Sähköinen asiointi tavaraliikennelupahakemuksen toimintaprosessissa

Korvausta vastaan suoritettavaan tavarankuljetukseen tarvitaan voimassaoleva tavaraliikennelupa, jonka myöntää Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Työ tehdään liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueen lupapalvelut-yksikköön. Opinnäytetyön aiheena on sähköinen asiointi tavaraliikenneluvan toimintaprosessissa. Lakimuutosten myötä lisääntyneet työtehtävät vaativat toiminnan tehostamista ja tämän vuoksi sähköisen asioinnin kehittäminen ja lisääminen on ajankohtaista toimeksiantajalle. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan tavaraliikenneluvan toimintaprosessin sähköistä asiointia. Työssä kuvataan tavaraliikenneluvan sähköinen käsittelyprosessi vaiheittain lähtien vireillepanosta ja päättyen päätöksen tekemiseen ja asian arkistointiin. Työn teoriaosassa tarkastellaan sähköistä asiointia yleisesti viranomaistoiminnassa. Opinnäytetyössä haetaan vastauksia kysymyksiin: ”Minkä verran ja missä vaiheissa sähköistä asiointia käytetään tavaraliikenneluvan käsittelyprosessissa?” ja ”Mihin käsittelyvaiheisiin sähköistä asiointia olisi mahdollisuus lisätä?”. Opinnäytetyö on lainopillinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista tutkimusta. Työn tietoperustan muodostamiseen tutkitaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ulkoisia ja sisäisiä julkaisuja. Tavaraliikennettä säätelee laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä. Viimeisimmät säädösmuutokset tähän lakiin ovat tulleet voimaan 19.12.2011 ja nämä on työssä otettu huomioon. Sähköistä asiointia säätelee laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Tutkimuksessa tehtävät kaksi asiantuntijahaastattelua tuovat työhön käytännön näkökulman. Haastateltavat ovat lupapalvelut-yksikössä työskenteleviä viranomaisia, jotka ovat päivittäin tekemisissä tavaraliikennelupien hakuprosessissa. Tuloksena saadaan yksityiskohtainen selvitys tämän hetken tavaraliikenneluvan käsittelyprosessista viranomaisessa. Lisäksi työssä tuodaan toimintaprosessin kehittämisehdotuksia sähköisen asioinnin lisäämiseksi ja parantamiseksi. Tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää tulevissa sähköisen asioinnin kehittämisprojekteissa. Jatkotutkimuksena selvitystä voidaan laajentaa tarkastelemalla prosessia luvan hakijan näkökulmasta. Toisena jatkotutkimusaiheena voisi olla hakuprosessin tietotekninen kehittäminen.Practicing commercial transportation of goods requires a valid freight traffic permit. The freight traffic permits are granted by Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY Centre). The principal of this thesis was The ELY Centre in North Ostrobothnia. The thesis was completed for Unit of the Permit Service in Transport and Infrastructure area of responsibility. This thesis studied electronic services facilitating the process of granting a permit for commercial transport. Recent amendments to the law have increased the workload in the granting process, thus functional improvements of the process are required. On this account, improving the electronic services in permit granting process, and increasing their level of utilization, is a current topic for the ELY Centre. The thesis examined the electronic services in the granting process of the freight traffic permit. The different phases of the permit process were described in this report, starting from the institution of proceedings, and ending when the permit decision was made and the documents were archived. The theoretical section generally discusses the electronic services in the public sector. In this work the research problem was to find solutions for the following questions: “How much and in which phases the electronic services was used in the transport permit process?” and “To which phases it would be possible to add the electronic services?” The thesis had a juridical approach and a qualitative method was employed as the primary research method. The theoretical background consisted of the consolidated legislation, legal literature, and publications of the ELY Centres. The laws taken into account in the study were the Act on Electronic Services and Communication in the Public Sector and the Act on Commercial Transport on the Road. Latest amendments to the Act on Electronic Services and Communication were issued 19.12.2011, which also have been accommodated into the study. A large part of the information was gathered by interviewing two authorities in the ELY Centre. The interviews provided a practical aspect to the research. The result of this thesis was a detailed report of the real-time process of the freight traffic permit. In addition there were development proposals for improving and increasing the electronic services. The results might be utilized in future development projects. It is possible to widen this study by considering the applicant. Another possible topic for further study could be the contribution of information technology in the process

