Kilpailutulosten käyttö ratsuhevosten suorituskyvyn mittaamisessa

vokKirjasto Aj-

Extratropical transition and characteristics of storm Mauri in September 1982

An intense storm named Mauri swept over Lapland, Finland on the 22nd of September 1982 causing 3 Mm3 forest damage and two fatalities. There were thoughts that Mauri originated from a category 4 hurricane Debby but the linkage between Debby and Mauri and their connection to climatic conditions have not been investigated before. In this thesis, a climatic overview of September 1982 in comparison to 1981-2010 Septembers is provided. The calculations are based on ERA-Interim reanalysis data produced by European Centre for Medium-Range Weather Forecasts. The track of the storm is determined from ERA-Interim data from the time Debby occurred until Mauri crossed Finland. The evolution of Debby is also presented with the storm track data by National Oceanic and Atmospheric Administration to comparison. Extratropical transition (ET) and phase diagram of Debby and the synoptic evolution of Mauri are examined. ET is defined to start when the cyclone loses a symmetric hurricane eye feature to form asymmetric fronts, and ET is completed when the warm core of the storm turns cold. A comparison between Mauri and two other intense storms that have affected Europe is briefly presented. It was discovered, that Debby completed ET before rapidly crossing the North Atlantic. However, near the UK ex-Debby started to lose its cold core and asymmetric structure typical to an extratropical cyclone. Ex-Debby phased back to warm cored while crossing Sweden, and at the same time it was rapidly deepening up to 27 hPa in 24 hours defining the storm as a meteorological bomb. Ex-Debby developed a frontal structure along a pre-existing cold front before hitting Lapland. It merged with the pre-existing low pressure center from the Norwegian Sea and proceeded right ahead of an upper trough, a region for cyclogenesis. These made the storm, now named Mauri, more intense as it crossed Lapland, and led to 30 m/s winds based on Finnish Meteorological Institute. Meanwhile, an occluded bent-back front approached Mauri, wrapped around the storm trapping the warmer air inside it and formed a warm seclusion. Due to that, Mauri regained the symmetric structure before reaching the Barents Sea. Examining the climatic aspect, positive surface pressure and temperature anomalies over central Europe caused the jet stream to shift northward. Also, positive NAO and AO phases changed the storm track in general to higher latitudes. Hence, climatic conditions favoured the storm track to move more north. The results of this thesis suggested that Mauri was the remnant of a hurricane Debby. It was shown that ERA-Interim was successful in locating the evolution of a cyclone and analysing its structure whereas it underestimated the surface pressure and wind speed values. Future work is still needed, for instance comparing these results to different reanalyses and collecting a statistic examination of hurricane originated storms in Europe, in order to adapt these methods and