Asiakastyytyväisyys Oriveden Agrimarketissa

Onnistunut asiakaspalvelu myyntityössä muodostaa vahvan pohjan yrityksen menestymiselle markkinoilla. Asiakkaiden toiveita ja ajatuksia tulee kuunnella jotta se saisi tyytyväisiä asiakkaita ja näin ollen kasvatettua taloudellista tulostaan. Maatalousalan asiakkaiden vuosittaiset tarvikehankinnat ovat mittavia verrattuna esimerkiksi tavallisen kuluttajan ostoksiin nähden. On siis tärkeää pitää asiakassuhteista hyvää huolta, sillä jo yhdenkin asiakkaan menetys voi näkyä merkittävästi yrityksen liikevaihdossa. Nykypäivänä asiakkaat ovat oppineet tekemään tarjouskilpailutusta eri yritysten välillä. Yrityksen on siis vastattava asiakkaiden tarpeisiin jotta asiakastyytyväisyyden kriteerit täyttyisivät. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia asiakastyytyväisyyttä Oriveden Agrimarketin maatalousasiakkaiden piirissä. Kyselytutkimus toteutettiin postitse lähetettävän kyselylomakkeen avulla, tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen eli määrällinen kyselytutkimus. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 117 kappaletta, lomakkeen palautti 64 viljelijää, vastausprosentin ollessa tällöin 54,7 %. Kyselyn tuloksista tuli ilmi että Agrimarketin toimintaan ollaan oltu tyytyväisiä, sekä kyselyn mukana olleelle vapaa palaute –osiolle viljelijät olivat kirjoittaneet pääosin positiivisia kommentteja. Voidaan siis sanoa että kyselytutkimus palveli tarkoituksen mukaisesti sekä opinnäytetyön tekijää sekä kohdeyrityst

Impact of ball milling on maize (Zea mays L.) stem structural components and on enzymatic hydrolysis of carbohydrates

The impact of ball milling on structural components of maize (Zea mays L.) stem was investigated in relation to enzymatic hydrolysis of carbohydrates. Ball milling of extractive-free maize stem material was carried out with different milling times up to 12 h. Carbohydrate conversion from ball-milled maize stem material with cellulolytic preparation Onozuka R-10 increased to 79% with increasing ball milling time up to 4 h, but did not thereafter increase further. Ball milling caused drastic depolymerization of hemicelluloses as revealed by increasing amounts of monosaccharides released in absence of enzymes. Infrared spectroscopy showed that cellulose crystallinity decreased within the first 6 h milling thereafter reaching a plateau. Thioacidolysis of solid residue fractions obtained after treatment of ball-milled samples with Onozuka R-10 suggested that no extensive degradation of lignin occurred during the milling. The effect of lignin structure on enzymatic hydrolysis of associated carbohydrates was further studied independently of cellulose crystallinity. Two lignin-carbohydrate fractions comprising hemicellulose and lignin with either high or low amount of aryl ether linkages were used as model materials. Lignins abundant in aryl ether linkages appeared more detrimental than condensed lignins to enzymatic hydrolysis of associated carbohydrates

Determination of surface-accessible acidic hydroxyls and surface area of lignin by cationic dye adsorption

A new colorimetric method for determining the surface-accessible acidic lignin hydroxyl groups in lignocellulose solid fractions was developed. The method is based on selective adsorption of Azure B, a basic dye, onto acidic hydroxyl groups of lignin. Selectivity of adsorption of Azure B on lignin was demonstrated using lignin and cellulose materials as adsorbents. Adsorption isotherms of Azure B on wheat straw (WS), sugarcane bagasse (SGB), oat husk, and isolated lignin materials were determined. The maximum adsorption capacities predicted by the Langmuir isotherms were used to calculate the amounts of surface-accessible acidic hydroxyl groups. WS contained 1.7-times more acidic hydroxyls (0.21 mmol/g) and higher surface area of lignin (84 m2/g) than SGB or oat husk materials. Equations for determining the amount of surface-accessible acidic hydroxyls in solid fractions of the three plant materials by a single point measurement were developed. A method for high-throughput characterization of lignocellulosic materials is now available

