Formation of a cultivated spodosol in east-central Finland

The processes involved in Spodosol (Podzol) formation are still being debated. The pedogenic processes in a Spodosol, 10,700 years-old, at Sotkamo that has been cultivated for about 50 years were studied by characterizing the morphology and analyzing the major chemical properties, texture and mineralogy. Before cultivation, organic acids produced by decomposition of organic matter from pine litter in O and A horizons had weathered primary minerals in A and E horizons releasing Al and Fe. Percolating waters moved the organo-metallic complexes from A and E horizons to Bhsm and Bs horizons where the complexes coated and bridged sand grains eventually forming cemented ortstein. Because of the high biotite content of the parent material, the index of accumulation of Fe and Al in the Bhsm horizon (Al + 0.5 Fe = 4.1%) was the highest reported in Spodosols of Finland. The data support the theory of downward movement of Al and Fe as organo-metallic complexes with formation of some ferrihydrite but little or no formation of imogolite type materials. Little, if any, podzolization has likely occurred since the initiation of cultivation because, after agricultural liming and consequent increase of pH in the Ap horizon, organic compounds are likely to chelate Ca and Mg rather than Al and Fe.;Karkeille hietamaille syntyneet podsolit ovat Suomen kehittyneimpiä maannoksia. Niitä tutkimalla saadaan uutta tietoa tämän koko pohjoisella havumetsävyöhykkeelläyleisen maannostyypin kehittymiseen johtaneista prosesseista, joista edelleenkin vallitsee erilaisia käsityksiä. Tämän tutkimuksen kohteena oli Sotkamossa karkealla hietamaalla oleva noin 50 vuotta viljelty maa, joka on ollut kuivillaan noin 10 700 vuotta. Muokkauskerroksen alapuolella oli huuhtoutumiskerros (valkomaa), joka sisälsi lähes pelkkää kvartsihiekkaa. Sen alapuolella oli noin 10 cm paksu rautapalsi eli iskostunut horisontti, johon ylempää orgaanisina kompleksiyhdisteinä huuhtoutuneet rauta ja alumiini ovat saostuneet. Mikroskoopilla voidaan nähdä, miten nämä saostuneet ainesosat peittävät kvartsihiekan jyväset ja sitovat ne yhteen. Tässä horisontissa oli erittäin runsaasti heikosti kiteytynyttä rautaoksidia, joka on uutettavissa ammoniumoksalaattiliuoksella, kun taas valkomaassa tällaista rautaa oli erittäin vähän. Rikastumiskerroksen alumiinista valtaosa oli pyrofosfaattiin uuttuvassa, oletettavasti orgaanisen aineksen sitomassa muodossa, mikä viittaa aineiden kulkeutuneen tähän horisonttiin nimenomaan kelaatteina eikä epäorgaanisina kolloideina. Syvä kyntö on nostanut valkomaata ja kappaleita rikastumiskerroksen iskostumasta myös muokkauskerrokseen. Rikastumiskerroksen alapuolella kvartsihiekkajyvästen pinnoilla ei ollut paljonkaan rautasaostumia, mutta mikroskoopilla näkyi runsaasti rapautumatonta biotiittia. Rikastumiskerroksen rauta lienee suureksi osaksi peräisin juuri biotiitista, joka on kokonaisuudessaan rapautunut pintamaasta. Vähemmän biotiittia sisältäviin maihin ei todennäköisesti kehity näin vahvaa rikastumiskerrosta maan pienemmän rautapitoisuuden takia. Podsoloituminen on luultavasti pysähtynyt sen jälkeen, kun maa on otettu viljelyyn ja sen pintaosien pH on kalkituksen seurauksena noussut