climatic indicators to future cases and storm predictions.Raju Mauri-myrsky iski Lappiin 22.9.1982 aiheuttaen 3 Mm3 metsävauriot ja kaksi kuolonuhria. Maurin ajateltiin olevan peräisin 4-luokan Debby-hurrikaanista, mutta Debbyn ja Maurin välistä linkkiä sekä yhteyksiä ilmastollisiin olosuhteisiin ei ole tutkittu aiemmin. Tässä työssä verrattiin syyskuun 1982 ilmastollisia oloja vuosien 1981-2010 syyskuihin. Laskelmat perustuvat Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen tuottamaan ERA-Interim-uusanalyysiin. ERA-Interimin myrskyrata on tehty Debbyn esiintymisestä Maurin Suomen ylitykseen saakka. Vertailun vuoksi Debbyn reitti on esitetty myös Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimus-organisaation myrskyradan avulla. Työssä tarkasteltiin hurrikaani-Debbyn muuntumista keskileveys-asteiden matalapaineeksi sekä Mauri-myrskyn synoptista kehittymistä. Muuntuminen määriteltiin alkamaan myrskyn menettäessä hurrikaanin silmän symmetrisyyden muodostaessa rintamarakenteen, ja muuntuminen päättyy myrskyn ytimen muuttuessa lämpimästä kylmäksi. Mauria verrattiin myös kahteen muuhun voimakkaaseen, Euroopassa vaikuttaneeseen myrskyyn. Työssä selvitettiin, että Debby muuntui keskileveysasteiden matalapaineeksi ennen kuin se ylitti nopeasti Pohjois-Atlantin. Lähellä Englantia ex-Debby alkoi kuitenkin menettää keskileveysasteiden myrskyille tyypillistä kylmän ytimen ja epäsymmetrisyyden rakennetta. Ex-Debby muuntui takaisin lämminytimiseksi ylittäessään Ruotsia samalla nopeasti syventyen jopa 27hPa/vrk määrittäen myrskyn meteorologiseksi pommiksi. Ex-Debby muodosti rintamarakenteen jo olemassa olevaan kylmään rintamaan ennen iskemistään Lappiin. Se yhdistyi Norjanmerellä olevan toisen matalapaineen keskuksen kanssa ja eteni yläsolan edelle, joka syventää pintamatalapainetta. Nämä voimistivat myrskyä entisestään, kun se kulki Lapin yli ja nimettiin Mauriksi, ja johtivat Ilmatieteen laitoksen havaintojen mukaan 30 m/s tuulen nopeuksiin. Tällöin taaksetaipunut okluusiorintama lähestyi Mauria, kiertyi sen ympärille vangiten lämpimämmän ilman myrskyn keskuksen sisään ja muodosti lämpimän sekluusion. Tämän johdosta Mauri sai takaisin symmetrisen rakenteen ennen ajautumistaan Barentsinmerelle. Ilmastollista näkökulmaa tutkiessa saatiin selville, että positiiviset pintapaine- ja lämpötila-anomaliat keski-Euroopan yllä aiheuttivat suihkuvirtauksen siirtymisen pohjoisemmaksi. Myös positiiviset NAO- ja AO-vaiheet muuttivat myrskyrataa yleisesti korkeammille leveys-asteille. Näin ollen ilmastolliset olosuhteet suosivat myrskyradan siirtymistä pohjoisemmaksi. Työn tulokset viittaavat siihen, että Mauri oli Debby-hurrikaanin jäänne. ERA-Interim onnistui matalapaineen paikantamisessa, sen kehityskulun seuraamisessa ja myrskyn rakenteen tarkastelussa, kun se taas aliarvioi myrskyn pintapaineen ja –tuulen arvot. Tulevaisuudessa tämän työn tuloksia voisi verrata eri uusanalyyseihin, ja Euroopan hurrikaaniperäisistä myrskyistä olisi hyvä kerätä tilastollinen tarkastelu, jotta tämän työn menetelmiä ja ilmastollisia mittareita voisi soveltaa tulevaisuuden myrskytapauksiin ja sääennusteisiin