Retarded Growth and Deficits in the Enteric and Parasympathetic Nervous System in Mice Lacking GFRα2, a Functional Neurturin Receptor

AbstractGlial cell line–derived neurotrophic factor (GDNF) and a related protein, neurturin (NTN), require a GPI-linked coreceptor, either GFRα1 or GFRα2, for signaling via the transmembrane Ret tyrosine kinase. We show that mice lacking functional GFRα2 coreceptor (Gfra2−/−) are viable and fertile but have dry eyes and grow poorly after weaning, presumably due to malnutrition. While the sympathetic innervation appeared normal, the parasympathetic cholinergic innervation was almost absent in the lacrimal and salivary glands and severely reduced in the small bowel. Neurite outgrowth and trophic effects of NTN at low concentrations were lacking in Gfra2−/− trigeminal neurons in vitro, whereas responses to GDNF were similar between the genotypes. Thus, GFRα2 is a physiological NTN receptor, essential for the development of specific postganglionic parasympathetic neurons

Kestävä kehitys suomalaisessa ruokaketjussa : Arvot kauppatavarana

Pro graduni aiheena on suomalaisen ruokaketjun yhteiskuntavastuu ja ketjun eri toimijoiden kestävää kehitystä koskevat, niiden omista aineistoista esille tulevat määritelmät. Tavoitteena on selvittää, minkä arvojen kautta nämä ympäristövaikutustensa osalta merkittävät toimijat käsittävät nämä monimutkaiset, luontoon, kulttuuriin ja talouteen sidotut ajankohtaiset, julkistakin keskustelua herättävät aiheet; miten luonto tulee niiden diskursseissa esille, mitkä tekijät ja arvot painottuvat, ja mitkä jäävät vähemmälle huomiolle. Moniarvoistuvan, globaalimmaksi muodostuvan yhteiskuntamme osana yritykset joutuvat ottamaan yhä enemmän kantaa moninaisiin arvoja koskeviin kysymyksiin, heijastaen näin myös niitä ympäröiviä arvomaailmoja. Mielenkiintoiseksi muodostuvatkin juuri niiden omat tulkinnat erilaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten vuonna 2013 tapahtuneisiin ruokaketjun luotettavuutta, sosiaalista vastuuta ja sen ekologista kestävyyttä koskeviin kriiseihin. Yritykset eivät siis ole yhteiskunnasta erillisiä saarekkeita, vaan niiden pitää oman toimintansa ja olemassaolonsa oikeuttamisen takia ottaa osaa myös muuhun yhteiskunnassa esille tulevaan keskusteluun.Yritysten omaa luontoa koskevaa tiedottamista pidetään kuitenkin helposti ns. viherpesuna, eli sidosryhmille tarkasti räätälöityinä kokonaisvaltaisina vastuullisen toiminnan paketteina, jotka eivät itsessään paljasta mitään toiminnan todellisesta luonteesta. Tutkimuksessani tarkastelen ruokaketjun toimijoiden omia diskursseja kriittisesti, pyrkien löytämään niiden legitimoinnin tavoista keinoja, joilla nämä toimijat yrittävät myydä omaa ideaansa eteen päin. Tutkimukseni aineistoksi valitsin elintarvikkeiden tuottajia edustavan etujärjestö MTK:n, suurimpien lihajalostajien (Snellman, Atria, HKScan) ja vähittäiskauppaketjujen (S-ryhmä, Kesko, Suomen lähikauppa Oy, Lidl Suomi) vuosiraportit, vastuukertomukset sekä muut aiheeseen soveltuvat materiaalit vuosilta 2007 ja 2012. Lähden avaamaan aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla käyttäen teoreettisena viitekehyksenä Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot´n teoriaa oikeuttamisen arvomaailmoista, jonka avulla etsin viitteitä siitä, minkä arvomaailmojen varaan nämä toimijat rakentavat erilaiset ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevat argumenttinsa. Tutkimuksesta selviää, että kestävä kehitys määritellään pääasiassa sen taloudellisen kestävyyden mukaan. Talouden ja teollisuuden arvomaailmat ovat ottaneet myös muut luontoa koskevat argumentit omaan voittoa tuottavaan myllyynsä viljelemällä erilaista tuotannon tehostamista eli ns. ekotehokkuutta koskevaa, vihreitä arvoja näennäisesti huomioivaa sanastoa. Myös muut arvomaailmat ovat enemmän tai vähemmän teollisuuden ja markkinoiden arvoille alisteisia ja toimivat yrityksille ennen kaikkea lisäarvon välineinä. Esiin nouseekin kysymys yritysten moraalisen tutkimisen mielekkyydestä, koska tutkitun aineiston perusteella kyse on enemmänkin moraalisista vasteista erilaisiin yritysten ulkoa tulleisiin vastuullisuuden trendeihin, jotka pyritään saamaan retorisin keinoin mukaan tähän talouden ja teollisuuden arvomaailmoja hyödyntävään koneistoon. Arvojen preferointi kääntää huomion pois siitä, että ekomodernisaation ajama ekotehokkuus ja puhtaamman energian käyttö on tulosten valossa myös osittain toimiva ja nykyisen talousjärjestelmän puitteissa ainoa mahdollinen, vaikkakin muita arvomaailmoja paikoin kaltoin kohteleva vaihtoehto. Herääkin kysymys, onko talouden toimijoilla edes olemassa omaa, yhteiskunnasta riippumatonta moraalista ulottuvuutta, tai jos on, niin onko sen tutkiminen itse toiminnan kannalta kovinkaan hedelmällistä