Pinnalla -Akustisen turvelevyn kuviointi painokangastekniikoin

Opinnäytteeni jakautuu kahteen osaan, produktioon ja kirjalliseen osaan. Produktio-osuus jakautuu yritysyhteistyöhön ja omaan produktioon. Yritysyhteistyön tein akustiikkapaneeleita valmistavan yrityksen Innofusor kanssa. Yritys lunasti Muotoiluprojekti -kurssilla yhdessä Miia Puustisen kanssa tehdyn pintakäsittelykonseptin. Yritys tarvitsi apua tuotteen jatkokehittelyssä ja molempia osapuolia hyödyttävä tapa oli tehdä jatkokehittely osana opinnäytetyötä. Tavoite oli viedä pintakonsepti ideasta valmiiksi myytäväksi tuotteeksi kevään 2016 aikana. Tähän kuului olennaisena osana konseptissa käytettyjen tekniikoiden opettaminen yrityksen tuotantotyöntekijöille. Pintakonseptin tuotteistamisen lisäksi tein pintakäsittelykokeiluja samalle materiaalille oman produktion muodossa. Tavoitteeni oli tehdä visuaalisesti ja sisustuksellisesti kiinnostava pintasuunnittelumallisto, jonka avulla voin esitellä Innofusorille, miten painokangastekniikoita voisi hyödyntää pintaturvelevyn kuviointiin. Tavoitteeni oli myös oppia lisää erikoispainotekniikoista ja kehittyä väri- ja pintasuunnittelijana paremmaksi. Tutkimuskysymykseni on: "Kuinka tehdä pintaturvelevystä visuaalisesti mielenkiintoinen hyödyntämällä erilaisia kankaanpainotekniikoita?" Tutkin aihetta kirjallisuuden ja oman produktioni avulla

Sidosryhmäosallistaminen suurissa hankkeissa ja yritystoiminnassa

Tämän pro gradu-tutkimuksen aiheena on tutkia sidosryhmäosallistamisen roolia yritystoiminnassa. Erityisesti tarkastelun kohteena on lähtökohtaisesti ollut sidosryhmäosallistamisen toteutus investointihankkeissa, kuten suurissa teollisissa hankkeissa ja infrastruktuurihankkeissa. Tutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jonka olen laatinut sidosryhmäosallistamisen aihepiirin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella olen laatinut analyysin useaa lukukertaa ja koostavaa taulukkoanalyysiä käyttäen. Aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perehdyin 43 artikkelin perusteella, joista analyysivaiheiden jälkeen hyödynsin tutkimuksessa 37 tutkimusartikkelia. Aiemman tutkimuskirjallisuuden aineisto on varsin tuoretta. Suurin osa analysoimistani tutkimusartikkeleista on kirjoitettu 2000-luvulla, mikä osoittaa sen, että sidosryhmäosallistamisen teema on hyvin ajankohtainen nykyyhteiskunnassa ja yrityselämässä sekä suurissa projekteissa. Laajan kirjalliskatsauksen laatiminen oli aiheen käsittelyssä tärkeää, jotta tutkimuksen avulla voi saada monipuolisen ja kattavan kuvan sidosryhmäosallistamisen teoreettisesta taustasta sekä teorian soveltamisesta osallistamiskäytäntöihin. Tutkimuksen kokemuksellisena taustana on omaan työhöni liittyvä toiminta sidosryhmäosallistamisen sekä yritysvastuun parissa. Kirjallisuuskatsauksesta laatimani analyysin perusteella tutkimuksen tuloksena on mallinnus sidosryhmäosallistamisprosessin keskeisistä tekijöistä ja vaiheista. Sidosryhmäosallistamisen prosessissa on tutkimuskirjallisuuden perusteella tunnistettavissa sidosryhmästrategioiden laatimisen vaihe, sidosryhmien tunnistaminen ja luokittelu, sidosryhmävuorovaikutus ja viestintä, sidosryhmätoiminnan organisointi sekä yhteiskuntavastuun kokonaisuudesta sidosryhmäosio. Sidosryhmäosallistamisen prosessin lopputulema ja samalla tavoite on sosiaalinen toimilupa eli sidosryhmien kanssa yhteisesti rakentuva sosiaalinen hyväksyntä

Downshiftaaminen sosiaalisena konstruktiona : tulkintarepertuaarit elämänmuuttajien blogikirjoituksissa

