Oppimisvaikeuksien merkitys motivaatiossa oppia englannin kieltä:nuorten ja aikuisten näkemyksiä

Tiivistelmä. Erilaisia oppimisvaikeuksia arvioidaan lähteestä riippuen esiintyvän noin 10–15 prosentilla väestöstä. Oppimisvaikeuksia on lukuisia, mutta vieraan kielen oppimisen kannalta merkittävimpiä ovat kielelliset oppimisvaikeudet. Niiden on todettu liittyvän fonologiseen tietoisuuteen, eli kykyyn hahmottaa sanaa pienempiä kielen yksiköitä. Heikko fonologinen tietoisuus ennustaa vieraan kielen oppimisvaikeuksia. Englannin kielen epäsäännönmukainen kirjain-äännevastaavuus aiheuttaa vaikeuksia oppijoille, joilla on kielellisiä oppimisvaikeuksia. Myös työmuisti on liitetty kielellisiin oppimisvaikeuksiin, sillä heikko työmuisti hidastaa kykyä muistaa ja nimetä kielellisiä nimikkeitä vaikuttaen laajasti kielen eri osa-alueilla. Motivaatio määritellään sisäisenä tilana, joka ylläpitää ihmisen mielenkiintoa toimintaa kohtaan. Oppimismotivaatio on sen sijaan opittua ja korostaa pystyvyyttä ja merkityksellisyyttä. Oppimismotivaatio on tärkeä tekijä vieraan kielen opiskelussa oppijoille, joilla on oppimisvaikeuksia. Erilaisten motivaatioteorioiden mukaan motivaatio voi olla sisäistä tai ulkoista, ja siihen vaikuttavat opitut ajattelu- ja toimintatavat. Nuorena opitut ajattelu- ja toimintatavat ovat usein hyvin pysyviä, ja ne voivat tilanteesta riippuen edistää tai heikentää motivaatiota ja uskoa omiin kykyihin. Oppimisen tukeminen on myös tärkeää, sillä positiivisten oppimiskokemusten ja omien vahvuuksien hyödyntäminen kielen oppimisessa kohottaa motivaatiota. Myös hyvä opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus edistää oppimistuloksia. Tämä sisällönanalyysina toteutettu laadullinen tutkimus keskittyy nuorten ja aikuisten näkökulmaan oppimisvaikeuksien merkityksestä englannin oppimisessa ja motivaation kehityksessä elämän aikana. Lomakehaastattelusta kerätyn aineiston tulosten perusteella lapsuuden ja nuoruuden huonot kokemukset vaikuttivat edelleen monen motivaatioon oppia englannin kieltä. Huonot kokemukset juonsivat juurensa niin epäkannustaviin opettajiin, huonoihin opetusmenetelmiin kuin jatkuvaan epäonnistumisen tunteeseen. Myös tuen ja avun puute oli jäänyt monen mieleen. Positiivisesti motivaatioon olivat vaikuttaneet hyvät oppimiskokemukset, mutta suurimmat muutokset olivat tapahtuneet arjen tilanteissa esimerkiksi harrastusten, matkailun tai työn parissa. Oppimisvaikeuksista huolimatta suuri osa koki suhteensa englannin kieleen olevan tänä päivänä parempi. Osa koki kielen oppimisen kuitenkin edelleen liian vaikeana, eikä motivaatiota ollut. Motivaation kehittyminen oli vahvasti yhteydessä ajattelu- ja toimintatapojen motivaatioteoriaan, jonka mukaan nuorena opitut ajattelutavat ovat melko pysyviä. Tämänhetkinen asenne englannin kieltä kohtaan oli kuitenkin monen tekijän summa. Huonoimmat muistot olivat kouluajoilta, ja suurimmat muutokset motivaation kehityksessä tapahtuivat poikkeuksetta vasta myöhemmällä iällä varsinaisen englannin opiskelun ulkopuolella

