Vallan prosessit liikuntatuntien sosiaalisissa rakenteissa:”sää et oo niinku yhtä hyvä ku mää”

Tiivistelmä. Kiusaamista on totuttu määrittelemään yksilökeskeisen patologisoinnin kautta. Tällaisten määritelmien mukaan kiusaaminen nähdään kapeasti yksilön persoonallisuuden piirteiden ja käytöksen summana, ja se jättää huomiotta esimerkiksi siihen liittyvät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet. Tutkimuksessamme olemme pyrkineet laajentamaan tätä näkökulmaa kohti monipuolisempaa käsitystä kiusaamisesta. Olemme tuoneet esiin kiusaamiskeskustelun ulkopuolelle jääviä sosiaalisia rakenteita ja prosesseja, jotka osaltaan mahdollistavat kiusaamisen syntymistä. Näitä rakenteita ja prosesseja ovat muun muassa valta-voima -suhteet, hierarkiat ja poissulkeminen. Olemme tarkastelleet tutkimuksessamme yllä mainittujen rakenteiden ilmenemistä nimenomaan liikuntatuntien kontekstissa. Liikuntatunneilla kehollisuus, sukupuoli ja kilpailullisuus ovat erityisessä roolissa verrattuna muihin oppitunteihin. Nämä tekijät voivat osaltaan altistaa kiusaamiselle ja epäoikeudenmukaiselle kohtelulle. Liikuntatuntien onkin todettu toimivan paikkana, jossa kiusaamista esiintyy enemmän kuin muissa oppiaineissa. Tutkimuksemme aineisto on kerätty ryhmähaastatteluiden avulla 4.-luokkalaisten tyttöjen liikuntaryhmässä. Tutkimuksemme pohjaa feministiseen tutkimusotteeseen, joka korostaa sensitiivisyyttä ja pyrkii tuomaan marginaali-ilmiöt nähdyksi ja kuulluksi. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että liikuntatunneilla on nähtävissä hierarkioita, suosiojärjestelmiä ja poissulkemista. Oppilaat kokivat sukupuolen mukaan jaetut liikuntaryhmät turvallisempana kuin sekaryhmät. Sukupuoli ja sen merkitykset nousivat voimakkaasti esiin oppilaiden kokemuksista. Kaverisuhteet ja kavereiden olemassaolo liikuntatunneilla nähtiin merkittävinä tekijöinä. Lasten äänet ja kokemukset eivät ole olleet kiusaamistutkimuksessa kovin vahvasti esillä heidän itsensä esittäminään. Haluamme tutkimuksemme avulla vastata tähän puutteeseen, ja siksi käytämme aineistonamme juuri lasten omia kokemuksia ja käsityksiä liikuntatuntien turvallisuudesta ja turvattomuudesta. Myös aikuisten ja lasten näkemykset kiusaamisesta poikkeavat toisistaan, mikä osaltaan lisää tarvetta tuoda esiin juuri lasten näkökulmia ja kokemuksia

Early weaning increases aggression and stereotypic behaviour in cats

Behaviour problems are common in companion felines, and problematic behaviour may be a sign of chronic stress. In laboratory animals, early weaning increases the risk for aggression, anxiety, and stereotypic behaviour. However, very few studies have focused on early weaning in one of the world's most popular pets, the domestic cat, although weaning soon after the critical period of socialisation is common practice. To study the effects of early weaning (< 12 weeks) on behaviour, a large data set (N = 5726, 40 breeds) was collected from home-living domestic cats through a questionnaire survey. The results show that weaning before 8 weeks of age increases the risk for aggression, but not fearful behaviour. Moreover, cats weaned after 14 weeks of age have a lower probability for aggression towards strangers than early weaned cats and a lower probability for stereotypic behaviour (excessive grooming) than cats weaned at 12 weeks. The effect of weaning age on stereotypic behaviour is partially explained by the effects on aggression. These findings indicate that early weaning has a detrimental effect on behaviour, and suggest delayed weaning as a simple and inexpensive approach to significantly improve the welfare of millions of domestic cats

