulsory rules on timber harvesting. With few exceptions, the forest owners’ have little influence in the forest planning and harvesting. The rational and State-lead approach of the private forest management has serious implications not only on the economic content of the property rights, but also on the learning and adaptive capacity of private forestry to cope with current challenges such the climate change, the increased industry needs for wood as raw material, or the marketingof innovative non wood forest products and services. The study highlights that understanding and comparing the regime of the forest ownership require a special analysis of the economic rights attached to each forest attribute; and that the evolution towards more participatory decision-making in the local forest governance can not be accurately assessed in ECE region without a proper understanding of the forest management planning process
Two decades of forest-related legislation changes in European countries analysed from a property rights perspective
In the last two decades, attention on forests and ownership rights has increased in different domains of international policy, particularly in relation to achieving the global sustainable development goals. This paper looks at the changes in forest-specific legislation applicable to regular productive forests, across 28 European countries. We compare the legal framework applicable in the mid-1990s with that applicable in 2015, using the Property Rights Index in Forestry (PRIF) to measure changes across time and space. The paper shows that forest owners in most western European countries already had high decision-making power in the mid-1990s, following deregulation trends from the 1980s; and for the next two decades, distribution of rights remained largely stable. For these countries, the content and direction of changes indicate that the main pressure on forest-focused legislation comes from environmental discourses (e.g. biodiversity and climate change policies). In contrast, former socialist countries in the mid-1990s gave lower decision-making powers to forest owners than in any of the Western Europe countries; over the next 20 years these show remarkable changes in management, exclusion and withdrawal rights. As a result of these changes, there is no longer a clear line between western and former socialist countries with respect to the national governance systems used to address private forest ownership. Nevertheless, with the exception of Baltic countries which have moved towards the western forest governance system, most of the former socialist countries still maintain a state-centred approach in private forest management. Overall, most of the changes we identified in the last two decades across Europe were recorded in the categories of management rights and exclusion rights. These changes reflect the general trend in European forest policies to expand and reinforce the landowners' individual rights, while preserving minimal rights for other categories of forest users; and to promote the use of financial instruments when targeting policy goals related to the environmental discourse
Sydämen vajaatoiminta- ja sepelvaltimotautipotilaan kokemuksia saadusta ohjauksesta osastolla ja saadun tiedon hyödynnettävyys arjessa
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sisätautien vuodeosastolla annettua sydämen vajaatoiminta- ja sepelvaltimotautiohjausta sekä sen hyödynnettävyyttä ja riittävyyttä arjessa potilaan näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa osaston käyttöön ohjauksen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin Hyvinkään sairaalan sisätautiosastolla ja haastateltavat olivat osastolla hoidossa olleita potilaita. Tutkimuskysymykset olivat: miten sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavat potilaat kokevat osastolla saadun ohjauksen? ja miten sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavat potilaat ovat hyödyntäneet saatua potilasohjausta omassa arjessaan ja onko ohjaus ollut riittävää?
Opinnäytetyön teoreettiset lähtökohdat pohjautuvat pääosin ammattikirjallisuuteen. Viitekehyksessä käsitellään sydämen vajaatoimintaa, sepelvaltimotautia ja potilasohjausta käsitteinä. Potilasohjauksen lisäksi on kiinnitetty erityistä huomiota sydänpotilaan ohjaukseen myös aikaisempien tutkimusten valossa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin tutkimusmenetelmänä laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella haastateltavat kokivat osastolla saadun ryhmäohjaustilanteen sekä ohjaajan miellyttävänä ja ohjaajaa pidettiin asiantuntevana. Ohjaus oli sisällöllisesti kattavaa. Ryhmäohjauksessa koettiin hyvänä mahdollisuutta kommentoida ja kysyä mieleen tulevia asioita. Toisaalta kysymistä aristeltiin asioiden henkilökohtaisuuden vuoksi. Tulosten perusteella yksilöohjausta kaivattiin lisää sekä koettiin, että ohjauksen tulisi olla yksilöllisempää. Tuloksien mukaan ohjauksessa saatua tietoa pystytään hyödyntämään kotona ja palaamaan tarvittaessa kirjallisiin materiaaleihin. Tulokset osoittavat, että saatu ohjaus sekä tiedon määrä olivat riittävää.
