Mustarotan (Rattus rattus) esiintyminen ja mahdolliset vaikutukset kotoperäisille jyrsijöille Kaakkois-Madagaskarilla

Native faunas and floras are especially susceptible to negative effects of invasive alien species in islands. The world´s fourth largest island, Madagascar, has very unique biota with high level of endemism. The black rat, Rattus rattus, is claimed to cause more extinctions of insular vertebrates than any other introduced rodent in the world. On Madagascar, R. rattus is suggested to competete with native rodents belonging to the endemic subfamily Nesomyinae. Extensive deforestation and fragmentation also threatens Malagasy forest-dwelling species. The aims of this thesis were to 1) study the occurence of native and introduced species and the different kind of factors determining occurence in southeastern Madagascar and 2) help to target future studies by estimating which native rodents are the most potential competitors with introduced rodents on Madagascar. Habitat use data of black rat and endemic rodents were collected both in fragmented and in unfragmented forest in Ranomafana National Park in southeastern Madagascar. A total of 698 rodent individuals were captured in 6204 trap nights. Logistic and Poisson regression models were used to determine the factors that influence the presence and abundance of rodent species and to investigate how sensitive one variable can be to other variables in regression models. This led to the introduction of a new approach called explanatory framework based regression analysis (EFRA) which rests on the social science based elaboration technique. EFRA enables systematization of the link between ecological knowledge and statistical analysis. From the point of it multicollinearity is more source of information than a problem for data analysis. The abundance of R. rattus increased with increasing forest disturbance. The spread of R. rattus was suggested to be associated with deforestation but not directly with fragmentation. It is not surprising when remembering that R. rattus utilizes open areas too. The measured value of the size of the fragment can be viewed as an index capturing certain features of the forest fragment. For Malagasy native rodents, clear-cutting is disastrous and forest fragmentation may have a diminishing effect on populations of Nesomys audeberti. However, none of the native species was more abundant in un-logged than in selectively logged forest. There was no evidence that Eliurus webbi suffers directly from forest fragmentation but it may be more susceptible to interactions with R. rattus in fragments than in continuous forest. In the last paper, the comparison of morphological measurements leads to the conclusion that there is a high probability of competition between introduced R. rattus and the following native taxa: all species of Nesomys, larger semiarboreal Eliurus species (e.g. E. tanala, E. webbi), and especially Gymnuromys roberti.Saarien alkuperäinen eliöstö on erityisen altis tulokaslajien haitallisille vaikutuksille. Maailman neljänneksi suurimman saaren Madagaskarin eliölajistosta suurinta osaa ei tavata missään muualla maailmassa. Kaikista maailman tulokasjyrsijöistä mustarotan (Rattus rattus) on väitetty aiheuttavan eniten selkärankaisten eläinlajien sukupuuttoja saarilla. Madagaskarilla mustarotan on epäilty kilpailevan alkuperäisten jyrsijälajien kanssa, jotka kaikki kuuluvat samaan kotoperäiseen alaheimoon madagaskarinrotat (Nesomyinae). Myös metsien häviäminen ja pirstoutuminen uhkaavat Madagaskarin metsien eläinlajeja. Väitöskirjan tavoitteina oli 1) tutkia Kaakkois-Madagaskarin alkuperäis- ja tulokasjyrsijöiden esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä 2) antaa suuntaviivoja tuleville tutkimuksille arvioimalla, mitkä Madagaskarin alkuperäisistä jyrsijälajeista todennäköisimmin kilpailevat tulokasjyrsijöiden kanssa. Aineistoa mustarotan ja kotoperäisten jyrsijöiden habitaatin käytöstä kerättiin sekä yhtenäiseltä että pirstoutuneelta metsäalueelta Ranomafanan kansallispuiston ympäristössä Kaakkois-Madagaskarilla. Yhteensä 698 jyrsijäyksilöä pyydystettiin 6204 loukkuvuorokautena. Poisson- ja logistisia regressiomalleja käytettiin määrittämään jyrsijälajien runsauteen ja läsnäoloon vaikuttavia tekijöitä sekä osoittamaan, kuinka herkkä yksittäinen muuttuja voi olla regressiomalleissa. Se johti ekologialle uuden EFRA: ksi (explanatory framework based regression analysis) kutsuttavan lähestymistavan esittelemiseen. EFRA pohjautuu yhteiskuntatieteissä käytettyyn elaboraatioteknikkaan, jonka avulla ekologista tietoa pystytään paremmin hyödyntämään tilastollisessa käsittelyssä. EFRAn näkökulmasta eri muuttujien korreloiminen keskenään ei ole ongelma vaan pikemminkin tiedonlähde. Tutkimusaineistossa mustarotta oli sitä runsaampi mitä enemmän metsää oli käsitelty. Mustarotan leviämisen esitettiin olevan yhteydessä metsien häviämisen mutta ei suoraan pirstoutumisen kanssa. Se ei ole yllättävää, kun muistetaan, että mustarotta viihtyy myös avoimilla alueilla. Mustarotan esiintymistä tarkasteltaessa metsälaikun koko pitäisikin nähdä vain eräänlaisena metsälaikun ominaispiirteitä ilmentävänä indeksinä. Madagaskarin kotoperäisille jyrsijälajeille avohakkuut ovat vahingollisia ja metsien pirstoutuminen saattaa heikentää madagaskarinpunarottiin kuuluvan Nesomys audeberti lajin populaatioita. Kuitenkaan mikään Madagaskarin alkuperäisistä jyrsijälajeista ei ollut runsaampi koskemattomissa kuin harvennushakatuissa metsissä. Madagaskarinrannikkotupsukkaan (Eliurus webbi) ei todettu suoraan kärsivän metsien pirstoutumisesta, mutta se saattaa olla alttiimpi mahdolliselle kilpailulle mustarotan kanssa metsälaikuilla kuin yhtenäisillä metsäalueilla. Morfologisten mittatietojen perusteella mustarotta todennäköisimmin kilpailee voalavoanalan (Gymnuromys roberti), mutta todennäköisesti myös kaikkien madagaskarinpunarottalajien (Nesomys) sekä suurikokoisten ja harvemmin kiipeilevien madagaskarintupsukkaiden (esim. Eliurus tanala, Eliurus webbi) kanssa

