Health-Related Quality of Life and Psychological Distress in Patients With Hypermobility Type Ehlers-Danlos Syndrome

Patients with Ehlers-Danlos Syndrome, hypermobile type (hEDS) often report a decrease of health-related quality of life (HRQoL), symptoms of anxiety and depression, and show a prevalent incidence of psychiatric disorders. Still, there seems to be a lack of a more thorough analysis addressing the relations between these entities. We studied the HRQoL and its relations with depressive symptoms and subgroups of anxiety in a group of patients with hEDS (n = 81) compared to a comparison group (n = 90) of healthy controls (HC). HRQoL was assessed with the RAND 36-item health survey, depressive symptoms were measured with the 21-item Beck Depression Inventory (BDI-II) and State/trait anxiety inventory (STAI) was used to estimate levels of state and trait anxiety. The hEDS group showed significantly lower scores on total HRQoL, on all subscales as well on calculated subgroups of physical and mental HRQoL than the HC group. Depression, state, and trait anxiety scores were significantly higher in hEDS group than in the HC group. However, both state and trait anxiety showed a lower degree of negative associations with social functioning in the hEDS group when compared to the HC group. Patients with hEDS present with a lower HRQoL and greater psychological distress than healthy individuals. These factors play a significant role in the patients' overall functional capacity and should be noticed when examining and treating patients with hEDS.Peer reviewe

Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat vesistövaikutukset ja kalakuolemat Suomessa

Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu kattavasti tietoa happamien sulfaattimaiden (HS-maat) vaikutuksista vesistöjemme vedenlaatuun, eliöstöön ja kalakuolemiin. Kirjallisuuskatsaus tehtiin Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman CATERMASS-hankkeen yhteydessä laajan tutkijaryhmän yhteistyönä. Happamia sulfaattimaita muodostui Itämeren rehevissä rannikko-vesissä 4000–8000 vuotta sitten, kun mikrobit pelkistivät meriveden sulfaattia sulfidiksi. Maankohoamisen myötä sulfidisavikoita sisältäviä maita alettiin kuivata viljelyskäyttöön. Tällöin hapetusreaktiossa vapautuva rikki alkoi muodostaa maaperän veden kanssa rikkihappoa, joka liuottaa maaperästä myrkyllisiä metalleja, kuten alumiinia, kadmiumia ja kuparia. Runsaiden sateiden ja kevään sulamisvesien mukana happamuus ja metallit huuhtoutuvat vesistöön. Viime vuosikymmeninä lisääntyneen salaojituksen myötä peltojen kuivatus-syvyys on kasvanut lisäten samalla HS-maiden haitallisia vesistövaikutuksia. Happamuus ja siihen liittyvä metallien myrkyllisten olomuotojen runsastuminen aiheuttavat muutoksia vesistöjen kaikissa eliöryhmissä mukaan lukien kalat, pohjaeläimet, vesikasvit ja pohjalevät. Yksilötasolla on havaittu epämuodostumia, kuten vesihyönteistoukkien rakenne-vaurioita. Kalat yrittävät suojautua hengitysveden haitallisilta aineilta lisäämällä kidusten limaneritystä, jolloin hengitys vaikeutuu. Altistuminen happamuudelle ja metalleille haittaa kalojen lisääntymistä mm. viivästyttämällä munasolujen kypsymistä sekä vaikeuttamalla mätimunien hedelmöittymistä ja alkionkehitystä. Eliöyhteisötasolla HS-maiden vaikutus näkyy usein happamuudelle herkkien lajien tai lajiryhmien puuttumisena. Virtavesien kalalajeista happamuudelle herkkiä ovat esimerkiksi kivisimppu, made ja taimen, ja jokisuistojen pohjaeläinryhmistä esimerkiksi simpukat. HS-maiden aiheuttamista kalakuolemista joissa, järvissä, jokisuistoissa ja rannikkovesissä koottiin mahdollisimman kattava listaus, joka todentaa ongelmien keskittymistä Pohjanmaan alueelle. Pahiten happamuuden ja myrkyllisten metallien vaivaamat pikkujoet ovat olleet käytännössä kalattomia viimeisten vuosikymmenten ajan

Vesiluonnon hyvinvointivaikutukset kuuluvat kaikille

Vesistöt ovat monella tapaa tärkeitä asumisen, liikkumisen, elinkeinojen ja virkistyksen ympäristöjä. Suomessa on tuhansia järviä ja kilometreittäin jokia sekä Itämeren rannikkoa, joista voidaan ammentaa terveyttä ja hyvinvointia sekä kulttuuristen että psykologisten ekosysteemipalveluiden avulla. Tässä julkaisussa tarjoamme tutkimuksiin perustuvia toimintasuosituksia ja esimerkkejä hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi.202