The Extratropical Transition of Hurricane Debby (1982) and the Subsequent Development of an Intense Windstorm over Finland

On 22 September 1982, an intense windstorm caused considerable damage in northern Finland. Local forecasters noted that this windstorm potentially was related to Hurricane Debby, a category 4 hurricane that occurred just 5 days earlier. Due to the unique nature of the event and lack of prior research, our aim is to document the synoptic sequence of events related to this storm using ERA-Interim reanalysis data, best track data, and output from OpenIFS simulations. During extratropical transition, the outflow from Debby resulted in a ridge building and an acceleration of the jet. Debby did not reintensify immediately in the midlatitudes despite the presence of an upper-level trough. Instead, ex-Debby propagated rapidly across the Atlantic as a diabatic Rossby wave-like feature. Simultaneously, an upper-level trough approached from the northeast and once ex-Debby moved ahead of this feature near the United Kingdom, rapid reintensification began. All OpenIFS forecasts diverged from reanalysis after only 2 days indicating intrinsic low predictability and strong sensitivities. Phasing between Hurricane Debby and the weak trough, and phasing of the upper- and lower-level potential vorticity anomalies near the United Kingdom was important in the evolution of ex-Debby. In the only OpenIFS simulation to correctly capture the phasing over the United Kingdom, stronger wind gusts were simulated over northern Finland than in any other simulation. Turbulent mixing behind the cold front, and convectively driven downdrafts in the warm sector, enhanced the wind gusts over Finland. To further improve understanding of this case, we suggest conducting research using an ensemble approach.Peer reviewe