Formation of a cultivated spodosol in east-central Finland

The processes involved in Spodosol (Podzol) formation are still being debated. The pedogenic processes in a Spodosol, 10,700 years-old, at Sotkamo that has been cultivated for about 50 years were studied by characterizing the morphology and analyzing the major chemical properties, texture and mineralogy. Before cultivation, organic acids produced by decomposition of organic matter from pine litter in O and A horizons had weathered primary minerals in A and E horizons releasing Al and Fe. Percolating waters moved the organo-metallic complexes from A and E horizons to Bhsm and Bs horizons where the complexes coated and bridged sand grains eventually forming cemented ortstein. Because of the high biotite content of the parent material, the index of accumulation of Fe and Al in the Bhsm horizon (Al + 0.5 Fe = 4.1%) was the highest reported in Spodosols of Finland. The data support the theory of downward movement of Al and Fe as organo-metallic complexes with formation of some ferrihydrite but little or no formation of imogolite type materials. Little, if any, podzolization has likely occurred since the initiation of cultivation because, after agricultural liming and consequent increase of pH in the Ap horizon, organic compounds are likely to chelate Ca and Mg rather than Al and Fe.

Efficient plot-based floristic assessment of tropical forests

The tropical flora remains chronically understudied and the lack of floristic understanding hampers ecological research and its application for large-scale conservation planning. Given scarce resources and the scale of the challenge there is a need to maximize the efficiency of both sampling strategies and sampling units, yet there is little information on the relative efficiency of different approaches to floristic assessment in tropical forests. This paper is the first attempt to address this gap. We repeatedly sampled forests in two regions of Amazonia using the two most widely used plot-based protocols of floristic sampling, and compared their performance in terms of the quantity of floristic knowledge and ecological insight gained scaled to the field effort required. Specifically, the methods are assessed first in terms of the number of person-days required to complete each sample (‘effort’), secondly by the total gain in the quantity of floristic information that each unit of effort provides (‘crude inventory efficiency’), and thirdly in terms of the floristic information gained as a proportion of the target species pool (‘proportional inventory efficiency’). Finally, we compare the methods in terms of their efficiency in identifying different ecological patterns within the data (‘ecological efficiency’) while controlling for effort. There are large and consistent differences in the performance of the two methods. The disparity is maintained even after accounting for regional and site-level variation in forest species richness, tree density and the number of field assistants. We interpret our results in the context of selecting the appropriate method for particular research purposes

Soil temperature regimes in Finland

Soil temperature regime substantially influences soil classification in Soil Taxonomy particularly in temperate areas. To facilitate correct classification of soils of Finland, the temperature regimes in soils of the country were determined. The mean annual soil temperature, measured at 50 cm below soil surface, ranged from 6.4°C at the warmest site (Anjala) to 1.9°C at the coldest one (Utsjoki, Kevo), and the mean summer soil temperature from 13.7°C to 6.2°C at the same stations, all being in the range of the cryic temperature regime. The mean annual soil temperature was 2 to 5°C higher than the mean annual air temperature, the difference (Y, °C) depending on the duration of snow coverage (X, days) according to the following equation: Y = 0.0305 X - 2.16, R2 = 0.91, n = 9. Even soils of the warmest areas in southern Finland and the mineral soils of the coldest areas in the north, at least for the most part, have cryic soil temperature regimes. Therefore, most soils of Finland, classified according to Soil Taxonomy, have names where the cryic temperature regime appears on the suborder or great group level.;Amerikkalaista alkuperää olevassa maannosten luokitteluun kehitetyssä Soil Taxonomy -järjestelmässä käytetään yhtenä luokitteluperusteena maan lämpötilaa 50 cm syvyydessä. Maan lämpötila vaikuttaa varsinkin viileiden alueiden maannosten nimiin. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin eri lähteissä julkaistuja tietoja maan lämpötilasta Suomessa. Kun maan vuotuinen keskilämpötila on 0-8°C ja kesäkuukausina alle 15°C, maa kuuluu Soil Taxonomy -järjestelmän lämpötilaluokkaan 'cryic'. Tällaiset lämpötilaolot vallitsevat valtaosassa Suomen maaperää. Ainoa poikkeus ovat Pohjois-Lapin palsasuot. Niissä maan keskilämpötila on todennäköisesti alle 0°C ja ne kuuluvat lämpötilaluokkaan 'pergelic'

