Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää käytänteitä uusimalla

Lähtökohdat Perusteettomat allergiaruokavaliot kuormittavat perheitä ja päivähoitoa ja voivat haitata lapsen normaalia kasvua ja kehitystä. Tämän LILLA-tutkimuksen tavoitteena oli päivähoidon allergiaruokavalioiden määrän vähentäminen käyttämällä uutta erityisruokavalion ilmoituslomaketta, joka ohjasi arvioimaan ruokavaliota allergiaohjelman perusteiden mukaisesti. Menetelmät Tutkimusryhmämme kehitti uuden allergiaohjelmaan perustuvan erityisruokavalioiden ilmoituslomakkeen ja siihen liitetyn saatekirjeen. Uusi lomake otettiin käyttöön 40:ssä pääkaupunkiseudun päiväkodissa vuoden 2013 syksystä alkaen (n = 3 216 lasta, 6 kk–7 v), ja allergiaruokavalioiden määrää ja laatua seurattiin kahden vuoden ajan. Vertailuryhmä muodostui luontaisesti lapsista, joiden allergiaruokavalio oli edelleenkin ilmoitettu vanhojen käytänteiden mukaisesti. Erillisillä kyselyillä selvitettiin allergiaruokavalioiden toteuttamisen käytänteitä ja henkilökunnan allergiatietämystä. Tulokset Kahden vuoden seurannan jälkeen uusi lomake oli käytössä 64 %:lla (95/148) allergiaruokavaliota noudattavista lapsista. Allergiaruokavalioiden esiintyvyys tutkimuspäiväkodeissa väheni 43 % ja oli 4,3 % (kvartiiliväli 3,05–5,96) vuonna 2015 (148/3 411 lasta). Kaikkien keskeisten ruoka-aineiden (maito, kananmuna, viljat) sekä ­pähkinöiden, hedelmien, kasvisten, palkokasvien, lihan, kaakaon ja mausteiden välttäminen väheni merkitsevästi. Päivähoidon ja ruokapalvelujen henkilökunta otti uuden toimintakäytännön hyvin vastaan. Henkilökunnan allergiatietämys oli osittain virheellistä ja vanhentunutta. Päätelmät Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää yksinkertaisella lomakeuudistuksella, joka pohjaa allergiaohjelmaan. Päivähoitohenkilöstön allergiakoulutukselle on edelleen tarvetta.Peer reviewe

Fusarium-toksiinit : saanti viljasta ja viljatuotteista

Yleisiä suomalaisissa viljoissa esiintyviä homeiden tuottamia Fusarium-toksiineja ovat deoksinivalenoli, zearalenoni, nivalenoli sekä T-2- ja HT-2-toksiinit. Fusarium-toksiineja esiintyy erityisesti kaurassa. EU:ssa on asetettu enimmäispitoisuusrajat deoksinivalenolille ja zearalenonille. T-2- ja HT-2- toksiinien lainsäädäntö on EU:ssa työn alla. Pitkäaikainen altistuminen Fusarium-toksiineille voi aiheuttaa terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten immuunijärjestelmän heikkenemistä. Kaikkia pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. Akuuteissa myrkytystapauksissa oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suomalaisten altistuminen Fusarium-toksiineille arvioitiin Evirassa yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Saannit ovat alle siedettävän päivittäisen enimmäissaantimäärän lukuun ottamatta T-2- ja HT-2-toksiineja, joita kauran suurkuluttajat voivat teoriassa saada raakaviljasta liikaa. Toksiinipitoisuudet vaihtelevat vuosittain erityisesti satokauden sään perusteella. Lisäksi viljan lajittelulla ja kuorinnalla voidaan vähentää toksiinien määrää merkittävästi. Viljoille asetettuja Fusarium-toksiinien enimmäispitoisuuksia on syytä valvoa jatkuvasti. Valvonnan kohdentamista suositellaan erityisesti kauralle ja kauravalmisteille, joissa esiintyy suurimmat pitoisuudet toksiineja

Perhelähtöinen ravintointerventio lastenneuvoloissa - Elintapainterventio Naperoille (ETANA) -esitutkimus

ETANA-tutkimuksessa suunniteltiin ja esitestattiin ravintointerventio, jonka tavoitteena on edistää lapsiperheiden hyviä elintapoja ja tukea ravitsemussuositusten saavuttamista. Intervention toteutusta ja vaikuttavuutta tutkittiin Espoon lastenneuvoloissa toteutetulla Elintapainterventio Naperoille (ETANA) -esitutkimuksella. Tutkimukseen osallistui lapsia, jotka kävivät kahdeksan kuukauden, yhden vuoden ja puolentoista vuoden ikäisten lasten määräaikaisissa terveystarkastuksissa. Tehostettu ravitsemusohjaus kannusti vanhempia lisäämään kasvisten, kalan ja kasviöljyn käyttöä. Tulosten perusteella lastenneuvolan terveysneuvonnan keskeisiä kehittämishaasteita ovat elintapaohjauksen toteuttaminen yksilöllisesti kunkin perheen tarpeiden mukaan, perheen motivointi tarvittavaan muutokseen ja muutoksen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen tunnistaminen sekä tavoitteiden saavuttamisen seuranta. Tässä raportissa esiteltävä tutkimus tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa terveyden edistämisen työkaluista tutkijoille, asiantuntijoille, päätöksentekijöille sekä terveydenhuoltohenkilöstölle

Seven distinct dietary patterns identified among pregnant Finnish women--associations with nutrient intake and sociodemographic factors.