Downshiftaaminen nousi Suomessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi 2010-luvun taitteessa. Puheenvuorot ovat jakaantuneet yhtäältä downshiftaamista vahvasti kannattaviin ja toisaalta vastustaviin kannanottoihin. Suhteessa downshiftaamisen medianäkyvyyteen on ilmiöstä tehty vain vähän tutkimusta niin kansainvälisesti kuin erityisesti Suomessa. Valtaosa tutkimusta on tehty realistisesta viitekehyksestä. Realistisen orientaation jaettuna teoreettisena lähtökohta on kaksoishyötyoletus, jonka mukaan downshiftaaminen palvelee sekä downshiftaajaa itseään parempana elämänlaatuna että ympäristöä vähentyneenä ympäristörasituksena. Realistit ovat tutkineet ilmiön yleisyyttä, demografisia määreitä, elämänmuutoksen toteutustapoja ja tyytyväisyyttä siihen sekä downshiftaajien motiiveja. Aiemmat konstruktionistiset tutkimukset ovat lähestyneet downshiftaamista kielessä rakentuvana kulutuskriittisyytenä eritellen downshiftaajan identiteetin rakentamisen vaiheita ja soveltaen Foucault’n teorioita. Tässä tutkielmassa downshiftaaminen ymmärretään sosiaalisen konstruktionismin mukaan kielessä rakentuvana kategoriana, jolloin realistinen käsitys downshiftaamisesta objektiivisena ja mitattavana ilmiönä näyttäytyy riittämättömänä. Diskurssianalyyttisia menetelmällisiä keinoja käyttämällä analysoidaan yhdeksän downshiftaajan omasta elämänmuutoksestaan kertovia blogikirjoituksia. Analyyttinen lähestymistapa edustaa diskursiivista psykologiaa. Downshiftaajat nähdään diskurssin käyttäjinä, jotka aktiivisesti tuottavat downshiftaamisen konstruktiota teksteissään. Blogikirjoituksia lähestytään selontekoina, jotka ovat sekä osa sosiaalista todellisuutta että tuottavat sitä tietynlaisena. Analyysissa paikannetaan selonteoista tulkintarepertuaareja eli yhtenäisiä puhetapoja, jotka rakentavat downshiftaamista vaihtelevasti. Lisäksi tarkastellaan eri tulkintarepertuaareissa downshiftaajalle määrittyviä subjektipositioita ja downshiftaamisen legitimaatiota repertuaareittain. Aineistosta paikannetaan viisi tulkintarepertuaaria, joilla bloggaajat rakentavat downshiftaamisen konstruktiota, ja joissa donshiftaajan subjektiposito ja downshiftaamisen legitimaatio näyttäytyy vaihtelevana. Ekspressiivisen individualismin repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu aidon itsen ilmaisuna, etsimisenä ja löytämisenä sekä autenttisuutena. Downshiftaaja asettuu itsen ilmaisijan positioon ja downshiftaamisen legitimaatio nojaa todelliseen itseen. Suorittamisrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu erottumisena ulkopuolelta määrittymisestä. Suorittamisesta erottujan positiosta ulkoapäin määrittyminen delegitimoidaan. Yhteiskuntakriittinen repertuaari rakentaa downshiftaamista ympäröivän yhteiskunnan arvosteluna. Tiedostajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu moraalilla. Realistisessa repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu arkielämän realiteettioletuksiin pohjaavana järkivalintana. Downshiftaajan positiona on harkitsija ja downshiftaamisen legitimaatioperustana rationaalisuus. Tiede- ja asiantuntijuusrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu asiantuntijatiedon kautta. Asiantuntijuuteen nojaajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu eksperttitiedon kautta. Analyysin perusteella downshiftaaminen näyttäytyy monimerkityksisenä kielellisenä ilmiönä. Tutkimuksessa havaitut tulkintarepertuaarit nähdään downshiftaajien resursseina, joilla aiemmissa tutkimuksissa eritellyn identiteetin konstruointitarinan kertominen on mahdollista. Tulkintarepertuaarien mukaisia merkityksenantoja tunnistetaan myös muusta aiemmasta tutkimuksesta. Havainto asiantuntijuuden keskeisyydestä downshiftaamisen rakentamisessa on uusi. Tutkimustuloksilla nähdään käytännön hyödynnettävyyttä downshiftaajien toimijuuden edistäjinä sekä myös työnantajien, markkinoijien ja poliitikkojen ymmärryksen lisääjinä ilmiöstä

Infant burns in Finland 1990-2010 : special emphasis on clinical characteristics and outcomes