Soils in an agricultural landscape of Jokioinen, south-western Finland

Eleven pedons in an agricultural landscape at elevations 80-130 m above sea level in Jokioinen, south-western Finland were investigated and classified according to Soil Taxonomy, the FAO-Unesco system (FAO), and the World Reference Base for Soil Resources system (WRB). The soils were related to geomorphology of the landscape which is characterized by clayey fields and forested bedrock high areas covered with glacial till. A Spodosol/Podzol was found in a coarse-sandy soil in an esker while the sandy loam in a bedrock high area soils did not have an E horizon. A man-made mollic epipedon was found in a cultivated soil which had a sandy plow layer while clayey plow layers were ochric epipedons. Cambic horizons, identified by structure and redox concentrations, were common in cultivated soils. In a heavy clay soil, small slickensides and wedge-shaped aggregates, i.e., vertic characteristics, were found. Histosols occurred in local topographic depressions irrespective of the absolute elevation. According to the three classification systems, the following catenas are recognized: Haplocryods - Dystro/Eutrocryepts -Haplocryolls - Cryaquepts - Cryosaprists (Soil Taxonomy), Podzols - Regosols - Cambisols - Histosols (FAO-Unesco), and Podzols - Cambisols - Phaeozems - Gleysols - Histosols (WRB).;Jokioisissa tutkittiin 11 maaprofiilia noin 1,5 metrin syvyyteen ja määritettiin niissä esiintyvät maannokset. Maista kahdeksan oli viljeltyjä, kaksi oli metsämaita ja yksi Loimijoen tulva-alueella oleva entinen viljelymaa. Maannokset nimettiin amerikkalaisen Soil Taxonomy- järjestelmän, FAOn-Unescon järjestelmän (FAO) ja World Reference Base for Soil Resources -järjestelmän (WRB) mukaan. Tutkitut maat ovat 80-130 m meren pinnan yläpuolella ja ne ovat olleet alttiina maannostumisprosesseille yli 8000 vuotta. Kuivan ja hiekkaisen Kukonharjun maa oli podsoloitunutta, mutta hienojakoisemmassa metsämaassa ei vielä voitu havaita podsolille tyypillistä valkomaakerrosta, vaikka maa oli hapan ja siinä oli matala emäskyllästysaste. Kaikkiin viljeltyihin kivennäismaihin oli kehittynyt rakenne salaojitussyvyyteen saakka, ja niissä oli ruostelaikkuja. Tällä perusteella niissä katsottiin olevan cambic-horisontti, ja maat olivat Cambisol-maita (FAO, WRB) ja Inceptisol-maita (Soil Taxonomy). Yhdessä aitosavimaassa oli runsaan halkeilun lisäksi maakokkareiden kutistumisesta ja turpoamisesta johtuvia liukupintoja, jollaisia ei ole Suomessa ennen todettu. Maassa, jonka muokkauskerros oli karkeaa hietaa ja syvemmät kerrokset savea, oli viljelytoimien seurauksena syntynyt mollic-pintakerros, ja tämä maa oli Mollisol (Soil Taxonomy) tai Phaeozem (WRB). Tutkittu viljelty turvemaa on syntynyt aitosavipohjalle. Loimijoen luhta-alueella onkivennäismaakerrosten alla 30-40 % orgaanista ainesta sitältäviä maakerroksia. Soil Taxonomy -järjestelmän pääryhmistä alueelta löytyi Spodosol-, Inceptisol-, Mollisol- ja Histosol-luokkiin kuuluvia maita, FAOn-Unescon järjestelmän Podzol-, Regosol-, Cambisol- ja Histosol-luokkiin kuuluvia maita ja WRB-järjestelmän Podzol-, Cambisol-, Phaeozem-, Gleysol- ja Histosol-maita