Tutkimuksessa nousi esille näkemys, että jo pitempään sairastaneelle ryhmäohjauksessa ei tullut varsinaisesti mitään uutta tietoa. Jatkossa tutkittaessa sydänohjauksen kokemuksia, riittävyyttä ja hyödynnettävyyttä voisi erotella juuri diagnoosin saanet ja pitkään sairastaneet potilaat. Myös yksilöllinen ohjaustarve nousi voimakkaasti esille. Sydänpotilaan ohjausta kehitettäessä voisi ottaa huomioon sydänpotilaiden yksilölliset tarpeet ja suunnitella ohjaus niiden mukaan.The purpose of this thesis was to describe the heart failure and coronary artery disease counselling given at the department of internal medicine and its usefulness and adequacy in everyday life from the patient's point of view. The aim was to provide information for the department to develop patient education. The study was conducted at the department of internal medicine at Hyvinkää hospital and the interviewees were patients in the department. Research questions were: how do patients with heart failure and coronary artery disease experience counselling? and how do patients with heart failure and coronary artery disease take advantage of patient guidance in their daily lives and whether the guidance was sufficient?
The theoretical starting points of the thesis were mainly based on professional literature. The reference framework deals with heart failure, coronary heart disease and patient guidance as concepts. In addition to patient counselling, special attention has been paid to the control of cardiac patients (also in the light of previous research). In this thesis work a qualitative research was used as a research method. The material was collected by theme interviews and the data obtained was analyzed by inductive content analysis.
Based on the results of the thesis work, the interviewees experienced both the group counselling situation of the department as well as the instructor as pleasant and the instructor was also considered an expert. The guidance was comprehensive. In group counselling the patients liked the possibility to comment and ask about significant matters. On the other hand, they were scared to ask questions of a more personal nature. The results also indicated that more individual guidance was needed and it was felt that the guidance should be more personalized. According to the findings of the thesis work information obtained from the guidance can be utilized at home and returned to the written materials when needed. The results show that the counseling obtained and the amount of data were adequate.
The study raised the view that in the case of group counseling obtained by long-term diseased it did not come up with any additional information. In the future, the experience, adequacy, and utilization of heart patient counselling could be distinguished by those recently diagnosed and long-suffering patients. Even one-on-one patient education need rose sharply. When developing heart disease counselling, one could observe the individual needs of the cardiac patients and plan their guidance accordingly
Institutsionaalse innovatsiooni roll Eesti metsasektori arengus
A Thesis
for applying for the degree of Doctor of Philosophy in ForestryThe aims of the thesis are to analyse how the innovation is included in the Estonian forest policy documents, to describe and analyse the main policy driven innovations in Estonian forestry governance, management of state-owned and privately owned forests and in forest industries;
Additionally the competitiveness of Estonian wood industries sub-sectors is analysed by using foreign trade statistics and revealed comparative advantage indices.
According to the results, the illegal logging has been one of the fostering factors for forestry legislation changes. Forestry related institutional innovations are mainly targeted at controlling the forest owners’ and forest managers’ activities. Some of the innovations, e.g. state register for the accounting of forest resource, were created for forestry authorities, but later various applications have become available to the general public
In worldwide comparison based on foreign trade statistics the prefabricated buildings industry is the most competitive forest based industry subsector in Estonia.
The Estonian institutional innovation and changes in legislation have influenced not only forest owners and forest management practices but the whole national forest related sector.Doktoritöö eesmärk on analüüsida, kuidas on innovatsiooni mõistetud ja kirjeldatud Eesti metsapoliitika dokumentides, kuidas metsasektor on arenenud poliitika muutuste kontekstis ja selgitada, millised on olnud peamised innovatsioonid Eesti metsade valitsemises, riigi- ja erametsade majandamises ja metsatööstuses, mis on lähtunud poliitikast. Täiendavalt analüüsitakse Eesti peamiste puidutööstusvaldkondade väliskaubanduslikku konkurentsivõimet, kasutades väliskaubanduse statistikat ja ilmutatud suhtelise eelisega seotud indekseid.
Uurimistoo tulemustest järeldub, et metsaõigusrikkumiste ja illegaalsete raiete vähendamisega seotud tegevused on olnud üheks metsamajandusega seotud innovatsiooni tõukejõuks Eestis. Mitmed seadusandlikud muudatused, mis olid suunatud metsaomanike tegevuse kontrollimiseks, kasutasid innovatiivseid lahendusi, millest mõned ei jäänud ainult metsandusametnike kontrollivahenditeks, vaid on tehtud kättesaadavaks kogu üldsusele, näiteks metsaregistri avalik veebiteenus.
Võrreldes 2010. a andmetel erinevate peamiste puidu ja mööblitööstuste valdkondade väliskaubanduslikku konkurentsivõimet, oli Eestis kõige konkurentsivõimelisem kokkupandavate puitehitiste tööstus, mis omas grupis oli maailma riikide pingereas esimesel kohal.