Large deviations for a damped telegraph process

In this paper we consider a slight generalization of the damped telegraph process in Di Crescenzo and Martinucci (2010). We prove a large deviation principle for this process and an asymptotic result for its level crossing probabilities (as the level goes to infinity). Finally we compare our results with the analogous well-known results for the standard telegraph process

The Quest for New Approaches in Myocarditis and Inflammatory Cardiomyopathy

Myocarditis is a diverse group of heart-specific immune processes classified by clinical and histopathological manifestations. Up to 40% of dilated cardiomyopathy is associated with inflammation or viral infection. Recent experimental studies revealed complex regulatory roles for several microribonucleic acids and T-cell and macrophage subtypes. Although the prevalence of myocarditis remained stable between 1990 and 2013 at about 22 per 100,000 people, overall mortality from cardiomyopathy and myocarditis has decreased since 2005. The diagnostic and prognostic value of cardiac magnetic resonance has increased with new, higher-sensitivity sequences. Positron emission tomography has emerged as a useful tool for diagnosis of cardiac sarcoidosis. The sensitivity of endomyocardial biopsy may be increased, especially in suspected sarcoidosis, by the use of electrogram guidance to target regions of abnormal signal. Investigational treatments on the basis of mechanistic advances are entering clinical trials. Revised management recommendations regarding athletic participation after acute myocarditis have heightened the importance of early diagnosis. (C) 2016 by the American College of Cardiology Foundation.Peer reviewe