Background: In recent decades, the total number of burn injuries has decreased globally, while the number of childhood burns has been increasing. Infant burn victims are a specific group because they are highly dependent on parents or caregivers. Aim of the study: The aim of this study was to clarify special characteristics and clinical outcome of infant burns. The purpose of this study was to determine the incidence and trends of inpatient and outpatient treatments for burn-injured infants. Patients and methods: Burn victims younger than 1 year born 1990 2010 were identified from the National Institute of Health and Welfare (THL) and the Statistics Finland registers. The analysis consisted of the incidence of burn injury, trends of treatment, and risk factors for burns. Between 2005 and 2009 126 burn victims aged less than 1 year were treated in the Children s Hospital, Helsinki, Finland. Hospital electronic databases were searched to clarify detailed information and patients treated as inpatients and outpatients were analyzed separately. The HRQoL of the 126 burn-injured children was evaluated with a validated, standardized 17D questionnaire 5 to 9 years after the burn injury. Results: Between 1990 and 2011, 1842 infant burn victims were treated at Finnish hospitals. The annual overall incidence per 1000 persons rose from 0.77 to 2.04, and the incidence of outpatient-treated burns increased from 1.11 to 1.67. Based on the analysis, the risk factors for infant burn injuries are male gender, being firstborn, the mother s young age, and low socioeconomic status. During the 5-year study period 20 burn injured infants were treated as inpatients and 106 as outpatients in the Children s Hospital. Girls outnumbered boys in the inpatient-treated group, and 45% were younger than 6 months. The final mean TBSA was 8.5% (from 0.5 to 40%). In the outpatient group, 52% were boys, and 57% were aged 9 to 12 months. The final mean TBSA burned was 1.4% (range from 0.5 to 7%). Caregiver eyewitnessed the accident in 66% of the cases, and 44% of the burns were on the hands. Most burns occurred at home, and two thirds of the burns were scalds caused by hot liquids. The respondents (n=44, 35%) appeared not to suffer from long-term consequences of the burn injury, and the respondents and non-respondents proved to be similar in terms of age, injury severity, and treatment given. Conclusions: The number of infant burns increased in Finland during the study period. Two thirds of infant burns were scalds caused by hot liquids, and most of these were preventable. Firstborn boys aged 9 to 12 months of young mothers with low socioeconomic status are at greater risk for burn injuries. The long-term HRQoL of burn-injured children was comparable to that of the controls.Viimeisten vuosikymmenien aikana palovammatapaturmien määrä on maailmassa yleisesti vähentynyt, mutta lapsuusiän palovammatapaturmat ovat lisääntyneet. Alle vuoden ikäiset lapset poikkeavat muista ikäryhmistä, koska he ovat täysin riippuvaisia huoltajistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairaalassa palovammatapaturman vuoksi hoidettujen alle vuoden ikäisten lasten palovammojen erityispiirteitä, ilmaantuvuutta (insidenssi) ja riskitekijöitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisteristä ja syntymärekisteristä sekä Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä poimittiin vuosina 1990 2010 syntyneet palovammatapaturman vuoksi alle vuoden iässä Suomessa sairaalassa hoidetut 1842 lasta. Rekisteritiedoista analysoitiin palovammatapaturmien ilmaantuvuus, annettu hoito sekä palovammatapaturmiin liittyvät riskitekijät. Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin vuosina 2005 2009 palovammatapaturman vuoksi 126 alle vuoden ikäistä lasta ja heidän tietonsa analysoitiin. Sairaalassa osastolla ja polikliinisesti hoidetut potilaat käsiteltiin erillisinä ryhminä. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 17D kyselytutkimuksella 5-9 vuotta palovammatapaturman jälkeen. Tutkimuksessa todettiin sairaalahoitoa vaatineiden pienten lasten palovammatapaturmien vuosittaisen ilmaantuvuuden 1000 henkilöä kohden lähes kolminkertaistuneen tutkittuna aikana. Myös polikliinisesti hoidettujen palovammatapaturmien määrä lisääntyi. Pienten lasten palovammatapaturmien riskitekijöiksi osoittautuivat miessukupuoli, esikoisuus sekä äidin nuori ikä ja matala sosioekonominen asema. Vuosina 2005 2009 Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin 126 alle vuoden ikäistä lasta palovammatapaturman vuoksi, näistä 20 tarvitsi sairaalahoitoa osastolla. Suurin osa palovammoista (85%) aiheutui kuuman nesteen läikkyessä kupista ja 75% palovammoista sattui kotona. Polikliinisesti hoidettiin 106 lasta, joista 52% oli poikia ja 57% iältään 9-12 kuukautta. Kotitapaturmia oli 80% palovammoista ja kaksi kolmasosaa tapaturmista sattui huoltajan tai vanhemman läsnäollessa. Käsien alueella sijaitsi 44% palovammoista ja 61% oli kuuman nesteen aiheuttamia. Näiden 126 lapsen terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 5-9 vuotta palovammatapaturman jälkeen ja se osoittautui hyväksi. Alle vuoden ikäisten lasten palovammatapaturmat ovat lisääntyneet Suomessa. Nuorten, matalan sosioekonomisen aseman omaavien äitien 9-12 kuukauden ikäisillä esikoispojilla on lisääntynyt riski saada palovamma. Kuuman nesteen läikkyminen aiheuttaa kaksi kolmannesta vauvojen palovammatapaturmista ja suurin osa näistä vammoista olisi estettävissä