Metsandusega seotud institutsionaalsed innovatsioonid ja seadusandluse muutused ei ole mõjutanud mitte ainult kitsalt metsaomanikke ja metsa majandamise tavasid, vaid kõiki metsaga seotud rahvuslikult olulisi sektoreid Eestis
Baltian maiden metsätalous ja sahateollisuus 1990-luvulla
KatsausMetsätalouden, puun korjuun ja sahateollisuuden historia on Baltian maissa samanlainen. Metsien puuston vuotuinen kasvu on Virossa noin 7 milj. m3, Latviassa 14 milj. m3 ja Liettuassa 12 milj. m3, yhteensä 33 miljoonaa kuutiometriä. Nuoret ja keski-ikäiset havumetsät ovat vallitsevia. Liettuassa kuitenkin lehtipuustojen osuus on yli kolmannes. §§ Hakkuusuunnitteen mahdollistamaa puutavaran määrää ei korjata missään Baltian maassa, vaan vain noin puolet hakkuumahdollisuuksista käytetään hyväksi. Vaikka metsien ikäluokkajakautuma ei ole aivan normaali, sahateollisuuden laajentamiselle on raaka-ainepohja olemassa ja kasvamassa. §§ Baltian maiden sahaustoiminnalle yhteinen piirre on se, että sahausta tehdään monissa pienissä sahalaitoksissa. Yksiköistä monet on perustettu äskettäin, vaikka eräitä neuvostoajalta peräisin olevia kehäsahalaitoksiakin toimii yhä. Yksi sahateollisuuden suurimmista ongelmista on sahatavaran kuivauskapasiteetin puuttuminen. Myös tuotannon tehokkuutta ja tuotteiden laatua tulisi vielä parantaa. §§ Sahatavaran vientikauppaan liittyvä perinne menetettiin neuvostovallan aikana Baltian maista. Nyt panostetaankin erityisesti puutuotteiden viennille välttämättömän infrastruktuurin luomiseen
What can we learn from business models in the European forest sector: Exploring the key elements of new business model designs
This study represents the first attempt to operationalize a novel methodological approach that couples the expanded business model canvas (BMC) with an analytical evaluation of business model items and incorporates context-intervention-mechanism-outcome logic (CIMO-logic). We applied the designed methodology to analyse ten forest-related business models in eight European countries. This study aims to enhance the understanding of the challenges and opportunities generated by changing forest ownership due to the use of new business models. The adopted procedures both enhance the understanding of existing business models and the associated mechanisms and suggest improvements for existing business models. In other words, these procedures facilitated the understanding of business model dynamics. The changing operational environment forces the traditional forestry industry to adapt, and the analysed European cases indicate that business system innovations should always be considered to meet consumers' needs. The analysed business models are mostly grounded on traditional forestry and mainly include either new services or organizational improvements. The analysed business models introduce new organizational channels for reaching customers, satisfying new customer needs, targeting unique customers, reducing transaction costs, and improving customer relationships
What can we learn from business models in the European forest sector
This study represents the first attempt to operationalize a novel methodological approach that couples the expanded business model canvas (BMC) with an analytical evaluation of business model items and incorporates context-intervention-mechanism-outcome logic (CIMO-logic). We applied the designed methodology to analyse ten forest-related business models in eight European countries. This study aims to enhance the understanding of the challenges and opportunities generated by changing forest ownership due to the use of new business models. The adopted procedures both enhance the understanding of existing business models and the associated mechanisms and suggest improvements for existing business models. In other words, these procedures facilitated the understanding of business model dynamics. The changing operational environment forces the traditional forestry industry to adapt, and the analysed European cases indicate that business system innovations should always be considered to meet consumers\u27 needs. The analysed business models are mostly grounded on traditional forestry and mainly include either new services or organizational improvements. The analysed business models introduce new organizational channels for reaching customers, satisfying new customer needs, targeting unique customers, reducing transaction costs, and improving customer relationships
Verification of uncertain context based on a theory of context spaces
International audienceThe decisions and actions of private forest owners are important for the delivery of forest goods and services. Both forest ownership, and policies related to forest owners, are changing. Traditionally in most countries, government extension officers have advised and instructed forest owners, but this is evolving, with greater importance given to a range of actors, objectives, and knowledge types. Drawing on literature and mixed data from 10 countries in Europe, this paper explores how forestry advisory systems can be conceptualized, and describes their current situation in Europe. Drawing parallels with the concept of AKIS (Agricultural Knowledge and Information Systems), we propose the term FOKIS (FOrestry Knowledge and Information Systems), as both a system (a purposeful and interdependent group of bodies) and a method for understanding such systems. We define four dimensions for describing FOKIS: owners, policy goals, advice providers, and tools. We find different roles for extension in countries with centrally controlled, highly regulated forest management, and advisors in regions where forest owners have more freedom to choose how to manage their forest. We find five trends across Europe: increasing flexibility, openness and participation of owners as sources of information; increasing reliance on information and persuasion rather than enforced compliance; a shift of attention from timber to a wider range of ecosystem services such as biodiversity and recreation; a shift of funding and providers from public to private sector; emergence of new virtual communication tools. The approach provides a way to make sense of comparisons and change in FOKIS, and opens up an important research field