ICT-alan ympäristövaikutukset

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ICT-alan ympäristövaikutuksia sekä yritysvastuun ulottuvuuksia. Tavoitteena on selvittää alalla olevia yritysvastuun malleja, erilaisia ympäristömerkkejä sekä standardeja, sekä myös negatiivista, tosiallista toimintaa vääristelevää ympäristömainontaa eli viherpesua. Opinnäytetyö on orastavan ekokriisin takia hyvinkin ajankohtainen, ja tärkeäksi sen tekee myös se, ettei alan ympäristövaikutuksia koskevaa kokoomakirjallisuutta ole kovinkaan kattavasti saatavilla. Opinnäytetyön teoriaosuus on jaettu sen laajuuden ja selkeyden vuoksi kahteen lukuun. Ensimmäinen luku koostuu ICT-alan ympäristövaikutusten, viherpesun sekä yritysvastuun julkisen sääntelyn sekä kuluttajuuden mahdollisuuksien esittelyistä. Toinen luku keskittyy enemmän ICT-alaa koskevan yritysvastuun eri ulottuvuuksien, mallien, ympäristömerkkien ja standardien esittelyyn. Tietolähteinä näissä on käytetty relevanttia kirjallisuutta sekä internetlähteitä, ja tutkimusmenetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Valittu aineisto tuki hyvin tutkimuksen tavoitteita. ICT-alan moninaisuus ja sen kahtalainen rooli sekä ympäristövaikutusten tuottajana että myös negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäjänä tuli aineistosta hyvin esille. ICT-alalla on vallalla ajatus siitä, että kaikkea pitää olla koko ajan enemmän, mikä taas ns. Rebound-efektin avulla vähentää esimerkiksi tuotteiden energiatehokkuudesta saamaa hyötyä. Yritysvastuulle ei löytynyt erityisesti ICT-alaa koskevia säädöksiä, sillä käytetyimmät yritysvastuun mallit, kuten GRI ja ESG, koskevat tasapuolisesti kaikkea yritystoimintaa. Erilaiset ympäristömerkit, kuten TCO, keskittyivät kuitenkin erityisesti ICT-alaa koskevan yritysvastuun ja sen ympäristövaikutusten parantamiseen. WWF:n kehittämän Science Based Targets -aloitteen kautta oli myös ICT-alalle tehty erityisiä ohjeistuksia, joita myös suomalaiset yritykset, kuten Elisa, olivat ottaneet yritysvasuunsa ohjenuoraksi. Viherpesun määrän havaittiin olevan vielä merkittävää yrityksistä riippumatta, vaikka erilaiset lait, kuten kuluttajansuojalaki, valvovat tätä. Tässä valvonnassa tosin oli vielä petrattavaa, sillä harhaanjohtavan mainostamisen sekä myös sosiaalisessa mediassa olevan ohjaavan mainonnan määrä oli varsin mittavaa