Modulaarisuus ja sen tasot älypuhelimissa kiertotalouden näkökulmasta

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten älypuhelimien kestävää suunnittelua voidaan kehittää modulaarisuuden avulla. Tutkimuskysymyksenä on, miten modulaarisuus ja sen tasot voivat edistää kiertotalouden tavoitteita älypuhelimien osalta. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin alan kirjallisuutta modulaarisista älypuhelinrakenteista sekä kiertotalouden tavoitteista. Nykyinen älypuhelimien tuotantomalli aiheuttaa merkittäviä haasteita kestävämmän kulutuksen ja tuotannon tavoitteiden saavuttamiseksi. Älypuhelinteollisuus on perinteisesti toiminut lineaarisen resurssienkulutuksen mallin mukaisesti, mutta kiertotalous tarjoaa vaihtoehdon tälle lähestymistavalle. Kiertotalouden perusidea on säilyttää tuotteet ja materiaalit talousjärjestelmässä mahdollisimman pitkään pidentämällä niiden käyttöikää tai kierrättämällä ne uudelleenkäyttöä varten. Älypuhelinten tapauksessa tätä tavoitetta voidaan edistää tehokkaalla suunnittelulla. Modulaarisuus on yksi ratkaisu lineaarisen älypuhelinvalmistuksen ongelmiin, sillä se mahdollistaa tuotteen pidemmän elinkaaren, paremman korjattavuuden sekä kierrätettävyyden. Erilaiset modulaarisuuden tasot, kuten lisäosa-, materiaali-, alusta-, korjaus- ja yhdistelymodulaarisuus tarjoavat erilaisia lähestymistapoja älypuhelimien kestävälle suunnittelulle. Laitteen huollettavuutta ja kierrätettävyyttä saadaan tehostettua modulaarisella tuoterakenteella. Modulaarisuus voi myös tehostaa laitteeseen kiintymistä ja se mahdollistaa laitteen säilymisen käyttäjälle käyttökelpoisena ja relevanttina pitkään. Modulaarisuuden toteuttaminen älypuhelimissa tuo mukanaan myös haasteita, kuten sopivien standardien luominen, osien yhteensopivuuden varmistaminen ja kestävien liitäntöjen suunnittelu. Modulaarisuus voi osaltaan lisätä älypuhelimeen sitoutuneita kasvihuonekaasupäästöjä siihen tarvittavan laiterakenteen ja materiaalien takia. Työssä on esitetty, kuinka edellä mainittuja modulaarisuuden tasoja on hyödynnetty älypuhelinsuunnittelussa tähän mennessä. Fairphone 3 edustaa vahvasti korjausmodulaarisuutta panostaen laitteen huollettavuuteen. Googlen ARA-projektin painopisteenä oli lisäosamodulaarisuus sekä yhdistelymodulaarisuus

Philip Melanchthonin vaikutus Englannin varhaisen uskonpuhdistusaikaisen kirkon teologiseen ajatteluun