Winds and windstorms in northern Europe and Finland

Strong winds can cause large impacts and damage to society. Many sectors, such as wind energy, forestry and insurance, are highly affected by winds. Thus, preparedness and adaptation to winds and windstorms is essential in both weather (days) and climate (decades) time scales. The aim of this thesis is to better understand the near surface mean and extreme wind climate in northern Europe and Finland and the role of extratropical cyclones in contributing to the extreme winds. This thesis investigated the main characteristics of wind and windstorm climate in northern Europe and Finland over a 40-year period. The wind and windstorm climate was found to have large inter-annual and decadal variability and no significant linear trends. The well-known seasonal cycle was detected: winds in northern Europe are up to 30 % stronger in winter than in summer and while there are on average 5–6 windstorms per month in winter in northern Europe there are none in summer months. A more surprising result was that the number of all extratropical cyclones does not vary between seasons. Windstorms were found to be the most frequent over the Barents Sea whereas weaker extratropical cyclones occur over the land areas in northern Europe. The development and structure of strong winds in windstorms in northern Europe and Finland were examined. The results show that the strongest wind gusts associated with windstorms shift and extend from the warm sector to behind the cold front during the evolution. The cold-season (Oct–Mar) windstorms are overall stronger and spatially larger than warm-season (Apr–Sep) windstorms. For example, the central pressure is on average 9 hPa deeper and the maximum wind gust 2 ms-1 stronger in cold-season windstorms than in warm-season windstorms. Analysing a case study of storm Mauri, a damaging windstorm in Finland in September 1982, shows that an individual windstorm development can vary largely from the climate’s general concept. The case study also found that during storm Mauri the wind speeds over land areas in Finland are underestimated in the weather model by 2–13 ms-1 compared to observations, but the location of strong winds is correctly predicted. Lastly, this thesis investigated what meteorological factors affect the intensity of windstorms in northern Europe. This was studied by using an ensemble sensitivity method. The sensitivities of windstorm intensity to all studied meteorological factors were 20–75 % higher in the cold season than in the warm season. This implies that cold season windstorms are potentially better predictable than warm-season windstorms. The strongest impact to the intensity of northern Europe windstorms is from the low-level temperature gradient which is therefore an important variable to follow when forecasting windstorms. The results from this thesis highlight the importance of examining long-term inter-annual variations, instead of just linear trends, to get a broader understanding of the climate. Moreover, the results emphasize the need of both general conceptual models and individual case studies to better understand the large variety of windstorm development paths.Voimakkaat tuulet voivat aiheuttaa vaikutuksia ja tuhoja yhteiskunnalle. Tuulisuus vaikuttaa moniin aloihin, kuten tuulienergia-, metsä- ja vakuutussektoreihin. Varautuminen ja sopeutuminen tuuliin ja myrskyihin ovat näin ollen tärkeitä sekä sään (päiviä) että ilmaston (vuosikymmeniä) aikaskaaloissa. Tämän väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää paremmin maanpinnan läheisten keski- ja äärituulten ilmastoa Pohjois-Euroopassa ja Suomessa sekä keskileveysasteiden matalapaineiden roolia äärituulten aiheuttajana. Tässä väitöskirjassa tutkittiin Pohjois-Euroopan ja Suomen tuuli- ja myrskyilmaston tyypillisiä piirteitä 40 vuoden jaksolta. Tuuli- ja myrskyilmastolle havaittiin tyypilliseksi suuri vuosien ja vuosikymmenien välinen vaihtelu ilman merkitseviä pitkänajan trendejä. Tutkimuksessa osoitettiin tiedetty kausivaihtelu: tuulet ovat Pohjois Euroopassa jopa 30 % voimakkaampia talvella kuin kesällä, ja talvikuukausina Pohjois-Euroopassa esiintyy keskimäärin 5–6 myrskyä kuukaudessa kun taas kesäkuukausina ei yhtään. Yllättävämpi tulos oli, että kaikkien matalapaineiden määrässä ei löydetty kausittaista vaihtelua. Myrskyjä havaittiin esiintyvän eniten Barentsin meren yllä kun taas heikommat matalapaineet esiintyvät Pohjois-Euroopan maa-alueilla. Työssä tutkittiin Pohjois-Euroopan myrskyihin liittyvien voimakkaiden tuulten kehittymistä ja rakennetta. Tulokset osoittavat, että voimakkaimmat myrskyihin liittyvät puuskat siirtyvät ja leviävät lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse myrskyn kehittymisen aikana. Kylmän vuodenajan (loka–maaliskuu) myrskyt ovat yleisesti voimakkaampia ja alueellisesti laajempia kuin lämpimän vuodenajan (huhti–syyskuu) myrskyt. Esimerkiksi myrskyn minimipaine on keskimäärin 9 hPa matalampi ja maksimipuuska 2 ms-1 voimakkaampi kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tapaustutkimus Mauri-myrskystä, tuhoisasta myrskystä Suomessa 22.9.1982, osoittaa, että yksittäisen myrskyn kehitys voi poiketa suuresti ilmaston yleisestä kehitysmallista. Tapaustutkimuksessa selvisi myös, että säämalli aliarvioi Suomen maa-alueilla Mauri-myrskyn tuulennopeuksia 2–13 ms-1 havaintoihin verrattuna, mutta voimakkaiden tuulten sijainnit on ennustettu oikein. Viimeisimpänä väitöskirjassa tutkittiin mitkä meteorologiset tekijät vaikuttavat myrskyn voimakkuuteen Pohjois Euroopassa. Tätä tutkittiin käyttämällä nk. parviherkkyysmenetelmää. Myrskyn voimakkuuden herkkyydet kaikkiin tutkittuihin meteorologisiin tekijöihin olivat 20–75 % korkeampia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tämä viittaa siihen, että kylmän vuodenajan myrskyt ovat potentiaalisesti paremmin ennustettavissa kuin lämpimän vuodenajan myrskyt. Pohjois-Euroopan myrskyjen voimakkuuteen vaikuttaa eniten alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero, joka täten on tärkeä seurattava muuttuja myrskyjä ennustettaessa. Tämän väitöskirjan tulokset korostavat tärkeyttä tarkastella pitkänajan vuosien välistä vaihtelua pelkkien lineaaristen trendien sijaan, jotta ilmastoa ymmärrettäisiin laajemmin. Lisäksi tulokset korostavat tarvetta sekä yleisille käsitemalleille että yksitäisille tapaustutkimuksille, jotta myrskyjen moninaisia kehityspolkuja ymmärrettäisiin paremmin