OBJECTIVES: To identify and describe dietary patterns in a cohort of pregnant women and investigate whether the dietary patterns are associated with dietary intake and sociodemographic factors. DESIGN: Mothers entering the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Nutrition Study in 1997-2002 were retrospectively asked to complete a food-frequency questionnaire concerning their diet during pregnancy. Principal components analysis was used to identify dietary patterns. SETTING: Finland. SUBJECTS: Subjects were 3730 women with a newborn infant carrying increased genetic susceptibility to type 1 diabetes mellitus. RESULTS: Seven factors were identified and named. Energy intake correlated positively with 'Healthy', 'Fast food', 'Traditional bread', 'Traditional meat' and 'Coffee' patterns and inversely with the 'Alcohol and butter' pattern. Intake of dietary fibre correlated positively with 'Healthy', 'Traditional bread' and 'Low-fat foods' patterns and inversely with the 'Alcohol and butter' pattern. The seven dietary patterns seemed to account for relatively large proportions of the variance in energy and nutrient intakes except for the intake of vitamin D, vitamin C, carotenoids and calcium. Maternal age and higher level of education were associated with higher scores on 'Healthy', 'Low-fat foods' and 'Alcohol and butter' patterns. CONCLUSION: Principal components analysis produced seven dietary patterns which may be useful for further research concerning maternal diet and health outcomes among both mothers and their offspring

Suomalaisten 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten A-vitamiinin saanti maksaruokien

Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia ja monia muita ravintoaineita. Vaikka maksa on monipuolinen ruoka-aine, sen käytössä on myös haittansa. A-vitamiini esiintyy maksassa retinoidimuodossa, mikä voi jatkuvina suurina annoksina aiheuttaa myrkytyksen. Liiallisen A-vitamiinin saannin ehkäisemiseksi maksaruokia ei vuodesta 1990 lähtien ole suositeltu alle 1-vuotiaille. Leikki-ikäisten lasten maksaruokien (jauhemaksa- ja maksapihvi, maksakastike, maksalaatikko), maksamakkaran ja –pasteijan käyttöä on neuvottu rajoittamaan pariin kertaan kuukaudessa. Suositusten tarpeellisuuden arvioimiseksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa tehtiin riskinarviointi suomalaislasten A-vitamiinin saannista maksaruokien välityksellä. Riskinarvioinnin tavoitteena oli arvioida 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten altistumista maksaruokien retinoidimuotoiselle A-vitamiinille sekä samalla selvittää, tuleeko lasten maksaruokien käyttöä edelleen rajoittaa. Riskinarvioinnissa käytettiin maksaruokien kulutustietoja (DIPP-ravintotutkimus) sekä resepti- ja retinoidipitoisuustietoja. Monte Carlo -simulaatiolla arvioitiin A-vitamiinin ja retinoidien saantia maksaruoista sekä ilman maksaruokien käyttöä. Altistusta arvioitiin pitkäaikaissaantina sekä altistuksena kerta-annoksesta. Simulointituloksia verrattiin saantisuosituksiin ja saannin ylärajoihin. Simulointimallin avulla arvioitiin myös maksaruokien turvallista annoskokoa ja syöntitiheyttä. Riskinarvioinnissa tehtiin seuraavat johtopäätökset: 1. Vaikka maksansyönti auttaa joitain lapsia A-vitamiinin saantisuositusten täyttymisessä, se voi altistaa toisia lapsia liian suurille retinoidipitoisuuksille. 2. Todellisten maksansyöjien osuus on hyvin todennäköisesti suurempi kuin kolmen päivän ruoankäyttötietojen perusteella voidaan olettaa. 3. Tarkasteltaessa maksaruokien pitkäaikaiskäytön turvallisuutta todetaan, että annoskoon lisäksi syöntitiheydellä on keskeinen merkitys. Yksivuotias voi turvallisesti syödä maksamakkaraa tai –pasteijaa ja kolme- ja kuusivuotias kaikkia maksaruokia, kunhan syöntitiheys ei ole liian suuri. Turvallinen annoskoko ja syöntitiheys riippuvat lapsen iästä ja maksaruuasta. Yleisesti maksamakkaraa ja –pasteijaa voi käyttää useammin kuin maksalaatikkoa, maksakastiketta tai maksapihvejä