This study addresses the theological contribution to the English Reformation of Martin Luther s friend and associate, Philip Melanchthon. The research conveys Melanchthon s mediating influence in disputes between Reformation churches, in particular between the German churches and King Henry VIII from 1534 to 1539. The political background to those events is presented in detail, so that Melanchthon s place in this history can be better understood. This is not a study of Melanchthon s overall theology. In this work, I have shown how the Saxons and the conservative and reform-minded English considered matters of conscience and adiaphora. I explore the German and English unification discussions throughout the negotiations delineated in this dissertation, and what they respectively believed about the Church s authority over these matters during a tumultuous time in European history. The main focus of this work is adiaphora, or those human traditions and rites that are not necessary to salvation, as noted in Melanchthon s Confessio Augustana of 1530, which was translated into English during the Anglo-Lutheran negotiations in 1536. Melanchthon concluded that only rituals divided the Roman Church and the Protestants. The five adiaphora issues are the disputed articles on the power of the bishops, the marriage or celibacy of priests, monastic vows, the Mass, and communion in both kinds in the Lord s Supper and to which he made a significant contribution. Melanchthon regarded these five as adiaphora (from the Greek indifferent things ) that is, as matters that were not essential to faith or salvation. Although English theologians never used the word adiaphora, they were familiar with the concept, as will be demonstrated in the historical presentation. These issues are examined within the framework of Scripture and Tradition and the doctrine of justification by faith. The idea of the Scriptures as divine mandate changed the concept of authority in matters of doctrine and practice. From the perspective of both the German Reformers and the reform-minded clergy in England, justification by faith belonged to Scripture and was necessary for salvation. For them, the remainder of Church law (adiaphora), such as ecclesiastical policies, had become secular issues and were not of divine authority. Whereas the Wittenberg Articles were intended as an agreement between the Germans and the English, they did not produce what was hoped for on adiaphora matters, so that the parties could formulate a practice they could defend against the pope s General Council. They did agree on what was necessary for salvation. The disputed articles in which adiaphora was a question were left open for further negotiations. ---------- The method employed in this study is historical-genetic; that is, the chapters are arranged in chronological order, and Melanchthon s contribution to the English Reformation is viewed in the historical context in which the documents were produced. The chapters begin with the supremacy crisis in England (1534) and end with the Act of Six Articles (1539). Chapters Three, Five, Six, and Twelve are divided into two parts the first is a historical account, while the second delineates the documents produced during the negotiations. In other chapters, the author presents the negotiations and their historical background. The doctrine of justification by faith is essential in relation to adiaphora for evaluating Melanchthon s position in his negotiations with the German and English theologians, during the discussions between Catholics and Protestants, in the Anglo-Lutheran negotiations, and within the English Church in the documents produced: the Advice of 1534, the Wittenberg Articles of 1536, the Ten Articles of 1536, the Bishops Book of 1537, the Thirteen Articles of 1538, and the Six Articles of 1539. The major discussion involves Melanchthon s writing of the Loci Communes of 1535 as a doctrinal basis for the unification talks. The Confessio Augustana and the Apologia were translated into English. This is important because many of Melanchthon s concepts acquired somewhat different interpretations as they were translated from Latin into English. The differences in the two texts will be compared to find the degree to which Melanchthon s confessional writings were accepted in England and used by the English Reformers.Philip Melanchthonin vaikutus Englannin varhaisen uskonpuhdistusaikaisen kirkon teologiseen ajatteluun Tutkimus käsittelee Philip Melanchthonin vaikutusta Englannin kirkon teologiseen ajatteluun vuodesta 1534 vuoteen 1539. Melanchthonin käsityksiä on tulkittu artiklakokoelmissa, jotka ovat syntyneet katolisten ja protestanttien välisissä neuvotteluissa, sekä