Lukivaikeuden vaikutus englannin kielen oppimiseen vieraana kielenä

Dysleksia eli lukivaikeus on neurobiologinen kielellisen kehityksen vaikeus, joka aiheuttaa tyypillisesti vaikeuksia kielen fonologisten rakenteiden hahmottamisessa. Heikko fonologinen tietoisuus eli sanaa pienempien kielen yksiköiden hahmottaminen aiheuttaa lukivaikeuksisella ongelmia lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeus on kuitenkin vaikea määritellä tarkoin, sillä kielellisen kehityksen vaikeudet ja muut oppimisvaikeudet ilmenevät usein yhtäaikaisesti. Lukivaikeus on yksi yleisimmistä kielen kehityksellisistä häiriöistä, sillä jonkinasteista lukivaikeutta esiintyy jopa 80 prosentissa kaikista oppimisvaikeuksista. Ongelmat ilmenevät yleensä yllättävänä vaikeutena oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lukivaikeus aiheuttaa ongelmia erityisesti vieraan kielen oppimisessa. Jos oppilas on kokenut ongelmia oman äidinkielen opiskelussa, voidaan sen olettaa ennustavan vastaavia ongelmia myös vieraan kielen opiskelussa. Suomen ja englannin kielen hyvin erilaisten fonologisten rakenteiden takia on mahdollista tunnistaa suomalaiselle oppilaalle tyypillisiä ongelmia englannin opiskelussa. Englannin kielen oppimisessa lukivaikeus tuottaa ongelmia käytännössä kaikilla kielen osa-alueilla. Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmien lisäksi ongelmia ilmenee puhumisen, sanaston ja kieliopin hallinnassa. Vaikka aihetta on tutkittu paljon, ei opettamiseen ole pystytty luomaan vielä yleispäteviä ja toimivia ohjeita, joita opettaja voisi hyödyntää ohjatessaan lukivaikeuksellisen englannin kielen opiskelua, sillä jokaisen oppilaan tuen tarve on niin yksilöllistä. Perusopetuslain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus tarvittavaan tukeen. Oppilaan tuen tarve tulee arvioida ja kartoittaa, jotta mahdolliset tukitoimet voidaan suunnitella oppilaan kannalta hyvin. Jotta opettaja voi tukea oppilasta mahdollisimman hyvin, hänellä tulisi olla hyvät tiedot sekä suomen että englannin kielestä ja niiden rakenteista, jotta hän pystyy tunnistamaan ongelmien syitä. Vaikka monia konkreettisia keinoja opiskelun tukemiseen voidaan soveltaa englannin kielen opiskeluun, tärkeimpinä tukikeinoina voidaan pitää yksilöllisen ja oppilaan taitotasoon soveltuvan tuen antamista sekä oppilaan motivaation ylläpitämistä

Genetic Control of Myelin Plasticity after Chronic Psychosocial Stress

Anxiety disorders often manifest in genetically susceptible individuals after psychosocial stress, but the mechanisms underlying these gene-environment interactions are largely unknown. We used the chronic social defeat stress (CSDS) mouse model to study resilience and susceptibility to chronic psychosocial stress. We identified a strong genetic background effect in CSDS-induced social avoidance (SA) using four inbred mouse strains: 69% of C57BL/6NCrl (B6), 23% of BALB/cAnNCrl, 19% of 129S2/SvPasCrl, and 5% of DBA/2NCrl (D2) mice were stress resilient. Furthermore, different inbred mouse strains responded differently to stress, suggesting they use distinct coping strategies. To identify biological pathways affected by CSDS, we used RNA-sequencing (RNAseq) of three brain regions of two strains, B6 and D2: medial prefrontal cortex (mPFC), ventral hippocampus (vHPC), and bed nucleus of the stria terminalis (BNST). We discovered overrepresentation of oligodendrocyte (OLG)-related genes in the differentially expressed gene population. Because OLGs myelinate axons, we measured myelin thickness and found significant region and strain-specific differences. For example, in resilient D2 mice, mPFC axons had thinner myelin than controls, whereas susceptible B6 mice had thinner myelin than controls in the vHPC. Neither myelin-related gene expression in several other regions nor corpus callosum thickness differed between stressed and control animals. Our unbiased gene expression experiment suggests that myelin plasticity is a substantial response to chronic psychosocial stress, varies across brain regions, and is genetically controlled. Identification of genetic regulators of the myelin response will provide mechanistic insight into the molecular basis of stress-related diseases, such as anxiety disorders, a critical step in developing targeted therapy.Peer reviewe

Early probiotic supplementation and the risk of celiac disease in children at genetic risk

Abstract Probiotics are linked to positive regulatory effects on the immune system. The aim of the study was to examine the association between the exposure of probiotics via dietary supplements or via infant formula by the age of 1 year and the development of celiac disease autoimmunity (CDA) and celiac disease among a cohort of 6520 genetically susceptible children. Use of probiotics during the first year of life was reported by 1460 children. Time-to-event analysis was used to examine the associations. Overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with either CDA (n = 1212) (HR 1.15; 95%CI 0.99, 1.35; p = 0.07) or celiac disease (n = 455) (HR 1.11; 95%CI 0.86, 1.43; p = 0.43) when adjusting for known risk factors. Intake of probiotic dietary supplements, however, was associated with a slightly increased risk of CDA (HR 1.18; 95%CI 1.00, 1.40; p = 0.043) compared to children who did not get probiotics. It was concluded that the overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with CDA or celiac disease in children at genetic risk