Taimenen kotiuttaminen Oulun Hupisaarten puroihin

Tässä raportissa tarkastellaan ensimmäisiä kokemuksia Oulujoen uhanalaisen taimenen kotiuttamisesta Oulun Hupisaarten puroihin. Kotiuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tuloksellisuutta on selvitetty taimenen poikastuotannon käynnistymisen sekä puroissa syntyneiden poikasten kasvun, selviytymisen ja vaellusominaisuuksien kautta. Näitä tekijöitä on seurattu vuosittain sähkökoekalastuksien, PIT-telemetrian ja geneettisen profiloinnin avulla. Luonnonvarakeskuksen toteuttamat kotiutusistutukset sekä kalastoseuranta puroilla alkoi syksyllä 2018 ja se jatkuu vielä tämän raportin julkaisun jälkeenkin. Tässä raportissa esitellään kesään 2022 mennessä kertyneitä alustavia tuloksia. Taimenen poikastuotanto Hupisaarilla on käynnistynyt onnistuneesti. Puroihin on vuosittain siirretty aikuisia, kutuvalmiita taimenia, jotka ovat osallistuneet poikastuotannon käynnistämiseen sekä todennäköisesti myös houkutelleet mereltä nousevia taimenia puroihin. Mereltä nousseiden kutukalojen määrä ja niiden osuus Hupisaarten poikastuotannossa onkin ollut merkittävä: vuosittain jopa 55–77 % taimenen poikasista on ollut mereltä nousseiden taimenien jälkeläisiä. Puroissa on myös havaittu yksittäisiä taimenia, jotka ovat kuteneet niissä jo kolmena peräkkäisenä syksynä. Taimenelle on tyypillistä vuosien välinen vaihtelu eri-ikäisten poikasten määrissä. Myös Hupisaarten puroissa poikasten määrät ovat vaihdelleet huomattavasti ensimmäisten seurantavuosien välillä. Alkukesästä havaituista poikasista noin puolet ovat selviytyneet syksyyn asti, ja kesänvanhojen poikasten määrä on vaihdellut keskimäärin 5–18 poikasen välillä aaria kohti. Suurta vaihtelua poikasten määrissä onkin odotettavissa nuorella populaatiolla, jonka uudelleenrakentaminen aloitettiin tyhjästä vasta muutama vuosi sitten. Kotiuttamishankkeen tavoitteena on, että Hupisaarilla syntyneet poikaset palaisivat merivaelluksen jälkeen kotipuroonsa kutemaan ja ylläpitämään poikastuotantoa. Ensimmäisten vuosiluokkien poikaset ovat lähteneet vaellukselle kahden kesän ikäisestä alkaen, joko syystalven tai alkukesän aikana. Ensimmäisten yksilöiden voidaan odottaa palaavan takaisin Hupisaarille lisääntymään yhden merivuoden jälkeen syksyllä 2022. Todennäköisesti suurempi osa taimenista kuitenkin viipyy merellä hieman pidempään, eli 2–3 vuotta. Äärimmäisen uhanalaisen vaelluskalan lisääntyminen kaupunkipuroissa on erikoisuus niin meillä kuin ulkomaillakin. Ensimmäisten seurantavuosien tulokset taimenen palauttamisesta Hupisaarille ovat olleet toistaiseksi lupaavia, mutta populaation säilyminen alueen puroissa tulee vaatimaan jatkuvaa elinympäristön hoitoa. Jo ensimmäisten vuosien aikana on tunnistettu haasteita, mitkä tulee jatkossa ratkaista saavutettujen tulosten säilyttämiseksi. Tarvittavia toimenpiteitä ovat muun muassa: • Jatkuvan veden virtauksen varmistaminen puroihin. Talvisaikaan koettu hyydeongelma Lasaretinpadon kautta tapahtuvassa veden virtauksessa olisi ratkaistava pysyvästi. • Lisääntymis- ja poikasalueiden pysyminen puhtaina ja hyvälaatuisina. Kutusoraikoille ja muualle purojen pohjille kertyvää ylimääräistä kiintoainesta voitaisiin huuhdella pois esimerkiksi järjestämällä puroihin vuosittain muutaman päivän hallittu, mutta tavanomaista runsaampi virtaus. • Taimenen nousumahdollisuuksien tehostaminen puroihin. Nousureittejä mereltä Hupisaarten puroihin myös Tuiranväylän, Ämmänväylän ja Pokkisenväylän kautta voitaisiin avata ja kunnostaa toimiviksi niin taimenelle kuin muullekin lajistolle. Esimerkiksi Pokkisenväylän uomia Linnan- ja Plaatansaarten välissä voitaisiin kunnostaa ja niihin ohjata riittävä vesitys lohikalojen nousumahdollisuuksien parantamiseksi. • Kalastuskiellon säilyttäminen koko Hupisaarten puroverkoston alueella. • Haitallisen vieraslajin minkin poistopyynnin jatkaminen alueella aina tarpeen tullen. • Oululaisten tietoisuuden lisääminen Hupisaarten taimenesta sekä talkootoiminnan säilyttäminen

Gamma-valerolactone biorefinery: Catalyzed birch fractionation and valorization of pulping streams with solvent recovery

In this study, we propose a full gamma-valerolactone (GVL) organosolv biorefinery concept including the utilization of all pulping streams, solvent recovery, and preliminary material and energy balances. GVL is a renewable and non-toxic solvent that fractionates woody biomass. The silver birch chips were pulped (45–65 wt% GVL, 150 °C, 2 h) under a series of acid-catalyzed conditions (5–12 kg H2SO4/t), and the fully bleached pulp was spun into fibers by the IONCELL® process and knitted into the fabric. The dissolved lignin was precipitated by water from spent liquor (1:1) and processed into polyhydroxyurethane. Most of the dissolved hemicelluloses were in the form of xylose, therefore, the crystallization efficiency of xylose from spent liquor in the presence of residual GVL was studied. The GVL recovery rate in the lab column was 66%, however by increasing the number of equilibrium stages, 99% recovery could be achieved