Winds and windstorms in northern Europe and Finland

Strong winds can cause large impacts and damage to society. Many sectors, such as wind energy, forestry and insurance, are highly affected by winds. Thus, preparedness and adaptation to winds and windstorms is essential in both weather (days) and climate (decades) time scales. The aim of this thesis is to better understand the near surface mean and extreme wind climate in northern Europe and Finland and the role of extratropical cyclones in contributing to the extreme winds. This thesis investigated the main characteristics of wind and windstorm climate in northern Europe and Finland over a 40-year period. The wind and windstorm climate was found to have large inter-annual and decadal variability and no significant linear trends. The well-known seasonal cycle was detected: winds in northern Europe are up to 30 % stronger in winter than in summer and while there are on average 5–6 windstorms per month in winter in northern Europe there are none in summer months. A more surprising result was that the number of all extratropical cyclones does not vary between seasons. Windstorms were found to be the most frequent over the Barents Sea whereas weaker extratropical cyclones occur over the land areas in northern Europe. The development and structure of strong winds in windstorms in northern Europe and Finland were examined. The results show that the strongest wind gusts associated with windstorms shift and extend from the warm sector to behind the cold front during the evolution. The cold-season (Oct–Mar) windstorms are overall stronger and spatially larger than warm-season (Apr–Sep) windstorms. For example, the central pressure is on average 9 hPa deeper and the maximum wind gust 2 ms-1 stronger in cold-season windstorms than in warm-season windstorms. Analysing a case study of storm Mauri, a damaging windstorm in Finland in September 1982, shows that an individual windstorm development can vary largely from the climate’s general concept. The case study also found that during storm Mauri the wind speeds over land areas in Finland are underestimated in the weather model by 2–13 ms-1 compared to observations, but the location of strong winds is correctly predicted. Lastly, this thesis investigated what meteorological factors affect the intensity of windstorms in northern Europe. This was studied by using an ensemble sensitivity method. The sensitivities of windstorm intensity to all studied meteorological factors were 20–75 % higher in the cold season than in the warm season. This implies that cold season windstorms are potentially better predictable than warm-season windstorms. The strongest impact to the intensity of northern Europe windstorms is from the low-level temperature gradient which is therefore an important variable to follow when forecasting windstorms. The results from this thesis highlight the importance of examining long-term inter-annual variations, instead of just linear trends, to get a broader understanding of the climate. Moreover, the results emphasize the need of both general conceptual models and individual case studies to better understand the large variety of windstorm development paths.Voimakkaat tuulet voivat aiheuttaa vaikutuksia ja tuhoja yhteiskunnalle. Tuulisuus vaikuttaa moniin aloihin, kuten tuulienergia-, metsä- ja vakuutussektoreihin. Varautuminen ja sopeutuminen tuuliin ja myrskyihin ovat näin ollen tärkeitä sekä sään (päiviä) että ilmaston (vuosikymmeniä) aikaskaaloissa. Tämän väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää paremmin maanpinnan läheisten keski- ja äärituulten ilmastoa Pohjois-Euroopassa ja Suomessa sekä keskileveysasteiden matalapaineiden roolia äärituulten aiheuttajana. Tässä väitöskirjassa tutkittiin Pohjois-Euroopan ja Suomen tuuli- ja myrskyilmaston tyypillisiä piirteitä 40 vuoden jaksolta. Tuuli- ja myrskyilmastolle havaittiin tyypilliseksi suuri vuosien ja vuosikymmenien välinen vaihtelu ilman merkitseviä pitkänajan trendejä. Tutkimuksessa osoitettiin tiedetty kausivaihtelu: tuulet ovat Pohjois Euroopassa jopa 30 % voimakkaampia talvella kuin kesällä, ja talvikuukausina Pohjois-Euroopassa esiintyy keskimäärin 5–6 myrskyä kuukaudessa kun taas kesäkuukausina ei yhtään. Yllättävämpi tulos oli, että kaikkien matalapaineiden määrässä ei löydetty kausittaista vaihtelua. Myrskyjä havaittiin esiintyvän eniten Barentsin meren yllä kun taas heikommat matalapaineet esiintyvät Pohjois-Euroopan maa-alueilla. Työssä tutkittiin Pohjois-Euroopan myrskyihin liittyvien voimakkaiden tuulten kehittymistä ja rakennetta. Tulokset osoittavat, että voimakkaimmat myrskyihin liittyvät puuskat siirtyvät ja leviävät lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse myrskyn kehittymisen aikana. Kylmän vuodenajan (loka–maaliskuu) myrskyt ovat yleisesti voimakkaampia ja alueellisesti laajempia kuin lämpimän vuodenajan (huhti–syyskuu) myrskyt. Esimerkiksi myrskyn minimipaine on keskimäärin 9 hPa matalampi ja maksimipuuska 2 ms-1 voimakkaampi kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tapaustutkimus Mauri-myrskystä, tuhoisasta myrskystä Suomessa 22.9.1982, osoittaa, että yksittäisen myrskyn kehitys voi poiketa suuresti ilmaston yleisestä kehitysmallista. Tapaustutkimuksessa selvisi myös, että säämalli aliarvioi Suomen maa-alueilla Mauri-myrskyn tuulennopeuksia 2–13 ms-1 havaintoihin verrattuna, mutta voimakkaiden tuulten sijainnit on ennustettu oikein. Viimeisimpänä väitöskirjassa tutkittiin mitkä meteorologiset tekijät vaikuttavat myrskyn voimakkuuteen Pohjois Euroopassa. Tätä tutkittiin käyttämällä nk. parviherkkyysmenetelmää. Myrskyn voimakkuuden herkkyydet kaikkiin tutkittuihin meteorologisiin tekijöihin olivat 20–75 % korkeampia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tämä viittaa siihen, että kylmän vuodenajan myrskyt ovat potentiaalisesti paremmin ennustettavissa kuin lämpimän vuodenajan myrskyt. Pohjois-Euroopan myrskyjen voimakkuuteen vaikuttaa eniten alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero, joka täten on tärkeä seurattava muuttuja myrskyjä ennustettaessa. Tämän väitöskirjan tulokset korostavat tärkeyttä tarkastella pitkänajan vuosien välistä vaihtelua pelkkien lineaaristen trendien sijaan, jotta ilmastoa ymmärrettäisiin laajemmin. Lisäksi tulokset korostavat tarvetta sekä yleisille käsitemalleille että yksitäisille tapaustutkimuksille, jotta myrskyjen moninaisia kehityspolkuja ymmärrettäisiin paremmin

Climatology, variability, and trends in near-surface wind speeds over the North Atlantic and Europe during 1979-2018 based on ERA5