Murtuneita mieliä:koulukiusaamisen vaikutuksia kiusatun myöhempään elämään

Tiivistelmä. Koulukiusaamisella on jo aikaisemmin todettu olevan vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia kiusatun myöhempään elämään. Jotta voisimme välttää näitä yksilöön kohdistuvia äärimmäisiä seurauksia, on välttämätöntä tutkia yhä uudelleen kiusaamisen ajankohtaisia määritelmiä ja pyrkiä ymmärtämään, millä tavoin kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun myöhempään elämään. On myös todettu, että tietoisuuden lisäämisellä on merkittävä vaikutus kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen ja puuttumiseen. Tarkastelemme tutkimuksessamme koulukiusaamista ilmiönä ja keskitymme etenkin sen aiheuttamiin pitkäaikaisvaikutuksiin kiusatussa. Liskäksi tuomme esille koulukiusaamisen puuttumisen merkityksellisyyttä ja sen keinoja. Tutkielmamme tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiimme, jotka ovat: 1. Miten koulukiusaamisen uhriksi joutuminen vaikuttaa myöhemmässä elämässä yksilön persoonallisuuteen, mielenterveyteen ja sosiaaliseen elämään? 2. Miksi koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää ja kuinka siihen tulisi puuttua? Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, eli se pohjautuu jo aiemmin tehtyjen tutkimuksien tuloksiin. Tutkimuksemme osoittaa, että koulukiusaaminen on uhka yksilön terveelle kehitykselle. Koulukiusaaminen voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön persoonallisuuteen, ja sillä on havaittu olevan yhteyksiä esimerkiksi itsetunnon kehittymiseen ja sen aiheuttamiin haasteisiin myöhemmässä elämässä. Tuloksemme osoittavat myös, että koulussa koettu kiusaaminen on vakava uhka yksilön mielenterveydelle, ja tämä saattaa näyttäytyä aikuisuudessa esimerkiksi masentuneisuutena, ahdistuneisuutena ja itsetuhoisuutena. Kiusaaminen vaikuttaa kielteisesti myös yksilön sosiaaliseen hyvinvointiin: entisillä kiusatuilla on havaittu haasteita ihmissuhteissa. Vakavin uhka kiusatun sosiaaliselle hyvinvoinnille on syrjäytyminen. Koulukiusaamiseen puuttuminen on ensisijaisen tärkeää, sillä kiusaamiseen ajoissa puuttumisella voidaan ehkäistä kiusaamisen pitkäaikaisvaikutuksia kiusattuun. Varhainen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy onkin todettu parhaiksi tavoiksi puuttua kiusaamiseen. Koulukiusaamiseen puuttuminen voidaan nähdä kaikkien yhteisenä asiana, johon osallistuvat koko koulu, sen henkilökunta, toimintasäännöt, sekä oppilaat. Tärkeässä roolissa kiusaamiseen puuttumisessa ovat myös oppilaiden huoltajat sekä lainsäädäntö

Short bowel mucosal morphology, proliferation and inflammation at first and repeat STEP procedures

Background: Although serial transverse enteroplasty (STEP) improves function of dilated short bowel, a significant proportion of patients require repeat surgery. To address underlying reasons for unsuccessful STEP, we compared small intestinal mucosal characteristics between initial and repeat STEP procedures in children with short bowel syndrome (SBS). Methods: Fifteen SBS children, who underwent 13 first and 7 repeat STEP procedures with full thickness small bowel samples at median age 1.5 years (IQR 0.7-3.7) were included. The specimens were analyzed histologically for mucosal morphology, inflammation and muscular thickness. Mucosal proliferation and apoptosis was analyzed with MIB1 and Tunel immunohistochemistry. Results: Median small bowel length increased 42% by initial STEP and 13% by repeat STEP (p - 0.05), while enteral caloric intake increased from 6% to 36% (p 0.07) during 14 (12-42) months between the procedures. Abnormal mucosal inflammation was frequently observed both at initial (69%) and additional STEP (86%, p 0.52) surgery. Villus height, crypt depth, enterocyte proliferation and apoptosis as well as muscular thickness were comparable at first and repeat STEP (p>0.05 for all). Patients, who required repeat STEP tended to be younger (p 0.057) with less apoptotic crypt cells (p-0.031) at first STEP. Absence of ileocecal valve associated with increased intraepithelial leukocyte count and reduced crypt cell proliferation index (p Conclusions: No adaptive mucosal hyperplasia or muscular alterations occurred between first and repeat STEP. Persistent inflammation and lacking mucosal growth may contribute to continuing bowel dysfunction in SBS children, who require repeat STEP procedure, especially after removal of the ileocecal valve. (C) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Expression of 6 Biomarkers in Liver Grafts After Pediatric Liver Transplantation : Correlations with Histology, Biochemistry, and Outcome