näiden vaikutusta Englannin kirkon oppiartikloihin. Lisäksi huomattava merkitys on Melanchthonin näitä neuvotteluja varten laatimassa kirjassa Ydinkohdat (Loci Communes) vuodelta 1535. Sen lisäksi huomattava merkitys on Augsburgin tunnustuksen kääntämisellä englanniksi ja sen vaikutuksella Englannin kirkon papiston ajatteluun, joka tulee näkyviin kymmenen artiklan kokoelmassa (The Ten Articles) vuodelta 1536 ja sitä seuranneessa piispojen laatimassa oppikokoelmassa (The Bishops Book) vuodelta 1537. --------- Työn historialliset puitteet on luotu osapuolten välisessä kirjeenvaihdossa: kuninkaiden, paavin, vaaliruhtinaiden, heidän neuvonantajiensa ja diplomaattien välillä. Artiklakokoelmat ovat syntyneet tietyssä historiallisessa tilanteessa, joka on vaikuttanut niiden tulkitsemiseen. Keskeinen, läpi tutkimuksen ulottuva teema on, kenellä oli valta kirkossa päättää ehdonvallan asioista. Ehdonvallan kysymykset olivat ne, joista Augsburgin neuvotteluissa vuonna 1530 ei päästy yksimielisyyteen. Tässä tutkimuksessa käsitellään seuraavia ehdonvallan kysymyksiä: ehtoollisen jakamista molemmissa muodoissa, pappisavioliittoa, munkkilupauksia ja messua. ------- Saksan uskonpuhdistuskirkoissa maallinen ja hengellinen valta eriytyivät. Syntyneet kirkkojärjestykset määrittelivät ehdonvallan kysymykset, jotka kuuluivat kirkkojärjestykseen, mutta joiden ei katsottu olevan pelastuksen kannalta välttämättömiä. Maallinen valta suojeli uskonpuhdistukseen liittyviä seurakuntia. ---------- Englannissa kuningas Henrik VIII yhdisti maallisen ja kirkollisen vallan, jonka pääksi hän itse julistautui riitauduttuaan paavin kanssa. Tämän johdosta papiston ja kirkon valta heikkeni kuninkaan vallan kasvaessa. Tämä tilanne aiheutti ongelmia siinä, miten oppia ja käytäntö on tulkittava, erityisesti kun Henrik vielä määräsi ensimmäisen oppikokoelman parlamentin lailla vahvistettavaksi. ------- Saksan uskonpuhdistuskirkoilla Raamattu tuli opin ja käytännön korkeimmaksi ohjeeksi, ja sen valossa myös ehdonvallan kysymykset tulkittiin. Englannin kirkossa kuningas vaati kuuliaisuutta itselleen väittäen asemansa olevan jumalallista alkuperää. Kaksi kirkollista puoluetta Englannin kirkossa vanhoilliset ja uudistusmieliset tulkitsivat oppia ja käytäntöä eri tavoin. Uudistusmielinen papisto Melanchthonin tavoin piti Raamattua ylimpänä ohjenuoranaan, kun taas vanhoillisille Raamatun lisäksi traditio oli samanveroinen. Uudistusmieliset kokivat parlamentin lait omaatuntoa sitoviksi ehdonvallan asioissa. Kuitenkin he tiesivät, etteivät ne olleet pelastukselle välttämättömiä, eivätkä omaatuntoa sitovia. Melanchthonin vaikutus tuli näkyviin nimenomaan uudistusmielisten pyrkimyksessä sitoutua Raamatun arvovaltaan omantunnon kysymyksissä. ----- Englannin ja Saksan teologeja yhdisti se, että molemmat vastustivat paavia, vain eri syistä. Tämä yhteinen päämäärä toi heidät saman neuvottelupöydän ääreen Wittenbergissä vuonna 1536. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, koska Englannin piispoilla eiollut valtaa päättää oppikysymyksistä. Päätös kuului kuninkaalle. ------ Artiklakokoelmassa (The Wittenberg Articles) 1536, nähdään, miten pitkälle saksalaiset uskonpuhdistajat olivat valmiita myönnytyksiin. Neuvottelut jatkuivat tuloksetta Lontoossa vuonna 1538. Melanchthonin vaikutus on havaittavissa kummassakin kokoelmassa. Yhteisymmärrystä ei syntynyt. Osapuolten yhteinen vastustus paavia kohtaan johti erillisiin lausuntoihin, sillä osapuolten motiivit olivat hyvin erilaiset. ---------- Näissä neuvotteluissa tuli esille kirkollisen kulttuurin ja käsitysten erot ja erilainen tulkinta ehdonvallan asioissa. Melanchthon ymmärsi tämän ja laati siksi Ydinkohdat (Loci Communes) selkeyttääkseen opin ja kirkollisen käytännön, kun neuvoteltiin eri tunnustusta edustavien henkilöiden kesken. Vanhurskauttamisoppi oli keskeinen kriteeri, jonka mukaan ehdonvallan asiat tuli ratkaista. Tulkitakseen oikein vanhurskauttamisoppia oli kyettävä ymmärtämään myös toisen osapuolen käsitystä koko pelastustapahtumasta. --------- Melanchthonin vaikutuksena voidaan pitää sitä, että Henrik VIII vihdoin antoi piispoilla enemmän valtaa opppikysymyksissä. He saattoivat vapaammin ilmaista ajatuksensa ehdonvallan asioista piispojen laatimassa opppikokoelmassa (The Bishops Book) vuodelta 1537. Englannin kirkossa vallitsi nyt vapaampi suuntaus. Siitä huolimatta Henrik ärsyyntyi kirkkonsa erilaisista mielipiteistä. Hän julkaisi artiklakokoelman nimeltä Kuusi artiklaa (The Six Articles) vuonna 1539, jossa hän vastoin uudistusmielisiä piispoja vaati, että nämä ehdonvallan kysymykset on jätettävä parlamentin päätettäväksi. Tätä uudistusmielinen papisto ja Melanchthon pitivät omaatuntoa sitovana ratkaisuna eivätkä voineet sitä hyväksyä