This study presents the monthly 10‐m wind speed climatology, decadal variability and possible trends in the North Atlantic and Europe from ERA5 reanalysis from 1979 to 2018 and investigates the physical reasons for the decadal variability. Additionally, temporal time series are examined in three locations: the central North Atlantic, Finland and Iberian Peninsula. The 40‐year mean and the 98th percentile wind speeds emphasize a distinct land‐sea contrast and a seasonal variation with the strongest winds over the ocean and during winter. The strongest winds and the highest variability are associated with the storm tracks and local wind phenomena such as the mistral. The extremeness of the winds is examined with an extreme wind factor (the 98th percentile divided by mean wind speeds) which in all months is higher in southern Europe than in northern Europe. Mostly no linear trends in 10‐m wind speeds are identified in the three locations but large annual and decadal variability is evident. The decadal 10‐m wind speeds were stronger than average in the 1990s in northern Europe and in the 1980s and 2010s in southern Europe. These decadal changes were largely explained by the positioning of the jet stream and storm tracks and the strength of the north–south pressure gradient in the North Atlantic. The 10‐m winds have a positive correlation with the North Atlantic Oscillation in the central North Atlantic and Finland on annual scales and during cold season months and a negative correlation in Iberian Peninsula mostly from July to March. The Atlantic Multi‐decadal Oscillation has a moderate negative correlation with the winds in the central North Atlantic but no correlation in Finland and Iberian Peninsula. Overall, our results emphasize that while linear trends in wind speeds may show a general long‐term trend, more information on the changes is obtained by analysing long‐term variability.This study presents the monthly 10-m wind speed climatology, decadal variability and possible trends in the North Atlantic and Europe from ERA5 reanalysis from 1979 to 2018 and investigates the physical reasons for the decadal variability. Additionally, temporal time series are examined in three locations: the central North Atlantic, Finland and Iberian Peninsula. The 40-year mean and the 98th percentile wind speeds emphasize a distinct land-sea contrast and a seasonal variation with the strongest winds over the ocean and during winter. The strongest winds and the highest variability are associated with the storm tracks and local wind phenomena such as the mistral. The extremeness of the winds is examined with an extreme wind factor (the 98th percentile divided by mean wind speeds) which in all months is higher in southern Europe than in northern Europe. Mostly no linear trends in 10-m wind speeds are identified in the three locations but large annual and decadal variability is evident. The decadal 10-m wind speeds were stronger than average in the 1990s in northern Europe and in the 1980s and 2010s in southern Europe. These decadal changes were largely explained by the positioning of the jet stream and storm tracks and the strength of the north-south pressure gradient in the North Atlantic. The 10-m winds have a positive correlation with the North Atlantic Oscillation in the central North Atlantic and Finland on annual scales and during cold season months and a negative correlation in Iberian Peninsula mostly from July to March. The Atlantic Multi-decadal Oscillation has a moderate negative correlation with the winds in the central North Atlantic but no correlation in Finland and Iberian Peninsula. Overall, our results emphasize that while linear trends in wind speeds may show a general long-term trend, more information on the changes is obtained by analysing long-term variability.Peer reviewe

Characteristics of extratropical cyclones and precursors to windstorms in northern Europe

Peer reviewe

Lightning observations in Finland 2015

Ilmatieteen laitos on koonnut ja julkaissut salamanlaskijoiden havainnot vuosilta 1960–1997. Vuodesta 1998 lähtien kaikki järjestelmälliset maasalamahavainnot perustuvat salamanpaikantimeen, jonka nykyinen malli aloitti toimintansa elokuussa 1997. Se käsitti 2015 kahdeksan anturia, pohjoisin Lokassa. Vuodesta 2002 mukana ovat olleet lisäksi Norjan ja Ruotsin anturit, joiden ansiosta koko Lappi on katettu ja suorituskyky on parantunut myös muualla Suomessa, sekä yksi anturi Virossa (mukaan vuonna 2005) ja kolme anturia Liettuassa (mukaan 2014). Laitteisto paikantaa maasalamoista erikseen jokaisen osaiskun ja ryhmittelee ne kokonaisiksi salamoiksi. Paikannettu salama voi sisältää 1-15 iskua; keskiarvo Suomessa on vajaa kaksi iskua/salama. Tilastoinnin pohjana käytetään salama- eikä iskumääriä, koska salama on ilmastollisesti edustavampi suure. Kesän 2015 aikana paikannettiin Suomen alueella ennätyksellisen vähän maasalamoita, noin 30 000, joka on vain viidennes keskimääräisestä (139 000). Suomen kesää pitkään hallinnut viileä säätyyppi ei suosinut rajuja ukkosia, ja elokuun lämmin ilmamassa estyi tuottamasta ukkospilviä korkeapainevoittoisen sään vuoksi. Kuukausista ainoastaan syyskuu ylsi hieman yli keskimääräisen