Hoitotyön johtaja talousjohtamisen osaajana

Tiivistelmä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata talousjohtamisen näkymistä hoitotyön johtajien työssä. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan myöhemmin käyttää apuna hoitotyön johtajan työnkuvan ymmärtämisessä ja koulutuksen kehittämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin keväällä 2019. Tietokannoiksi valikoitui kansainväliset Cinahl(EBSCO) ja Scopus sekä suomalainen Medic. Ennalta määriteltyjen mukaanotto- ja poissulkukriteerien avulla kirjallisuuskatsaukseen valikoitui lopulta kuusi kansainvälistä, alkuperäistä tutkimusartikkelia. Artikkelit on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä vuosina 2012–2018, tarjoten tuoretta tutkimustietoa. Aineiston analysointiin käytettiin kuvailevaa luokittelua. Tutkielmassa talousjohtaminen nimettiin yhdeksi tärkeimmistä hoitotyön johtajan osaamisalueista. Hyvällä talousjohtamisella voitiin tuottaa taloudellisten hyötyjen lisäksi epäsuoria hallinnollisia hyötyjä, kuten aloitteellisuuden ja positiivisuuden lisääntymistä. Talousjohtamisen osaamisessa oli nähtävissä eroja eri työpaikkojen ja -tehtävien välillä, mutta muutoksissa oleva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä luo paineita kaikkialle. Hoitotyön johtajilla oli nähtävissä selkeä tarve talousjohtamisen koulutukselle ja suosituksena linjattiinkin nykyisille ja tuleville hoitotyön johtajille lisättäväksi talouden koulutusta eri muodoissa, kuten ylemmän asteen koulutusohjelmien opetussisältöön, työpaikan sisäisiin koulutuksiin, epäviralliseen opetukseen sekä mentorointiin

The prognostic value of extramural venous invasion in preoperative MRI of rectal cancer patients

Aim This study aimed to examine the prognostic value of extramural venous invasion observed in preoperative MRI on survival and recurrences. Method In total, 778 rectal cancer patients were evaluated in multidisciplinary meetings in Helsinki University Hospital during the years 2016-2018. 635 patients met the inclusion criteria of stage I-III disease and were intended for curative treatment at the time of diagnosis. 128 had extramural venous invasion in preoperative MRI. Results The median follow-up time was 2.5 years. In a univariate analysis extramural venous invasion was associated with poorer disease-specific survival (hazard ratio [HR] 2.174, 95% CI 1.118-4.224, P = 0.022), whereas circumferential margin = T3c or nodal positivity were not. Disease recurrence occurred in 17.3% of the patients: 13.4% had metastatic recurrence only, 1.7% mere local recurrence and 2.2% both metastatic and local recurrence. In multivariate analysis, extramural venous invasion (HR 1.734, 95% CI 1.127-2.667, P = 0.012) and nodal positivity (HR 1.627, 95% CI 1.071-2.472, P = 0.023) were risk factors for poorer disease-free survival (DFS). Circumferential marginPeer reviewe

Congestive heart failure : more common as well as an important cardiovascular outcome: reply

Non peer reviewe

Strigolactone biosynthesis is evolutionarily conserved, regulated by phosphate starvation and contributes to resistance against phytopathogenic fungi in a moss, Physcomitrella patens

In seed plants, strigolactones (SLs) regulate architecture and induce mycorrhizal symbiosis in response to environmental cues. SLs are formed by combined activity of the carotenoid cleavage dioxygenases (CCDs) 7 and 8 from 9-cis-β-carotene, leading to carlactone that is converted by cytochromes P450 (clade 711; MAX1 in Arabidopsis) into various SLs. As Physcomitrella patens possesses CCD7 and CCD8 homologs but lacks MAX1, we investigated if PpCCD7 together with PpCCD8 form carlactone and how deletion of these enzymes influences growth and interactions with the environment. We investigated the enzymatic activity of PpCCD7 and PpCCD8 in vitro, identified the formed products by high performance liquid chromatography (HPLC) and LC-MS, and generated and analysed ΔCCD7 and ΔCCD8 mutants. We defined enzymatic activity of PpCCD7 as a stereospecific 9-cis-CCD and PpCCD8 as a carlactone synthase. ΔCCD7 and ΔCCD8 lines showed enhanced caulonema growth, which was revertible by adding the SL analogue GR24 or carlactone. Wild-type (WT) exudates induced seed germination in Orobanche ramosa. This activity was increased upon phosphate starvation and abolished in exudates of both mutants. Furthermore, both mutants showed increased susceptibility to phytopathogenic fungi. Our study reveals the deep evolutionary conservation of SL biosynthesis, SL function, and its regulation by biotic and abiotic cues.Deutsche Forschungsgemeinschaft AL892/1-4Academy of Finland 125312