Background: Subclinical graft inflammation and fibrosis after pediatric liver transplantation (LT) are common. Biomarkers are needed that precede and are associated with these changes and graft outcome. Material/Methods: We evaluated immunohistochemical expression of 6 biomarkers [alpha-smooth muscle actin (alpha-SMA), collagen I, decorin, vimentin, P-selectin glycoprotein ligand-1 (PSGL-1), and CD34] in biopsies taken intraoperatively at LT (baseline) (n=29) and at 11.3 years after LT (first follow-up) (n=51). Liver biochemistry and graft histology were assessed at the first follow-up and at final assessment (19.6 years after LT) (n=48). Second follow-up biopsies for histology were available from 24 patients. The immunostainings were correlated with liver histology, biochemistry, and outcome at these time-points. Results: Baseline levels of the biomarkers were unrelated to presence of fibrosis at follow-up. Increased a-SMA, collagen I levels, decorin, and vimentin were associated with simultaneous fibrosis at the first follow-up (p=0.001-0.027). Increased SMA, collagen I, decorin, vimentin, PSGL-1, and CD34 expression at first follow-up were associated with simultaneous portal inflammation (p=0.001-0.025). alpha-SMA, decorin, and vimentin expression were increased in patients without fibrosis at the first follow-up but who developed fibrosis in second follow-up (p=0.014 p=0.024 and p=0.024). Significant fibrosis (F2) and markedly increased alpha-SMA, collagen I, decorin, and vimentin levels at first follow-up were associated with suboptimal liver status at the final assessment (p=0.002-0.042). Conclusions: The expression of the biomarkers at LT was unrelated to later development of graft fibrosis. alpha-SMA, decorin, and vimentin were associated with later graft fibrosis and suboptimal liver status.Peer reviewe

Expression of fibrosis-related genes in liver allografts : Association with histology and long-term outcome after pediatric liver transplantation

Background Unexplained graft fibrosis and inflammation are common after pediatric liver transplantation (LT). Objective We investigated the graft expression of fibrogenic genes and correlated the findings with transplant histopathology and outcome. Methods Liver biopsies from 29 recipients were obtained at a median of 13.1 (IQR: 5.0-18.4) years after pediatric LT. Control samples were from six liver-healthy subjects. Hepatic expression of 40 fibrosis-related genes was correlated to histological findings: normal histology, fibrosis with no inflammation, and fibrosis with inflammation. Liver function was evaluated after a subsequent follow-up of 9.0 years (IQR: 8.0-9.4). Results Patients with fibrosis and no inflammation had significantly increased gene expression of profibrotic TGF-beta 3 (1.17 vs. 1.02 p = .005), CTGF (1.64 vs. 0.66 p = .014), PDGF-alpha (1.79 vs. 0.98 p = .049), PDGF -beta (0.99 vs. 0.76 p = .006), integrin-subunit-beta 1 (1.19 vs. 1.02 p = .045), alpha-SMA (1.12 vs. 0.58 p = .013), type I collagen (0.82 vs. 0.53 p = .005) and antifibrotic decorin (1.15 vs. 0.99 p = .045) compared to patients with normal histology. mRNA expression of VEGF A (0.84 vs. 1.06 p = .049) was lower. Only a few of the studied genes were upregulated in patients with both fibrosis and inflammation. The gene expression levels showed no association with later graft outcome. Conclusions Altered hepatic expression of fibrosis-related genes is associated with graft fibrosis without concurrent inflammation.Peer reviewe

Assembly and Analysis of Unmapped Genome Sequence Reads Reveal Novel Sequence and Variation in Dogs

Correction Volume: 8, Article Number: 11853 DOI: 10.1038/s41598-018-30169-3 Published:AUG 2 2018Dogs are excellent animal models for human disease. They have extensive veterinary histories, pedigrees, and a unique genetic system due to breeding practices. Despite these advantages, one factor limiting their usefulness is the canine genome reference (CGR) which was assembled using a single purebred Boxer. Although a common practice, this results in many high-quality reads remaining unmapped. To address this whole-genome sequence data from three breeds, Border Collie (n = 26), Bearded Collie (n = 7), and Entlebucher Sennenhund (n = 8), were analyzed to identify novel, non-CGR genomic contigs using the previously validated pseudo-de novo assembly pipeline. We identified 256,957 novel contigs and paired-end relationships together with BLAT scores provided 126,555 (49%) high-quality contigs with genomic coordinates containing 4.6 Mb of novel sequence absent from the CGR. These contigs close 12,503 known gaps, including 2.4 Mb containing partially missing sequences for 11.5% of Ensembl, 16.4% of RefSeq and 12.2% of canFam3.1+ CGR annotated genes and 1,748 unmapped contigs containing 2,366 novel gene variants. Examples for six disease-associated genes (SCARF2, RD3, COL9A3, FAM161A, RASGRP1 and DLX6) containing gaps or alternate splice variants missing from the CGR are also presented. These findings from non-reference breeds support the need for improvement of the current Boxer-only CGR to avoid missing important biological information. The inclusion of the missing gene sequences into the CGR will facilitate identification of putative disease mutations across diverse breeds and phenotypes.Peer reviewe