Redo ventral rectopexy : is it worthwhile?

Background Minimally invasive ventral mesh rectopexy (VMR) is a widely used surgical treatment for posterior pelvic organ prolapse; however, evidence of the utility of revisional surgery is lacking. Our aim was to assess the technical details, safety and outcomes of redo minimally invasive VMR for patients with external rectal prolapse (ERP) recurrence or relapsed symptoms of internal rectal prolapse (IRP). Methods This is a retrospective cohort study of patients with recurrent ERP or symptomatic IRP who underwent redo minimally invasive VMR between 2011 and 2016. The study was conducted at three hospitals in Finland. Data collected retrospectively included patient demographics, in addition to perioperative and short-term postoperative findings. At follow-up, all living patients were sent a questionnaire concerning postoperative disease-related symptoms and quality of life. Results A total of 43 redo minimally invasive VMR were performed during the study period. The indication for reoperation was recurrent ERP in 22 patients and relapsed symptoms of IRP in 21 patients. In most operations (62.8%), the previously used mesh was left in situ and a new one was placed. Ten (23.3%) patients experienced complications, including 2 (4.7%) mesh-related complications. The recurrence rate was 4.5% for ERP. Three patients out of 43 were reoperated on for various reasons. One patient required postoperative laparoscopic hematoma evacuation. Patients operated on for recurrent ERP seemed to benefit more from the reoperation. Conclusions Minimally invasive redo VMR appears to be a safe and effective procedure for treating posterior pelvic floor dysfunction with acceptable recurrence and reoperation rates.Peer reviewe

The feasibility of virtual reality for anatomic training during temporal bone dissection course

Funding Information: The study was funded by the Academy of Finland (AD Grant No. 333525), State Research Funding of the Kuopio University Hospital (TT Grant No. 5551865, AD Grant No. 5551853), The Finnish ORL-HNS Foundation (TT Grant No. 20210002 and No. 20220027), North Savo Regional Fund (TT Grant No. 65202121, AD Grant No. 65202054), Finnish Cultural Foundation (TT Grant No. 00211098), and The Finnish Society of Ear Surgery. Publisher Copyright: Copyright © 2022 Timonen, Iso-Mustajärvi, Linder, Vrzakova, Sinkkonen, Luukkainen, Laitakari, Elomaa and Dietz.Introduction: In recent decades, the lack of educational resources for cadaveric dissections has complicated the hands-on otological surgical training of otorhinolaryngology residents due to the poor availability of cadaver temporal bones, facilities, and limited hours for practice. Since students must gain adequate and patient-safe surgical skills, novel training methods need to be considered. In this proof-of-concept study, a new virtual reality (VR) software is described; this was used during a national temporal bone dissection course where we investigated its feasibility for otological surgical training. Methods: A total of 11 otorhinolaryngology residents attended the annual 2-day hands-on temporal bone dissection course; they were divided into two groups with similar experience levels. Both groups received a lecture on temporal bone anatomy. A total of 22 cadaver temporal bones were harvested for the course; 11 of these bones were imaged by computed tomography. VR software designed for preoperative planning was then used to create 3D models of the imaged temporal bones. Prior to dissection training, the first group underwent a 30-min VR session, where they identified 24 surgically relevant anatomical landmarks on their individual temporal bone. The second group proceeded directly to dissection training. On the second day, the groups were switched. The feasibility of VR training was assessed with three different metrics: surgical performance evaluation using a modified Hopkins objective structured assessment of technical skill (OSATS), time for the surgical exposure of anatomical landmarks, and the user experience collected with a Likert scale questionnaire. Results: No differences were noted in the overall performance between the groups. However, participants with prior VR training had a lower mean time for surgical exposure of anatomical landmarks (antrum 22.09 vs. 27.64 min, p = 0.33; incus 60.00 vs. 76.00, p = 0.03; PSCC 71.83 vs. 88.50, p = 0.17) during dissection training. The participants considered VR beneficial for anatomy teaching, surgery planning, and training. Conclusion: This study demonstrated the feasibility of implementing VR training in a temporal bone dissection course. The VR training demonstrated that even short expert-guided VR sessions are beneficial, and VR training prior to the dissections has a positive effect on the time needed to perform surgical tasks while maintaining comparable performance scores.Peer reviewe